torstai 6. heinäkuuta 2017

Marsutohtorilla Nifran ja Nefin kanssa

Heip!

Edellisessä postauksessani jo rustailinkin, että tälle päivälle oli luvassa visiitti marsutohtorille. Nifralla oli luvassa hammaskontrollikäynti ja Nefin minimaalista tuhinaa tutkittiin toistamiseen kontrollikäyntinä. Tällä kertaa en ottanut kuvaa eväistä, jotka pakkailin _yllättäen_ mukaan pömpylöille reissun päälle, mutta kuvat puhukoon puolestaan kun niissä koreilee mitä jäi yli mukaan otetuista herkuista. :D On niin tiukassa minulla tuo, että toipilasmarsulle täytyy hommata herkkuja, että mukaan lähti taas pieni ämpäri kourallisella eri sorttimentteja varustettuna. :D 


Eläinklinikka Linnunmäki toimi taas luottoklinikkanamme ja ystäväni todella avuliaasti lähti minulle kuskiksi (kiitos hänelle!). Itse marsuguru Gisle oli tohtorimme ja ensimmäisenä hän tutki Nefin. Nefillä tosiaan aivan minimaalista tuhinaa ollut muutaman kuukauden, sellaista jonka kuulee vain jos laittaa marsun kiinni korvaansa. Muuten Nefi on ollut terve ja normaalivointinen, ruokahalu ei ole heitellyt eikä paino ole poikennut normaalista lainkaan. Ei mitään eritteitä ole tullut sieraimistakaan, aivan siis normaalina ollut. Tohtori kuunteli stetoskoopilla ja ilman Nefiä ja totesi, ettei kyseessä ole mitään vakavaa, hänen mielestään kuulosti varsin normaalilta. Välillä hieman kuin Nefi olisi päästänyt pientä jutteluääntä. On totta, että Nefi on porukan kovin höpöttelijä kun on ihmisen kanssa kontaktissa, erityisesti rennossa mielentilassa hän juttelee mielellään. Ei annettu tällä kertaa edes kokeeksi mitään lääkitystä, jään seuraamaan pysyykö tilanne ennallaan vai kehittyykö johonkin suuntaan. Turhaan taas olin vaikka kuinka huolissani. T. Superstressaaja


Nifra-pömpylälle tosiaan tehtiin tuo tavanomainen hammaskontrolli, hänet kaasulla rauhoitettiin vain lyhyeksi aikaa jotta tohtori sai katsottua ja tarpeen mukaan operoitua Nifran hampaiden tilanteen. Tuttuun tyyliin oli ihan minimaalisia hammaspiikkejä takana vasemmalla alhaalla poskihampaissa ja nämä olivat hieman hiertäneet limakalvoon aiheuttaen sen punoituksen. Ei kuitenkaan ollut muodostunut tulehdusta, mikä on hyvä asia. Viimeinen poskihammas tuolta alhaalta ja vasemmalta oli kehitellyt yhden terävämmän reunan ja sekin raspailtiin normaaliksi. Nifralle annettiin kipulääkepistos (kesto 1vrk) ja sitten hän jo heräilikin operaatiosta. Nifra yleensä aina heräilee nopeasti operaatioiden jäljiltä ja löytää pian ruokahalunsa, mikä onkin ihanteellista. Kotiin päästyämme herkkuja mutusteli minkä kerkesi ja sekös minua ilostutti. :) Tohtori totesi jälleen kuinka Nifra on hyvin herkkä marsu, joka reagoi normaalia vahvemmin pieniinkin asioihin. Aiemmin muistan tohtorin kertoneen, ettei hänellä ole samanlaista marsuasiakasta koskaan ollutkaan kuin Nifra. Onneksi tällä kertaa Nifran tilanne ei ollut mennyt niin hankalaksi, että olisi laskenut painoa enemmänkin. Aina silloin huolettaa enemmän jos pömpylä on kutistunut ja oirehtii muutenkin. Taas porskutellaan hyvinvoivana eteenpäin. :)


Tämän päivän aitauskuvia.

