lauantai 24. helmikuuta 2018

Aina Rakas Fereshteh "Freija" 1.11.2013-17.2.2018

Hei,

meillä on ollut täällä surua jälleen, rakas kanimatamimme Freija nukkui pois 17.2 lauantaina.


 Freija juuri minun luo muutettuaan.

Freija lähti keskuudestamme jonkin hyvin äkillisen suolistoon liittyvän jonkilaisen kohtauksen kautta, ehdimme jättää hänelle hyvästit juuri ennen kuin tuli hänen aikansa lähteä. Mikään ruokavaliossa tai ympäristössä ei ollut muuttunut, pohdimme myös kasvaimen mahdollisuutta tähän kohtaukseen.

Uuteen heinäporkkanaan oli hyvä tehdä tuttavuutta!

Freija oli aina hyvin vahvaluontoinen matami, joka tiesi täsmälleen mitä tahtoi. Useammankin kerran saimme tutustua hänen hampaisiinsa jos olimme leidin reviirille eksyneet ja vieläpä ilman herkkulahjuksia. Freija päivittäin sai meidät naureskelemaan tomeralla pellettien mässytyksellään ja ties millaisilla kaikilla tempauksillaan. Freija oli suuri osa arkeamme ja elämäämme. Luonani tämä murunen ehti olla melkein kolme vuotta, hän muutti aikanaan jo aikuisikäisenä luokseni. Erityisesti vieläkin hymyilyttää kuinka tämä töpöhäntäinen murunen puraisi Herra S:ssää pehvasta hänen kumarruttua muistaakseni kania rapsuttamaan. 

Tämä on huonoin kuva tästä kauniista kanista ehkä koskaan, sain hyvät naurut aikanaan kun kuvasin Freijan banaaninmussutusta.

Olen ymmärtänyt viisaampia konsultoituani, että tällä kyseisellä rodulla eliniän odote olisi juuri 4-5 ikävuoden luokkaa, jossa haarukassa Freijakin oli 4v 3,5kk iässä lähtiessään. Valtavan suuri ja rakastettu persoona on poistunut. Oli hänen aikansa lähteä. 

"Heippa!"

-M

torstai 4. tammikuuta 2018

Rakkain Nifra

Hei.

MARSUMAYHEMIN FB-sivulta 2.1.2018:

"Tänään oli se raskain päivä kaikista. Ensimmäinen oma lemmikkini ja häikäilemättömästi lempparein eläinlapsosistani lähti keskuudestamme. Tuli aika punnita vaakakuppeja hyvän elämänlaadun ja hammaspiikkiongelmien/niiden kroonistumisen välillä. Yli kaksi vuotta saatiin vielä pidettyä Nifralla oikein hyvä elämänlaatu vaikka olikin hammaskontrolleja säännöllisen epäsäännöllisesti. Nyt tuli seinä vastaan toipumisaikojen pidetessä aina vain ja tämä rakkain eläinlapsoseni on nyt kivuton ja vapaa tarkastamaan vaikka maailman kaikkien marsuaitausten siivouslaadut. *sydän* Aivan uskomattoman ihanat muistot säilyvät hänestä ja onneksi minulla on myös paljon kuvia ja videoita näiltä yli neljältä yhteiseltä vuodeltamme. Rehellisesti tuntuu sydämessä asti tämän olleen juuri oikea ratkaisu tähän aikaan, mutta surulle ei näy tulevan loppua vielä pitkään toviin.

14.9.2013 - 2.1.2018"
Nämä kaksi kuvaa ovat viime syyskuulta kun tämä poppoo vietti neljättä syntymäpäivää.

Nifra the Seikkailija lähti heti tutkimaan paikkoja kun kakkutarjoilu oli loppusuoralla.

Nifran ehdottomasti parhain ystävä oli sisko Nefi. Nefi oli äärettömän liikuttava kun hän etsi Nifraa aitauksesta koko loppupäivän ja illan sen jälkeen kun aamupäivästä olimme käyneet eläinklinikalla. Nefi oli hyvin levoton. Sittemmin nyt parin päivän päästä hän on rauhoittunut ja ottanut hoitaakseen hieman sosiaalisemman marsun roolin aitauksessa.

Tämä on yksi hauskimmista kuvista, niin tyypillistä Nifraa! Tilanne oli, että olin työreissussa ja mies kotona piti huolta eläimistä. Pyysin häntä punnitsemaan Nifran ja tässä tilannekuva kun hänen keskitys oli herpaantunut vain puhelimen taskusta kaivamisen verran. :)


"Oisko herkkuja?"

