keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Pikkumarsujen kesyyntymisestä, painoista ja kuulumisia (krhm lisämarsuista).

Hellou!

Tässä tullut kyllä viimeaikoina mieleen, että siinä varmaan on aika suuri ero kun ostaa marsut kasvattajalta (ilman lainausmerkkejä! ;) ) kuin eläinkaupasta. Kesyyntymisen suhteen nääs. Meidän marsuilla tuntuu menneen semikauan siinä, että antavat häkissä suurimman osan kerroista ihan hyvin kiinni ja tulevat syömään kädestä. Sylissä ovat kyllä rentoja, mutta kyllä niistä huomasi, että siellä missä kasvoivat ei niitä kauhiasti totuteltu käsittelyyn tai lattialla juoksenteluun. Hyvin varmaankin noin muuten niitä hoidettiin.. Olivat kyllä hyvin pikkuisia kun meille tulivat. Niillä oli ikää jo melkein 2kk ja painoa vain 271g ja 297g (punnittu seuraavana päivänä meille tulosta). Onko tästä jollain mielipiteitä? Virkeitä ovat kuitenkin aina olleet ja ruokahalut ovat kohdillaan. Hirmu mukavaa seurata kun pienet kasvaa, ihan innoissani selitin Spartalaisellekkin, kuinka noilla massaa on tullut lisää! :D Vieläkin taidetaan olla alle 400g kuitenkin.. Ja meillä asumista niillä tulee täyteen 3vk tänään.


 Nefi 17.11


Nifra 17.11

Huomenna vaihdan häkkiin kaikki kuivikkeet, mutta tänään halusin jo pissinurkkauksen irtaimistosta eroon. Oli siinä marsuilla ihmetteleminen kun siiiieeeellä se lapio taas menee....ja tuolta se taas tulee *karkuun*. Toinen vielä taisi tähdätä, että saisi uudet purut niskaansa kun hilautui jatkuvasti "tulilinjalle". Jännitystä elämään ja sillai. Ai vitsiläinen tuli kyllä hyvä mieli siitä, kun Nifra kerjäsi ekan kerran ruokaa; pieni vaaleanpunainen nenu näkyi häkin pohjan reunan yli ja kauuuuhia kuikutus. Ja tultiin syömään kädestä. *sydän* Toinen mistä riemastuin oli kun muutama pv sitten sain tytöt häkissä heti ensimmäisellä kerralla otettua syliin ja siirrettyä lattialle juoksentelemaan ja pukittelemaan ilman mitään kissa-hiirileikkiä. Jee! :) Ainiin, ja on nuo ronkelit alkaneet syömään Oxbown Youngia, sitä nyt viikon verran olen niille tarjonnut runsaan heinän ja sopivan määrän tuoreita lisäksi ja tänään huomasin kotiintullessa selvän eron ruokakupin pellettimäärässä aamuun verrattuna! Kai elättelivät aikansa toivetta, että kuppiin ilmestyisi jotain muuta, mutta luopuivat toivosta. :)

Saa nähdä kuinka tämä täti saa oltua rauhallisena koko viikonlopun kun lähdemme reissuun! Olemme tosin vain pe-su poissa, mutta onneksi ystäväni neiti T pääsee päivittäin katsomaan ja ruokkimaan marsujamme (en siis muuten olisi lähtenytkään jos emme hoitajaa olisi saaneet). Ihan parhautta! :) Saa nähdä kuinka monesti otan neiti T:hen yhteyttä vkl aikana ja kyselen kaikkea lievän hysterian siivittämänä Spartalaisen pudistellessa päätänsä vieressä. ;D



Nefi 17.11

Nifra 17.11

Persoonina voisin kuvailla Nifran ja Nefin kehittyneen aika paljolti, Nefistä tulee jo pelkästään ulkomuodon perusteella mieleen erakoitunut metsien asukki, karva kun kasvaa vaan kokoajan pidemmäksi ja puskee hiukan kiharaakin (!). Persoonansa puolesta myös hieman erakoituvaa sorttia, aika maskuliininen nainen, etten sanoisi. Kova pomottamaan Nifraa, jatkuvasti "murisemassa". Nifra taas on mahtailevan siskonsa vastakohta, oikea seurapiirineito! Juttelee paljon, katsoo silmiin ja ei vie toisilta ruokaa suusta (terkkuja vaan Nefille) ja karvakin on aika sileää ja lyhyttä, vaikkakin ihan hieman pörröistä. Jännää nähdä mihin jatkossa kehitytään. :)

En millään malta odottaa tammikuuta, me kun pääsemme silloin noutamaan 1-2 abytytsyä tänne.. Toinen tämän vuoden toukokuussa syntynyt ja mahdollinen toinen syntynyt nyt tulevassa joulukuussa. Olen aivan satavarma, että N & N ovat sitten a/ihmeissään mutta b/ennen kaikkea innoissaan saadessaan lisää marsuseuraa! Tekee varmasti höpöä kun miulla on ollut sellai kutina, että tytöt ovat keskenään hieman yksinäisiä. Ja toki lisäkuikutus onkin tänne residenssiimme erittäin tervetullutta! *sydän*

