torstai 24. maaliskuuta 2016

Ensivaikutelma Carefresh Confetti -paperikuivikkeesta

Heips!

Tänään oli sopiva hetki vihdoin kokeilla Zooplussalta uteliaisuusmielessä tilaamaani Carefresh Confettia. Olen jo vuosia nähnyt rapakon takaa jyrsijäharrastajien lemmikkien kuivikkeena tätä Youtubevideoissa ja tahdoin ehdottomasti päästä kokeilemaan. Vaikka olikin tyyristä. Uteliaisuus voitti! 

Eli kyseessä on tälläistä paperikuiviketta, joka on eläinystävällinen, luontoystävällinen ja mainostaa imukykyäänkin kovasti. Imukyvystä tai hajujen neutraloinnista en tiedä vielä sanoa tästä tuotteesta kun vasta otin kokeiluun, mutta muuten pidin kovasti ensituntumasta. Pussi on aika pieni, 10l verran kuiviketta. Pakkaus oli yllättävän löysä vaikka kuivike on tiivistetty pienempään tilaan paketointia varten. Tilasin tätä tarjouksesta tosiaan kaksi tälläistä pakettia.

 Tungin nenäni pakettiin ja hajuttomuus vaikutti. Toa Lätt:issä on voimakkaampi ominaistuoksu omaan nenääni.

 Vaihtelevan kokoista "raetta". Tuntuu hyvin pehmeältä. Niinkuin itsekin tahtoisi mennä kerälle nukkumaan tälläiseen kuivikkeeseen. :D Hyvin pölytöntä tuntui olevan myös.

 Tässä vaiheessa olin tyhjentänyt 1,5 pakettia tuonne Margadashin 75cm x 35cm terraarioon. Hetken aikaa itseasiassa kuivike hieman laajeni ja totesin laittaneeni kuitenkin liikaa ja kauhoin pussiin takaisin jonkun verran. Lopulta tulin käyttäneeksi 1 pussin ja pari kourallista toisesta.


 Tämä mökki periytyi aikamoisen pesuhinkkauksen jälkeen Stuartilta Margadashille.

 Margadash oli itse mullistuksen ajan kuljetuskopassa hengailemassa. Selvästi jo huhuilee josko pääsisi kotiinsa. :)

"Hmmm??" Kuviin jäi mukaan tuo vessapaperirulla, jonka mukana vähän tuli hamppukuiviketta kopasta. 

 "Mitä täällä oikein tapahtuu??"

 Tutkimiskierrosta tekemässä.

 Fillariin kävi tie ja onnellisesti juoksi siinä aikamoisen tovin kunnes torkahti hetkeksi ja jatkoi sitten terran ihmettelyä. Tuijotin aikamoisen tovin hamsun käytöstä uuden kuivikkeen kanssa ja hän tuntui kyllä pitävän siitä. Möyri oikein terhakkana ja kipitteli ympäriinsä uteliaasti. Margadashin kaksi lempiasiaa ruoan jälkeen on fillari ja tunneleiden kaivelu. Siksi toisessa päässä terraa on paksummin kuiviketta, jotta hän pääsee möyrimään iloisesti sinne. :) Ruokana tuossa muuten näkyy Rapunzelin Sopulimixiä, joka on suunniteltu diabetesherkille kääpiöhamstereillekin ja extraherkkuna pari mantelia.


"Häh?"

Olen kyllä positiivisesti vaikuttunut tästä. En oikeastaan taida pystyä muille eläimille tätä kuiviketta käyttämäänkään kun dunasta värikkyys ei näy kuin terrariosta ja muiden eläinten asumukset ovat turhan isoja taas sitten tälle tyyriinlaiselle härpäkkeelle. Margadash on sen verran siisti hamsu, että uskon kuukaudeksi-kahdeksi hänelle tämän 2 pakettia riittävän.

 Hauskasti tuo värikkyys paistaa tuolta terrasta tuoden sirkusvibaa. :D Hiirelle tuohon keskelle en ajatellut tätä kokeilla kun Kuvernööri on lajilleen tyypillisesti aikamoinen merkkailija/haisuli, eikä kuivike kauaa hänellä kestäisi ennen kuin pitäisi siivotakin jo pois. Tuossa onkin jännän näköinen tuo tyhjä terra..........  :D

-M

keskiviikko 23. maaliskuuta 2016

Dodin ja Melchiorin man cave laajeni ja muita ilostuksia!

Heippa!

