keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Mitä tänne kuuluu ja Nifran kanssa jälleen marsutohtorilla.

Heippa!

Tuli hirveä hinku taas tulla päivittämään tänne. Täällä on tapahtunut jos jonkinlaisia asioita.. Kolme viikkoa sitten käytiin Nifran kanssa luottoklinikallamme Linnunmäessä hammaskontrollissa marsutohtorin suosituksen mukaan niinkuin tänne kirjoitinkin. Kaikki oli tosi hienosti, en olisi voinut olla iloisempi! Seuraavan kontrollin oli suunniteltu olevan vasta noin 4kk päästä. Nyt sitten vajaa viikko sitten aloin huomata kuinka Nifra heilutteli hieman päätään syödessään ja muutaman päivän oireet vain pahenivat (suun aukomista, maiskutusta, selvästi kipeänä olemista, jonka näen murun silmistä, yritystä oli kovasti syödä muttei se oikein onnistunut, hän oli sylissäkin normaalia paljon rauhallisempi, mikä oli hänelle outoa ja paino oli hieman pudonnut taas). Isohkoista määristä pehmeää tukipuuroa huolimatta papanakin oli ollut hänellä huonompaa 1-2päivää, sen huomasin siivouksen yhteydessä. Papanan huonous viittasi heti, ettei muru ole saanut syötyä heinää niinkuin pitäisi. Pari päivää Nifra siis oli tujulla tukipuurokuurilla ja kaikenmoisilla tutuilla vihanneksilla mitä vain pystyi syömään. Toissapäivänä annoin hänelle aiemmin lääkärin suositteleman vuorokauden annoksen eläinten kipulääkettä suun kautta, josko se helpottaisi syömistä. Samana päivänä kun mentiin klinikalle en häntä itse enää lääkinnyt. Eilen sitten päätin etten katso toisen pahaa oloa enää lainkaan ja ryntäsin varatulle ajalle Linnunmäkeen. 


Meinasi ihan tosissaan jännittää josko päästään ollenkaan tohtorille asti kun piti lennosta 2h varoajalla keksiä kuski itselleni Herra S:n jäädessä töihin jumiin pidemmäksi aikaa sinä päivänä. Onneksi veljeni pystyi lähtemään minua auttamaan ja olenkin hänelle äärimmäisen kiitollinen! Luojan kiitos hänen ehtoopuolella oleva autonsakin lähti käyntiin. Oli muuten järjettömän jännittävää kun veli laittoi minulle WhatsApissa vielä videon siitä auton käynnistyksestä. Ensin hän kipittelee autolle, istuu sisälle ja hetken fiilisteltyään käynnistää auton sen lähtien kuin lähtienkin käyntiin pitkähkön parkissa seisotuksen jälkeen. Voi jukran pujut, vähemmän jännitystä minulle, kiitos! :D Olin aivan superhuolestunut Nifrastakin samaan aikaan.


Marsutohtorille, eli Linnunmäkeen (he hoitavat myös muita lemmikkejä erinomaisesti, tykkään vain itse sanasta "marsutohtori") päästyämme mentiin Nifran kanssa ensin normaalisti tutkimuksiin, lääkärikin totesi Nifran olevan turhan hoikassa kunnossa, mihin nyökyttelin itse kuin sellainen päätään heilutteleva maskottilelu. Nifra protestoi tutkimuksia huutamalla hätähuutoa tyylilleen omaisesti, yleensä hätähuutoa kuuluu vain silloin kun joku ryökäle (köh köh Ritari köh köh) yrittää ängetä samaan mökkiin missä Nifra jo on, mutta suotakoon se hänelle tohtorillakin ollessaan.

Nämä kuvat on otettu ennen tohtorille lähtemistä, kipeä Nifra kököttää tuolla oikeanpuoleisessa mökissä.