Plömps!

Nifra oli se, joka oli aina iloisena vastassa aitauksen laidalla, superinnoissaan josko saisi herkkuja ja myös rapsutukset olivat kivoja. Jos häntä rapsutti selästä tietystä kohtaa sai itsekin hellää rapsutusta takaisin. Nifra halusi aina osallistua kaikkeen mitä tapahtuu ja hän halusi tarkastaa kaiken mahdollisen. Esimerkiksi aitausta siivotessani hän tepasteli tärkeänä ympäriinsä ja tarkasti siivousjälkeä! Nifra myös tahtoi tutustua rikkaimuriinkin, vaikka sillä huristellessani muut marsut juoksivat mölyä piiloon.

"Mulle, mulle, mulle!!"

"Ai sinulla on kamera? En lainkaan huomannut.."

"..olisiko tämä kuvakulma parempi?"  (Kolmesta viimeisimmästä kuvasta kiitos L.N)

Mökkeihin liittyi sellaisia kriisejä, että suuri Ritari-marsu tahtoi usein juuri sinne samaan mökkiin missä Nifra jo oli. Tästä aiheutui surkean kuuloista valitusta ja yleensä minä aina menin pelastamaan Nifran ahdingosta, eli ohjasin Ritarin vapaaseen mökkiin. :D Kuvassa tosin Tirppa.

"Mun herkku, syön sen yksin!"

Nifra oli aina pienikokoisin marsuni. Hän oli rakenteeltaankin aika sporttimalli ja muistelen, ettei hän missään vaiheessa painanut yli 950g. Suurimman osan elämästään hänen painonsa taisi olla 900-925g ja nyt viimeisen vuoden keskimäärin 880-910g. Tämä pienuus myös lisäsi sitä painetta, ettei hän saisi päästä laihtumaan vaikka olisikin ollut hammasoireiluja. Suuremmalla tarmolla siis vielä tarjoilin tukiruokapuuroja.

Tässä taisi olla kyseessä Nifran ja Nefin 2-v synttärit.

Tuon Nifratatuointini merkitys vain kasvoi nyt kun häntä ei enää ole.

Sanomattakin selvää, että olemme hyvin järkyttyneitä rakkaimman ja ihanimman Niframme poisnukkumisesta. Taisin itkeä kaksi vuorokautta putkeen ja tänäänkin mietin viitsiikö laittaa silmämeikkiä vieläkään jos se valuukin pois. Jollain tasolla olin jo valmistautunut ainakin osittain Nifran lähtöön. Hän oli toissakesänä hetken hyvin huonossa kunnossa hammaspiikkien tehtyä sillä kertaa normaalia enemmän tuhoa ja tuolloin muistan ajatelleeni tätä viimeistäkin vaihtoehtoa, mikä nyt sitten olisi Nifralle vain parhain ratkaisu. Nifra kuitenkin meidän luottoklinikan Linnunmäen toimesta saatiin pelastettua tästäkin ahdingosta ja murunen ponnahti takaisin normaaliin hyvään vointiinsa. Saimme lisäaikaa hänen kanssaan, josta olen hyvin kiitollinen. Kun Nifralle tuli ikää lisää alkoivat hammaskontrolleista toipumiset olla aina vain hitaampia ja myös hänen poskessaan oli se yksi kohta, joka oli jo kroonisesti ärtynyt kun silloin tällöin hammaspiikit olivat aiheuttaneet sinne painetta. Nifralla ei muistaakseni ollut kuin kerran vähän isompiakin piikkejä, lähes aina kyseessä olivat lääkärinkin mukaan mikroskooppisen pienet piikit, jotka eivät monelle muulle marsulle olisi edes tulleet oireiluna lävitse. Nifra oli niin herkkä suustaan, että nuo minimaalisetkin piikit tuottivat lopulta suuriakin kipuja. Suosittelen lämpimästi Linnunmäen ammattitaitoa marsujenkin hoidossa.