Tänään on ollut kyllä tosi mukava päivä. Aika reippaasti olen saanut aikaiseksi asioita ihan lattianpesua myöden ja kävin samanhenkisessä seurassa paikallisessa pienessä neulootikkojen kokoontumisessa ensimmäistä kertaa (kyseessä ei ollut vieroitus aiheesta :'D). Sain myös erittäin ihanan postipaketin (josta postauksen lopussa lisää). Olen tässä aikojen saatossa huomannut itsestäni, että  työstän surua tekemällä käsilläni. Tällä kertaa sunnuntaina Stuartin lähdettyä loputtomille pähkinämaille vielä illalla rakensin Melchiorille ja Dodille jatkopalan häkkiinsä. Lemmikkien kanssa tekeminen ja heidän ilostuttamisensa kyllä käy hyvästä terapiasta.

Muistelin, että olin aiemminkin rakennellut hieman vastaavan häkkikyhäelmän ja tartuin toimeen kun ensin tyhjensin ja pesin Stuartin häkin tuolta valkoiselta pöydältä pois kaappiin. Tuo sininen duna siirtyi hyllyn päälle, ei jääneet lihapullat tuoliin asumaan. :D Tuo häkkikehikko laajennukseen on peräisin kolmikerroksisesta häkistä, josta on kaksi kerrosta vain käytössä.

 Kattoa en tarvinnut, mutta tukirakenteita miljoonien nippusiteiden kanssa kyllä kyhäilin.

 Laitoin vaihtoehtoiseksi kulkusysteemiksi tuon pajusillan tuohon, mutta taitavat peruukit hypätä vain muovireunojen yli kuitenkin. Kuvassa juuri valmistuneena ja pojat tuijottavat tutulta puolelta uutta osiota ihmeissään. :D

 Houkuttelukurkut toimivat ja Dodi löysi hämmentyneenä tiensä uudelle puolelle. Melchior oli niin jänishousu, että tuli reippaanlaisesti jälkijunassa.

"Ei hassumpaa" taitaa Dodi tuumia. Nyt he hyppelevät puolelta toiselle jo sujuvasti ja on ollutkin rauhallisempaa kun kollegaperuukin naama ei ole kokoaikaa näkyvillä, vaikka hyvin tulevatkin suurimman osan ajasta juttuun. Puiset mökit muuten taisin heittää kaikki menemään jo pinttyneiden tahrojen ja kuluneisuuden takia. Nyt olen tuumintavaiheessa millaisia mökkejä hommailen seuraavaksi ja on siis kori- ja pahvilaatikkomökit sillä aikaa muruilla.

Kaksiosainen marsu!! :D Yamsun pää ja Tirpan vartalo, näyttää yksi marsu olevan taikurin jäljiltä kahdessa paikassa.


 Nifra-murunen putsaa kamunsa Gaian korvia ja silmiä. *sydän*

 Pakko muuten mainita kuinka avomieheni Herra S piristi minua todella ihanasti ja lohdutti kun surin Stuarttia sunnuntaina. Olin keittiössä jotain hääräämässä ja mies tuli viereen seisomaan. Ei tässä vielä mitään, mutta hän alkoi sheikkaamaan ahteriaan kuin latinotansseissa ikään hurinaäänen kera ja ihmettelin mikä kohtaus hänelle oikein tuli. Vastaus oli: "Huristelen sinulle niinkuin Kauhis naarasmarsuille". :D Lisäksi sain halauksia kovasti ja arvostan kyllä suuresti kuinka toinen ei vähätellyt suruani "vaikka kyseessä olikin pieni eläin". On kyllä niin onnekas olo tämänkin suhteen.

Neniä! Niin kiva tuo Tirpan väritys. :)

Saamaani postipakettiin! Siis jukupätkä! Puhe tosiaan oli, että tuttuni lahjoittaisi tarpeettomaksi jääneen hevospesupussinsa minulle. Tästä olin aivan innoissani jo ja iloisesti odottelin kirjettä saapuvaksi. Tänään sainkin pakettikuitin postin mukana ja tuumin kuinka ihmeessä yksi pesupussi veisi postipaketillisen verran tilaa. Kotiin tultuani sitten kurkkasin pakettiin ja jummi, siellä oli pussin lisäksi kolme kerää laadukasta lankaa ja hyvin sydämellinen kortti! En kyllä ehkä kestä, kuinka ihanasti tehty tältä naisihmiseltä! *sydän x100 000* Moni lukija ehkä tietääkin kuinka kova neulootikko olen (KLIK neulomusblogini puolelle)..


Kortissa oli vielä muun tekstin lisäksi mainintana osanotto Stuartin poisnukkumisen tiimoilta. NIIIIIN kaunis ele, että ilostuin aivan suunnattomasti. Suuri kiitos tälle ihanalle naisihmiselle! *sydän*

-M

sunnuntai 20. maaliskuuta 2016

Stuart the Pappahamsterin muistolle.

Hei.