Nifra rauhoitettiin anestesialla ja tohtori kurkkasi hänen suuhunsa. Vasemmalta puolelta ihan poskihampaan takaa (vaikein mahdollinen paikka) löytyi kuin löytyikin pieniä teräviä heinän palasia, jotka olivat osittain uponneet ikeneen ja toisella päällään tökkivät muita suun limakalvojakin. Tökkimisestä oli aiheutunut ärsytystila ja tulehduskin ja koska roskat olivat olleet jo muutaman päivän oli poskihampaisiin muodostunut epätasaisen käytön tiimoilta (tietenkin kun on tehnyt kipeää syödä) hieman alkavia hammaspiikkejä. Alkavat piikit tasoitettiin samalla pois. Sain vielä matkamuistoksi tohtorilta ne kyseiset terävät pienet heinänpätkät, niistä on kuva postauksen lopussa. Nifra sai operaation yhteydessä pistoksena viikon kestävän antibiootin ja vuorokauden kipulääkeannoksen. Tohtori minulle operaation jälkeen kertoessaan mitä oli tapahtunut ihmetteli kovasti, kuinka minulla on omituisia marsuja. Nifrakin kuulemma on aivan poikkeustapaus, ei tällä kokeneella marsutohtorilla ole tullut kuulemma juurikaan aiemmin vastaan samanlaista näin herkästi pientä, mutta ikävää vaivaa saanutta potilasta ja vielä että heti operaation jälkeen menee pieni potilas aina heti syömään. :D Uskoisin, että Nifra valitsi ihan hyvän kodin luotani, koska olen kyllä hyvin herkkä huomaamaan jos jotain on vialla ja niitä sitten hoidatetaan. Nifra tosiaan heti herättyään operaation jälkeen alkoi syödä matkaevääksi ottamaani persilijaa ja selleriäkin normiheinän ohella ja se oli minulle niin helpottavaa huomata, että menin ja halasin marsutohtoria. :D Aiemmin päivällä pieni rakas Nifra oli vain yrittänyt syödä ja osittain luovuttanutkin sen suhteen niin teki mieli hypellä ilosta kun toinen mussutti tomerasti menemään. Oli kyllä ollut ihan älyttömän kokoiset henkiset huolihousut taas minulla päällä, juuri kun kolme viikkoa aiemmin oltiin Nifran hampaat todettu oikein hyviksi ja nyt oli jo taas ongelmaa. Pakko myöntää, että olin eilen päivällä kyllä itse yrittänyt järkeillä mikä voisi olla syynä murun huonolle voinnille ja hampaiden väliin jumiutunut roska kyllä kävi mielessäni. Se vain oli vielä ikävempi ollessaan ikeneen uponnutkin vielä.

Tirppa on kyllä hassu kun pulisee niin paljon. Se oli yksi ensimmäisistä asioista mitä hänestä huomasin tammikuussa hänen luokseni muuttaessa, kipittelee ympäriinsä pulisten kovasti. Edelleen aivan samanlainen hänen tyylinsä tepastella. *sydän*

Tohtori kertoi, että ne terävät heinäroskat olivat Nifralla vasemmalla puolella viimeisen alaposkihampaan takana ja tämä on sinänsä aika jännää, koska minulla itselläni oli jokin aika sitten haava suussani samassa kohtaa ja voi kuinka tekikin kipeää! Jostain syystä minulle totisesti haluttiin havainnollistaa kuinka on ikäviä ja kipeitä nuo suun haavat/hammasongelmat niin olinkin sitten herkempi viemään aika ripeästi samalla lailla oireilevan Nifran tohtorille. Hyvä että mentiin eilen, koska tälle päivälle ongelma olisi moninkertaistunut ja tilanne olisi ollut vielä vakavempi jos huonoa syömistä olisi yhtään pitkitetty.

Campbellinaaraani Aikamoinen Afrodite. Eilen oli hassua kun laitoin illalla eläinhuoneen valot pois ja oven kiinni niin hirveä kilinä ja kolina alkoi kuulua. Menin katsomaan niin nämä kaksi mussukkaa olivat samalla juoksulautasella milloin mihinkin suuntaan juoksemassa vaihtelevalla menestyksellä ja juoksulautanen kolisi ruokakippoon. :D

Illalla Nifra-muru söikin tomerasti kipollisen pehmeää tukipuuroa (edelleen Recovery Plussaa käytössä) ja aamusella kun annoin aamupellettejä hän oli yhtä lailla muiden kanssa niitä syömässä. Nyt vain kovasti hänelle murkinaa ja herkkujakin, jotta saadaan pudonnut paino taas ylös. Nyt ollaan 100g päässä tavoitteesta, joka on sen Nifralle normaali 900g (hän on aina ollut pienin marsuni, sellainen sporttimalli). Tuossa välillä kun oli hän oikein hyvässä kunnossa hampaiden tiimoilta oltiin päästy jo 870grammaan asti, melkein normaaliin painoon. Harmi, että pääsi nyt taas putoamaan se.

Tässä epämääräinen havainnollistuskuva niistä roskista, mitä marsutohtori otti Nifran suusta kiusaamasta. Pituutta on muutamia millimetrejä, mutta voi kuinka onkin varmasti tehnyt kipeää!

Kävin vajaa viikko sitten myös luovuttamassa verta. Se oli viides kertani ja jatkossakin käyn jos vain hemoglobiini riittääpi. Merirosvo-Nifra!

