keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Hamsterijuttuja!

Heips!

Tuossa hamsujenkin asumukset siivoilin ja kamera sattui olemaan lähettyvillä. Nyt mennään ikäjärjestyksessä vanhempaa kunnioittaen! ;)


STUART:

 Noista sipsituubeista on tietysti otettu metallipohja ja sisällä oleva folio pois, jäljellä vain pahvia!


 Stu on jo reilun vuoden ikäinen.


LUNA:



 "Herkkuja, paljon herkkuja..."



 Näyttää samalta kuin minä nälkäisenä. :D


Luna täyttää vuoden vasta joulupäivänä. :)

-M

Gerbiiliterrojen uudet sisustukset ja ratkaisu puruihin ruokakupissa! :) +marsujen kinttukollaasi!

Moikka moi!

Tovi tässä on vierähtänyt viime postauksesta, joitain syitä siihen voisin avata tämän rävellyksen loppupuolella. Tänään join jopa 1,5 isoa kuppia kahvia herättyäni ja inspis vei mennessään gerbiilien hyväksi. :D Elikkäs uudet sisustukset ja siivouksen saivat terroihinsa. Naiset ensin! :)


 Ensiksi tyhjensin terrasta vanhat purut veks ja tietenkin muutkin härpäkkeet.

 Sitten länttäsin sinne kerroksen puruja ja toisen reilun kerroksen heinää.

 Taas kerros purua. Ai miksi heinää tuolla välissä? Se tuo puruun mukavasti rakennetta kun gerbiilit rakastavat kaivaa tunneleita ja siinä vasta tekemistä onkin jos intoutuvat vielä silppuamaan heinää. :D

 Juu niin! Tämä on se miun "patentti"ratkaisu ainaiseen ongelmaan siitä, että gerbut sudittavat purut ruokakippoonsa. Kippaan ruoat tuonne ruudukkomökkiin ja pysyvät pitkään syöntikelpoisina ja puruttomana! Ilostuttaa ettei tule yhtään niin paljoa hävikkiä ruoassa kuin silloin jos jatkuvasti saa kippailla puruisen ruokakupin sisällön veks. Lisäksi laitoin tuonne vessapaperia pesämatskuksi ja herkkupähkinöitä ja siemeniä.

 Mökki ja romppeet terraan ja on valmista! Irtaimistona näillä on tuo kookospähkinä (jossa aina nukkuvat), tietenkin vesipullo ja puruihin hautautunut kahvikuppi suditusta varten. Pahveja on monenlaisia ja olen huomannut nuo paperiset biojätepussit aika kivoiksi virikkeiksi myös! :)



"Täh?"

Nämä ensi ystävänpäivänä 1v täyttävät tytöt ovat todella aktiivisia vipeltäjiä, sanoisin, että jopa aktiivisempia kuin nuo miun pojat.

Sitten poikien systeemit:

 Tyhjennetyn terran ihmettely.


Eilen tuli uusi purupaali! :)

 Kerros purua ja sitten reilu kerros heinää näillekkin.

Ihmettely käynnissä.. :D

 Sitten vielä yksi kerros purua. "Täh?"

Poikien mökki. Samat kuviot.

 Tuolla mökin takana on pahveja moneen lähtöön! Ei ainakaan tekeminen lopu. :D



Nenä! :)

 Tuo mitä gerbuilla on nyt syönnissä on muuten tätä tavaraa.

Lisäksi joku tovi sitten hommailin vauvaöljyä jos sattuupi marsujen puhdistushommissa tarvitsemaan.

Sitten kinttukollaasi, jonka jo olenkin MARSUMAYHEMIN FB-sivuilla jo julkaissut joku aika sitten. :)

 Gaia vielä kun oli omassa prinsessaboksissaan. (nykyisin siis asuu Kauhiksen kanssa vuoden loppuun asti, jos kaikki menee hyvin, niin poikasten LA olisi 11.1-13.1.)

 Nifra. :D

 Rapsu pitää etutassuja lepäillessään pisimmällä muihin verrattuna.

Ritarin kinttu ja Yamsu muuten vaan relaa. Kaikki ovat salakuvia, jotka olen räpsinyt itse sohvalla vieressä ollessani. :D

Jaa niin miksi hiljaiseloa? Mie löysin itseni viimeviikolla matkaamasta Loviisaan! (Jossa siis en koskaan ollut käynyt..) Ai miksi? Mie löysin ihmisuroon itselleni ja hän sattuu asumaan siellä.

Huomenna taasen bussia pääsen odottelemaan..

Äitini varsin avuliaasti on käynyt eläimiäni katsomassa/ruokkimassa/vaihtamassa vesiä kun olen ollut pois. Ja maksimissaan olen koskaan ollut 3vrk pois eläinteni luota, täytyy myöntää, että viimeviikolla iski ikävä monstereitani siinä 1,5-2vrk kohdalla..

