torstai 6. heinäkuuta 2017

Marsutohtorilla Nifran ja Nefin kanssa

Heip!

Edellisessä postauksessani jo rustailinkin, että tälle päivälle oli luvassa visiitti marsutohtorille. Nifralla oli luvassa hammaskontrollikäynti ja Nefin minimaalista tuhinaa tutkittiin toistamiseen kontrollikäyntinä. Tällä kertaa en ottanut kuvaa eväistä, jotka pakkailin _yllättäen_ mukaan pömpylöille reissun päälle, mutta kuvat puhukoon puolestaan kun niissä koreilee mitä jäi yli mukaan otetuista herkuista. :D On niin tiukassa minulla tuo, että toipilasmarsulle täytyy hommata herkkuja, että mukaan lähti taas pieni ämpäri kourallisella eri sorttimentteja varustettuna. :D 


Eläinklinikka Linnunmäki toimi taas luottoklinikkanamme ja ystäväni todella avuliaasti lähti minulle kuskiksi (kiitos hänelle!). Itse marsuguru Gisle oli tohtorimme ja ensimmäisenä hän tutki Nefin. Nefillä tosiaan aivan minimaalista tuhinaa ollut muutaman kuukauden, sellaista jonka kuulee vain jos laittaa marsun kiinni korvaansa. Muuten Nefi on ollut terve ja normaalivointinen, ruokahalu ei ole heitellyt eikä paino ole poikennut normaalista lainkaan. Ei mitään eritteitä ole tullut sieraimistakaan, aivan siis normaalina ollut. Tohtori kuunteli stetoskoopilla ja ilman Nefiä ja totesi, ettei kyseessä ole mitään vakavaa, hänen mielestään kuulosti varsin normaalilta. Välillä hieman kuin Nefi olisi päästänyt pientä jutteluääntä. On totta, että Nefi on porukan kovin höpöttelijä kun on ihmisen kanssa kontaktissa, erityisesti rennossa mielentilassa hän juttelee mielellään. Ei annettu tällä kertaa edes kokeeksi mitään lääkitystä, jään seuraamaan pysyykö tilanne ennallaan vai kehittyykö johonkin suuntaan. Turhaan taas olin vaikka kuinka huolissani. T. Superstressaaja


Nifra-pömpylälle tosiaan tehtiin tuo tavanomainen hammaskontrolli, hänet kaasulla rauhoitettiin vain lyhyeksi aikaa jotta tohtori sai katsottua ja tarpeen mukaan operoitua Nifran hampaiden tilanteen. Tuttuun tyyliin oli ihan minimaalisia hammaspiikkejä takana vasemmalla alhaalla poskihampaissa ja nämä olivat hieman hiertäneet limakalvoon aiheuttaen sen punoituksen. Ei kuitenkaan ollut muodostunut tulehdusta, mikä on hyvä asia. Viimeinen poskihammas tuolta alhaalta ja vasemmalta oli kehitellyt yhden terävämmän reunan ja sekin raspailtiin normaaliksi. Nifralle annettiin kipulääkepistos (kesto 1vrk) ja sitten hän jo heräilikin operaatiosta. Nifra yleensä aina heräilee nopeasti operaatioiden jäljiltä ja löytää pian ruokahalunsa, mikä onkin ihanteellista. Kotiin päästyämme herkkuja mutusteli minkä kerkesi ja sekös minua ilostutti. :) Tohtori totesi jälleen kuinka Nifra on hyvin herkkä marsu, joka reagoi normaalia vahvemmin pieniinkin asioihin. Aiemmin muistan tohtorin kertoneen, ettei hänellä ole samanlaista marsuasiakasta koskaan ollutkaan kuin Nifra. Onneksi tällä kertaa Nifran tilanne ei ollut mennyt niin hankalaksi, että olisi laskenut painoa enemmänkin. Aina silloin huolettaa enemmän jos pömpylä on kutistunut ja oirehtii muutenkin. Taas porskutellaan hyvinvoivana eteenpäin. :)


Tämän päivän aitauskuvia.