...Krrrhhmm ehkä miun täytyy tunnustaa, että olen suunnitellut vielä häkin kolmanteenkin kerrokseen asukit valmiiksi! Tuli sellainen tarkka visio mitä haluan/tarvitsen; kaksi p.e.white tai d.e.white -typykkää vielä helmi-maaliskuussa olisi näillä näkymin tulossa. Toivottavasti kaikki menee niidenkin kanssa hyvin, saamme ne sitten luovutusikäisinä haettua. Ainakin kasvattaja meille totesi, että varaa kaksi syntyvää pew tai dew tyttöä meille! Iiiiikk... Ja tosiaan, olen vähän tälläinen, että kun tiedän mitä haluan, niin saatan tehdä semiyllättäviäkin tempauksia. Haemme nämä tulevat kaksi pew tai dew tyttöä Oulusta! Autolla! Keravalta Ouluun on sellainen 570-580km/suunta, karttasivujen mukaan n. 8h ajomatka talviajolla suuntaan (+tauot). Ja ah sitä bensarahan määrää (laskin että n. 200e menee pelkkään bensaan edestakaisin) mitä Spartalaiselleni maksan. Ja kuskinpalkkakin taitaa olla aika tuntuva. Ja taitaa olla niin, että joudun tiskaamaan juhannukseen asti Spartalaisen vedotessa "uuvuttavaan marsunhakureissuun".. Hahah. :D Mutta ah, kauniita white-tyttöjä! So worth it! :) Sitten olisi lauma kasassa. Ja valokuvia tursuaa blogikin monenkirjavista kuikuttajista, iik! :D
(Btw olen kyllä fundeerannut mahdollisen pakkasolosuhteen helmi-maaliskuussa kuljetuksen kannalta, auto on ihan hyvä, ilmastoitu = tasainen sopivan lämmin lämpötila ja ei mikään amispörpöttäjä, joka tietenkin äänensä puolesta stressaisi eläimiä kovasti. Taukoja joudumme ajosta pitämään takaisin tännepäinkin tultaessa, mutta suunnittelemme niin, ettei marsut missään nimessä altistu kylmälle, tauoilla esim toinen voi hakea huoltikselta safkat toisen ollessa lämpimässä autossa marsujen kanssa, jotka ovat kuljetusboksissa puruineen, heinineen ja kurkkuineen/porkkanoineen/you name it.)

Ja kyllä, joku saattaa ajatella miun lähteneen marsuharrastukseen turhan suurilla volyymeilla turhan nopeasti (krrhm "kaikki tai ei mitään"-tyyppinen ihminen ja...kolmikerroksinen häkki *viheltelee*), mutta tunnen kuitenkin pystyväni kantamaan vastuun tulevistakin marsuistamme, itse kuitenkin niihin sitoudun moooniksi vuosiksi eteenpäin. Jos joku asia tuntuu hyvältä, niin teen sen ja tästä marsuilusta minulla on niin hyvä olo, ettei parempaa ole ollutkaan piiitkiiin aikoihin. Kyse kuitenkin minun elämästäni ja tiedän omat voimavarani, lemmikkeihin panostan aina. Ja toki Spartalaiseen. Spartalaiseen ja marsuihin. :D 23vuotta on kuitenkin aika pitkä aika olla ilman omia lemmikkieläimiä (hevostallilla "asumista" ja hoitohevosen tuntikausia kestävää monta kertaa viikossa tapahtuvaa puunausta ei lasketa), nyt on aikasta paljolti kirittävää siinä! ;)

-M

lauantai 23. marraskuuta 2013

Reklamaatioita, kuvatuksia, löpinää lisämarsuista ja mm. punnitsemistulokset.


Heips!


Eilen taasen punnittiin tytöt ja muutosta viikon takaiseen sessioon oli seuraavanlaisesti:

                 Pe 15.11                   Pe 22.11                   Eli tullut lisää:
Nifra         321g                         362g                          +41g
Nefi          350g                         381g                          +31g
(Nefin kohdalla sikälimikäli vaaka ei valehdellut, oli hiukan tässä lukeman saamisessa tekemistä..)

Aika tasaista tahtia näyttävät kasvavan nuo meidän karvapallerot, pieniä olivatkin kun meille tulivat.