Kiitos kaikille kun ovat toivoneet minulle hyviä asioita uuden yritykseni (www.tmimerilyra.fi) tiimoilta. Odotan kyllä niin ilolla ja jännityksellä mitä tuleva tuo tullessaan! :) Vuosia, vuosia ja vuosia olen tätä odottanut, että pääsen yrittäjäksi itseni työllistäen ja vihdoin sain kaikki hituset kasaan ja oikeille paikoilleen tätä varten. Käsityöpalveluiden puolelta minulla on suunnitteilla/prototyyppi on kesken yhdestäkin eläinaiheisesta kaulahuivista... :)

-M

P.S

Gerbiilineito Muumin mielestä kaverista saa parhaimman tyynyn. *sydän*

torstai 24. marraskuuta 2016

Perustin yrityksen!

Heippa!

Perustin yrityksen, niinkuin tuosta yläpalkin valikosta saattoi huomatakin. Tänne blogiin erityisesti palveluistani mainittakoon lemmikkien lomahoitotoiminta ja eläinkommunikoinnit. Kattavat tiedot palveluistani (myös käsityöpalvelut) löytyy kotisivuiltani www.tmimerilyra.fi.

Kyllä ovat marsut nyt ihmetelleen kun palvelija on ollut pehva kiinni tietokoneen penkissä varmaan viikon verran erilaisia sivuja pystyttelemässä ja hiuksiaan haromassa. Yamsukin eilen oikein närkästyneeltä huuteli vaativansa palvelua. :D

Kiitos kaikille, jotka uskaltavat kotisivuilleni kurkistaa! *sydän* Kyselyt ja tilaukset minulle voi laittaa osoitteeseen info@tmimerilyra.fi .

TÄMÄ on se valtava askel elämässäni, jota olen jo vuosia odottanut. Ilolla odotan mitä tuleva tuo tullessaan ja aivan mahtavaa päästä työskentelemään eläintenkin parissa. *sydänhyräily*

Parhain terkuin,

edelleen sama hullu marsueukko :D

lauantai 19. marraskuuta 2016

Marsujen uudet kuosit

Heippa!

Äitini oli käynyt ostamassa uusia pussilakanoita ja erityisesti värikkäitä kuoseja. Ilostuneena oli katsonut löytäneensä alennuksesta tosi edullisia pussilakana-tyynyliinapaketteja ja kotona huomasikin kyseessä olevan lasten kokoiset lakanat! :D Marsut siis saivat iloisesti uudet kuosit.. 

Kolmiokuosit siis ovat uudet. Kiitos äidille, oli mukava saada uusia juttuja eläinhuoneeseen!


"Oisko herkkui?"

Jakkaroita on nyt vaihteeksi tuollainen neljän rivi, possut saavat samoilla jakkaranjalkaviidakossa. Huomioikaa pomppaava Kauhis ja Tirpan pylly! :D


*sydän*

MARSUMAYHEM täytti 3-vuotta 16.11.2016! Olen nyt ollut superkiireinen suurehkojen asioiden kanssa (joista lisää piakkoin) niin en ole vielä ehtinyt toteuttaa tähän liittyvää suunnittelemaani erikoispostausta. Suunnitelma on jo korvan takana! :) Lämmin kiitos kaikille lukijoille! *sydän*

Laitoin erityisesti Gaian tassuja ajatellen pehmusteet tuohon heinälaatikon reunaan ja ilokseni sain valtavasta keltaisesta pyyhkeestä rullattua varsin toimivan askelman laatikon ulkopuolelle. Mielestäni Gaiakin on nyt voinut mukavemmin, hänellä kun ihan aavistuksen takatassujen pohjat olivat ärtyneet (ylipainosta ja varmaankin tuosta heinälaatikon reunan yhdistelmästä).

Joulupukilta olen toivonut uusia juomapulloja marsuille, niitä on nyt vanhimmasta päästä alkanut karsiutua pois ihan urakalla.

Nyt on pidemmäksikin aikaa tukipuuroa! Nifralle tätä syöttelen parin päivän välein vaikkei suurempaa vaivaa olisikaan, haluan tukea hänen painonnousuaan/-ylläpitoaan. Ihan kupista syö itse onnesta soikeana tukipuuron, ei tarvitse sen suurempia systeemejä suorittaa. :) Paikallisesta eläinkaupasta kävin tuon laatikollisen kotiuttamassa, siellä tosiaan on 10 20g pussia tukiruokajauhetta, joka sekoitetaan veteen. Olen aika varma, että tämä kyseinen valmiste oli meillä käänteentekevä parempaan kun Nifra oli huonona alkuvuodemmasta. Yamsu ihmettelee heinälaatikkoon putkahtanutta mööpeliä. :D

-M

keskiviikko 9. marraskuuta 2016

Siivouspäivien kuvia ja Nifran kanssa hammaskontrollissa

Heii!