Tuolla oikeassa reunassa toljottava Tirppa on kyllä omanlaisensa tuon ilmeikkyyden suhteen. Tirpalla useimmiten on sellainen järkyttynyt toljotus meneillään ja jos tilanteeseen liittyy käsittelyä valittaa hän vielä ääneen viitaten meneilläänolevan toimenpiteen tarpeettomuuteen. :D


Toivottavasti ei iske sen isommin flunssa allekirjoittaneeseen, olen nukkunut tämän viikon kyllä tosi huonosti ja tänään oli aamulla hieman jopa kuumeinen olo erinäisten oireiden lisäksi. Täytyy ottaa kyllä loppupäivä relasti ja jättää stressailut sikseen. Helpottaa kun saatiin tuo marsutohtorilla käynti hoidettua. :)

-M

keskiviikko 5. heinäkuuta 2017

Suurpäivitys osa 2/2

Heipsis hei!

Tässä toinen osa (TÄSSÄ linkki ensimmäiseen osaan) viimekuukausien kuulumisista, tässä tosin ollaan jo suht viimeaikaisten asioiden äärellä. 

Muutaman marsun pesin tuossa kotvanen sitten ja ajattelin Rapsulta etsiä sen leikkausarven viimekesältä, kun häneltä poistettiin huomattavan isoksi päässyt talipatti selästä kirurgisesti.

Kuten näkyy ei se hirveän hyvin löydy karvojen seasta vaikka pesun jälkeen kosteita ovatkin. Leikkaushaava tosiaan meni aika lailla kyljestä kylkeen selän poikki ja olen kyllä onnellinen, että tulin teettäneeksi tuon operaation viimekesänä. Nyt kun viimekuukausina Rapsulla on erityisesti toiseen silmään levinnyt kaihi aika nopeasti niin olisi todella harmillista nyt enää alkaa suurempia leikkausoperaatioita toiselle teettämään. Rapsu tosiaan tuossa toukokuussa täytti 4-vuotta.

Tyytyväinen hamsteri Vipeltävä Vilinusaurus. Puhtaassa dunassa on kiva kölliä ja hän tykkää nukkua pannukakkuna mökkien päällä. :)

Kotimme uusin tulokas, Inigniamatus Sokeripala, talvikkonaaras. Hän on kyllä erittäin söpö tapaus. *sydän*


Vasemmassa laidassa näkyy hamstreiden nykyinen järjestys Margadashin nukuttua pois. Hänen terransa oli tuossa keskihyllyllä, mutta korjasin sen säilöön ja nyt sillä kohtaa on eläkeläishamsteri Rape.

Rapsu ja pelletinsyönnin tyylipisteet! "Ooooooooooleooooooo!" T. Rapsu the Tarzan

Yamsu arvostaa päiväunia.

Tämä kuva onkin eiliseltä kun Nifra on taas osoittanut merkkejä hammaskontrollin tarpeesta (n. 10vk edellisestä käynnistä) ja tietysti hirveän huolissani jälleen hamstrailin erityisesti häntä ajatellen herkkuja ja muuta buustia kaupasta. Vuoden ensimmäiset mansikkaostoksenikin oikeutin sillä, että mukava antaa Nifralle tuollainen helpostisyötävä herkku, jossa on paljon C-vitamiinia. (Mansikoiden myyjä taisi vähän ihmetellä kun kerroin ostavani marsuille herkkuja.) Mansikoita kyllä kannattaa maltillisesti antaa etteivät laita mahaa marsuilla sekaisin. Annoin vain palasen/marsu ja osa ei edes pitänyt tästä ylellisyydestä. :D Recovery Plus on vakiotuote tässä taloudessa marsun tukiruokintaan. Myös ostin tuhdeinta Altrominin marsunpellettiä Nifralle ja tätä pellettiä olen hänelle turvottanut pehmeäksi syötäväksi pari päivää. Nifra on yllättävän hyvällä ruokahalulla syönytkin, mistä olen iloinen. Tohtoriaika saatiin huomiselle ja onneksi on taas tuttu marsugurulääkäri Linnunmäessä. Hedelmäsoseitakin muuten kannattaa antaa maltilla, minä lähinnä käytän niitä hyvin pienissämäärin ruokahalunherätysherkkuna kun vaikkapa Nifralla on hammasvaivoja tai muuten on toipilaana. Nefi tulee myös mukaan tohtorin kuultavaksi tuhinakontrolliin.