Tuolla oikeassa reunassa toljottava Tirppa on kyllä omanlaisensa tuon ilmeikkyyden suhteen. Tirpalla useimmiten on sellainen järkyttynyt toljotus meneillään ja jos tilanteeseen liittyy käsittelyä valittaa hän vielä ääneen viitaten meneilläänolevan toimenpiteen tarpeettomuuteen. :D


Toivottavasti ei iske sen isommin flunssa allekirjoittaneeseen, olen nukkunut tämän viikon kyllä tosi huonosti ja tänään oli aamulla hieman jopa kuumeinen olo erinäisten oireiden lisäksi. Täytyy ottaa kyllä loppupäivä relasti ja jättää stressailut sikseen. Helpottaa kun saatiin tuo marsutohtorilla käynti hoidettua. :)

-M

keskiviikko 5. heinäkuuta 2017

Suurpäivitys osa 2/2

Heipsis hei!

Tässä toinen osa (TÄSSÄ linkki ensimmäiseen osaan) viimekuukausien kuulumisista, tässä tosin ollaan jo suht viimeaikaisten asioiden äärellä. 

Muutaman marsun pesin tuossa kotvanen sitten ja ajattelin Rapsulta etsiä sen leikkausarven viimekesältä, kun häneltä poistettiin huomattavan isoksi päässyt talipatti selästä kirurgisesti.

Kuten näkyy ei se hirveän hyvin löydy karvojen seasta vaikka pesun jälkeen kosteita ovatkin. Leikkaushaava tosiaan meni aika lailla kyljestä kylkeen selän poikki ja olen kyllä onnellinen, että tulin teettäneeksi tuon operaation viimekesänä. Nyt kun viimekuukausina Rapsulla on erityisesti toiseen silmään levinnyt kaihi aika nopeasti niin olisi todella harmillista nyt enää alkaa suurempia leikkausoperaatioita toiselle teettämään. Rapsu tosiaan tuossa toukokuussa täytti 4-vuotta.

Tyytyväinen hamsteri Vipeltävä Vilinusaurus. Puhtaassa dunassa on kiva kölliä ja hän tykkää nukkua pannukakkuna mökkien päällä. :)

Kotimme uusin tulokas, Inigniamatus Sokeripala, talvikkonaaras. Hän on kyllä erittäin söpö tapaus. *sydän*


Vasemmassa laidassa näkyy hamstreiden nykyinen järjestys Margadashin nukuttua pois. Hänen terransa oli tuossa keskihyllyllä, mutta korjasin sen säilöön ja nyt sillä kohtaa on eläkeläishamsteri Rape.

Rapsu ja pelletinsyönnin tyylipisteet! "Ooooooooooleooooooo!" T. Rapsu the Tarzan

Yamsu arvostaa päiväunia.

Tämä kuva onkin eiliseltä kun Nifra on taas osoittanut merkkejä hammaskontrollin tarpeesta (n. 10vk edellisestä käynnistä) ja tietysti hirveän huolissani jälleen hamstrailin erityisesti häntä ajatellen herkkuja ja muuta buustia kaupasta. Vuoden ensimmäiset mansikkaostoksenikin oikeutin sillä, että mukava antaa Nifralle tuollainen helpostisyötävä herkku, jossa on paljon C-vitamiinia. (Mansikoiden myyjä taisi vähän ihmetellä kun kerroin ostavani marsuille herkkuja.) Mansikoita kyllä kannattaa maltillisesti antaa etteivät laita mahaa marsuilla sekaisin. Annoin vain palasen/marsu ja osa ei edes pitänyt tästä ylellisyydestä. :D Recovery Plus on vakiotuote tässä taloudessa marsun tukiruokintaan. Myös ostin tuhdeinta Altrominin marsunpellettiä Nifralle ja tätä pellettiä olen hänelle turvottanut pehmeäksi syötäväksi pari päivää. Nifra on yllättävän hyvällä ruokahalulla syönytkin, mistä olen iloinen. Tohtoriaika saatiin huomiselle ja onneksi on taas tuttu marsugurulääkäri Linnunmäessä. Hedelmäsoseitakin muuten kannattaa antaa maltilla, minä lähinnä käytän niitä hyvin pienissämäärin ruokahalunherätysherkkuna kun vaikkapa Nifralla on hammasvaivoja tai muuten on toipilaana. Nefi tulee myös mukaan tohtorin kuultavaksi tuhinakontrolliin.