Sitten toisiin aiheisiin.. Kävimme Spartalaiseni kanssa keskiviikkona ensimmäistä kertaa asioimassa Koivukylän (Vantaan) Faunattaressa, Oxbown marsunapetta kun ei Keravalla taideta missään myydä ja olin päättänyt, että sitä tarvitsee nyt saada. Noh, tiivitettynä tokaisen, että saimme erittäin huonoa palvelua ja pahoitimme mielemme siitä, erityisesti minä kun olen asiakaspalvelutyössä jossa en voisi kuvitellakkaan käyttäytyväni noin välinpitämättömästi. Harmistuin siinä määrin, että pistin asiallisen ja perusteellisen (kuitenkin totuudenmukaisen, en esim. liiotellut mitn) reklamaation Faunattaren TJ:lle ja kenttäpäällikölle, josta sähköpostiviestini oltiin välitetty Koivukylän liikkeen omistajalle torstai aamuna ja hän sitten minulle vastasikin. Edellisenä päivänä oli ollut kyseessä inhimillisistä syistä huono ja stressaava päivä hänelle ja hän pahoitteli monta kertaa pitkän viestin aikana saamaamme kohtelua. Mielipahani katosi taivaan tuuliin hänen viestinsä tuotoksena, sen oli kirjoittanut todellinen asiakaspalvelija, jolla tosiaan vain edellisenä päivänä yksityiskohtiin menemättä oli ollut huono päivä. Tuli sellai olo että halusin kyseistä naishenkilöä halata! :D Hän vielä toivoi kovasti meidän tulevan jatkossakin hänen liikkeeseensä asioimaan ja hyvän tahdon eleenä tarjosi minulle tuotepaketin, osoitettuna marsuillemme. Ja tämä nyt viimeistään rauhoitti mieleni. :) Kävimme eilen perjantaina sitten noutamassa kotimatkalla kyseisen tuotepaketin ja sain sen ojennettuna vielä suurten pahoittelujen kera. Kyllä uskon, että saatan jatkossa nyt kuitenkin asioida siellä tarvittaessa, pahoittelut heidän keskiviikkoisesta käytöksestään olivat kuitenkin niin tehokkaat. Tuotepaketista löytyi seuraavaa:


 


Aika naturellia tavaraa, sanoisin. Marsuille tuntuu maistuvan nuo herkkutikut (jotka ei ole mitään överisokerisia hunajamössöhommia, eivätkä sisällä mitn outouksia, mistä olen iloinen), Timothy Treatsit ja tuo Super Petin "herkku"purulelukin tekee kauppansa. Banaanilastut eivät niin ole meidän diivoihin tehneet vaikutusta, mutta itse niitä maistettuani totesin ne makoisiksi, taidan itse syödä kaikki! :D

Oxbown Young-versiota ("Young ja "Adult" olivat tarralapun mukaan ne mitä irtohyllyssä oli, en oikein näistä tiedä, että onkohan kyseessä kuitenkin "Performance" ja "Cuisine" joista oltaisiin tehty nopeammin ymmärrettävät nimilaput?) pellettejä menin sinne alunperin irtona ostamaan, Oxbowsta kun olen aika paljon hyvää kuullut. Ainoa vaan, ettei nuo meidän diivat taida siitä kauheasti välittää, syövät vain absoluuttisimpaan ja akuuteinpaan nälkäänsä ja muuten mussuttavat ostamaamme mielestäni hyvälaatuista heinää ja tuoreita (päivittäin).


 


 Saa nähdä oppivatko noita pellettejä syömään totuttelemalla, kun ei muunlaisia vaan anna, vai mitähän tapahtuu.. Tarkoitus on tilata Zooplussasta ensi perjantaina (palkkapäivänä krhm) mm. paria sorttia pellettiä, mitkä uskon (vertailtuani monia) buenoiksi, irtona ostamani Oxbown pitäisikin riittää vain siihen asti kun tilaukseni saapuu innokkaisiin hyppysiini. Ja no worries, kyllä mie ne sitten totutan uusiin ruokiin pienillä määrillä kerrallaan, en kuitenkaan toivo minkäänsorttisia vatsavaivoja noille meidän karvalapsillemme.

Ja Zooplussasta tulikin mieleeni, että meidän kolmikerroksisesta, kyseiseltä nettisaitilta tilatusta häkistä hajosi kaksi pyörää viimeviikolla kun imuroin. Noh, reklamoin sitten niistä Zooplussalle ja sain sieltä tiedon, että parisen viikkoa menee, että uudet pyörät saapuvat meille. Täytyy kyllä (nyt kun asiakaspalvelu on ollut tapetilla tällä viikolla) mainita, että Zooplussalla on ripeä ja ystävällinen asiakaspalvelu! Onneksi ei tarvitse ryhtyä tilaamaan kamojaan mielenosoituksellisesti muualta, on siellä kertakaikkiaan vaan aika näppärät valikoimat ja hinnat. Seminopea toimituskin vielä kaiken lisäksi, nam!




Nyt olenkin toivottavasti reklamoinut ihan tarpeeksi koko vuoden osalta, toivottavasti ei tarvitse moista tehdä ihan lähiaikoina kolmatta kertaa.. :)

Kirjallisuus konkreettisiin toimenpiteisiin!
En kyllä millään malttaisi odottaa, että saamme tammikuussa (niinkuin jo aiemmin mainitsinkin) marsulauman vahvistusta ainakin yhden abytytön ( *sydän*) voimin, toivottavasti kahden, riippuen siitä, millaisia poikueita tälle erittäin muikulalta ihmiseltä vaikuttavalle (tämä on siis kehuksi tulkittava ilmaus, olen toisinaan hieman omituinen termistöni kanssa.. :D ) kasvattajalle sattuu tupsahtamaan nyt joulukuussa jotta se marsulauman vahvistuksemme olisi luovutusikäinen sitten tammikuussa. Tuntuu niin kovin tyhjältä nimittäin tuo meidän kolmikerroksinen häkkimme, kun vain yksi kerros on käytössä.