Tältä aamulta fotoa kun aamukahvia juodessani vahdin Nifran saavan syödä rauhassa turvotettua tuhtia pellettiä, johon olen vielä sekoittanut C-vitamiinia joukkoon ja ripauksen Recovery Plussaa. Nifra inhoaa yli kaiken pakkoruokintaa ja sitä pyrinkin tekemään ihan viimeisenä keinona. Paras on kun hän itse syö hyvällä ruokahalulla ja minä häätelen samaan aikaan laumatovereita pois Nifran herkkuapajilta. Kateelliset marsukaverit taitavat myös edesauttaa ruokahalua "täytyy syödä itse ettei muut saa".

Nam nam. Syysheinääkin eilen toin eläinkaupasta pitkästä aikaa, se usein on hieman helpommin syötävää kuin normiheinä. Kipulääkettä marsuille sopivan annostuksen olen antanut Nifralle pari päivää ja tosiaan huomenna päästään tohtorille, toivottavasti ei tarvitse isompaa remonttia tehdä, vaan selvitään pienellä "viilauksella". Toivottavasti muuten pian saataisiin jo tämän vuoden heinäsatoa, haikailen jo tuoreemman heinän perään.

Tässä Rapsun silmät tältä päivältä. Tuo vasemman silmän kaihi levisi parissa kuukaudessa, mutta tästä ajasta oli yksi kahden viikon jakso kun kaihi levisi oikein vauhdilla. Meni hetki minullakin tottua tuohon silmän vaaleaan väriin, se oli aika järkytys kun tajusin tilanteen olevan tälläinen. Nyt olen jo tottunut ja asiaa tutkiskellessani Rapsulla taitaa olla vielä ihan aavistus näköä tuossa silmässä (siristää kameran salamavalolle) ja onneksi tuo toinen silmä on paljon parempi. Siinäkin kaihin sellaisia vaaleita hitusia on jo nähtävissä, muttei kauheasti. Kyselin myös taannoin Rapsun kasvattajalta (Maailman), että onko Rapsulla suvussa ollut kaihia kuinka paljon. Kuulemma on muutaman sukupolven takana neljävuotiaana jo kokonaankin sokeutunut yksilö. Eikä Rapsua niinkään tuo näön huonontuminen haittaa, enemmän olen itse järkyttynyt ollut. Rapsu on aina ollut nenämarsu ja hyvin onnistuneesti suunnistaa eri puolille aitausta. Pari kertaa vain olen nähnyt hänen törmäävän Kauhiksen pehvaan, joka olikin Rapsun mielestä yllättävän lähellä. Viimeksi eilen näin kun parikin muuta marsua hoiti Rapsua ja nuoli hänen korviaan ja silmiään. Rapsu on edelleen lauman johtaja ja jos tämä vanhin leidi jotain tuumaa niin siinä ei kastroidulla uroksella Kauhiksellakaan ole mitään sanomista vastaan. :)

Voihan hässäkkä, kävin tänään tutustumassa Herra S:n vanhempien uuteen koiranpentuun ja totesin hänet laittoman suloiseksi:


-M

Suurpäivitys osa 1/2

Heipsis hei pitkästä aikaa!

Vihdoin iski taas kirjoitusinspis ja nyt onkin luvassa viimeisen kolmen kuukauden kuulumisia pääpiirteittäin. Tämä on ensimmäinen osa kuulumisista, osaan 2/2 pääsee TÄSTÄ linkistä. Hirveästi en ole kameran kanssa heilunut ja kuvat ovatkin melkein kaikki kännykällä napsittuja. Ihan alkuun kerron pikkuystävistä, jotka ovat lähteneet keskuudestamme:

Viimeinen alkuperäisistä gerbiileistäni nukkui pois korkean iän (3v 2kk) saavutettuaan 17.4.2017. Hän vaikutti lähteneen äkillisesti ja ulkoisesti en huomannut mitään erikoista. Edellisenä päivänä oli vielä herkutellut normaaliin tapaan ja ojennellut villimpiä (nuorempia) laumatovereitaan. Rhea oli aina hyvin lempeä ja hupsu, ikävä tuli.

Ihana ja toistaiseksi ainoa kiinankääpiöhamsterini, Margadash Ilomieli nukkui pois 23.5.2017 ollessaan jo 3v 2kk ikäinen. Myös hän näytti loppuun saakka ulkoisesti ihan normaalilta, juoksupyörä oli hänelle koko ikänsä "se juttu" ja siinä hän kipitteli ihan viimeisille ajoilleen asti. Margadashin kotiutin aikanaan tutusta eläinkaupasta, jossa hän oli ehtinyt olla myynnissä jopa puoli vuotta. Sen jälkeen hän on asustellut mukavasti 75cmx35cm terrariossaan ja uskon tarjonneeni hänelle hyvän elämän. Todella sympaattinen, hieman ujo puikula. Kyllä tuli hirveä suru kun huomasin hänen lähteneen.