-M

perjantai 7. marraskuuta 2014

Kuinka elämäni muuttui marsujen myötä? Marsutarinaa/pohdintaa.

Heippa!

Huomasin, että eilen tuli minulla 1 vuosi täyteen marsuilua. Tässä kohtaa moni varmaankin pyörittelee silmiään, että "Aika paljon karvapyllyjä eukolle vain vuodessa kertynyt!". Vastineeni tähän on, että tosiaan ehdin hyvinkin palavasti haluta marsuja elämääni jopa 11 vuotta ennen kuin elämäntilanne salli kuikkupyllyihin sitoutumisen. Lisättäköön elämäntyylini olevan aika lailla "kaikki tai ei mitään" -teen joko kunnolla tai en ollenkaan. :D "Veikkaan", että marsuilu on minulla kyllä heittämällä tuota "teen kunnolla"-osiota.

Millaista eloni oli ennen 6.11.2013? Pari kuukautta olin kyllä oikeastaan ehtinyt valmistautua marsuihin, olin hommannut valmiiksi kolmikerroksisen häkin kaikkine virikkeineen (no kidding, kaikki maholliset virikkeet!!) ja kuiviketta. Lisäksi olin keräillyt kasaan jostain marsusivuilta näkemäni listallisen "nämä on hyvä olla lääkekaapissa marsuja varten" tarvikkeita, esimerkiksi lääkehiiltä, kertakäyttöruiskuja (ei neuloilla), hedelmäpilttejä, sitruunahappoa tarvikkeiden kunnollista pesua varten (tai no, häkkien pohjalaatikoiden pesua varten), vanulappuja, eläimille tarkoitettuja hellävaraisia puhdistusliinoja... Voi näitä riittää. :D Unohtamatta tietenkään perus C-vitamiinia, lemmikkieläinshampoota ja kynsisaksia. Innostukseni oli silloinkin aivan uskomattoman kauheaa luokkaa, koska silloiselle asumiskumppanillenikin selitin kuulemma unissani marsunhoito-ohjeita!! xD

Keravalla on muutama eläinkauppa ja olin kaikissa käynyt kyselemässä marsujen alkuperiä ja muutenkin etiikasta ja muusta. Päädyin sitten vertailun tuloksena Punaiseen Palloon, heillä kun vielä asiakaspalvelukin on oikein hyvää ja ystävällistä ja eläinten alkuperätkään eivät kuulostaneet epäilyttäviltä (eivätkä sitä olekkaan :D ). Tarkoitukseni oli, että tammikuussa 2014 oltaisiin ensimmäiset kuikkupyllyt saatu heidän kauttaan, mutta 6.11.2013 olikin sitten kohtalokas päivä. Menin "vain kattelemaan ja kyselemään" kyseiseen liikkeeseen töideni jälkeen ja kauppias sanoi heillä olevan sillä hetkellä kaksi naarasmarsua myynnissä. Kurkkasin marsujen lasireunaiseen asumukseen ja Nifra tuijotti miua ruokakupin ääreltä, että "NYT TULI NOUTAJA" ja Nefi viipotti mökkiin karkuun pörröiset pyllykarvat vilahtaen. Saimme pitää marsuja sylissä, minulla oli Nifra ja Nefi silloisella asuinkumppanillani. Voi kuinka pieniä N & N olivatkaan silloin! Sovimme sitten, että kun eläinkauppa sulkeutuu, niin kauppias tulee meille kotiin tuomaan marsut, heinän ja pelletin -ainoat asiat siis jotka puuttuivat marsuilun alkamisen tiimoilta. Olin niin innoissani, että työpäivän jälkeinen nälkäkin unohtui kun touhotin asioita valmiiksi viimeisen tunnin kotona ennen kuin marsut saapuivat. :D

Mutta siis ennen marsujuttuja eloni oli... Hmm mitähän silloin duunailin? Aika ennen papanaattoreita? Tuntuu aika kaukaiselta. :D Mutta siis, silloin rahani taisivat mennä kenkiin (Jeffrey Campbellejakin parit ilmestyi arsenaaliini kaiken maailman muista korkkareista puhumattakaan). Niin ja unohtamatta esimerkiksi PVC:stä tehtyä korsettia ja uusimpia "gootti"vermeitä. Aikana ennen silloista asuinkumppania, kun olin ihan vain itsekseni ilman lemmikkejä, taisin käydä aika/tosi paljon ulkona (huom, alkoholilla ei ollut paljoa ollenkaan osuutta asiaan, olen ihan tarpeeksi kummallinen ilmankin sitä :D ). Siis lempibändieni keikoilla ja illanvietoissa ystävien kanssa. Ns. "goottipiirit" tulivat myös kovin tutuiksi kun ramppasin ties missä Infektio-bileissä. :D Yksi viikko on syöpynyt mieleeni, kun ensin maanantaina olin illasta aamuyöhön keikalla Nosturissa (Cannibal Corpse ja kumppanit), keskiviikkona oli firman illalliset ja lauantaina taisi olla jotkin "gootti"karkelot. Siis normaalin työviikon ohessa.

