keskiviikko 30. syyskuuta 2015

Gerbiilinaaras Nyks lähti sutjakammille suditusmaille.

Hei.

Surukseni huomasin parin päivän reissusta kotiintultuani (kävi kyllä asiantunteva eläintenhoitaja täällä perushuoltamassa karvapyllyt ollessani poissa), että toinen gerbiilinaaraistani, Nyks oli nukkunut pois. Tämä saattaa olla tapahtunut viimeyönäkin, jolloin eilen täälläkäynyt eläintenhoitaja ei ole voinut millään tapahtumaa ennustaa eikä hänestä johtuvaa ole mikään. Päällisin puolin vaikuttaa, että varmaankin sydän Nyksillä pettänyt. Rhea jäi nyt yksin ja on todella virkeä ja hyväkuntoinen vähän reilu 1,5-vuotias. Hänelle on nyt uusia kavereita etsinnässä, käyn Suomen Gerbiiliyhdistyksen kasvattajalistaa lävitse ja kyselen minua kokeneemmilta gerbiilitietäjiltä suosituksia millainen ratkaisu olisi parhain.

Ainakin alustavasti ajattelen kahta, tai kolmeakin nuorta kaveria Rhealle. Täytyy nuorten sudittajien ikäpolitiikasta vielä kysellä tietäjiltä, että millaisilla ikäluokilla lauman hierarkia toimisi parhaiten. Erityisesti tahtoisin vaaleanvärisiä kavereita Rhealle, koska näiden gerbupoppoiden kanssa olen aiemminkin haikaillut vaaleiden, valkoistenkin gerbujen perään (ei vain ole ollut tilaa/terrarioita niin monelle eri seurueelle). Jos joku tietää juuri luovutusikään tulevia tai sen juuri saavuttaneita naaraita vaaleissa ja/tai kirjavissa väreissä PK-seudulta (ihanteena akseli Järvenpää-Kerava-Vantaa-Helsinki), huhuilkaa minulle vaikka sähköpostiin aorttamusteinen( at )gmail.com. Erityisesti siis toivon tukevani asiantuntevaa ja harkittua gerbiilienkasvatustoimintaa sillä, että ne nuoret kaverit ostan/kotiutan. Erittäin ihanaa olisi päästä itse katsomaan millaisista oloista murut ovat peräisin. :)

Toinen näistä sisaruksista lähti sutjakammille suditusmaille.

Moni varmasti voi helposti sivuuttaa gerbiilin poisnukkumisen "se nyt vaan oli pieni eläin", mutta kyllä vaan minua surettaa. Pienestä koostaan huolimatta nämä gerbutytötkin kuuluvat perheeseeni ja he ovat minua auttaneet kovasti piristämällä sudittaessaan tai ollessaan normaaleja hupsuja tupsuhäntiä. Aivan lukemattomat kerrat ovat nämäkin tytöt saaneet minut nauramaan toheloinneillaan vaikka kuinka olisi minulla ollut huono päivä. Rhea ja Nyks ovat myös ensimmäiset omat gerbiilini.

Täällä tosiaan gerbunaaraille tarjolla tuo pikkasen reilun 100cm mittainen, 40cm leveä ja 50cm korkea terra ja tarpeen tullen saan myös pienempiäkin terroja käyttööni. Tekemistä, terveellistä ruokaa ja rakkautta tarjolla tulevillekin gerbiileille.

Pari päivää olin vain poissa ja marsujakin tuli niin kova ikävä, että taidan loppuillan viettääkkin heitä hemmotellen ja halaillen. *sydän*

-M

perjantai 25. syyskuuta 2015

Kuulumisia ja gerbiilit päiväunilla.

Heip. 

Täällä me ollaan, vaikka hiljaista onkin ollut taas viikon verran blogin puolella. Kauhis paranee todella hienosti leikkauksesta, ei oo paljoa ees huomannut eroa normaalisti kovin aktiiviseen ja vahvaan machoilijaan. Päivä leikkauksen jälkeen kun 24h kipupiikki lakkasi vaikuttamasta oli marsu kyllä puolisen vuorokautta normia vaisumpi, mutta piristyi kyllä nopeasti. Aavistus tainnut painoa lähteä, mutta oikein hyvässä massassa ollaan vieläkin. Olen kyllä niin kiitollinen. (Eläinklinikka Linnunmäki *sydän*) Tikkejä kaikenkaikkiaan tuli neljä, kaksi kummallekkin puolelle.