Olin miettinyt viimevuoden loppukuukausina, että seuraavan kerran kun murua alkavat hampaat vaivata voisi kyseessä olla jo viimeinen kerta. Nyt se viimeinen kerta tuli perjantaina ennen uutta vuotta kun käytiin operoimassa mikroskooppisen pienet, mutta kipeät piikit pois ja neljässä päivässä toipuminen oli niin poikkeuksellisen hankalaa, että piti lähteä uudelleen klinikalle (lämmin kiitos ystävälleni päästyään kuskikseni jälleen). Halusin tutun marsugurutohtorin arvion miltä siellä suussa näytti ja pohtia sen perusteella mitä tehdään. Sain kaksi vaihtoehtoa. Tutkimuksissa selvisi, että toipumista hankaloitti uuteen kohtaan putkahtanut piikki ja se raspattiin samalla pois. Tuon operaation jälkeen tohtori kertoi, että voisimme vielä katsoa josko nyt tämän remontin jäljiltä Nifran olo muuttuisi paremmaksi tai sitten päästää hänet pois. Hyvin suurella todennäköisyydellä näiden suuvaivojen kroonistuttua ajan kanssa olisi ollut kyseessä vain muutama viikko lisäaikaa kunnes kivut olisivat alkaneet taas. Päätin päästää Nifran pois kivuistaan vielä kun hänellä oli hieman omaa persoonallisuuttaankin jäljellä. Ihan hirveä tilanne kun joutuu tälläisestä asiasta päättämään, mutta sekin kuuluu lemmikin omistajuuden vastuualueisiin jos tilanne tulee eteen. Yli kaksi vuotta säännöllisen epäsäännöllisesti kävimme hammaskontrolleissa, ennätys taisi olla 5kk ilman tarvetta operaatiolle vuosi sitten. Tämä viimeinen syksykin oli oikein hyvää ja laadukasta elämää Nifralla lokakuisen kontrolloinnin jälkeen. Silloin kun Nifra ei oireillut oli hän oma itsensä, äärettömän persoonallinen, iloinen ja osallistuva. Aina tietysti myös kovin tarkkailin häntä, että onhan elämä hänellä oikein hyvälaatuista kun hän kontrollikäyntien välissä pitkänkin tovin voi oikein hyvin. Nyt onkin kauheaa mennä eläinhuoneeseen kun kukaan ei tule vastaan muiden marsujen ollessa omaehtoisesti vähemmän sosiaalisia ihmisiä kohtaan ja rapsutuksia voi antaa vain Nefille silloin kun hän on sylissä. Nefi pitää kovasti kun saa silitystä ja rapsutusta, hän menee sylissä ihan pötkyläksi ja juttelee kovasti. Avopuoliskoanikin surettaa kuinka "Elvis has left the building". Nifra usein tuli avopuoliskoanikin tervehtimään kun hän tuli töistä ja usein Nifra saikin rapsutukset heti kun mies oli saanut kengät pois jaloistaan. Meillä kun eteinen ja eläinhuone ovat vierekkäin.

Tässä oli muistaakseni kova ukonilma ulkona ja Nifra arasteli voimakasta jyrinää.

Nyt sitä tässä tajuaakin kuinka älyttömästi resursseja minulla meni Nifran hoitamiseen ja hänestä huolehtimiseen. Erikoistukiruoat, heinät, tietyt pelletit, jatkuviin tukiruokintoihin käytetty aika (hän siis söi tukiruokapuuronsa itse kupista, ruiskuruokintaan ei suostunut lainkaan enkä tahtonut pakottaakkaan jos hän söi itse) ja tietenkin vielä rahallisetkin resurssit kun klinikalla tuli hänen kanssaan käytyä niin usein reilun kahden vuoden aikana, etten osaa heittää edes arviota. Enkä toisaalta tahdokaan tietää. Kaikki toki tekisin uudelleenkin ihan samalla tavalla, parhaani mukaan häntä aina hoidin. Kotoa en pahimmillaan uskaltanut poistua kahta tuntia pidemmäksi ajaksi (onneksi työskentelen kotona) ja aina vaikkapa kaupungilla asioita hoitaessani mietin mitenhän Nifra voi. Nyt vapautui yht'äkkiä hirveästi aikaa ja tätä olen nyt ihmetellyt surutyöni ohessa. Nifra oli äärettömän erityinen ja persoonallinen murunen. Aika hämmentynyt olo kun voin vaikkapa piipahtaa päiväreissulla Helsingissä nyt todella pitkästä aikaa muutamaksikin tunniksi ilman syyllisyydentunnetta, että pitäisikö ennemmin olla huolehtimassa erityismurusta. Tuohon tukiruokintaan vielä liittyen oli välillä vähän haastetta pitää ruoka niin kiinnostavana, että Nifra söisi kaiken. Taituroin erilaisten puurojen (pääosin Recovery Plussaa, mutta myös muutamansorttisia turvotettuja marsunpellettejä) kylkeen pieneksi silputtuja vihannes- tai hedelmäpalasia ja tarjoilukippo piti välillä siirtää aitauksessa eri paikkaan. Kiinnostus saattoi murulla lopahtaa jos aina tarjoilu oli samassa kohtaa (ai miten niin hemmoteltu tapaus). Myös tärkeä aspekti oli se, että marsukaverit vain kuolasivat (ei kirjaimellisesti) vieressä kun Nifra söi, tämä toi lisäpontta mussutukseen kun piti syödä ettei kamuille vain jää mitään. Tästä syystä tukiruokinta vei paljon aikaa kun istuin aitauksen vieressä vahtimassa etteivät muut marsut tule apajille ja yritystähän oli kovasti. Nefi kyllä oppi lopulta jonottamaan nätisti, sitten kun Nifra oli syönyt haluamansa määrän ja hilpaisi paikalta pääsi Nefi maistelemaan tarjoiluja myös. Ritari, Gaia ja Kauhis yrittivät aina vain rynnistää apajille.