(kahdesta ylemmästä kuvasta kiitos Iines)

"Hmm?" *sydän*

Muihin kuulumisiin, yritän näitä laitella aikajärjestyksessä huhtikuusta lähtien:

Marsulauma sai ihmetellä eloa pari päivää olohuoneemme lattialla kummallisenmallisessa aitauksessa. Vaihtelu tuntui virkistävän, sen verran vilkkaasti pömpylät kipittelivät ympäriinsä.




Tässä kuvassa taustatarina on sellainen, että onnistuin sitten kaatamaan kahvit pyllylleni. :D Oli hieno idea ottaa kahvi kannellisessa pahvimukissa eläinhuoneeseen kun aikeenani oli siivota (eli pölistellä) enkä tahtonut kahviini ties mitä purulastuja. Olin laskenut mukin ainoalle tuolille eläinhuoneessa ja unohtanut sen siihen kun huomasin Efeldonilla olevan rähmää silmässään. Kaappasin marsun syliin ja peruutin istumaan tuoliin silmää putsatakseni ja eikös vaan, nojasin kahvimukiin kaataen sen ja sitten olikin housujen hanuripuolisko ihan märkä kahvista! Klassisempaa olisi ollut kaataa kahvit syliin mutta käyhän se näinkin. :'D

Olen ehkä saattanut näyttää hassulta kun toisinaan käyn hakemassa pari säkkiä heinää paikallisesta lempieläinkaupastani tämän putkikassin kanssa jos autokyytiä ei ole saatavilla. Kaksi sellaista 2kg säkkiä mahtuu tuonne kassiin kun oikein sulloo ja kassi menee repuksi selkään, tosi näppärää. Tosin saatan kyllä näyttää astetta oudommalta kun ähisten ja puhisten eläinkaupalla heinät maksettuani änkeän nuo säkit kassiin.. :D

Freija varmaan tuumii, että isännän käsipainot nousisivat häneltä tuosta vain. :D

Kyllä se aina tuppaa ilostuttamaan kun tarjoilee herkkuja marsuille ja vastassa on tälläinen kööri. *sydän*


"Mihin kaikki porkkanat hävisivät?" T. Ritari

Kreisi marsueukko taas ilmoittautuu. Tuli 27.4 reissu ensimmäistä kertaa tänä vuonna eläinklinikalle Linnunmäkeen (joka on lempparini). Kolmen marsun voimin mentiin. Gaialta piti tyhjennyttää talipatti päälaelta, Nefi oli pitänyt ihan aavistuksenomaista tuhinaa tovin verran vaikka muuten voi hyvin ja Nifralla oli luvassa hammaskontrolli. Minä tietenkin hirveän huolissani taas hommasin marsuille matkaevästä ja herkkuja muutenkin, kyllähän potilaita täytyy aina hemmotella. Taisi klinikalla väki hieman myhäillä kun näytin paljonko otin evästä mukaan murmeleille yhdelle reissulle (kuvassa yllä). :D

Gaia matkusti tuossa isossa läpinäkyvässä boksissa ja Nifra ja Nefi kuljetuskopassa. Onneksi marsuharrastajaystäväni pääsi kuskaamaan minua klinikalle Herra S:n ollessa pitkää päivää töissä.

