Kuinka elämäni muuttui marsujen myötä? Marsutarinaa/pohdintaa.

Heippa!

Huomasin, että eilen tuli minulla 1 vuosi täyteen marsuilua. Tässä kohtaa moni varmaankin pyörittelee silmiään, että "Aika paljon karvapyllyjä eukolle vain vuodessa kertynyt!". Vastineeni tähän on, että tosiaan ehdin hyvinkin palavasti haluta marsuja elämääni jopa 11 vuotta ennen kuin elämäntilanne salli kuikkupyllyihin sitoutumisen. Lisättäköön elämäntyylini olevan aika lailla "kaikki tai ei mitään" -teen joko kunnolla tai en ollenkaan. :D "Veikkaan", että marsuilu on minulla kyllä heittämällä tuota "teen kunnolla"-osiota.

Millaista eloni oli ennen 6.11.2013? Pari kuukautta olin kyllä oikeastaan ehtinyt valmistautua marsuihin, olin hommannut valmiiksi kolmikerroksisen häkin kaikkine virikkeineen (no kidding, kaikki maholliset virikkeet!!) ja kuiviketta. Lisäksi olin keräillyt kasaan jostain marsusivuilta näkemäni listallisen "nämä on hyvä olla lääkekaapissa marsuja varten" tarvikkeita, esimerkiksi lääkehiiltä, kertakäyttöruiskuja (ei neuloilla), hedelmäpilttejä, sitruunahappoa tarvikkeiden kunnollista pesua varten (tai no, häkkien pohjalaatikoiden pesua varten), vanulappuja, eläimille tarkoitettuja hellävaraisia puhdistusliinoja... Voi näitä riittää. :D Unohtamatta tietenkään perus C-vitamiinia, lemmikkieläinshampoota ja kynsisaksia. Innostukseni oli silloinkin aivan uskomattoman kauheaa luokkaa, koska silloiselle asumiskumppanillenikin selitin kuulemma unissani marsunhoito-ohjeita!! xD

Keravalla on muutama eläinkauppa ja olin kaikissa käynyt kyselemässä marsujen alkuperiä ja muutenkin etiikasta ja muusta. Päädyin sitten vertailun tuloksena Punaiseen Palloon, heillä kun vielä asiakaspalvelukin on oikein hyvää ja ystävällistä ja eläinten alkuperätkään eivät kuulostaneet epäilyttäviltä (eivätkä sitä olekkaan :D ). Tarkoitukseni oli, että tammikuussa 2014 oltaisiin ensimmäiset kuikkupyllyt saatu heidän kauttaan, mutta 6.11.2013 olikin sitten kohtalokas päivä. Menin "vain kattelemaan ja kyselemään" kyseiseen liikkeeseen töideni jälkeen ja kauppias sanoi heillä olevan sillä hetkellä kaksi naarasmarsua myynnissä. Kurkkasin marsujen lasireunaiseen asumukseen ja Nifra tuijotti miua ruokakupin ääreltä, että "NYT TULI NOUTAJA" ja Nefi viipotti mökkiin karkuun pörröiset pyllykarvat vilahtaen. Saimme pitää marsuja sylissä, minulla oli Nifra ja Nefi silloisella asuinkumppanillani. Voi kuinka pieniä N & N olivatkaan silloin! Sovimme sitten, että kun eläinkauppa sulkeutuu, niin kauppias tulee meille kotiin tuomaan marsut, heinän ja pelletin -ainoat asiat siis jotka puuttuivat marsuilun alkamisen tiimoilta. Olin niin innoissani, että työpäivän jälkeinen nälkäkin unohtui kun touhotin asioita valmiiksi viimeisen tunnin kotona ennen kuin marsut saapuivat. :D