Stuart löytyi tänään poisnukkuneena pesästään korkeassa 2v 5kk iässä. Hän onneksensa oli ollut aina terve ja eli varmasti ihan mukavan hamsterielämän. Hän oli ensimmäinen hamsterini ja sain hänet yllättäen luokseni noin puolivuotiaana. Vaikka tietenkin jo osasi odottaa poisnukkumista hänen ikänsä puolesta nyt vanhoilla päivillä, niin silti valutin kyllä ihan reteästi silmät päästäni kun kukaan ei tullutkaan hakemaan mantelia. Tässä kuvia, jotka haluaisin julkaista Stuarttia muistellessani.

Nämä kolme ensimmäistä kuvaa ovat ajalta, kun hän noin puolivuotiaana muutti yllättäen luokseni. Minulta löytyi hamsteria varten vain terrario ja kuiviketta, muut irtaimistot ovat eri puolelta kotiani kierrätettyjä. Hän söi ensimmäiset päivät gerbiilinruokaa kun sitä oli valmiiksi kotona ennen kuin pääsin hamsterinruokaa ostamaan. 



Hänen nappisilmänsä ja rauhallinen käytöksensä teki miuun heti vaikutuksen. Sydämenvalloittajahamsteri. *sydän*

 Elämänsä aikana luonani hän ehti asua monenlaisissa terrario- ja häkkiratkaisuissa, viimeisen vuoden (?) oikein hyvänkokoisessa hamsterinhäkissä (n. 100cm x 55cm).


 Torkkuaika!

 "En kyllä millään jaksa nousta.."

 Yhteen aikaan hän kansoitti isoa terrariotakin.


Sangen kärttyisä ilme kun herätettiin kesken unien. :D



 Nämä kolme kuvaa ovat hassut kun viimeisessä näkyy takatassujen varpaat hänen sujahtaessaan tunneliin.



"Haloo??!!"

 Tämän hommasin hänelle muistaakseni noin vuosi sitten ja siellä hän viihtyikin ihan mukavasti. Virkistyi silmissä saadessaan hieman enemmän elintilaa verrattuna dunaan, jossa asui ennen tätä häkkiä. Tuo vasemmalla näkyvä kissanruokalaatikko oli hänen rakkain mökkinsä, pesä oli aina siellä.

 "Mitäää?"

 "Mä niin meen tästä!" Hän oli aktiivihamsteri ihan vanhoille päivilleen asti. Esitteli kiipeilyperformansseja ja itseasiassa hymynkareen sain huulilleni tänään itkun jälkeen kun pesin Stuartilta jäänyttä häkin pohjalaatikkoa ja huomasin sen kulmassa rei'än, joka ei ollut ihan niin suuri että hamsteri olisi siitä mahtunut. Pikkumiehellä jäi projekti kesken. Hän tosiaan minun tietojeni mukaan on elonsa aikana karannut ainakin kolmesti. Luonani kahdesti ja edellisellä omistajallaankin kerran.

Kalansilmäefektiä uneliaaseen Stuarttiin.


Ihanempaa ensimmäistä hamsteria en olisi voinut toivoa. Hän oli minulle kovin rakas ja paikkansa valloitti sydämestäni alusta asti. Aivan ihana herrasmies. Ikävä on kova.

-M

Marsuneniä ja pyllykarvoja.

Heips!

Viimeksi julkaisin vain muutaman kuvan ja nyt muut kynsienleikkuupäivän kuvatukset läpikäyneenä änkeän iloksenne (? :D ) lisää kuvia tänne. :)

 Kimurantti Nefi töyhtöineen.

 "Hmmm?"

 Nefistä miulle tulee usein mieleen leijonakuningas. Roarr! :D

 Nifran ymmärtäväiset nappisilmät. Hänen ja Gaian silmiä on jännä vertailla. Nifralla ei juuri koskaan näy silmänvalkuaiset, kun taas sille paljon tyypillisemmällä rodulla (self) Gaialla näkyy silmänvalkuaiset lähes kaiken aikaa (vaikkei kyseessä olisikaan pelottava tilanne). Tuumin juuri yksi päivä kuinka jännän erilaisia päänmuotoja miunkin kuikkupyllylaumasta löytyy.

 Nyt vähän jo jännitti kameran ahdistelu.


 Nifra-murulla ilme meni tälläiseksi kun radiosta tuli uutiset poliittisine kiemuroineen. :D

 Ritari tapojensa mukaisesti ei totisesti ole mikään sylissäviihtyjä. Kynsienleikkuun jälkeen tohtii noin 10 sekuntia olla paikallaan ja sitten mieluiten lähdetäänkin jo lätkimään. Kuulemani mukaan tälle rotukoktailille hyvin tyypillinen piirre. Ultimaalinen söpöys kyllä antaa anteeksi paljon! :'D

Meni juuri aurinko pilveen niin ei ollut valoa tässä kuvassa kauheasti.