Kotiinpaluupellettejä. Saatiin meidän aika itse marsuguru-Gislelle ja pääsin mukaan katsomaan Nifran hammasoperaatiota. Jälleen oli tullut vasemmalle taakse alahampaisiin hänellä hieman epätasaisuutta ja limakalvot olivat sen vuoksi ärtyneitä. Oltiin 5kk pärjätty edellisen kontrollin jälkeen ilman oireiluja, joten ei kovin pahana ollut ollut. Toki heti ensimmäisten oireiden ilmaannuttua varasinkin tohtorikeikan. Nefillä se tuhina oli hyvin mystinen keissi, koska sitä ei kotonakaan kuullut kun ainoastaan jos laittoi marsun korvaan kiinni ja kuunteli. Tohtori stetoskoopilla ei edes kuullut sitä tuhinaa ja kehoitin häntä kuuntelemaan laittamalla Nefin korvaansa kiinni. Hänkin sitten kuuli tuon minimaalisen tuhinan ja oli aika ihmeissään, kokeiltiin ab-pistosta (viikon vaikutusaika) josko se vaikuttaisi asiaan, epäilyn alla oli mahdollinen ylähengitystietulehdus, pieni sellainen. Nefi kaikenaikaa on voinut oikein hyvin, syönyt ja vipeltänyt menemään normaalisti. Lämmönkin mittasivat klinikalla eikä Nefillä ollut siinäkään mitään ihmeellistä. Noh, jäin seurailemaan ja totesin ettei ab-pistos vaikuttanut tähän Nefin pieneen tuhinaan lainkaan ja seurailu jatkui kotosalla. Gaialla oli tosiaan pieni talipatti päälaella, aika lähellä silmää. Muuten sille ei olisikaan tehty mitään, mutta silmän läheisyys vaikutti toimenpiteen tarpeellisuuteen. Tohtori tyhjensi patin ja pattikohtaa sitten kotosalla putsailin muutaman päivän. Näillä pateilla on usein taipumus uusiutua jos niitä ei  ihan kirurgisesti poisteta (kyseinen patti tyhjennettiin lääkärin toimesta käsin, eikä kirurgisesti leikkaamalla koko patti pois) ja parin kuukauden päästä huomasinkin pattikohdan hieman kohonneen jälleen. Tutkin sitä lähemmin ja hieman ihmeteltyäni huomasin sen tyhjentyvän todella pienellä vaivalla päästäen vaaleaa talia ulos joten kotona sitten samoin tein sen tyhjensin nähtyäni miten lääkäri oli sen tehnyt aiemmin. Kertakäyttöhanskat käsissä ja paljon laimennettua betadinea käyttäen sain tuon pienen patin tyhjättyä ja tarkkaan sitä kohtaa putsailin monta päivää toimenpiteen jälkeenkin. Kipulääkettä annoin marsuille sopivan annoksen suun kautta Gaius-maksimukselle kaksi päivää tuohon liittyen. Tällä hetkellä (1-2vk tuosta kotityhjennyksestä) ei ole vielä patti lainkaan kohonnut uudestaan tai muutakaan, sen kohta näyttää siistiltä ja sileältä. Uskalsin myös senkin vuoksi itse pienen patin tyhjätä, koska operaatioon ei liittynyt verta, tali tuli vain siististi ulos. Jos olisi mitään erikoista tähän liittyen tapahtunut olisin kyllä rynnistänyt Gaian kanssa tohtorin puheille jälleen.

Freija-kani sai uuden ruokakipon! Kippo on kyllä hieno ja jämerä, hän sai sen entiseltä naapuriltani, ystävältäni. :)


Rapsu täytti 18.5 4-vuotta! Hän on vanhin marsuni. Lauman johtaja edelleen, vaikka toiseen silmään on kaihi levinnyt aika nopeasti viimekuukausien aikana.

"Zzzzzz.."



Freijalla on paristi ollut "valetiineys" (olikohan tämä oikea termi, tuli aivokatkos) ja hän on rakennellut pesää innoissaan kuviteltua tulevaa yh-kanin elämää ajatellen. Onneksi nämä tilanteet ovat menneet yhtä nopeasti kuin ovat tulleetkin, ovathan ne varmasti stressaavia Freijan elimistölle.



Rapsu tutkii josko olisi mahdollista saada herkkuja. Hän on aina ollut tuollainen nenämarsu, haistelemassa erilaisia ruokaan liittyviä tuoksuja. Hyvin hassua silloinkin jos ollaan tilattu pitsaa ja lättyjen tultua asuntoon leviää mahdollisesti valkosipulin hajua ja Rapsu on nenä pystyssä. :D Nefi taustajoukkona! Vähän myös ehkä kätyrin näköisenä. :D

Marsut usein ottavat ilon irti jos kyhäilen tuollaisia simppeleitä "nojatuoleja" viikkaamalla pyyhkeen pehmeäksi "tyynyksi". Nifra ainakin ensimmäisten joukossa aina hoksaa nämä ja käyttää tilaisuuden hyväkseen. :)


Tässä tämä ensimmäinen osa, toinen tulee pian vielä perään! :) 

(Toisen osan linkki TÄSSÄ.)

-M

tiistai 6. kesäkuuta 2017

Pikapäivitys

Heipsis hei!

