keskiviikko 30. joulukuuta 2015

Lemmikkibloggaajakaveri kävi kylässä kameran kera! *sydän*

Heips!

Nyt olikin aivan uutta häppeninkiä, kun ihanan Tätä pahvilaatikkoa ei ollut täällä aikaisemmin -hamsteriblogin Iines kävi kylässä. Hänellä oli kamera mukanaan ja siinä teenjuonnin ja eläinturinoinnin lomassa napsi kuvia lemmikeistäni. Ilokseni sain käyttööni fotoja jo nyt!

Olen aikamoisen tovin seurannut innolla hänen blogiaan, joka koostuu upeista hamsterikuvista ja muuten vain hamsteriarjesta näyttelyineen, iloineen ja suruineen. Lämminhenkinen ja selvästi hyvin eläinrakkaan ihmisen blogi. :)

Kuvista siis creditit Iinekselle, muutaman napsaisin itse hänen kamerallaan. *sydän*

 "Siis hetkinen, mitä täällä oikein tapahtuu?" T. Nefi vieraamme sylissä

 Ai mikä lähestyvä paprikatarjoilu? En ehkä kestä Nifran ilmettä! *sydän*

 "Mä saan sen... Mä niin saan sen..." sanoi ikuisesti herkunnälkäinen Nifra tuijottaessaan kiinteästi paprikanpalasta.


"Ai sul on kamera vai? En yhtään huomannut! *poseeraa*" T. Osallistujamarsu-Nifra :D


Ilahduttava kommentti vieraaltamme oli hänen täällä olohuoneessani (köhköh eläinhuoneessani köhköh) istuessaan siitä, kuinka on ihan hassua nähdä livenä julkkismarsut, joita aiemmin on nähnyt vain kuvista blogistani. :D Nifra ainakin varmasti piti kuulemastaan! Ihan hassua itselleni ajatella blogin lukijan näkökulmasta tilanne. :D Oli kyllä miullekkin todella mukavaa tavata hänet, ties kuinka kauan hänen hamsteriblogiaan kun olen seurannut ja ihastellut. *sydän*

 Tämä on kyllä ihana otos! Minulla paprikanpala kädessä ja marsut kiipeävät aitaa pitkin kun hetivälittömästi pitäisi herkku saada. :D Ritarilla etua kookkaimmasta rakenteesta!

"Jospa herkkupäivä olisi joka päivä.." tuumii Rapsu.

 Vähän saivat hyvänmielenpellettejä kuvia varten. Aamulla kun oltiin syöty jo varsinaiset murkinat.

Rapsu on ikuinen optimisti. Ja tutkija/professori. Hänkin on luonani ollut jo hieman yli kaksi vuotta ja erityisesti on mieleen jäänyt kuinka hänellä on taipumus näyttää hassulta haistellessaan ilmaa ruoan toivossa. Tai ihmetellen oman ruokani tuoksua.

Aitaus oli juuri siivottu ennen vieraan saapumista, seitsemän possua ehtii sotkea tehokkaasti jo siinä ajassa jos vaikka aivastan kääntyen muuhun suuntaan. :'D

 Ritarin nenä! "Jos mä täältä hieman kurkistan.."

 Aikamoinen Afrodite näyttää pureskelevan tai tunkevan jotain poskiinsa. Tai muuten vain tuijottaa happamena. :D

 Juomapullo kuvauksen ajaksi otettu pois kun oli tiellä.

 "En nyt oikein tiedä näistä rekvisiitoista. Aika syvältä. Missä ovat pähkinät?"

 Hieman kokoeroa.

Arvata saattaa, että koska Iines on hamsteri-ihmisiä itse omien hamsujensa tiimoilta, oli hän kovin kiinnostunut hamsumuruistani. Nämä cambellit olivat hänelle uusi juttu livetilanteessa ja hän saikin fiilistellä millaisia vipeltäjiä nämä murut ovatkaan. Ymmärtääkseni hän oli hyvin vaikuttunut ja piti heistäkin kovasti. Stuart sai myös halauksia häneltä ja Luna ja Margadash ihailua osakseen. *sydän*

 Itämainen tietäjä Aristokraattinen Aivonystyrä näyttää aivastavan. Tai ehkä hän tuumii erityisen ankarasti. :'D

"Papanoin kohta kädellesi, jos et päästä minua takaisin asumukseeni."