Tältä aamulta fotoa kun aamukahvia juodessani vahdin Nifran saavan syödä rauhassa turvotettua tuhtia pellettiä, johon olen vielä sekoittanut C-vitamiinia joukkoon ja ripauksen Recovery Plussaa. Nifra inhoaa yli kaiken pakkoruokintaa ja sitä pyrinkin tekemään ihan viimeisenä keinona. Paras on kun hän itse syö hyvällä ruokahalulla ja minä häätelen samaan aikaan laumatovereita pois Nifran herkkuapajilta. Kateelliset marsukaverit taitavat myös edesauttaa ruokahalua "täytyy syödä itse ettei muut saa".

Nam nam. Syysheinääkin eilen toin eläinkaupasta pitkästä aikaa, se usein on hieman helpommin syötävää kuin normiheinä. Kipulääkettä marsuille sopivan annostuksen olen antanut Nifralle pari päivää ja tosiaan huomenna päästään tohtorille, toivottavasti ei tarvitse isompaa remonttia tehdä, vaan selvitään pienellä "viilauksella". Toivottavasti muuten pian saataisiin jo tämän vuoden heinäsatoa, haikailen jo tuoreemman heinän perään.

Tässä Rapsun silmät tältä päivältä. Tuo vasemman silmän kaihi levisi parissa kuukaudessa, mutta tästä ajasta oli yksi kahden viikon jakso kun kaihi levisi oikein vauhdilla. Meni hetki minullakin tottua tuohon silmän vaaleaan väriin, se oli aika järkytys kun tajusin tilanteen olevan tälläinen. Nyt olen jo tottunut ja asiaa tutkiskellessani Rapsulla taitaa olla vielä ihan aavistus näköä tuossa silmässä (siristää kameran salamavalolle) ja onneksi tuo toinen silmä on paljon parempi. Siinäkin kaihin sellaisia vaaleita hitusia on jo nähtävissä, muttei kauheasti. Kyselin myös taannoin Rapsun kasvattajalta (Maailman), että onko Rapsulla suvussa ollut kaihia kuinka paljon. Kuulemma on muutaman sukupolven takana neljävuotiaana jo kokonaankin sokeutunut yksilö. Eikä Rapsua niinkään tuo näön huonontuminen haittaa, enemmän olen itse järkyttynyt ollut. Rapsu on aina ollut nenämarsu ja hyvin onnistuneesti suunnistaa eri puolille aitausta. Pari kertaa vain olen nähnyt hänen törmäävän Kauhiksen pehvaan, joka olikin Rapsun mielestä yllättävän lähellä. Viimeksi eilen näin kun parikin muuta marsua hoiti Rapsua ja nuoli hänen korviaan ja silmiään. Rapsu on edelleen lauman johtaja ja jos tämä vanhin leidi jotain tuumaa niin siinä ei kastroidulla uroksella Kauhiksellakaan ole mitään sanomista vastaan. :)

Voihan hässäkkä, kävin tänään tutustumassa Herra S:n vanhempien uuteen koiranpentuun ja totesin hänet laittoman suloiseksi:


-M

Suurpäivitys osa 1/2

Heipsis hei pitkästä aikaa!

Vihdoin iski taas kirjoitusinspis ja nyt onkin luvassa viimeisen kolmen kuukauden kuulumisia pääpiirteittäin. Tämä on ensimmäinen osa kuulumisista, osaan 2/2 pääsee TÄSTÄ linkistä. Hirveästi en ole kameran kanssa heilunut ja kuvat ovatkin melkein kaikki kännykällä napsittuja. Ihan alkuun kerron pikkuystävistä, jotka ovat lähteneet keskuudestamme:

Viimeinen alkuperäisistä gerbiileistäni nukkui pois korkean iän (3v 2kk) saavutettuaan 17.4.2017. Hän vaikutti lähteneen äkillisesti ja ulkoisesti en huomannut mitään erikoista. Edellisenä päivänä oli vielä herkutellut normaaliin tapaan ja ojennellut villimpiä (nuorempia) laumatovereitaan. Rhea oli aina hyvin lempeä ja hupsu, ikävä tuli.

Ihana ja toistaiseksi ainoa kiinankääpiöhamsterini, Margadash Ilomieli nukkui pois 23.5.2017 ollessaan jo 3v 2kk ikäinen. Myös hän näytti loppuun saakka ulkoisesti ihan normaalilta, juoksupyörä oli hänelle koko ikänsä "se juttu" ja siinä hän kipitteli ihan viimeisille ajoilleen asti. Margadashin kotiutin aikanaan tutusta eläinkaupasta, jossa hän oli ehtinyt olla myynnissä jopa puoli vuotta. Sen jälkeen hän on asustellut mukavasti 75cmx35cm terrariossaan ja uskon tarjonneeni hänelle hyvän elämän. Todella sympaattinen, hieman ujo puikula. Kyllä tuli hirveä suru kun huomasin hänen lähteneen.