Tässä tälläinen "välipalapäivitys" ennen kuin pääsen isommin kokoamaan kaikkia kuulumisia huhtikuusta lähtien. :)

Hiljattain luoksemme muutti uusi ystävä:

Venäjänkääpiöhamsteri talvikkonaaras, syntynyt 18.1.17, väriltään helmiäisnormaali ja kasvattajana hänellä on Jonna Tikka. Hamsteri saapui luokseni ystäväni kautta ja tämä talvikkorouva onkin ilostuttanut meitä vajaan viikon verran jo. Nimeksi hänelle muodostui Inigniamatus Sokeripala. Ilmeikäs, ihana uusi ystävämme. *sydän* Hän asuu 80x40x40cm terrariossa ja vaikuttaa hyvin tomeralta rouvalta.

Ihanaa tiistaita kaikille! :)

-M

perjantai 7. huhtikuuta 2017

300. blogipostaus, päivitetty eläinhuone, marsukuvia ja 5 faktaa minusta!

Heips hei!

Huomasin muutama päivä sitten, että seuraava julkaisemani postaus on jo Marsumayhemin 300.! Syksyllä tulee neljä vuotta marsuharrastusta (marsuelämäntapaa?) täyteen ja saman verran olen tätä blogiakin pitänyt. Eläinhuoneessa on ollut viimeaikoina muutoksia ja tuumasin sen olevan ihan mukava aihe blogiin. Napsin kuvia tänään siivouksen jäljiltä ja olimme myös juuri ennen kuvien ottamista käyneet viemässä tyhjentyneitä terrarioita verkkokellariloossiimme jemmaan. Oli jo tullut kaappitilan kapasiteetit täyteen ihan vain jo tyhjien asumusten takia niin ehkä oli aikakin muutama viedä varastointiin. :D Jätin kuitenkin hollille yhden 120cm marsunhäkin ja 80cm terrarion jos vaikka tulee joku extreme tarve ylimääräisille asumuksille. Parvekkeella taitaa olla jossain nurkassa 1-2 metrin mittaista häkkiäkin kasaantaiteltuna säilössä.

Eläinhuoneen ovensuusta. Tuo marsukyltti on jo vuosia vanha ja oli pakko korjata monikkomuotoon aikanaan tuo marsujen maininta. :D

Tuon taulun taisin saada toissajouluna äidiltäni, oli teettänyt sen Nifran kuvasta.

Heinäpusseja tyhjentelen tuonne aitauksen alla näkyvään valkoiseen koriin ja sieltä sitten lisäilen marsuille.

Yllä läpinäkyvässä asumuksessa campsysiskokseni Aikamoinen Afrodite ja Aristokraattinen Aivonystyrä (melkein 1,5-vuotiaat), sinisessä minidunassa asuu campsyveljekset Tangervo Taajama-Korva ja Vipeltävä Vilinusaurus (n. 5kk ikäiset), keskellä kiinariherra Margadash Ilomieli (pian 3-vuotias) ja alla Herra S:n jäljellejäänyt campsyuros Rape, hän on oikein hyvissä voinneissa vaikka veli Ripa nukkuikin hiljattain pois. Rapella on ikää ensi kuussa 2-vuotta. Margadashin terran vieressä on sekalaista sälää, marsujen kynsisakset ja suolaliuosta jos täytyy vaikka roskaa huuhtoa lemmikin silmästä.

Yllä marsu-urosten Dodin ja Melchiorin häkki, alla Hirnukuvikepaali ja metrin terrario, jossa on gerbiiliveljekset Ilves ja Leijona (3kk päästä 3-vuotiaat).

Marsu-urosten Efeldonin ja Katkiksen häkki. Nuo pinkit jakkarat ovat vaihtelun vuoksi nyt häkeissä, yleensä on ollut kaksi jonkinlaista mökkiä, mutta nyt hain vaihtelua murmeleille. Tuossa pöydällä on kehyksissä edesmenneen ja rakkaimman hoitohevoseni kuva.

Etualalla tosiaan gerbiiliurokset Ilves ja Leijona ja tuolla nurkan suunnalla on isossa terrassa naarasgerbiilien lauma; mummeli Rhea (3v 2kk) ja kaverit Simpsakka Siksak-Silppuri ja Tomera Suditusylitarkastaja (n. 1v 4kk).