"Täs oon mä ja mun hattu."

 "Vetäydyin tänne pohtimaan elämän tarkoitusta." T Aristokraattinen Aivonystyrä

Margadash Ilomieli oli utelias mitä me oikein duunailtiin. Puhuttiinko mahdollisesti hänestä?

Tämä puikula ei ole Vaasan. :D Ihania kuvia Iines sai otetuksi, olen todella mielissäni! 

Kaiken kukkuraksi hän toi vielä tullessaan tuomisia! Jummi, kurkkuja oli kaksi (toinen mystisesti hävisi karvapyllyjen napoihin päivän mittaan), porkkanoita kilon verran, miulle suklaata, eläimille päärynälastuja, pari herkkutikkua ja noita kasviperäisiä minihammasharjoja minipyllytyypeille. Ilostuin suuresti, tämäkin oli niin ihana ele häneltä! *sydän*

Annoin varmasti todella "mielenkiintoisen" ensivaikutelman itsestäni kun aamulla tuli kauhea kiire kämppää siivotessa ja kerkesin juuri suihkussa käymään ennen kuin ovikello soi. Menin sitten avaamaan Iinekselle oven vain pyyhe ympärilläni ja eteinen täynnä roskapusseja. Niitäkään kun en ollut ehtinyt viemään. :'D "Joo tuu vaan peremmälle, oota mä nopsaan pukeudun.." Ja onneksi Naapurin Mies kävi piipahtamassa sen verran että heitti roskat kun minä vielä kiskoin torsonverhoilut ylleni. :'D

..."Ensivaikutelman voit antaa vain kerran" sanoi joku viisas joskus... :D

-M

P.S TÄSSÄ linkki Iineksen tekemään postaukseen tästä visiitistä. :)

maanantai 28. joulukuuta 2015

Reissu Nifran ja Yamsun kanssa ja muuta.

Heips!

Kävin äidin luona reissussa tuossa joulun tienoilla ja suunnitelmani oli alunperin ottaa mukaan tuoreimmat kääpiöhamsterini (jotka olen juuri nimennyt, postauksen lopussa tästä lisää), mutta lähdön lähestyessä huolestuin jokseenkin Nifrasta ja Yamsusta, joten he pääsivätkin sitten mukaani reissuun tuijoteltavaksi. Nifralla oli ollut juuri tosi voimakas kiima ja kuten ell ihmetteli aiemmin on hänellä muutenkin päivittäistä hoitamista hieman turvonneessa sukuelimessaan ja nisätkin olivat hieman poikkeavan näköiset. Yamsu muuten vain käynyt hieman hitaalla aina välillä, joten pakko oli hänet valkata Nifran kaveriksi. Nifra oli koko reissun oma toimelias ja kaikkeenosallistuva itsensä ja Yamsunkaan käytöksessä ei ollut moittimista. Hän oli oma dramattinen itsensä. :D

 Siellä me mentiin taajamajunassa. Mie olen kuulemani mukaan siitä aika erikoinen, kun tahdon kaikki alle 2,5h reissut matkustaa junan eteisessä. Jotenkin mukavempi kun useimmiten siellä saa olla rauhassa ja ovestakin pääsee rivakkaan ulos kun oma pysäkki osuu kohdalle. Ulkona oli pakkasta 7 astetta lähtiessäni kotia kohti äidin luota, tässä kuvassa siis olemme jo kotimatkalla. Tuo kaulaliina oli ihan näppärä lämmönpitäjä, jota säätelin sen mukaan mitä tuo viereinen patteri puhisi ja junan ovet aukenivat.

Tässä arsenaalia, mitä kiireessä lappasin laukkuun mukaan eläimiä ajatellen. Melkeinpä kaikkea mahdollista mitä miulla kotoa löytyy, parafiiniöljyä ei sentään ollut mukana asti. Uskon että äidiltä olisi jotain vastaavaa voinut kaapeista löytyäkin jos tarve olisi iskenyt. Nuo PÄHKINÄT EIVÄT OLE MARSUILLE, sain ne äidiltä joululahjaksi hamstereilleni ja kotiin olivat matkalla. Tuossa pikkupurkissa alla vasemmalla on Basibactia ja oikealla alakulmassa tuo härvellys sisältää C-vitamiinijauhetta. Nippusiteet aitausta varten.