 


Mie olen sellai, että jos joku asia tuntuu hyvältä, niin sen sitten toteutankin epäilemättä sen enempää (kuitenkin suunnittelemalla asian hyvin, varsinkin lemmikkieläinten tapauksessa) ja koskaan en ole joutunut tämän takia katumaan tekemiäni asioita. Minulla on sellainen olo "takaraivossa", että ensinnäkin marsulaumaamme tulee tammikuussa nämä ihanat abytyttövahvistukset ja on hyvin mahdollista, että saman vuoden aikana tulisi vielä kolmanteenkin kerrokseen asumaan kaksi marsua. Ja kyllä, joku voi ajatella, että "Voi hitto, se akka on menettänyt viimeisetkin järjenhivenensä, haluaako se asua marsufarmilla?" tai "Se on joku eläinhamstraaja! *tekee sormilla ristinmerkin ja heittelee valkosipulia kohti*" Ja uskokaa pois, on tässä vakuuttelu-urakka miehellekkin selitettävänä, hänen mielestään kun raja kulkee neljässä marsussa. Toki hyvä että joku "järjen ääni" tästä residenssistä löytyy, mutta kyllä minä pidän pääni jos minusta tuntuu asian olevan oikea toteutuvaksi. Täytyy vain järkevästi hänelle selittää kuinka olen varautunut käytännön asioihin ja kerrytän säästötilikassaakin, jotta on sitten tarvittaessa eläinlääkärikäyntiin rahat olemassa. Koska ei nyt sinänsä ole kuitenkaan mitkään hirvittävät ruokakustannuksetkaan noilla karvapalleroilla jos pääluku pyörii 2-6:ssa, toki kuivikkeita ja heinääkin menisi nykyinen määrä x 3 mutta en näe siinäkään kyllä mitään ongelmaa, kattelee vaan mistä saa parhaimmilla diileillä tarpeellisuudet. Juoksenteluaitaukseen vaan saatan tarvita jykevämmät ja pidemmät seinät, elätelläänkin toivetta, että Keravan Honkkarista taikakuutioita löytyisi.. Toki se on huomioitava, että kun eläimiä on enemmän, niin on todennäköisempää joutua useammin eläinlääkärin pakeille, mutta sellaista se on. Pitää vaan jemmassa rahaa tälläisiä yllättäviä ell-visiteerauksia varten.


Tältä lattia-aitaus näytti tänään, karvapallerot olivat aivan filiksissä tuosta valkoisesta kenkälaatikosta, johon leikkasin kulkureiät lyhyisiin sivuihin ja lätkäisin aitaukseen.

Olen kuitenkin aika lailla "kaikki tai ei mitään"-ihminen ja olen onnellisimmillani kun puuhaa, vipinää ja vilskettä riittää sopivasti eläinten parissa, kaksi marsua tuntuu siis kovin pieneltä lukemalta.. Toki tästä on hyvä aloittaa, tietenkään ihan ensimmäiseksi ei ehkä kannata sitä kuutta ottaa, "pehmeä laskeutuminen" on lemmikkieläinten tapauksessa kuitenkin ihan aiheellinen valinta. "Maltti" ei vaan ole aina kuulunut sanavarastooni, enkä ole ihan varma kuuluuko se vieläkään siihen.. *viheltelee viattomasti* :D



Hiukan olen leikitellyt ajatuksella, että sitten "hamassa tulevaisuudessa" (leikitään ettei Spartalainen huomaa noita lainausmerkkejä...)  marsut nro 5 & 6 olisivat ehkä poikia tai sitten vaaaaleita tyttöjä. Miulle on tullut joku (ainoastaan, jos pinnallisista asioista puhutaan) hinku saada joskus vielä elämässäni täysin valkoinen tai valko/hyvin vaalea ruskea-kirjava marsu. Sileäkarvaisena tai ruseteilla. Estetiikkaan huomioni kiinnittävä ihminen kun olen. Toki meidän nykyiset ja tiedossa olevat tulevat marsumme ovat ihaninpia ikinä, don't get me wrong! n.n Olen myös seuraillut aktiivisenlaisesti myynti-ilmoituksia netistä, niitä jossa porukka olisi rakkaista karvalapsistaan syystä tai toisesta luopumassa. Ei ole vielä osunut kohdalle "must have" olotilaa, joten ihan vaan katseluntasolle on jäänyt kaikki ne tsiljoonat netti-ilmoitukset. Ja ehkä toistaiseksi ihan hyvä niin. :)

Näihin kilometripuheisiin tällä kertaa tyytyen,

-M

P.S Kaikki kuvat ovat  tältä päivältä.


sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Stressistä ja lemmikeistä sen helpottajina +Nifrakuvia!