Ihan alkuun haluan hehkuttaa hyviä uutisia! :) Nifran kanssa käytiin hammaskontrollissa meidän ehdottoman lempparilla klinikalla Linnunmäessä. Oli kulunut edellisestä hampaiden tarkistuksesta suunnilleen 2kk niin oli minusta jo aika mennä tarkastuttamaan. Alkuvuodemmasta kun Nifralla oli isomminkin ongelmaa suun kanssa ja silloin suositeltiin 1-2kk välein kontrollikäyntiä ettei vaan pääsisi pahaksi jos jotain olisi tullut taas (esim. hammaspiikkejä). Nyt tosiaan käytiin ja todettiin Nifran suu oikein hyvänlaiseksi! Ei ollut kuin yksi aivan miniminiolematon epätasaisuus, jolle nopsasti anestesiassa näytettiin raspia. Erikoisen tästä reissusta teki, että sain luvan mennä toimenpiteeseen mukaan katsomaan mitä oikein tapahtuukaan! Pysyttelin taka-alalla kurkkimassa ja oli kyllä äärimmäisen mielenkiintoista saada nähdä tälläinen rutiininomainen hammaskontrollitoimenpide marsulla! Tietenkin oli hurjaa kun oma lemmikki kyseessä ja hän lyhyen operaation makoili tutkimuspöydällä operoitavana, mutta luottamukseni tähän klinikkaan ja sen työntekijöihin on niin valtava, ettei huolihousut ottaneet minusta valtaa siinä tilanteessa kovinkaan pahasti. Kun marsugurutohtori oli tarkastanut Nifran suun ja suussa oli vielä parinlaiset pihdit näkyvyyttä poskihampaisiin tekemässä sain kurkistaa miltä näyttää marsun takahampaat ja suu ylipäätään sisältäpäin. Se oli todella mielenkiintoista! Ripeän toimenpiteen jälkeen sain Nifran syliini heräilemään ja neiti virkosikin nopeasti, alkuun oli aika "pöllyssä" ja yritti haparoiden putsata turkkiaan, mutta sen operaation onnistumista hän sai kyllä hetken odotella. :) Saimme nyt suositukseksi, että noin 3-4kk päästä voisi tarkastaa seuraavan kerran, miten minusta tuntuu että on tarvetta. Tämä on todella iloinen uutinen, koska tosiaan alkuvuodemmasta tämä minun rakkain marsuni oli niin huonossa kunnossa, ettei tiennyt selviääkö hän vai ei. Tuntuu aivan kuin olisi ultimaalisen lahjan saanut kun ihana siivousylitarkastajamarsuni jatkaa siivouksieni tarkastamista edelleen. *sydän*

Tässä edustavin kuva koskaan muhkeassa talvikarvassa olevasta Freijasta. :'D Porkkana on hyvää..



Nyt pakkasten myötä on alkanut Freijan vedetkin menemään jäähän ja juomapullosta on tullut ihan hyödytön. Tässä ratkaisuni vesitarjoiluasiaan tälle kuningattarelle; uunivuoan paksu lasikansi, joka on osittain aidan kulman alla jottei vahingossakaan kaadu ja kani kastele itseään. Toki vesi tässäkin jäätyilee, muttei se nyt suuri vaiva ole muutaman kerran päivässä vaihtaa tähän uutta vettä.

Nifra tietenkin heti ensimmäisenä paikalla josko olisi vaikka herkkuja.. *sydän*

Seuraavat kuvat ovatkin tältä päivältä..



Nifra on aina siellä missä tapahtuu! :)

"Ai.. En yhtään huomannut, että kuvailet.." :D Nyt alkaa muuten olla nuo Living Worldin lasipullot elinkaarensa päässä. Parhaimmillaan kolmisen vuotta olen jo joitain niistä käyttänyt ja alkaa tuntua uusien pullojen olevan ajankohtaisia jo. Korkeista on tiivisteet menneet paloiksi ja muutenkin osat löystyneet.. Lasipullo-osion tietysti voisi ehkä käyttää vielä, mutta korkkeja/pilliosia/mitä ne on tarvitsisi kyllä auttamatta lisää.