En saanut mukaan otettua muuta kuin aitauspalat, vesipullon, kourallisen pyyhkeitä ja pari tyynyliinaa marsuille aitausta ajatellen. Siispä kierrätyshommiksi meni. Lakana ja etualalla näkyvät pari pyyhettä tulivat äidin kaapista kun poistuivat ihmisten käytöstä ja kukkaruukunalusesta syötiin pelletit. Banaanilaatikoita sattui vielä olemaan varastossa heillä muuton jäljiltä ja puolikkaasta sellaisesta ja paksusta sanomalehtikerroksesta tyynyliinan kuorruttamana tein sitten heinäboksin. Heinää siis oli pussillinen miulla tietenkin myös mukana.

Onneksi äidin jääkaapista löytyi vihanneksia muruille! Kuvassa paprikan seuralaisena vaihteluksi tehtyä tukiruokintapuuroa, joka muruille käy myös herkusta.

Kauhea sotku tässä jo, mutta puolessavälissä reissua vaihtelun saamiseksi marsuille käänsin laatikon kyljelleen ja saksilla leikkelin kynnyksettömän kulkuaukon tuonne takaseinään, tuosta siis pääsi kipittämään läpi ja erityisesti Nifra rakastaa mennä tuollaisen roikkuvan pyyhkeen läpi. Tuo sininen pömpeli on jostain kaupasta napattu tyhjä Fazerin laatikko, joka oli juuri sopiva mökiksi.

Siellä me oltiin marsujen kanssa vierashuoneessa. Oli aika hassua nukkua marsujen kanssa samassa huoneessa kun normaalistihan miun makkarissa ei ole mitään eläimiä. Kankaita vetoa estämässä aidassa. Aitaus oli kokoa 140cm x 70cm, isompi siis kuin normaali 120cm leveä tehdashäkki. Erityisesti Nifrasta aitaus oli tosi tylsä ja nopeasti nähty, hän kun on oikea aktiivitapaus.

Äiti napsi pyynnöstäni kuikuista kuvia.

"Emme hyväksy tätä!" Toiset kaapattiin kuvauksiin kesken paprikatarjoilujen. :D

Yamsulla oli kriisi. As usual.

Reissuni ajan karvaisempi puoliskoni piti huolta muista eläimistäni ja oli oma-aloitteisesti siivoillutkin täällä ja muutenkin viettänyt aikaa murujeni kanssa. Hän myös on niin tarkkasilmäinen, että hyvillämielin olinkin muissa maisemissa kun sain parikin kertaa päivässä kuulumisia kotoa. :)



Kaikkiaan reissu meni oikein mukavasti, nämä kaksi olivat ihan ihmeissään kun pääsivät takaisin tuonne isoon aitaukseen muiden pariin. Niinkuin Eve mainiosti ilmaisi; mahtaa olla marsukaverit rasvarauhaset vihreinä kateudesta kun reissumarsut kertovat viimeaikaisimmat tapahtumansa. :D

Yksi kommellus oli kyllä ylitse muiden, Yamsu keksi jonkun kriisinaiheen taas aitauksessa ja päätti, että hänpä sutjakkana tyttönä sujahtaa karkuun banaanilaatikon kantoreiän kautta (siis se kohta mihin saa sormet kantoaikeissa)... Yamsu ponnahti aukkoon salamana, mutta jäikin mahastaan jumiin ja hieman hämmentyneenä räpiköi itsensä sitten irti peruuttaen ja koko prosessin ajan tyylilleen uskollisesti hyvin dramaattisesti huutaen. Nauroin vieressä ihan kippurassa lattialla.. :'D Marsulle ei aiheutunut tästä kommelluksesta vaaraa, tilannekomiikkaa se aiheutti sen sijaan suunnilleen laivalastillisen. :D

Oli mukavaa kun marsut saivat reippaasti huomiota myös äidiltäni ja hänen avopuolisoltaan. *sydän*

Pakkasen tuomaa ihastelunaihetta välieteisestä.


Usea ihminen miulta jo ehti kysellä uusien hamsujeni nimien perään ja vihdoin ne putkahtivat pääkoppaani...