Tervehdin teitä, arvon ihmisoliot!

Tulin ajatelleeksi, että voisin kirjoittaa aiheesta "stressi -lemmikit oireiden lievittäjinä" omasta näkökulmastani. Lisäkkeenä tänään marsuistamme ottamia kuvia.

Nimittäin omalla kohdallani olen kesän jälkeen potenut ajoittain todella kovaakin työstressiä, oireet ovat olleet luokkaa: sydämen rytmihäiriöt, uniongelmat, kiukkuisuus, yllättävät raivontunnepuuskat (en siis ole kuitenkaan riehumaan ryhtynyt vaikka mieli teki, omaan kuitenkin itsehillintää), apaattisuus, masentuneisuus, hiusten lähtö tupoittain, atopian ärhentely hoidosta huolimatta ja mm. itkuherkkyys. Ja siksi nämä ovat/olivat minun kohdallani huolestuttavaa settiä, koska normaalisti olen erittäin iloinen ja välillä turhankin sosiaalinen ihminen, enkä itke lähes koskaan. Ihmiset usein kuvailevat miua normaalitilassa aurinkoiseksi, iloiseksi ja puheliaaksi. Tunnistin itsessäni suuren hermoloman tarpeen pipon kiristyttyä sietämättömäksi syys-lokakuussa, ei muuta kuin työterveyslekurille ja siitä viikon hermolomalle. Joka onneksi auttoi hieman, jotta on pystynyt olemaan töissä taas sen jälkeen.

Nifra

Sitähän on tutkittu, että lemmikin/hoitohevosen/you name it paijaus aiheuttaa paijaajan aivoissa endorfiinimäärän nousua, mikä käsittääkseni eliminoi tieltään masentuneisuutta. Omalla kohdallani parhainta ikinä oli, kun teinivuosina tallilla lähes asustellessani puunasin hoitohevostani helposti sen kolmisenkin tuntia putkeen. Jos joku minua tallilla etsi, niin ensimmäisenä katsottiin hoitohevoseni karsinaan olenko siellä. Sitä ihaninta, nyt jo edesmennyttä suomenhevostammaa puunatessa oli niin hyvä olla, tunsi olonsa hyödylliseksi, iloiseksi ja tuntui, että jopa sydämellä oli hyvä olla. Sellainen kevyt ja hyräilevä. Suurinta terapiaa miulle oli hoitohevoseni halailu, ja hörinästä ja muusta päätellen hänelläkään ei ollut mitään sitä vastaan. :)




Olen myös huomannut, että nyt kun töissä tuntuu vastuu painavan miljoona kiloa selässä, ahdistaa työtaakka ja äkillisesti muuttuvat tilanteet ja siitä johtuvat mahdolliset ylityöt, niin oloa helpottaa se, että voi keskittää ajatuksensa marsuihimme. Niitä iskee kauhia ikävä juuri silloin kun eniten ahdistaa työpaikalla. Ennen kun ei ollut kotona lemmikkejä, niin paaaljon helpommin vaipui siihen kauhiaan työstressiin ja ahdistukseen kun ei sillai ollut vapaa-aikana mitään viemässä ajatuksia työkuvioista.





Eläimiltä voimme myös oppia mm. hetkessä elämistä. Eivät ne pohdi mitä huomenna tapahtuu, tai vaikka ensi viikolla siinä jossain kokouksessa johon tulee tullitarkastajat mukaan. Eläimet ovat omia itsejään, eivät yritä olla mitään muuta ja elävät hetkessä. Eivät murehdi tulevasta, vaan elävät päällänsä olevaa hetkeä. Minä ainakin sorrun aivan liian usein etukäteen asioista murehtimiseen, joten minulla olisi paljon opittavaa marsuilta. Haluan kuitenkin elää elämääni täysillä omana itsenäni, enkä vain osana työympäristöämme, pohtien jatkuvasti töihin liittyviä asioita. Olen ehkä liian herkkä ja mm. mummoni on miulle sanonut että miun pitäisi kasvattaa paksumpi nahka, mutta se onkin sitten helpommin sanottu kuin tehty. Hyvänä lähtökohtana ainakin on, että tiedostaa ongelman; ylimurehtiminen tulevasta ja täten voi yrittää keskittyä hetkeen enemmän. Pikkuhiljaa edistystä havaittavissa miunkin kohdallani.