(kahdesta ylemmästä kuvasta kiitos Iines)

"Hmm?" *sydän*

Muihin kuulumisiin, yritän näitä laitella aikajärjestyksessä huhtikuusta lähtien:

Marsulauma sai ihmetellä eloa pari päivää olohuoneemme lattialla kummallisenmallisessa aitauksessa. Vaihtelu tuntui virkistävän, sen verran vilkkaasti pömpylät kipittelivät ympäriinsä.




Tässä kuvassa taustatarina on sellainen, että onnistuin sitten kaatamaan kahvit pyllylleni. :D Oli hieno idea ottaa kahvi kannellisessa pahvimukissa eläinhuoneeseen kun aikeenani oli siivota (eli pölistellä) enkä tahtonut kahviini ties mitä purulastuja. Olin laskenut mukin ainoalle tuolille eläinhuoneessa ja unohtanut sen siihen kun huomasin Efeldonilla olevan rähmää silmässään. Kaappasin marsun syliin ja peruutin istumaan tuoliin silmää putsatakseni ja eikös vaan, nojasin kahvimukiin kaataen sen ja sitten olikin housujen hanuripuolisko ihan märkä kahvista! Klassisempaa olisi ollut kaataa kahvit syliin mutta käyhän se näinkin. :'D

Olen ehkä saattanut näyttää hassulta kun toisinaan käyn hakemassa pari säkkiä heinää paikallisesta lempieläinkaupastani tämän putkikassin kanssa jos autokyytiä ei ole saatavilla. Kaksi sellaista 2kg säkkiä mahtuu tuonne kassiin kun oikein sulloo ja kassi menee repuksi selkään, tosi näppärää. Tosin saatan kyllä näyttää astetta oudommalta kun ähisten ja puhisten eläinkaupalla heinät maksettuani änkeän nuo säkit kassiin.. :D

Freija varmaan tuumii, että isännän käsipainot nousisivat häneltä tuosta vain. :D

Kyllä se aina tuppaa ilostuttamaan kun tarjoilee herkkuja marsuille ja vastassa on tälläinen kööri. *sydän*


"Mihin kaikki porkkanat hävisivät?" T. Ritari

Kreisi marsueukko taas ilmoittautuu. Tuli 27.4 reissu ensimmäistä kertaa tänä vuonna eläinklinikalle Linnunmäkeen (joka on lempparini). Kolmen marsun voimin mentiin. Gaialta piti tyhjennyttää talipatti päälaelta, Nefi oli pitänyt ihan aavistuksenomaista tuhinaa tovin verran vaikka muuten voi hyvin ja Nifralla oli luvassa hammaskontrolli. Minä tietenkin hirveän huolissani taas hommasin marsuille matkaevästä ja herkkuja muutenkin, kyllähän potilaita täytyy aina hemmotella. Taisi klinikalla väki hieman myhäillä kun näytin paljonko otin evästä mukaan murmeleille yhdelle reissulle (kuvassa yllä). :D

Gaia matkusti tuossa isossa läpinäkyvässä boksissa ja Nifra ja Nefi kuljetuskopassa. Onneksi marsuharrastajaystäväni pääsi kuskaamaan minua klinikalle Herra S:n ollessa pitkää päivää töissä.