...saanen esitellä venäjänkääpiöhamsteri campbellinaaraan, Aristokraattisen Aivonystyrän!

Tässä hänen siskonsa Aikamoinen Afrodite. Kuva uudelleenjulkaisu, mutta ehkä kestämme. Ovat kyllä niiiiiin söpöjä pikkumurusia nämä ettei mitään rajaa. *sydän* Näiden kasvattaja pyysi A-kirjainta, koska kyseessä oli hänen ensimmäinen poikue tätä lajia.

Olen saanut ennätyksellisen määrän joulukorttejakin! Mukava olo, että miua on muistettu. :) Tuossa hamsterikortissa on tarina, että ystäväni piti antaa se jo syntymäpäivänäni, mutta se jäi ja hän nyt lisäsi toiselle puolelle vielä jouluntoivotuksetkin. :D

Freijan kanssa tänään ei naurattanut kyllä yhtään kun menin puolenpäivän aikaan antamaan pellettiä eikä kani tullut vastaan lainkaan niinkuin yleensä. Kokeilin vielä vihannesherkkuja, eikä kani reagoinut niihinkään ja päässäni alkoi kaikua FB:n kaniryhmien kauhutarinat suolisolmuista ja ties mistä.. Kaappasin kanin kainaloon (ei mennyt minua kuin muutaman askeleen karkuun ja murahti pienesti kun yleensä olisi maailmansota jos olisin kania hänen reviiriltään kaappaamassa syliini) ja nopeasti valkeni, että vatsavaiva kyseessä. Freijan vatsa oli kovan tuntuinen ja kani vaisu käytökseltään. Onneksi oli miun poikaystävä (eli Se Naapurin Mies) paikalla myös ja hän esimerkillisesti auttoi minua tuomalla tarvikkeita kun miulla oli syli täynnä kania. Ensin neulattomalla ruiskulla parafiiniöljyä kanille suupielestä sisään ja sitten vielä perään Oxbown tukiruokamössöä. Seuraavaksi olikin välittömästi vuorossa vatsahieronta, jota tein Freijalle ehkä kolmisen varttia. Ero oli huomattava vatsassa ennen ja jälkeen! Ensiapua annettaessa vatsa tuntui kovalta ja kiinteältä, n. 45min hieronnan ja noiden mainittujen muiden toimien jälkeen vatsa tuntui jo normaalilta! Kuulin hieroessani hänen vatsaansa parinkymmenen minuutin jälkeen jo pari suolistoääntäkin ja kanin käytös alkoi muuttua normaalimmaksi. Hän jopa näykkäisi minua, mikä on hyvä merkki, koska Freija on hyvin omanarvonsa tunteva kanineiti, eikä Hänen Majesteettinsa siedä yleensä mitään ylimääräisyyksiä.

Aitaukseen takaisin päästyään muru alkoi heti sukimaan itseään, häntä ärsytti suuresti kuinka tukiruokinta ja parafiiniöljyn anto oli sotkuista puuhaa ja siinä ensimmäiset minuutit menivätkin kun hän putsaili itseään. Tämän jälkeen muru meni ruokien kimppuun, mikä oli ihana näky! Ruokahalu muuttui normaaliksi ja tuossa muutama tunti sitten (eli 4h tuon episodin jälkeen) kuulin kuinka hän jo normaaliin tyyliinsä heitteli pientä pahvilootaa, johon olin tunkenut juuri häntä ajatellen ostamaani hyväntuoksuista syysheinää. Onneksi kyseessä ei ollut sen suurempi terveysongelma, selvittiin näinkin "vähällä". Valmiudet oli lähteä myös ell jos ei ala helpottamaan, mutta onneksi tilanne meni jo ja kanin käytös on jo normaalia. Tälläisessä tapauksessa on todella tärkeää nimenomaan olla valmiudet nopeallekin eläinlääkäriin lähdölle, aina ei ole kani-ihmiset selvinneet näin "vähällä", valitettavasti. Vatsavaivan aiheuttajana todennäköisesti oli irtokarva, jota kanista nyt pakkasten tultua pöllyää ihan älyttömästi. Hän on hyvin siisti neiti ja pitää huolta turkistaan, mikä tässä tapauksessa oli johtanut vatsavaivoihin kun todennäköisesti karvoja oli mennyt liikaa elimistöön sukimisen myötä.