Marsuista en ole nyt saanut aikaiseksi otettua kuvia, ollut niin paljon kaikenlaista muuta mielessä (kuten useampana päivänä äidin auttaminen muutossa). Alla kuva Gaiasta kun nopsaan räpsäisin samalla kun marsuterapoin itseäni tätä ihanaa neitiä halailemalla.

 "Mitähän tuo eukko taas puuhaa.."

 Gerbumiehet ovat kyllä ihania. Tykkäävät nukkua tuolla kookospähkinässä ja sinne juuri kolme potraa poikaa mahtuukin. :D

 Kaveri on aina parhain tyyny!


 Ja välillä vähän möyhittiin tyynynä toimineen kaverin vatsaa ja jatkettiin kauneusunia.

Äitiä muuttaessani sain myös haudata omenapuun alle epäonnisen pikkulinnun, joka oli lentänyt ikkunaa päin. Se oli jokseenkin mieleenpainuvaa kun ennen ei ole moiseen ollut tarvetta omalla kohdalla. Tästä aasinsillalla seuraavaan aiheeseen.. Iri on ollut mielessä jokainen päivä. Jonain päivinä enemmän kuin toisina ja yleensä nukkumaanmennessä viimeistään iskee kova ikävä sitä ilopilleriä varsinkin jos itsellä on ollut laskusuhdanteisempi päivä olotilojen kanssa. Kyllä tänäänkin aamulla kahvikuppi kourassani mietin kuikkupyllyjeni tekemisiä tuijotellessani, etten kyllä tiedä mitä oikein tekisin jos ei olisi noita karvahousuja luonani. Saan marsuista niin paljon iloa, karvapyllyterapiaa ja sisältöä elämääni, etten kyllä pois vaihtaisi.

-M

torstai 17. syyskuuta 2015

Kauhiksen kastraatio ja muita kuulumisia

 Heip!

Tänään tosiaan oli aika Kauhiksen kastraatioon Eläinklinikka Linnunmäkeen. Olin tullut muutamastakin syystä siihen tulokseen, että kastraatio olisi oikea ratkaisu tälle macho-määänille. Hän ei tule kauhean hyvin toimeen muiden urosten kanssa (pikkuisena kuusi-seitsemänviikkoisena veti aivan hirmuna pataan kahta suurempaa Efeldoniakin) ja en muutenkaan tällä hetkellä tahtoisi kasvattaa marsumäärääni (hommaamalla Kauhikselle urospoikasen kaveriksi). Lisäksi Kauhis ei muusta olekkaan koskaan haaveillut kuin tytöistä, niin hänen elämänlaatunsa paranee huomattavasti päästessään yksinään asumasta (muiden marsujen läheisyydestä tosin) kuuden naaraan kanssa laumaan. Myös olen huomannut, että tällä hormonipesäkkeellä on ollut vaikein pitää puhtaana kakkakanjonia (uroksilla tyhjä "kanjoni" kivesten välissä, kerää roskaa helposti), muut urokseni onnistuvat saamaan kanjoniinsa yhden purulastun/kk, Kauhis taasen huristellut menemään niin että varmaan puolet kuivikkeista ja kaikista roskista häkissä on löytynyt hänen kassiensa välistä. :D Tuli sellainen olo, että nyt oli oikea hetki operaatiolle, jota olin tuuminutkin silloin tällöin jo monta kuukautta ja leikkauksen myötä on myös helpompi pitää hänet puhtaanakin.

 Tässä edellisenä iltana kun pesin hänen rasvarauhasensa ja kuivattelin hänen ahteriaan sylitellessä.

Vissiin ihan HIEMAN jotakuta jännitti, keskellä viimeyötä viikkasin vaatteeni kaappiin. Normaalisti näkymä on luokkaa "vyöry", mutta nyt purin jännitystä näköjään näinkin. Siivous on aina tehokas keino, näin olen huomannut.

 Juuri toipilaskuntoon laitettuna Kauhiksen häkki. Klinikan (ja oman maalaisjärkeni) ohjeistamana purut ainakin viikoksi pois ja tilalle lakanat/pyyhkeet. Pistin pyyhkeiden päälle vielä tyynyliinoja tai vanhaa fleeceä, jotta on sileää, mutta pehmeää ja tuskin tikit jäävät mihinkään kiinni.