Yamsu-muru on kyllä sellainen draamakuningatar, ettei mitään rajaa. :D Hän aina 08-09 aikaan aamulla aloittaa järkyttävän palosireenihuutonsa, että vaatii palvelua HETI aamupellettien tiimoilta. Tänäänkin olin ajatellut nukkua sunnuntain kunniaksi pitkään, mutta pakko oli unien jatkamisen kannalta käydä antamassa marsuille aamupelletit 08 aikaan Yamsun kuorolaulun aloituksen takia. :D Kömmin mutisten toimenpiteen jälkeen sänkyyn takaisin ja jatkoin vielä hetken unia. Olen itseasiassa niin tottunut Yamsun aamuhuutoihin, että eräänä aamuna heräsin siihen, ettei kukaan huutanut vaikka kello oli jo 09! Tästä sitten huolestuin ja menin antamaan aamupelletit jokatapauksessa ja siellä draamapylly oli varmaan itse nukkunut pommiin kun mökistään kömpi huutaen kun hoksasi miun tulleen eläinhuoneeseen. :D Yamsu on siis kouluttanut minut palveliakseen, assosioinut ovelasti mieleeni aamut ja pelletinjaon aikataulun.

 Rapsu-muru oli huomattavasti chillimmin kuin kamunsa Vankikarkuri, joka seuraavaksi olikin vuorossa. Rapsu on kyllä niin ihana nenämussukka, ettei mitään rajaa. *sydän*

Silloin aikanaan 2013 ensimmäisiä marsuja hommatessani tuumin josko tämä punasilmäisyys on minun juttuni ollenkaan. Käännekohta tapahtui kun ostin Aidalta Rapsun ja Yamsun ja tykästyin Rapsun persoonalliseen ulkonäköön todella kovasti. *sydän* Tarvittiin siis vain omakohtainen kokemus! Nyt myös kuolailen puna/rubiinisilmäisiä gerbiilejäkin.. 

 Maailman Vankikarkuri, eli tuttavallisemmin Tirppa tai Pikku-Tirppa ei totisesti arvostanut kynsienleikkuutoimenpidettä, hänen ilmeensä kertoo paljon. :D Tässä kyllä huvittaa itseä se, että tykkään hirmusti keksiä jotenkin "normaalista poikkeavia" kutsumanimiä lemmikeilleni (lukijat ehkä huomanneetkin tämän jo), mutta Vankikarkurista tuli Tirppa. Tirppa, eikä mikään kolmeosainen sointuva nimi. Tirppa. . . :'D

 Ajatustenvaihtoa heinäpisteellä. Täytyy kyllä edelleenkin sanoa, että yksi elämäni parhaiten käyttämäni 120euroa oli Kauhiksen kastroiminen. Hän on NIIIIIN äärimmäisen onnellinen 7 naaraan haareminsa kanssa. Kauhis kun tosiaan luonnoltaan on sellainen, että muista uroksista olisi tehnyt reteästi makkaraa ollessaan itse niin macho, joten vaihtoehdot olivat kastrointi tai yksinelo. Olen niin iloinen, että valitsin kastroinnin viimesyksynä. Kauhis on nyt  kaksivuotias ja toivon mukaan vielä viettää vuosia ja vuosia tyttöjen kanssa.


Maailman abykerho ja Kauhis.

Kauhis ilmeineen vielä suurennettuna. :D

Toissapostauksessani mietin kovasti josko uskallan ottaa kantaa netissä yleistyneeseen aiheettomaan ihmisten kiusaamiseen ja pidinkin rustailuni suhteellisen miedonlaisena. Mietin mitähän lukijat mahtavat tuumia. Ja joko tästä johtuen tai johtumatta sain ihanilta erillisiltä lukijoilta palautetta joko kommenttien muodossa tai Marsumayhemin FB-sivuilla viestillä, että kuinka blogistani moni ammentaa iloa ja parempaa mieltä. Olin ihan tippa linssissä kun sain niin ihania viestejä todella sydämellisiltä ihmisiltä. Aivan uskomattoman ihana tunne tuli palautteita lukiessani. *sydän* Nimenomaan se iski miuun kovasti, kun kuulin lukijalta kuinka hän huonona/alavireisenä päivänään ammentaa iloa blogistani. Siis ihan mielettömän mahtia! *sydän*

Lisäksi toissapäivänä kävi aika hauskasti kun ripustelin marsupyykkiä kuivumaan ja mietin että täytyy varmaankin hommata toinenkin hevospesupussi (siis pussi, jossa voi pesukoneessa pestä vaikkapa satulahuopia, itse käytän marsupyykeille sitä) ja kappas, olin saanut viestin eräältä ihanalta entiseltä marsunomistajatutulta (siis tuttuni, joka ennen omisti marsuja), että hänellä jäi pussi tarpeettomaksi, tahtoisinko sen. :D Niin hauska "sattuma"! :D

-M