Mutta siis ennen marsujuttuja eloni oli... Hmm mitähän silloin duunailin? Aika ennen papanaattoreita? Tuntuu aika kaukaiselta. :D Mutta siis, silloin rahani taisivat mennä kenkiin (Jeffrey Campbellejakin parit ilmestyi arsenaaliini kaiken maailman muista korkkareista puhumattakaan). Niin ja unohtamatta esimerkiksi PVC:stä tehtyä korsettia ja uusimpia "gootti"vermeitä. Aikana ennen silloista asuinkumppania, kun olin ihan vain itsekseni ilman lemmikkejä, taisin käydä aika/tosi paljon ulkona (huom, alkoholilla ei ollut paljoa ollenkaan osuutta asiaan, olen ihan tarpeeksi kummallinen ilmankin sitä :D ). Siis lempibändieni keikoilla ja illanvietoissa ystävien kanssa. Ns. "goottipiirit" tulivat myös kovin tutuiksi kun ramppasin ties missä Infektio-bileissä. :D Yksi viikko on syöpynyt mieleeni, kun ensin maanantaina olin illasta aamuyöhön keikalla Nosturissa (Cannibal Corpse ja kumppanit), keskiviikkona oli firman illalliset ja lauantaina taisi olla jotkin "gootti"karkelot. Siis normaalin työviikon ohessa.

Koko elämäni tosin olen halunnut omia lemmikkieläimiä, hevostallilla tätä kauhiaa feeveriä sai hieman rauhoitettua kun kävi aktiivisesti melkein 10 vuotta monta kertaa viikossa puunaamassa hevosia ja hoitamassa koiriakin. Näiden myötä tuntui hyvin luonnolliselta siirtyä itsekin lemmikinomistajan rooliin. Aluksi tietenkin kirjaimellisesti otti kaikki marsufoorumeiden järkeviltä tuntuvat vinkit ja käytäntömallit marsujen hoidossa, mutta ajan ja oman kokemuksen myötä muovaantuikin sitten itselleni ja omille monstereilleni sopivat metodit. Hyvin basic esimerkki on juuri kuivikevalinnat; niitä kun tuntuu moni pohtivan ja hiovan vaihtoehtojaan. Ja hyväkin niin, että on kiinnostusta kehittyä! :)

Kuten täältä blogista voikin huomata, niin marsuja tuon 6.11.2013 jälkeen onkin tullut jokunen lisää.. 28.12.2013 haimme íhanalta Aidalta Maailman marsuja, Maailman Yamaha-Kaaharin ja Maailman Raparperin. Pitkään olin ennen tätäkin pohtinut ja tuijotellut netistä eri kasvattajavaihtoehtoja, mutta Aida tuntui juuri siltä oikealta siihen hetkeen. Aika lähtemättömän vaikutuksen myös teki päästä hänen marsulaansa käymään, siellä kun oli reippaasti yli 50 kuikkupyllyä. :) Seuraavaksi olikin sitten vuorossa tammikuussa 2014 Gaia, jonka haimme Salosta Johannalta. Tästä parin viikon päästä tuli Ritari (Almond's Fluffcharmer) yöjunalla Oulusta Tampereelle ja taas oltiin autolla marsua hakemassa. Maaliskuussa 2014 olin bongannut netistä aika vastustamattoman marsun yksityishenkilön myymänä, pikimustan Efeldonin. Hänelle tuli myös samaan syssyyn kaveri Cirion matkassa, mutta Cirion siirtyi eteenpäin hyvään kotiin kun hän ei oikein ADHD-luonteensa puolesta sopinut paikkaan, jossa on näin monta marsua. Nykyisin kuulemma asuu Loviisassa toisen marsu-uroksen kaverina lapsiperheessä. Sitten kappas vain, koitti toukokuussa 2014 Hyvinkään marsunäyttelyt, joihin tuli kasvattajia ympäri Suomen. Ja olin ennen sitä nähnyt Underground'sin myynti-ilmot Dodista ja Melchiorista.. Ja jotenkin miulle taidettiin puhua Kauhiskin.. :D Seuraavaksi 20.8 syntyikin sitten ensimmäinen marsupoikueeni Gaiasta ja Kauhiksesta, jossa tuli kolme poikasta. Yksi, Katala Ukkonen, jäi miulle kotiin ja kaksi siskosta menivät tuttavaperheeseeni hyvään kotiin. Irdinial Suuri on nyt tuorein tapaus, hänen stoorinsa ehkä muistattekin. Aika hiljattain siitä kirjoitin tänne blogiinkin aika isosti. Hän muutti luokseni lokakuussa 2014.