Katkis todellakin haistoi Kauhista odottavat herkut.. 

..niin taisi tehdä myös Kauhis kun rymysi kopassa jo haluten häkkiin. Niin tomera mies kun 2-3h leikkauksesta jo komentelemassa ja siivotessani kuulin kun hän rouskutteli menemään heinää ja vihannesta kopassaan. :)


 Ensin hän teki kierroksen häkissä, tökkäsi muovikorimökkinsä sisustuksellisesti hyväksymäänsä kohtaan ja suunnisti syömään. Olin erityisesti hommaillut hänelle herkkuja, koska minua ohjeistettiin että ruokahalu on tärkeä saada heti käynnistettyä kun on vain herätty kunnolla. Kauhishan tosiaan heräsi kunnolla jo klinikalla, he halusivat varmistaa marsun voinnin eivätkä olisi unista Kauhista edes luovuttaneetkaan vielä kotiin. Ilokseni papanaa puskee muuten ihan urakalla tämä urho!

 Ai miten niin Hullu Marsueukko kävi hieman herkkuostoksilla marsuja ajatellen? Kyllä vaan taas huomaa kuinka joku on ollut huolissaan.. :D

Jälleen olin erittäin tyytyväinen Linnunmäen palveluun, aivan superystävällistä ja välittävää henkilökuntaa siellä. *sydän* Leikkauksen suoritti itse Gisle, marsuihinkin erikoistunut, kokenut eläinlääkäri ja kuulin hoitajilta operaation menneen tosi hyvin. Kaikkiaan Kauhis oli kaksi tuntia klinikalla, kävimme sillä välin äitini (armas kuskini) ja hänen miesystävänsä kanssa pyörimässä Porvoossa (Brunbergin tehtaanmyymälältä ei vältytty.. Namnam..) ja kotimatkalla nappasimme Kauhiksen kyytiin. Kauhis sai 24h vaikuttavan kipupiikin leikkausoperaation yhteydessä, nesteytystä B-vitamiinin kera ja viikon päivät vaikuttavan antibiotti-injektion, se on kuulemma tuolla yleinen käytäntö ja olinkin siitä todella helpottunut. Olin jutellut nimittäin marsukavereiden kanssa, jotka ovat kastraation marsulleen teettäneet ja parilta kuulin antibiottikuurin olleen tarpeen haavan ryhdyttyä märkimään tms. Muutaman tikin Kauhis taisi saada (en ole tarkasti vielä katsonut haavaa itse kun annan hänen ottaa tuolla lepoa vielä tänään) ja tikit ovat sulavia. Gisle oli jälleen todella mukava ja rauhoittava kun heti alkuunsa marsua sinne viedessämme kertoi miten toimenpide menee (mahdollisimman lyhyenä esimerkiksi pitävät anestesia-ajan) ja kokemustahan hänellä on marsujenkin kastraatiosta jo paljon.

Kurjahan se toisaalta että hetkellisesti marsulle tuotetaan kipua, kun kuitenkin toipumisaikakaan ei varmasti ole sieltä mukavimmasta päästä. Koen kuitenkin tämän olleen tarpeen jotta Kauhis voi lopunikänsä viettää laumassa laadukasta marsunelämää. Tietenkin olen aina tuntenut sen klassisen piston sydämessäni kun olen Kauhista ja hänen yksinasumistaan miettinyt. Marsu tosin ei ole koskaan ollut onneksi apaattinen, vaan on tomerana miehenä tiiraillut mökkinsä päältä häkistään tyttöjen aitaukseen ja komentelee huhuillen tyttöjä jos alkavat riehumaan. :D Varoajaksi minulle suositeltiin että vähintään 2vk, ajattelin itse kolmea viikkoa.

 Muihin kuulumisiin. Ilostuin jokusen kourallisen verran kun löysin fb:n eräältä kirppikseltä yhden kaikkien aikojen lempparileffoistani postareineen hintaan 2e! Dodi tarkasti ostokseni myös. :)

Pesin tyttöjen puumökit ja sillä aikaa vallitsi aikamoinen tyhjyys irtaimiston osalta aitauksessa. Gaia kuitenkin sai ilon irti tuosta tyynystäkin, hän rakastaa kaivautumista! :)


 Etsi kuvasta Gaia. :D

 Rapsukin on aivan, että "mihin eukko veit meidän mökit?"