En toki väitä, etteikö muillakin maailman ihmisillä voisi olla stressiä, nyt puhun vain omasta näkökulmastani. Meillä (mieheni on määräaikaisesti samassa työpaikassa kanssani) työmatkat ovat vielä 1h/suunta ja pelkästään työmatkoihin menee arkipäivinä 2-3h/pv riippuen käymmekö kaupassa vielä kotimatkalla. Se tarkoittaa, että jos joudumme ylitöihin vaikka kahdeksi tunniksi, niin olemme pois kotoa 12-13h/pv. Tuon rupeaman jälkeen "omaan aikaan" kotiin päästyä kuuluu lähinnä vain perusjutut; ruoan laitto, mahdollisesti siivous, asioiden järjestely ja sitten se pieni paikallaan olo ja yritys nollata päivän työstressejä pois ennen kuin pitääkin sitten ihmisten aikoihin mennä nukkumaan. Onneksi nykyään on marsut, jotka tuovat iloa elämäämme, kuikuttelulla ja pukittelullaan ja ennen kaikkea läsnäolollaan. Heille on myös mukavaa ja mieltälämmittävää keksiä uusia virikkeitä ja antaa silloin tällöin kasviksia. Parempaa päin mennään siis, kiitos marsujen. :)





Toivotaan, että tilanne töissä helpottaa pian ja ylitöistä tulee harvinaisia, se tarkoittaisi aina enemmän aikaa kotona marsujen kuikuttelua kuuntelemassa. Ja enemmän aikaa oman elämän elämiseen, eivätkä päivät vieri ohi vain työahdistusta potien. Koska mitä sellaisesta elämästä jää käteen pitkällä tähtäimellä? Suuri kasa ryppyjä naamaan. Ja ehkä aivoihinkin lisärypyt. :D En mie halua näyttää rusinalta jo viiden vuoden päästä. Tosin en tiedä olenko silloin enää samassa työssäkään, haaveilen jostain eläimiin liittyvästä koulutuksesta ja työstä, mutten vielä ole ihan varma että mistä. Saa nähdä mitä tuleva tuo tullessaan, asioilla kuitenkin on aina tapana järjestyä, vaikkei siltä aina tunnukkaan! :)

Tsemppiä teille kaikille omasta arjesta selviämiseen, leuka pystyyn vain ja keskity siihen mitä SINÄ haluat tehdä elämälläSI. ;) <3

-M



lauantai 16. marraskuuta 2013

Eläinkaupasta marsut? Kuinkas ne nyt tänne ilmestyivätkään..


Heipss,

tässä kun nyt kauhia bloggausinto on päällänsä (krhm, join aika paljon kahvia), niin ajattelin selventää vielä aiemmin mainitsemaani tapaa hommata marsut kotiimme. Ostimme siis typykkämme eläinkaupasta Keravalta nimeltä Punainen Pallo. Tässä eläinkaupassa selvästi ainakin marsuista (muihin eläimiin en ole siellä perehtynyt) huolehditaan hyvin, todella välitetään millaiseen kotiin marsu(t) ovat tulossa ja kysellään että onhan siulla tarpeelliset c-vitamiinit ja muut tilpehöörit marsuja varten olemassa. Millaiset tilat siulla on kotona tarjota? Yms. Juttelin liikkeen pitäjien kanssa myös siitä, kuinka surullista on se, kun ihmiset ottavat marsuja täysin heräteostoksena, ilman minkäänlaista tietoa marsujen tarpeista ja lajille tyypillisestä käytöksestä. Inhottavaa, että tälläisessä tilanteessa usein eläin joutuu kärsimään vääränlaisen hoidon seurauksena, tai jos heräteostoksena hommatusta marsusta ei pystytäkkään huolehtimaan sitä tarvittavaa 1-8 vuotta? Ilokseni siellä liikkeessä todettiin, että he ovat muutaman kerran jopa kieltäytyneet myymästä marsuja epäilyttävän oloisille ostajille. :)

Toisesta blogistani (lifestylehenkisestä) itseni jokunen viikko sitten kirjoittamaa marsujen hommaamiseen liittyvää tekstiä lainaten:
"Olen aivan supersuperhyperinnoissani! Olen jo 23 vuotta halunnut lemmikkieläimiä ja aiemmin ei ole resurssit riittäneet siihen, yksinkin kun asuin viitisen vuotta niin en viitsinyt sitoutua lemmikin ottamiseen koska en voinut taata eläimelle parasta mahdollista hoitoa ja kotia vuosiksi eteenpäin. Olen aivan hillittömän eläinrakas ja minulle on tärkeintä lemmikkien kanssa, että niistä pysyy pitämään parhainta mahdollista huolta ja, että ne saavat mahdollisimman hyvää hoitoa. Marsukuumettakin olen potenut ja kymmenisen vuotta eskaloituvasti, hirvittävän ihania möllyköitä moiset!" 