Öhhhm, hups? :D

Ja kuinka ollakkaan, kenkäkokoelmani on kutistunut huomattavasti ja niiden arvo on kääntynyt eläimille ruoan ostoon..

Olen tyytyväinen tähän nykyiseen tilanteeseen eläinten suhteen, kuukausikustannukset marsujen ylläpidossa on hieman yläkanttiin laskettuna 150e/kk ja mietin tätä niinkuin yhden suuren koiran ylläpitona. Eläinvalintansa kullakin. Se täytyy myöntää, että hommaahan tässä monsteriarmeijassa riittää, mutta se duuni on kovin antoisaa. Mieli pysyy itsellä virkeänä kun huoltaa kuikkupyllyjä, esimerkiksi Rapsu on aina todella tyytyväisen oloinen kun hänen kyntensä on leikattu ja mahdollisesti rasvarauhanen pesty. Hän aina tälläisen operaation jälkeen pistää pitkäkseen keskelle aitausta ja näyttää kehräävältä kissalta ojennellen etutassujaan. :D Iloiset kuikkupyllyt ovat aivan loputon ilon lähde miulle itsellenikin. Tähän voi varmasti moni eläinrakas eläintenomistaja samaistua; oli laji mikä tahansa niin iloinen lemmikki aina saa paremmalle mielelle. :)

No miten nämä nyt sitten nykyään elooni vaikuttaa? Ei voi lähteä extempore-reissuille ilman, että on luotettava marsunhoitaja tiedossa täällä käymään, tosin en nyt missään ole oikein käynytkään. Pari kertaa vuoden aikana olen tainnut olla kokonaisen viikonlopun pois. Ensimmäisellä kerralla hyvä ystäväni Tintti tuli käymään täällä päivittäin ja toisella kertaa äitini tuli ruokkimaan marsuja ja vaihtelemaan vesiä. Ja oikeastaan en ole koskaan ollutkaan sellainen, joka hinkuisi ulkomaanmatkoille tai muuten vain roadtrippeilemään. Sinänsä näppärää lemmikkien omistamisen kannalta. Vuorokauden verran uskallan olla kotoa pois jos on jotain kunnollista menoa tiedossa, silloinkin olen pistänyt kuikkupyllyille kauhiat kasat sapuskaa ja noin miljoona vesipulloa. Myönnän ehkä olevani hiukan hysteerinen marsunomistaja. :D Ja mitä ihmissuhteisiini tulee, niin pahempi homma on jos joku purulle/heinälle/eläimille allerginen haluaisi tulla kyläilemään, se ei vaan onnistuisi. Kaikki eläimet kun miulla ovat asuntoni keskipisteessä, olohuoneessani. Eli käytännössä vaatimukset parisuhteen toiselle osapuolelle ovat "ei allerginen eläimille/pölylle/heinälle" ja "mieluiten pitää eläimistä". Yllättävää kyllä. :D

Eli käytännössä elämme aika kivasti täällä eläinteni kanssa, he toimivat herätyskellonakin jos näen painajaisia tai jos voin todella huonosti niin yrittävät kiinnittää huomioni heihin. Monta kertaa ovat huutamisellaan miut herättäneet painajaisesta ja siitä suurenlaiset vihanneslahjukset saaneet.

Tulloopiko kysymyksiä mieleenne?

-M