 Pitkikset ovat edelleenkin tuossa lattia-aitauksessa, en ole hennonnut heitä siirtää takaisin häkkiin. On niin ihana itse vaikka vieressä telkkaria katsoessani ja sukkapuikkoja heilutellessani seurata iloisten peruukkien menoa.


 Ja vielä klassinen kerjäysnäkymä tyttöjen aitauksesta. :D Nefin tukeva haara-asento kyllä jaksaa ainakin minua naurattaa! :D

 Tässä jo viikko-kaksi sitten tapahtui taikuutta taas! Olin tänne blogiin rustannut ohimennen, että täytyykin hommata joku asenteikas käsiversio rikkalapiosta ja harjasta, vanhat kun ovat a/kovin pienet ja hitaat sen puolesta ja b/aivan läpeensä räjähtäneet. Olin lähinnä "ajatellut ääneen" tämän asian, mutta Ihana Naapurini oli selvästi tarkkaavaisena lueskellut blogiani kun löysin oveni takaa tälläiset! :D En kestä, naapurini on aivan ihana! *sydän*

-M

maanantai 14. syyskuuta 2015

Nifra, Nefi ja Yamsu 2v!

Heip!

Tänään juhlistettiin herkkuja mussuttaen Nifran ja Nefin 2-vuotissynttäreitä ja samaan syssyyn meni myös Yamsu, jonka sama merkkipäivä oli muutama päivä sitten. Kauhean kaaoottista pupellusta, mutta ehkä tuosta videosta jotain selvää saa! :D

Ai kauhea kun tämä oli oikeasti onnistunein foto kaikista.. Kaaoottista. 


(Pssst, katso HD:nä) Eivät he noita kaikkia syöneet, kun tovi oltiin mussutettu niin vein leidit takaisin asumukseensa ja jaoin herkut muille possuille.

 Yamsu on ihan kauhuissaan kun Nefi elehtii "HYÖKKÄYKSEEEEEN!".. :D


"On mullaki seuralaiset.." T. Nifra :D

-M

sunnuntai 6. syyskuuta 2015

Kanineiti Freijan päivän kuulumiset, Luna the Kaivinkone ja ihastuttava saamani posti.

Heips!

Tänään siivosin jälleen Freijan aitauksen kameran kera. Tällä kertaa panostin siihen, että tuohon tehdashäkkiin tuli paremmat "eristeet", eli ilmaa tulee sisään varsinaisesti vain tuosta oviaukosta. Toimii paremmin eristeenä kun tulee vilpoisia öitä niin töpöhäntä pääsee vähän niinkuin "pesäkoloon" reilun purukerroksen ja suuren heinäkasan pariin.

Tänään en ollut ihan niin vireessä, että jokaikisen heinänkorren olisin nyppinyt tuosta matosta, mutta yleisilmeeltään kuitenkin minusta aitaus on ihan perussiisti kuitenkin.

Vanha lakana kasassa ja sen alla pellettejä jemmattuna. Kaiveluhommat olivat toinen johon tällä kertaa panostin, tuo lakanakasa ja laitoin myös yhteen pahvilootaan fleecepeiton kaiveltavaksi, mistä Freija tykkää kovin.

On se rankkaa kun piti olla siivoustarkastajana. :D


Töpöhäntäinen, mutta päätön eläin... Hmm..

"Mussun mussun" Hauskasti tuli kuvaan ilme, jossa epätoivo iskee kun ruokaa saadakseen pitää tehdäkin jotain! :D

"Kuka julkeaa ahdistella minua?"

Derpderp :D

"Että mikä oli?"

Rankkaa tämä elämä, hengailtiin miun likaisten siivoushousujen kera. :D

Cute bunny bum -alert! *sydän*

"Ei tälläsiä tempauksia nyt Erkkikään kestä.."

Pikku-Freija n. 7vk! Kiitos Kiiralle kuvan käyttöluvasta. *sydän*

Alla Kaivinkone Luna hommissa. :D

Kunnon helma!

"Hmm??"

Perjantaina miua ilostutti kovin Karvaisten Naisten Kylän Leenin sydämellisyys, hän lähetti minulle postissa minikokoisen suojelusenkelimarsuversion erittäin rakkaasta edesmenneestä Iristäni. *sydän*

Blogger taas käänsi kuvan itsepäisesti, mutta älköömme sen antako häiritä.