Onneksi nyt tilanne on vihdoinkin muuttunut ja pystyin ottamaan ensimmäistä kertaa eläessäni lemmikkieläimiä, koska tiedän pystyväni niihin sitoutumaan vuosiksi eteenpäin ja pystyn tarjoamaan parasta hoitoa mihin pystyn. :)

Kyselin kyseisen eläinkaupan pitäjiltä mistä marsut sinne tulevat, kuulemma Porvoosta eräältä naishenkilöltä, joka kasvattaa marsuja pienimuotoisesti maatilallansa vanhassa lampolassa. Sain heidän puheistaan käsityksen, että kyseessä tosiaan on ihan asiallinen toiminta, ei mikään tukkuhässäkkä. Muutenkin on hyvä fiilis siitä eläinkaupasta, sieltä ostamani heinäkin teki vaikutuksen, vanhana hevostyttönä monenlaisia heinälaatuja nähneenäkin  pidän tuota marsuillemme saamaa heinää parhaana. Nams! :)

Kuviohan meni niin, että syyskuussa miulla vain "naksahti päässä" ( :D ) ja tiesin, että nyt on vihdoinkin marsuille sopiva aika tulossa. Miehen kanssa puhuimme aiheesta, ja hänen mielestään tammikuu oli hyvä valinta marsujenostokuukaudeksi, koska jouluna meidän piti mennä viikoksi hänen vanhempiensa luo Turun huudeille ja pörröpallerot olisivat jääneet yksin tänne kotiin. (Tosin olisin saanut niille hoitajan järkättyä mutta kuitenkin). Noh, sitten marsukuumeissani tilasin jo lokakuussa zooplussasta aivan hillittömän määrän marsurompetta, aiemmin mainitun kolmikerroksisen häkin, virikkeet, kuivikkeet, kynsisakset, korvien- ja silmienhoitomömmöt, kaiken muun paitsi ruoan (ajattelin sen menevän vanhaksi ennen tammikuuta ja mietin tilaavani sen sitten erikseen lähempänä ajankohtaa) ja kävin apteekistakin hakemassa "lääkekaappiin" kamat valmiiksi (mm. varmuuden vuoksi neulattomia ruiskuja tukiruokintaa varten, lääkehiiltä, parafiiniöljyä..).

// EDIT: Niin ja piti mainita vielä, että duunissa peruttiin miun joululomani, miulle oltiin luvattu koko jouluviikko lomaa ja nyt joudunkin ma ja pe töihin. Mikä tarkoittaa sitä, että jään marsujen kanssa kotiin jouluksi miehen mennessä vanhempiensa luo. Miua ei haittaa pätkän vertaa jäädä yksin kotiin jouluna, mikään juhlapyhäihminen kun en ole, mutta hassua kyllä, taitaa olla muilla miun kotiinjäämisestäni kriisinpoikasta miunkin puolestani.. Onneksi kyse on miun elämästäni, ja sehän tarkoittaa sitä, että päätän itse miten jouluni vietän. :) //

Opiskelin marsutietoutta aivan hulluna (olen siis todella sellainen, että kun innostun jostain niin se on sitten menoa :D ) monesta paikasta ja olin todella kärsimätön marsuja odotellessani. Olimme siis tehneet "diilin" tuon kyseisen eläinkaupan kanssa, että tammikuussa ostaisimme heiltä 3 pientä tyttömarsua jos vaan kasvattajalta sattuu sellaisia sopivasti ilmestymään luovutusikäisinä. Noh, menimme sitten viime viikon keskiviikkona Punaiseen Palloon töiden jälkeen kun halusin kysyä miten kasvattajalla sujuu marsujen kanssa, onko sieltä kuulunut mitään. Nainen siinä kassalla sitten totesi parhaillaan "hyllyssä" heillä olevan kaksi tyttömarsua... Saimme ne sitten syliin kokeiluun (klo oli ehkä 17.20) ja tiesin, että siinä on meidän marsut. :D Meillä ei ole autoa käytössämme tällä hetkellä ja eläinkaupan myyjä oli erittäin ystävällinen sanoessaan hänen kuljettavan marsut ja ruokapussin meille kun hän sulkee kaupan 19.00. Olin aivan huippuinnoissani ja siitä sitten menimme kotiin ja miulla alkoi kauhia häkinkuntoonlaitto, kuivikkeet ja virikkeet sinne ja yleistä kärsimätöntä pomppimista. Paras hetki oli se, kun nainen sitten toi meille ne marsut ja ruoat ovelle, niin hän ojensi miulle pahvilaatikon "Tässä ovat siun pikkuisesi.", en voi sanoin kuvailla kuinka onnellinen olin! Ja marsut todella ihmeissään. :D

Olen miettinyt runsaan häkkitilankin takia, että tokihan pitää nyt saada vielä (ainakin) kaksi marsua lisää, ja olen tutkinut lähiseudun (etelä-Suomen) marsunkasvattajia netistä. Päädyin sitten Marsumaailma-blogin pitäjään ja hänen kanssaan on sovittu, että haemme tammikuussa meille vajaan vuoden ikäisen lilac-abytytön ja mahdollisesti nyt joulukuussa syntyvän pikkuisen. Jännityksellä odotan millaista siitä sitten tulee, kun saamme marsulauman lisäykset tänne! Nuo meidän tämänhetkiset tytöthän ovat siskoksia keskenään ja miulla on sellai olo, että toivoisivat hiukan lisää marsuseuraa. :)

Toivottavasti kaikki menee hyvin siellä kasvattajalla ja pääsemme sitten tammikuussa hakemaan autolla kaksi uutta marsua kotiimme! <3

Noihin tammikuisiin kahteen marsuun mies on antanut siunauksensa, kuulemma hänen rajansa kulkee 4:ssä marsussa, mutta saa nähdä mitä aikojen saatossa tapahtuu, meillä kuitenkin on reilusti tilaa kuudellekkin marsulle... ;)




Tälläinen avautuminen tällä kertaa. Yllä kuvassa Nifra, a.k.a Linssilude <3

-M

P.S. Innostuuko silloin opiskelemaan marsuista liikaa kun herättää miehen useampana yönä putkeen unissaan höpöttämällä marsunhoito-ohjeita? ;D

Kuvasaastetta ja punnitsemisia.