Olen kyllä äärimmäisen kiitollinen karvaisemmalle puoliskolleni avusta, hän oli suuressa asemassa ensiaputoimenpiteissä, mitä annoin Freijalle. *sydän*

-M

P.S Huomenna miun asunto saa arvovieraan jyrsijäblogipiireistä, ihanaa!

P.P.S Tänään Rapsu ja Yamsu ovat olleet luonani 2 vuotta! Aikaa on siis jo vierähtänyt siitä, kun marsuja kävin "kaappaamassa" Maailman marsulasta. *sydän*

sunnuntai 20. joulukuuta 2015

Joillain käy ovella joulupukki, toisilla "hullut" hamsterieukot..

Heips!

Hiukka jänniä uutisia! Tai ainakin omaa mieltä kutkuttaa kovin tämä. Sain tovi sitten ylimääräisen terran ystävältäni, johon kaavailin naarashiirilaumaa. Tässä tuli hieman mutkia matkaan ja päätinkin, että hiireni Kuvernööri muuttaa yksin saamaani terrarioon kaikkine hilavitkuttimineen. Varmasti on eloonsa tyytyväinen kun ehti taas minidunaan tottua. :)

Tässä Kuvernöörin minidunasisustusta. Huomatkaa minulle terkuiksi jyrsitty sydän etualalla kananmunakennossa! :)


 Tänne terrarioon hän muutti. Luulisi kelpaavan. :)


Miniduna siis jäi tyhjäksi. Minulla eräs ystävä kasvattaa pienimuotoisesti syrkkejä ja venäjänkääpiöhamsteri campbellejä ja hänelle oli sattunut viimeaikoina pari poikuetta putkahtamaan.. Ja mitä hyvät ystävät tekevät? He lähettelevät ällöttävän söpöjä kuvia hamsterinpoikasista vihjeiden "eikö sinulle tästä pari mahtuisi, katso nyt kuinka söpöjä!" ja lopulta murruin kun hiirilaumapläänini ei toteutunutkaan. :D Campbellit siis ovat kääpiöhamstereita, jotka hamstereille harvinaisesti tulevat toimeen keskenään (tietenkin aina poikkeuksia voi olla, mutta yleisesti ovat tulleet toimeen) ja erityisesti suositellaankin kahta saman poikueen samansukupuolista sisarusta tai esim. yhdistelmä äiti + tytär. TÄÄLTÄ voi käydä lukemassa lisäinfoa erilaisista hamsterilajeista jos jäi kiinnostamaan. :)

 Joillekkin tulee oven taakse joulupukki tähän aikaan vuodesta, minulle "hullu" hamsterieukko laatikollisella hamstereita varustettuna. :D Käytiin tosiaan ystäväni kanssa läpi poikaslaumaa ja tarkasteltiin miljoonasti sukupuolia ja muuten vain juteltiin hamsuista. Olin jo aiemmin näistä näkemieni kuvien perusteella erityisen mieltynyt yhdistelmään valkoisesta ja mustasta ja sellaiset onnekseni sainkin! Kaksi naarasta kyseessä siis samasta poikueesta.

 En todella handlaa tätä vikkelien kääppäreiden kuvaamista, saatikka käsittelykin vaatii harjoittelua. Ovat nääs aikamoisesti erilaisia kun vertaa marsujen käsittelyyn (cämpsyt oletettu paino 30-60g ja marsut n. 1000g...), mikä menee jo rutiinista itselläni. :D

 Tähän poikueeseen syntyi kaksi albiinoa, jotka paljastuivat eri sukupuoliksi keskenään. Tässä näkyy kuinka upeasti menee miulla tämä käsittelypuoli, toinen albiino tuolla taustalla katsoo sarkastisesti kuin mr. Burns Simpsoneista "excellent".. :D

"Heippa!" Tosiaan aloitin tämän aktiviteetin harjoittelun ihan lähellä kuljetuslaatikon kuivikepintaa, ei tosiaan pitkää matkaa murut tipahtaneet kädestä kun harjoittelin.