Kotiinpaluupellettejä. Saatiin meidän aika itse marsuguru-Gislelle ja pääsin mukaan katsomaan Nifran hammasoperaatiota. Jälleen oli tullut vasemmalle taakse alahampaisiin hänellä hieman epätasaisuutta ja limakalvot olivat sen vuoksi ärtyneitä. Oltiin 5kk pärjätty edellisen kontrollin jälkeen ilman oireiluja, joten ei kovin pahana ollut ollut. Toki heti ensimmäisten oireiden ilmaannuttua varasinkin tohtorikeikan. Nefillä se tuhina oli hyvin mystinen keissi, koska sitä ei kotonakaan kuullut kun ainoastaan jos laittoi marsun korvaan kiinni ja kuunteli. Tohtori stetoskoopilla ei edes kuullut sitä tuhinaa ja kehoitin häntä kuuntelemaan laittamalla Nefin korvaansa kiinni. Hänkin sitten kuuli tuon minimaalisen tuhinan ja oli aika ihmeissään, kokeiltiin ab-pistosta (viikon vaikutusaika) josko se vaikuttaisi asiaan, epäilyn alla oli mahdollinen ylähengitystietulehdus, pieni sellainen. Nefi kaikenaikaa on voinut oikein hyvin, syönyt ja vipeltänyt menemään normaalisti. Lämmönkin mittasivat klinikalla eikä Nefillä ollut siinäkään mitään ihmeellistä. Noh, jäin seurailemaan ja totesin ettei ab-pistos vaikuttanut tähän Nefin pieneen tuhinaan lainkaan ja seurailu jatkui kotosalla. Gaialla oli tosiaan pieni talipatti päälaella, aika lähellä silmää. Muuten sille ei olisikaan tehty mitään, mutta silmän läheisyys vaikutti toimenpiteen tarpeellisuuteen. Tohtori tyhjensi patin ja pattikohtaa sitten kotosalla putsailin muutaman päivän. Näillä pateilla on usein taipumus uusiutua jos niitä ei  ihan kirurgisesti poisteta (kyseinen patti tyhjennettiin lääkärin toimesta käsin, eikä kirurgisesti leikkaamalla koko patti pois) ja parin kuukauden päästä huomasinkin pattikohdan hieman kohonneen jälleen. Tutkin sitä lähemmin ja hieman ihmeteltyäni huomasin sen tyhjentyvän todella pienellä vaivalla päästäen vaaleaa talia ulos joten kotona sitten samoin tein sen tyhjensin nähtyäni miten lääkäri oli sen tehnyt aiemmin. Kertakäyttöhanskat käsissä ja paljon laimennettua betadinea käyttäen sain tuon pienen patin tyhjättyä ja tarkkaan sitä kohtaa putsailin monta päivää toimenpiteen jälkeenkin. Kipulääkettä annoin marsuille sopivan annoksen suun kautta Gaius-maksimukselle kaksi päivää tuohon liittyen. Tällä hetkellä (1-2vk tuosta kotityhjennyksestä) ei ole vielä patti lainkaan kohonnut uudestaan tai muutakaan, sen kohta näyttää siistiltä ja sileältä. Uskalsin myös senkin vuoksi itse pienen patin tyhjätä, koska operaatioon ei liittynyt verta, tali tuli vain siististi ulos. Jos olisi mitään erikoista tähän liittyen tapahtunut olisin kyllä rynnistänyt Gaian kanssa tohtorin puheille jälleen.

Freija-kani sai uuden ruokakipon! Kippo on kyllä hieno ja jämerä, hän sai sen entiseltä naapuriltani, ystävältäni. :)


Rapsu täytti 18.5 4-vuotta! Hän on vanhin marsuni. Lauman johtaja edelleen, vaikka toiseen silmään on kaihi levinnyt aika nopeasti viimekuukausien aikana.

"Zzzzzz.."



Freijalla on paristi ollut "valetiineys" (olikohan tämä oikea termi, tuli aivokatkos) ja hän on rakennellut pesää innoissaan kuviteltua tulevaa yh-kanin elämää ajatellen. Onneksi nämä tilanteet ovat menneet yhtä nopeasti kuin ovat tulleetkin, ovathan ne varmasti stressaavia Freijan elimistölle.



Rapsu tutkii josko olisi mahdollista saada herkkuja. Hän on aina ollut tuollainen nenämarsu, haistelemassa erilaisia ruokaan liittyviä tuoksuja. Hyvin hassua silloinkin jos ollaan tilattu pitsaa ja lättyjen tultua asuntoon leviää mahdollisesti valkosipulin hajua ja Rapsu on nenä pystyssä. :D Nefi taustajoukkona! Vähän myös ehkä kätyrin näköisenä. :D

Marsut usein ottavat ilon irti jos kyhäilen tuollaisia simppeleitä "nojatuoleja" viikkaamalla pyyhkeen pehmeäksi "tyynyksi". Nifra ainakin ensimmäisten joukossa aina hoksaa nämä ja käyttää tilaisuuden hyväkseen. :)


Tässä tämä ensimmäinen osa, toinen tulee pian vielä perään! :) 

(Toisen osan linkki TÄSSÄ.)

-M