Yamsu ja Ritari

Nifra

Valkoinen DEW Katkis ja musta Efeldon. Pajusillat tuolla lailla vaihtelun vuoksi turvallisuutta myös silmälläpitäen.

Ritari ja Kauhis


Toisesta urosten häkistä vaihteluksi lainaan mökkiä aitaukseen ja uroksilta tuoksuva mökki aiheutti välittömän hässäkän 7 eukossa ja 1 eunukissa. :D

Tässä vaiheessa Kauhis säikäytti, olin ihan varma että hän jää jumiin ja joudun pelastushommiin.. :D


...mutta sujahti lävitse aika lailla ongelmitta. Onneksi ei ollut enää miehisiä killuttimia mukana, olisi voinut olla ahtaampaa... :'D

Nifra on kyllä ultimaalinen tutkimusmatkailija! Aina siellä missä tapahtuu ja kaikki pitää tutkia ja tarkastaa. Kuten kuvasta näkyy. Kukaan muu ei ehtinyt ajatellakkaan kattorakenteiden tutkimista kun toinen oli jo loikannut toimenpiteisiin. Terveisiä muuten kasvattiäiti-Aidalle Maailman Marsulaan, tuo kolmen abyn poppoo taas edustaa. Ehkä ajattelivat, että joukossa on voimaa. :D

Ritarin pehva! *sydän*

Hieman virtahepomaiset vibat tässä otoksessa Prinsessa Gaiasta. *sydän*

Tässä hieman "making of" -meininkiä, siivotessani aitausta ja erityisesti vaihtaessani pohjatekstiilejä on minulla aina paljon apureita...... 


Tälläistä se on kun yrittää suoristella pussilakanaa. Joskus voi olla kaikki kahdeksankin marsua tutkimassa asiaa. :D

On niin mukavaa kun äitini ja Herra S:nkin äiti keräävät meille pahveja eläimille! Tai siis laittavat pahvin syrjään meitä ajatellen kun vaikka kananmunakenno tyhjenee. Niin ihanaa! Saan monet hamsterien mökit aina tekaistua näistä gerbiilien onnesta puhumattakaan kun pääsevät silppuamaan pahvia. Tänään myös saimme uuden pinkin Ikean lastenjakkaran marsuille, se taisikin jo vilahtaa kuvissa tuossa aiemmin.

Tuumin vielä jotain erikoisempaa lisäksi tähän kolmanteensataan postaukseen ja voisin vaikka mainita randomisti viisi faktaa minusta:

1. Pidän pyykinpesusta. Yhteenmuuttomme jälkeen (1v 2,5kk sitten) Herra S:n ei ole tarvinnut kertaakaan pestä pyykkiä. Olen erityisen onnellinen kun pian yhteenmuuttomme jälkeen vanha pyykinpesukone hajosi ja hommasimme uuden, jossa on 9kg täyttö. *sydän maksimus*

2. Olen alkanut hieman vierastaa normaalia maitoa. En ole enää aikoihin juonut sitä sellaisenaan ja kahviinkin laitan mieluiten vain Oatlyn iKaffea tai Alpron Coconut for professionalssia. Syön edelleen kyllä tuotteita, joiden valmistukseen on käytetty lehmän maitoa (esim leivokset jos on tarjolla), mutta jos itse leivon käytän mieluiten kasvipohjaisia maitoja ja rasvoja. Suklaata ja jäätelöä syön kyllä normaalia versiota myös edelleen, mutta usein huomaan laajentavani mieluusti tietämystäni vegaanisista herkuista. Jogurttia olen ehkä kaksi kertaa tänä vuonna syönyt eläinperäisenä (oli tarjolla), muuten mutustelen mieluusti Alpron jogurtteja tai rahkoja. Yosan kaurapohjaiset tuotteet ovat myös minulle mieluisia. Aloitin semivegetarismista reipas kymmenen vuotta sitten ja siirryin lakto-ovo vegetarismiin ehkä viitisen-kuutisen vuotta sitten. Nyt vuoden sisään on kananmunatkin alkaneet aiheuttaa pukluolotiloja keitettynä tai paistettuna, mutta toistaiseksi ainakin syön vielä kuitenkin tuotteita joissa kananmunaa on mukana.