Suuri kiitos Leenille hänen ihanasta eleestään! *sydän*

-M

torstai 3. syyskuuta 2015

Lukijan toiveesta marsujeni huoltoon ja asumusten siivoukseen kuluvasta ajasta

Heips!

Tänään löysin mietintämyssystäni lukijan pyytämän postausaiheen, eli kuinka kauan miulla menee marsujeni asumusten siivoukseen, kuikkupyllyjen sylittelyyn ja varmaankin muihinkin toimenpiteisiin.

SIIVOUS

Marsuja minulla tosiaan on yhdessä isossa aitauksessa (6 kuikkupyllyä) ja kerroshäkin kolmessa kerroksessa (2, 1 ja 2 pyllyä, 120cm x n. 60cm/kerros). Tuon aitauksen siivoamiseen menee arviolta kerralla noin 25min jos kyseessä viikkosiivous ja ehkä vartin verran jos kyseessä vain papanoiden rikkaimurointi tai lakaisu (+mahdollinen vessalaatikon tyhjennys). Viikkosiivouksessa ravistelen kaikki tekstiilit ja pistän ne pyykkiin, vaihdan vanhat sanomalehdet pois tekstiilien ja vahakankaan välistä uusien tieltä, tyhjennän vessalaatikon (joka siis on 70cm pitkä dunan alaosa), vaihdan sinne uudet purut ja laitan koko aitaukseen uudet tekstiilit. Tärkeimpänä uteliaiden kuikkupyllyjen väistely, Nifrakin on aina siellä missä tapahtuu. :D

Kaikkiaan siis aitauksessa on aitauspalapohja, vahakangas, sanomalehtiä, pyyhekerros, pussilakanakerros ja spottipyyhkeet virikkeiden alla. Viikkosiivouksessa tuleekin juuri yksi pyykkikoneellinen kun kaiken uusii. Välisiivouksissa viikon mittaan kyllä uusin spottipyyhkeen sieltä täältä, myös sylittelyyn käytän pyyhkeitä. Viikkotasolla tulee sellainen 1,5 reilunkokoista pyykkikoneellista ja saattaa tulla enemmänkin jos on ollut lattialla muita väliaikaisaitauksia, esimerkiksi urospoppoot ovat pääseet hihhuloimaan omaan aitaukseen vuorollaan. Tälläisissä tapauksissa saattaa viikkotasolla marsupyykin määrä kohota sinne kolmeen reiluun (täyttö 7kg? enemmänkin?) koneelliseenkin. Näitä sitten pesen 60 tai 90 asteessa, riippuu kuinka pitkälti on aikaa ja vaihtelen toisaalta noita muuten vain. Tulee jotenkin mukavempi olo kun välillä pesee 90 asteessa marsupyykit, silloin jotenkin on erityisen puhdas tunnelma (vissiin miun pään sisällä vain :D ). Tässä pesuhommassa on tärkeää kaikkien muistaa käyttää vain mietoja pyykinpesuaineita, hypoallergeenisia tai muuten hajuttomia. Sensitivet ovat myös hyviä. Marsuilla kuitenkin nenä on matalalla rakenteensa puolesta ja iho herkkä, joten vahvoista tuoksuista tulee vähintäänkin epämukavuutta, pahimmillaan vaikuttavat hengitysteihin ja ihon kuntoon.

Urosten kerroshäkissä miulla on purua ja sen siivoamiseen, eli pääosin kaikkien kuivikkeiden vaihtoon (poikkeuksena itsekseen asuva Kauhis, ei sotke niin paljoa) menee sellainen 25min myös. Menisi vähemmänkin jos minulla olisi kunnollinen lapio jolla kauhoa papanaa häkeistä, itseasiassa tästä tulikin idea että tarvitsen tömäkämmän siivouslapion.. Oi joulupukki, toisitko minulle katu-uskottavat rikkalapion ja -harjan, sellaiset pienet joita voi käsin huiskia, mutta tarpeeksi suurella lapiolla. :D

Heinät täytän suunnilleen jokatoinen päivä heinäseimiin niin, että ne pursuilevat. Riittävät ihan reippaasti niin parikin päivää kunnes taas lisäilen. Tähän menee se muutama minuutti jos sitäkään. Sanotaan vaikka että 3min jos täytyy partsilta hakea täydennystäkin heinäpussiin.