Tämä kuva ei halunnut liittyä linjaan, muttemme anna sen häiritä.  Miulle siis valikoitui nämä kaksi murusta. *sydän*

Toinen on albiino punaisine silmineen ja toinen käsittääkseni musta. Tähän kyllä vielä kysyin eräältä toiselta hamsugurulta vahvistusta, korjaan jos olen väärässä. Murut ovat juuri luovutusikäisiä ja suoraan kasvattajaltansa muuttivat luokseni.

Yritä tässä nyt sitten ottaa kuvia. :D Otin heidät vielä hetkeksi pieneen kuljetuskoppaan myöhemmin, jotta saisin kuvia..

Lapiotassu! En ehkä kestä noita karvaisia lapiotassuja! *sydän*

"Luulit vaan akka saavasi kuvia.." T. Nimim. "Ei kiinnosta" :D

"Mulle NIIN ei sanottu tästä sopimuksessa mitään.."


"Hmm?"

"En nyt oikein tiedä mitä ajattelisin.."

Minidunan sisustus heitä ajatellen. Juoksulautanen ja tuo Altrominin hamsterinpelletti ovat uusia ostoksia, muuten olen kierrätellyt pahveja ja joitain astioita. Pieni karheapintainen kukkaruukku ja lasinen ruokakippo tuolla lautasen takana. Taustalla myös "naapurin mies" edustaa. :D Hän istui katsomassa telkkua vieressämme kun ystäväni kanssa kälätimme hamstereista ja hypistelimme niitä. Ei hirveän kärsivältä mieheltä näyttänyt. :D

Hiukan överisti talouspaperia.. :D Hiekka-astiaksi sopi ihan mukavasti tuo vanha margariinin alusastia. Hiekkaakin löytyi jo kaapista, tuo on pölyämätöntä chinchillan kylpyhiekkaa.

Juoksulautasen paketti.

Olen kyllä todella yllättynyt kuinka hyviä nämä toistaiseksi vielä nimeämättömät cämpsymuksut ovat käsitellä! Tuli todella mukava olo, että heistä totisesti saa vaikka kuinka paljon iloa kun vaikuttavat niin aktiivisilta tyypeiltä. Mitä nyt tietenkin ovat päiväeläimestä päinvastaisia, mutta kuitenkin. Minulle itseasiassa markkinoitiin nämä ystäväni toimesta myös mm. "ajattele, ne ovat kuin iloisia pieniä lihapullia juoksulautasella juostessaan!" ja tämä mielikuva ei jättänyt miua rauhaan. :'D Stuart ja Luna ovat jo tosiaan ehtoopuolella elämässään niin luonnollista poistumaa on odotettavissa lähitulevaisuudessa, sitäkin osittain ajatellen koin olevan sopiva aika näille karvaiset lapiotassut omaaville iloisille "lihapullille". :)

Olen itseasiassa jo yrittänyt valmistella itseäni siihen kun seuraavan kerran kohtaan ajasta ikuisuuteen lähteneen lemmikin. Olen tehnyt itsekseni mielikuvaharjoituksia aiheesta ja toistellut itselleni sen luonnollisuutta, ettei mikään ole ikuista. Samalla pyrin nauttimaan siitä ajasta, mitä minulle on lemmikkieni kanssa suotu. Tietenkin hirveä suruhan se on aina, mutta ehkä ainakin joissain tapauksessa asian pystyy prosessoimaan hieman nopeammin jos on jo "varautunut" moiseen. Viitaten erittäin raastavaan erityismarsu-Irini poisnukkumiseen, jolloin olimme juuri samana päivänä saaneet eläinlääkäristä hyviä uutisia. Tästä on jo nelisen kuukautta, mutta edelleenkin jokaisena päivänä jossain vaiheessa tuntuu pisto sydämessä kuinka toinen ei enää ole eloani ilostuttamassa. Tietenkinhän loogista se olisi, että pyrkii itseään säästämään sydänsuruilta jo valmistautumalla tulevaan, muttei se kyllä ole täysin mahdollista rakkaiden lemmikkieläinten kanssa.. *tuumii* Tulee mitä on tullakseen.

Lisäksi vielä bonuksena kiva uusi juttu, eilen korkattiin tuon yllämainitun uroon kanssa Game of Thrones -Monopoli, hauska kulttuuriero kun olin tottunut markka-aikaiseen vanhaan versioon. :D


-M