Koko elämäni tosin olen halunnut omia lemmikkieläimiä, hevostallilla tätä kauhiaa feeveriä sai hieman rauhoitettua kun kävi aktiivisesti melkein 10 vuotta monta kertaa viikossa puunaamassa hevosia ja hoitamassa koiriakin. Näiden myötä tuntui hyvin luonnolliselta siirtyä itsekin lemmikinomistajan rooliin. Aluksi tietenkin kirjaimellisesti otti kaikki marsufoorumeiden järkeviltä tuntuvat vinkit ja käytäntömallit marsujen hoidossa, mutta ajan ja oman kokemuksen myötä muovaantuikin sitten itselleni ja omille monstereilleni sopivat metodit. Hyvin basic esimerkki on juuri kuivikevalinnat; niitä kun tuntuu moni pohtivan ja hiovan vaihtoehtojaan. Ja hyväkin niin, että on kiinnostusta kehittyä! :)

Kuten täältä blogista voikin huomata, niin marsuja tuon 6.11.2013 jälkeen onkin tullut jokunen lisää.. 28.12.2013 haimme íhanalta Aidalta Maailman marsuja, Maailman Yamaha-Kaaharin ja Maailman Raparperin. Pitkään olin ennen tätäkin pohtinut ja tuijotellut netistä eri kasvattajavaihtoehtoja, mutta Aida tuntui juuri siltä oikealta siihen hetkeen. Aika lähtemättömän vaikutuksen myös teki päästä hänen marsulaansa käymään, siellä kun oli reippaasti yli 50 kuikkupyllyä. :) Seuraavaksi olikin sitten vuorossa tammikuussa 2014 Gaia, jonka haimme Salosta Johannalta. Tästä parin viikon päästä tuli Ritari (Almond's Fluffcharmer) yöjunalla Oulusta Tampereelle ja taas oltiin autolla marsua hakemassa. Maaliskuussa 2014 olin bongannut netistä aika vastustamattoman marsun yksityishenkilön myymänä, pikimustan Efeldonin. Hänelle tuli myös samaan syssyyn kaveri Cirion matkassa, mutta Cirion siirtyi eteenpäin hyvään kotiin kun hän ei oikein ADHD-luonteensa puolesta sopinut paikkaan, jossa on näin monta marsua. Nykyisin kuulemma asuu Loviisassa toisen marsu-uroksen kaverina lapsiperheessä. Sitten kappas vain, koitti toukokuussa 2014 Hyvinkään marsunäyttelyt, joihin tuli kasvattajia ympäri Suomen. Ja olin ennen sitä nähnyt Underground'sin myynti-ilmot Dodista ja Melchiorista.. Ja jotenkin miulle taidettiin puhua Kauhiskin.. :D Seuraavaksi 20.8 syntyikin sitten ensimmäinen marsupoikueeni Gaiasta ja Kauhiksesta, jossa tuli kolme poikasta. Yksi, Katala Ukkonen, jäi miulle kotiin ja kaksi siskosta menivät tuttavaperheeseeni hyvään kotiin. Irdinial Suuri on nyt tuorein tapaus, hänen stoorinsa ehkä muistattekin. Aika hiljattain siitä kirjoitin tänne blogiinkin aika isosti. Hän muutti luokseni lokakuussa 2014.

Öhhhm, hups? :D

Ja kuinka ollakkaan, kenkäkokoelmani on kutistunut huomattavasti ja niiden arvo on kääntynyt eläimille ruoan ostoon..

Olen tyytyväinen tähän nykyiseen tilanteeseen eläinten suhteen, kuukausikustannukset marsujen ylläpidossa on hieman yläkanttiin laskettuna 150e/kk ja mietin tätä niinkuin yhden suuren koiran ylläpitona. Eläinvalintansa kullakin. Se täytyy myöntää, että hommaahan tässä monsteriarmeijassa riittää, mutta se duuni on kovin antoisaa. Mieli pysyy itsellä virkeänä kun huoltaa kuikkupyllyjä, esimerkiksi Rapsu on aina todella tyytyväisen oloinen kun hänen kyntensä on leikattu ja mahdollisesti rasvarauhanen pesty. Hän aina tälläisen operaation jälkeen pistää pitkäkseen keskelle aitausta ja näyttää kehräävältä kissalta ojennellen etutassujaan. :D Iloiset kuikkupyllyt ovat aivan loputon ilon lähde miulle itsellenikin. Tähän voi varmasti moni eläinrakas eläintenomistaja samaistua; oli laji mikä tahansa niin iloinen lemmikki aina saa paremmalle mielelle. :)