Vedet vaihdan viimeistään jokatoinen päivä, vaihdan ja täytän päivittäin jos tarvetta. Menee ehkä 10min tässä hommassa kun huuhtelee pullot ja muut.

Yhteenveto: viikkosiivoustasolla 25min aitauksen siivous + 25min kerroshäkkien siivous + 3min heinien lisäys + 10min vesien vaihto = 63min/vk = kuukaudessa yhteensä 252min

Lisäksi kolmena muunakin päivänä viikossa tuo heinien lisäys ja vesien vaihdot = 9min + 30min =39min/vk ja kuukausitasolla 156min

Jokatoinen päivä viimeistään papanoiden rikkaimurointi tai lakaisu 15min/pv = 225min/kk

YHTEENSÄ 633min, eli n. 6,5h


SYLITTELY JA MUUT TOIMENPITEET

Marsuja sylittelen kaikkia kun leikkaan kynnet noin 3vk välein. Joitain yksilöitä tulee useammin syliteltyä jos siltä tuntuu/tai on silmämääräisesti vaikka epäilystä jostain, karvassa puruja, rähmää silmässä tai muuta, mutta onnellisimmillaan nuo kuikut ovat toistensa seurassa. Nefi ja Nifra ovat suurimmat sylimarsut, erityisesti Nefi. Hänet saatan useamminkin napata syliin kanssani katsomaan leffoja. Iriähän sylittelin lähes päivittäin hänen koko ikänsä, mutta hän olikin erityistapaus. Silmämääräisesti katson kyllä kaikkien voinnin päivittäin ja varsinkin herkkuja antaessa pääsee tutkimaan lähemmin ilman sen suurempaa ahdistelua. Marsut lisäksi asuvat olohuoneessani, jossa eniten muutenkin vietän aikaa niin olen heidän lähellään kyllä todella paljon ja kuulen heidän juttutuokioidensa sävyt ja muut. Kynsienleikkuussa ja punnitsemisessa menee sellainen 5min/marsu, lisäksi uroksilla on kakkakanjoneiden putsausta n.10min/marsu ja mahdollisesti rasvarauhasen putsausta 10min pesu + kuivatteluaika sylissä 15-20min.

Sylittelystä vielä mainitakseni, että erityisesti olen sen kanssa panostanut siihen aikaan kun marsut olivat kasvuiässä, nyt aikuisten marsujen kanssa tulee rennommin suhtauduttua siihen. :)

Tottahan toki saatan yht'äkkiä napatakkin kuikkupyllyn syliini vaikka aitauksen ohi kulkiessani hetkeksi halailtavaksi, mutta nämä eivät yleensä kestä kauempaa kuin 10min kun jo tuntuu että toinen tosissaan tahtoo takaisin kavereiden luo. :D

Marsuille juttelu ja herkkujen antaminen taasen ovat oma asianhaaransa.. Juttelu nyt toisaalta onnistuu vaikka neuloisin sukkaa samalla vieressä ja herkkuja (as known as vihannekset) täällä syödään 1-3krt päivässä. Riippuen päivästä ja siitä mitä jääkaapista löytyy. Annoskoot ovat palanen/marsu, joten mitenkään övereitä täällä ei kyllä syödä. Pellettiä annan aamusta, kaikille marsuille riittää vajaa kauhallinen, suunnilleen 1rkl/marsu. Unihiekkaa saattaa olla silmissä joskus niin että humpsahtaa enempikin, muttei kyllä mitenkään älyttömästi. Mitähän pellettien antoon menisi aamulla.. Ehkä 1min ja vihannesten pilkkomiseen ja antamiseen ehkä 3min. Vihannekset laitetaan vaikka että 2krt/pv eli yht 6min.

Yhteenveto marsujen huoltotoimenpiteistä kuukaudessa: yht. 55min kynsien leikkuut + 50mín urosten kakkakanjoneiden putsausta +rasvarauhasten pesut uroksilla 50min + 75min kuivattelut yhteensä = 230min

Satunnaiset syliinkaappaukset yhteensä noin 40min viikkotasolla, eli kuussa 160min. Nefin kanssa katsellaan leffoja kuukaudessa ehkä 4h, eli 240min.

Vihannesten pilkkominen ja tarjoilu kuukaudessa (oletettaen 2krt/pv) n. 180min ja pellettien tarjoilu 30min.