Hehei,

tässä hiukan kuvasaastetta viimepäiviltä:


Nefi


Nefi vasemmalla ja Nifra oikealla


Nifra


Nefi

Nifra sylissäni

Punnittiin muuten tytöt 7.11 ja eilen 15.11, näin painot menivät:

Nefi 297g ---> 350g   
Nifra 271g ---> 321g  

Aika kivasti tytöt siis kasvaneet 8:ssa päivässä vaikka ovatkin aktiivisia loikkijoita, joilla syötyä energiaa kuluu paljolti juoksenteluunkin! :) Hassua ajatella, että niistä tulee täysikasvuisina 2-3kertaa noin "painavia"! Muutos on varmasti huomattava ennen- ja jälkeenkuvilla sitten hamassa tulevaisuudessa..

-M


Keitä me olemme?

Heippa!

Perustin marsuaiheisen blogin, koska tykkään itse lukea muiden marsuaiheisia blogeja ja meille tuli ensimmäiset marsumme puolitoista viikkoa sitten, mikä ihana tekosyy! :)

Tässä esittelyntapaista:

Minä ja poikaystäväni (kummatkin vuosimallia -90) asumme reiluhkonkokoisessa kaksiossa Uudellamaalla, aika lähellä Helsinkiä. Olemme päivätöissä käyviä ihmisiä ja kovin eläinrakkaita. Seuraavaksi päätähtiin:



 Tässä ylläolevassa kuvassa kuikuilee vasemmalla Nifra ja oikealla Nefi.


Nefi


Nifra. Nämä ylemmät kolme kuvaa on otettu 7.11, olivat toista päivää meillä.

Tytöt asuvat meillä kolmikerroksisen häkin (120cm x 57?cm, kokonaiskorkeus n.150cm) keskimmäisessä loosissa. Aluksi asuivat ihan alimmassa ja rampit muihin kerroksiin oli käytössä, mutta tuntuu käytännöllisemmältä, että rampit otti pois ja tukki reiät 2 & 3 kerroksissa saaden täten käyttöön kolme erillistä häkkiä. Joista kaksi on nyt vapaina toistaiseksi... Keskimmäisessä kerroksessa on se juju, että pienet tottuvat meihin kivuttomammin kun emme näytä valtavilta, ja ylimmästä kerroksesta kun meitä ei edes näe (kun olemme muualla kuin aivan häkin vieressä) niin se ei olisi hyväksi kesyyntymisen kannalta.










Mitä tapahtuu kun marsut laittaa juuri siivottuun häkkiin takaisin:


:D

Joka päivä ollaan tyttöjä sylitelty ja vähintään jokatoinen päivä ovat päässeet lattialle aidatusti juoksemaan. Tilaa juoksennella  ja popcornailla on yhden pussilakanan kokoinen alue. Mikä varmasti pikkupikkumarsuille on ihan hyvä. Seuraavana muutama esimerkkikuva aitauksista, mitä olen heille kyhäillyt:

Oli huisin jännää päästä ensimmäistä kertaa 7.11 aitaukseen hihhuloimaan, bongaa jännittynyt marsupylly! :D




Bongaa marsunaama. :D Tuossa pahvilaatikossa on muuten leikattu suuaukko, se ei vaan näy kuvassa. Tämä kuva on tältä päivältä.

Hyvin ollaankin tässä edistytty jo marsujen meihin totuttamisessa, tykkäävät olla sylissä rapsutettavana ja eivät aina juokse enää piiloon kun kävelemme häkin ohi (joka muuten siis on olkkarissamme). Kiinniottokin/syliin nosto sujuu paremmin kuin aluksi, rauhottuvat nopeammin nykyisin. Antavat myös hyvin operoida kynsiä, hiukan kun pitkähköjä teräviä takatassujen kynsiä olemme jo leikanneet. Kertaakaan eivät ole meitä napsineet. Ja olemme aivan myytyjä näihin karvapalleroihin. <3

Tässä nyt oli alkupalaesittely, pintaraapaisua sieltä täältä. Jatkossa syvennytään aihekohtaisesti enemmän..

Ja jos joku mietti, niin suurin osa (ehkä 80% kaikista marsuromppeistamme häkki mukaanlukien) on tilattu zooplussalta. Ja tässä odottelen kuin kuuta nousevaa palkkapäivääni, joka on vajaan 2vk päässä, aion tilata taas kaikkea jännää sieltä..

-M