No miten nämä nyt sitten nykyään elooni vaikuttaa? Ei voi lähteä extempore-reissuille ilman, että on luotettava marsunhoitaja tiedossa täällä käymään, tosin en nyt missään ole oikein käynytkään. Pari kertaa vuoden aikana olen tainnut olla kokonaisen viikonlopun pois. Ensimmäisellä kerralla hyvä ystäväni Tintti tuli käymään täällä päivittäin ja toisella kertaa äitini tuli ruokkimaan marsuja ja vaihtelemaan vesiä. Ja oikeastaan en ole koskaan ollutkaan sellainen, joka hinkuisi ulkomaanmatkoille tai muuten vain roadtrippeilemään. Sinänsä näppärää lemmikkien omistamisen kannalta. Vuorokauden verran uskallan olla kotoa pois jos on jotain kunnollista menoa tiedossa, silloinkin olen pistänyt kuikkupyllyille kauhiat kasat sapuskaa ja noin miljoona vesipulloa. Myönnän ehkä olevani hiukan hysteerinen marsunomistaja. :D Ja mitä ihmissuhteisiini tulee, niin pahempi homma on jos joku purulle/heinälle/eläimille allerginen haluaisi tulla kyläilemään, se ei vaan onnistuisi. Kaikki eläimet kun miulla ovat asuntoni keskipisteessä, olohuoneessani. Eli käytännössä vaatimukset parisuhteen toiselle osapuolelle ovat "ei allerginen eläimille/pölylle/heinälle" ja "mieluiten pitää eläimistä". Yllättävää kyllä. :D

Eli käytännössä elämme aika kivasti täällä eläinteni kanssa, he toimivat herätyskellonakin jos näen painajaisia tai jos voin todella huonosti niin yrittävät kiinnittää huomioni heihin. Monta kertaa ovat huutamisellaan miut herättäneet painajaisesta ja siitä suurenlaiset vihanneslahjukset saaneet.

Tulloopiko kysymyksiä mieleenne?

-M

sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Kauhis pääsi heittämään iskurepliikkejä!

Heip. Tänään muutamiakin juttuja pörisi menemään. Puunasin Gaian ja Kauhiksen ja pistin heidät samaan häkkiin. Meno on sellaista, ettei ainakaan kiima ole sattunut tälle päivälle. :D Viimeksi astuminen tapahtui 2pv yhdistämisestä, jos vaikka tälläkin kertaa jotain sellaista sitten. Toivonkin nyt tosi hurjasti, että kaikki menee hyvin ja rapean 10vk päästä tulisi marsumuksuja. Yhdistämisestä laskettu aika on siis 11.1.2015. Näiden poikasten jälkeen ei ole enää tarkoitus teettää Gaialla kuikkupyllymuksuja ja hän pääsisi sitten poikasten vieroituksen jälkeen tyttöjen kanssa laumaan asumaan.



 "Kostan tämän..."




 Kaino-Vieno Kauhis *sydän*


Ritari. Ihan niinkuin olisi pari Instagramfiltteriä päällä. No worries, puhelimeni on aikaa "kivikausi".. :D

 
Dodin ilme ja tuo paita.. :DD

 Toinen mitä tapahtui oli, että kyhäsin peruukeille aitauksen pystyyn. Yleensä miulla näille on ollut noin viikon putkeen tuo lattialla ja sitten kaipaan jo niin kovasti kunnollista imurointia, että pojat muuttavat takaisin häkkiin.




 Blogger käänsi tämän kuvan, mur.


Nam, omppua!

Ja gerbiilipojat edustavat taas! Tyypit nukkuivat kasassa niin oli pakko ottaa kuva. *sydän*

-M

P.S Näin vaihteeksi oikein kivaa unta, olin salapoliiseina Supernatural-sarjan Deanin kanssa ja tutkimme Keravalla jotain Aasialaisiin eläinkauppoihin liittyvää. Hukkasin myös fillarini jatkuvasti jonnekkin, löysin sen mm. suojatien reunasta, olin vissiin aiemmin ylittänyt kadun ja unohtanut fillarini avaimensa kera sinne. :D

P.P.S Ainiin ja sain myös dyykata Melchiorin roskiksesta tänään! Olin häntä laittamassa vaa'alle ja hän päätti hilpaista hypäten vieressä olevaan roskapussiin. Kerta se on ensimmäinenkin kun dyykkaa marsun... Onneksi kuitenkin välimatkaa sylistäni roskikseen oli olemattomasti niin ei sattunut mitään. (Oli muuten homma saada ne kaikki puru- ja heinäroskat hänen kiharaisesta karvastaan pois..)