YHTEENSÄ  840min, eli 14h


KAIKKIAAN SIIS 20h 30min kuikkujen hoitotoimenpiteisiin ja asumusten siivoiluun näin niinkuin suunnilleen kuukaudessa. Mitään absoluuttisia lukemia nämä eivät kyllä ole, mutta juurikin siis suuntaa antaen.


Mitkäs ovat teidän strategiset lukemanne? :D (as in marsujen huoltojen ajalliset kestot ja siivoukset kuukausitasolla?)

Näihin lukemiin tietysti vielä lisättäisiin kanin huolto ja hänen aitauksensa siivous, hamstereiden, hiiren ja gerbiilien asumusten siivous, ruokinnat, vesien vaihdot ja muut. Nyt oli kyse vain marsuista, mutta olen kyllä kiinnostunut kuulemaan muunlaistenkin lemmikkien ajankaappauksista! :)

-M

tiistai 1. syyskuuta 2015

Tomeran Juhlamestarin kuulumisia, eukko traktorin kyydissä, marsujen aitauksia ja muuta.

Heips.

Miua jaksaa ilostuttaa se, että näkee ja kuulee kuulumisia omasta kasvatistaan superihanassa kodissaan. Tomera Juhlamestari, eli Gaian tammikuisesta poikueesta viimeisenä minulla heilunut urospoikanen sai kotinsa ihanan Rosan luota ja aivan mahtavaa nähdä tälläisiä kuvia poitsunkin asumusratkaisusta:

Rosa niin tarmolla, tunteella ja antaumuksella aina kohentelee entisestään marsujensakin oloja ja mikäs miua enempää ilostuttaisikaan. :) Rosan blogiin pääsee TÄSTÄ. *sydän*

 Kuvernööri Kolossaali-Kastanja tässä eräänä iltana. Purut hienosti viiksissä mukana. :D

 Nefin kanssa löhöilyterapiaa, telkkarissa sarjat pyörimässä ja Nefi saa rapsutuspalvelua lötköpötkönä. :)

 Elokuun alussa kävin auttamassa minihevostilallista ystävääni laitsan ja tarhojen siivouksessa ja pääsin ihan onnesta soikeana minitraktorinkin kyytiin! :D

 Paljasjaloin nurmikolla -terapiaa oli myös tarjolla, samoin koiraversiota! *sydän*


 Minihevosia on kolme isomman hevosen kaverina, aika hassun näköinen lauma kaikkiaan. :)

 Iäkäs ja arvonsa tunteva tamma Mona. Hän on jo yli 20-vuotias ja todella hyväkuntoinen sellainen. :)

 Siivousapulainenkin sai ruokaa. Ja maisemissa ei ollut valittamista.

Elokuussa alkuhuitteilla ehdin myös visiteerata Eläinten Hautausmaalla Helsingissä, kun etsittiin sukulaisen vanhan poliisikoiran hauta. Tälle poliisikoiralle on perustettu myös omat Facebooksivut, jotka löytyvät TÄSTÄ.


 Yleiskuvia hautuumaalta. En uskaltanut julkaista toisten laittamista hautakivistä kuvia, muuten olisi ollut aiheesta enempikin materiaalia. Löysin kyllä kaikenlaisia rakkaita lemmikkejä, siellä oli hautapaikoilla lintuja, marsuja, kaneja ja rottia yleisimpien kissojen ja koirien ohella.


Nyt ollaankin viimeaikaisessa materiaalissa jo, nappailin taasen kuvia aitauksistani.

 Nifra jonottaa.


 Sain käyttööni enemmän taikispaloja Irin poistuttua ja hyödynsin ne tällä kertaa näin. Pojat pääsevät aitaukseen ihmettelemään kukin poppoo vuorollaan, yleensä olen sellaisen viikon verran putkeen tuota aitausta pitänyt, saavatpahan murut vaihtelua häkkielämään. :)

 Katkis ja Efeldon

 Dodi ja Melchior

 Olen myös tyytyväinen kun tänään sain vaihtokaupassa villasukista lisää taikispaloja. Nyt niitä taas tovin verran onkin! :)

 Dodi-mies löysi uuden lempparipaikkansa; vaaleanpunaisen tyynyn! :)

Ja Nefin kanssa telkkaria taasen. Toinen niin kovin pitää sylittelystä ja rapsuttelusta. *sydän*

-M