Rhea-mummeli ja opetuslapset herneenversoa ihmettelemässä. Rheasta jo alkaa huomata korkeanlaisen iän, rouvalla on mittarissa jo 2v 9kk. Tai noh, muuten ei huomaisi kuin turkin kevyestä harvenemisesta ja hitaammasta päiväunilta heräilystä. Niin hyvä mieli kun tammikuussa sain Rhealle kaveriksi hänen siskonsa poisnukuttua nuo Appelsiinipuun kasvatit! *sydän*

1,5-vuotiaat Ripa ja Rape, herra S:n kääpiöhamsterit.


Aristokraattinen Aivonystyräni ja Aikamoinen Afroditeni, hekin täyttävät tässä kuussa 1v. Afrodite oli minulle tullessaan musta, mutta meni hopeoimaan itsensä ihan huolella. Lieneekö minulla kohta kaksi albiinoa.. :'D

Syrkkirouva Sydänlinko ei halunnut kasvokuvaa. Herneenversot kyllä kelpasivat.

Kiinariherra Margadash Ilomieli siivouksen jälkeen ihmettelemässä asumustaan. :)

Ihana, symppis fillaristiherra. Ikää hänelläkin jo 2v 7kk. Ulkoisesti en kyllä juurikaan huomaa mitään muutosta, ihmeen freessinä hän on pysynyt iästään huolimatta! :)

-M

keskiviikko 2. marraskuuta 2016

Kuningatar Freija 3-vuotta!

Heips!

Eilen Freija täytti 3-vuotta! Tänään suursiivouksen yhteydessä nappailin kuvia tämän ihanan rakkaan diiva-äkäpussin asumuksesta. Freijaa keljutti kun sain hänet juksattua kuljetuskoppaan siivouksen ajaksi jotten saisi hampailla muistutusta siitä, kuka tällä reviirillä määrää ja kuka on nöyrä palvelija. :D

"Voiko jonnekkin reklamoida? Palauttaisin tilaukseni."

Kuningatar ja hänen valtakuntansa. Freija on nyt ollut luonani noin 1v 8kk ja tämä aika on kyllä opettanut minulle hirmusti kaneista. Olen myös käytännön kautta huomannut, että esimerkiksi tuon kuramattopohjan käyttöikä on maksimissaan yksi vuosi, keväisin kun tuntuu olevan aina mattojen vaihto ajankohtainen. Nytkin tulevana keväänä vaihdan nuo taas. Onneksi samaan aikaan tuntuu olevan kuramatto aina tarjouksessakin. :)

Yksi ainoa tuore on löytynyt mitä ruoalle perso Freija ei syö ja se on viinirypäleet. Kerran annoin maistiaiseksi yhden kun marsutkin saivat paloja, mutta Freija ei koskenutkaan siihen. Eipä se olisi mikään terveellisyyden multihuipentuma ollutkaan, mutta halusin kuitenkin maistattaa. Kaikki muu tuore maistuu hänelle, kurkku vain on ihan pehvasta pitkäkorvan mukaan. Jos kurkkua tarjotaan sitä nuuskaistaan halveksivasti, tuijotetaan etteikö oikeasti ole parempaa evästä ja sitten muina naisina napataan mielenosoituksellisesti palanen ja syödään se.

Yksi mieleenpainuvimmista tapahtumista Freijan kanssa oli kun viime vuonna hän oli vissiinkin syönyt jotain sopimatonta ja hänellä oli vatsa kipeä. Herra S oli silloin luonani ja huomasi, ettei herkuille perso Freija tulekaan hakemaan porkkanaa ja aavistin heti kyseessä olevan vatsavaivat. Kani kainaloon, kanto sisälle, parafiiniöljyä suupielestä sisään ja käänsin Freijan selälleen syliini jotta pääsin hieromaan hänen vatsaansa. Hieroin muistaakseni noin 45minuuttia kunnes huomasin selvästi pinkeänoloisen vatsan pehmentyneen ja kuulin suolistoääniä. Myös Freijasta huomasi hänen voivan paremmin kun näykkäisi minua käsivarresta vielä kun masuhieronnan jälkeen käänsin hänet oikein päin ja yritin parhaani mukaan antaa vielä jyrsijöille suunnattua tukipuuroa neidille. Herra S:stä oli suuren suuri apu toimenpiteissä, hän toi minulle tarvikkeita kun syli oli täynnä kania ja auttoi muutenkin.

Hassuista tapahtumista tulee mieleen ensimmäisenä se, kun kanikuiskaaja Herra S meni Freijalle juttelemaan parvekkeelle. Herra S kyykistyi ja ajatteli josko Freijaa voisi silittää, mutta Freija olikin eri mieltä ja kiersi miehen taakse ja näykkäisi häntä pyllystä! :D

-M