3. Olen aina uskonut henkimaailmaan, enkeleihin, keijuihin, universumin vetovoiman lakiin ja ties vaikka mihin muihin tämän alan asioihin pääosin omien kokemusteni kautta ja luotettavista lähteistä saamani tiedon perusteella. Kaapista tulin isommin näiden juttujeni kanssa nyt viimesyksynä kun perustin yritykseni, jossa tarjoan selvänäköpalveluita ja eläinkommunikointejakin. Jännitti aika kovasti millainen vastaanotto mahtaa olla kun päräytin yrityksen pystyyn "ainiin, olen muuten myös selvänäkijä", mutta yllättäen ei minulle asti kuulunut lainkaan poikittaisia sanoja tähän liittyen. Oikeastaan suhtaudun kyllä muutenkin niin, että kunnioitan sitä mitä mieltä muut ovat vaikkapa henkimaailman olemassaolosta ja toivon myös kunnioitusta minulle omiin uskomuksiini. Ei se minun pehvaani kutita jos joku ei usko samoihin asioihin kuin minä. :D Kaikilla on omat juttunsa. Tähän mennessä olen työni kautta päässyt auttamaan niin monia ihmisiä (ja eläimiä), että on ihan sama jos joku tuhahtelee sille, millaisia toimenkuvia minulla on.

4. Olen päättänyt voivani paremmin jättämällä alkoholi pois elämästäni. En ole koskaan ollut mikään iloliemen lipittäjä, menekki on ollut ehkä 1-2 siideriä/illanvietto ja tälläisiä on keskimäärin ehkä 5 kertaa ollut vuodessa jos sitäkään. En myöskään tiedä yhtäkään alkoholijuomaa, joka maistuisi mielestäni hyvältä jos jotain Shakerin pirtelödrinkkejä ei lasketa. Aikanaan kun kävin yöelämässäkin jossain karkeloimassa olin usein täysin selvinpäin Muumilimun kanssa vaikka Nosturissa keikkaa katsomassa (kukaan ei muuten uskonut tuopissani olevan vain limua ja baarimikkokin nauroi minulle kun menin irokeesipäisenä jossain metallimusiikin keikalla tilaamaan Muumilimun :D ). Olen vain todennut varsinkin nyt yrittäjyyteni alettua, etten todella tarvitse alkoholin aiheuttamaa aivokemioiden heittelyä. Jos vaikka ottaisin sen kaksi siideriä tai jonkun drinkin illalla olisi seuraava päivä ihan pois pelistä töiden kannalta ja toisinaan se on saattanut vaikuttaa vielä seuraavanakin päivänä. Tarvitsen kirkasta päätä töissäni ja alkoholi ei palvele tätä asiaa. Se vaan ei tee minulle mitään hyvää. En puutu muiden asioihin enkä katso kieroon avomiehen vaikkapa saunaolutta. En kuitenkaan sano, että olisin raivoabsolutisti, kyllä voin vaikkapa tiramisu-leivosjälkkäriä syödä vaikka sen valmistuksessa usein käytetäänkin pikkutiraus alkoholia. :D

5. Ehkä olen maininnut aiemmin täällä, että minä ja Herra S pelataan World of Warcraftia. Hän on tietenkin joku hifistelytyyppi ja on pelissä saavuttanut vaikka mitä, mutta minä olen sellainen tyytyväinen "sunnuntaiajelija". Saattaisi jonkun silmään näyttää hassulta kun tässä meillä on olohuoneen laidassa tietokoneet vierekkäin (kummallakin pöytäkoneet) ja toisinaan pelataan samaan aikaan. Olen muutenkin jonkinmoinen eskapisti, neuloessa on ihanaa katsoa jotain tv-sarjaa tai elokuvaa. Paikallisen kirjaston DVD- ja Blu-rayt olen kolunnut aika lailla läpikotaisin, meillä kun ei ole Netflixiä ainakaan vielä. Eläinten parissa tehdessäni jotain voi helposti vierähtää useampi tunti ja sekin on aivan oma maailmansa kun marsujen kynnet leikkaa, rakentelee jotain uutta häkkimallia tai muuta. Lapsena luin todella paljon kirjoja ja esimerkiksi Harry Potterit olen silloin ehkä kuusitoista kertaa lukenut läpi.

+ 1 fakta: Jossain kesän/syksyn huitteilla olen kotiuttamassa nuoren talvikkohamsterin ystäväni pienimuotoisesta kasvatuksesta. Minulla ei ole aiemmin ollutkaan talvikkoa ja odotan ilolla millainen yksilö luokseni tupsahtaakaan kun sen aika on. *sydän*

-M