Pikku-Nifra

Todella pieni Nifra *sydän*

Ihan hirveä ikävä rakasta Nifra-murusta vielä varmasti hyvin pitkän aikaa.

-M

sunnuntai 5. marraskuuta 2017

Ritarin seikkailut, marsusynttärit ja muita eläinkuvia

Heipsis!

Laitoin otsikoksi Ritarin seikkailut, koska huomasin hänen seikkailevan tosi monessa tämän postauksen kuvassa. :) Luvassa jälleen kännykän muistiin tallentuneita otoksia viimekuukausilta.

Kauhis on kyllä niin persoonallinen kaveri. Naarashaaremilleen olevinaan kovinkin macho ja oikeasti hän on aivan vellihousu. :D Varmasti hyvin onnellista elämää kuitenkin saa viettää kun useampikin naaras käy silloin tällöin hänen silmiään ja korviaan putsailemassa ystävyyden eleenä. *sydän*

Ritari ja Rapsu pellettitarjoilun äärellä. Meillä muuten vaihtui pelletti! Vaihdoin Altrominin marsuilta ja kaniltakin pois ja korvasin Genesiksellä (kanille omaa Genesistä ja marsuille omaa). Erityisesti Gaian turkin huomasin olevan jotenkin kauniimpi kuin aiemmin kun pelletinvaihdoksesta oli jo muutama viikko.

Ritari ja Gaia. Ritarin pörröiset karvat luovat illusion, että he olisivat samankokoisia. Oikeasti Gaia kyllä painaa enemmän.

Ritari yritti olla ovela ja hyökätä Nifran tukipuurokipolle yläkautta! :D


Kauhis päivystää. :D

Ritari taasen yllättäen etunenässä. :D Hän ja Gaia ovat rakenteeltaan pisimmät ja ylettyvät pisimmälle aitaan nojatessaan.

Gerbiiliherra Leijona. He veljensä Ilveksen kanssa täyttivät jo 3-vuotta elokuussa! Näyttävät oikein hyviltä edelleen ja potrasti sudittavat menemään. *sydän*

Tämä on gerbiilineitojeni Siksak-Silppurin ja Tomeran Suditusylitarkastajan koti. Terraario on metrin mittainen.

Nukkuva Yamsu taustalla. Yamsu arvostaa suuresti päikkäreitä nykyisin(kin). Hän täytti neljä vuotta syyskuussa.

Tirppa taitaakin olla nuorin marsuni, hän täyttää kolme vasta 28.12.17. Hän on myös vähiten aikaa ollut luonani, hän muutti meille tammikuussa 2016.

Meidän perheen uusin lisäys, syrkkineito Metsän Omena! Kilpikonnavärinen ihana murunen, joka on kotoisin Rovaniemeltä. Tämä suloisuus muutti luoksemme viimekesänä noin 9kk ikäisenä ja tuli ystäväni kautta "varhaiseläkkeelle".


On kyllä ihanaa kun on syrkki taloudessa. Oli niin tyhjää kun edelliset kaksi lähtivät vanhuuttaan luotamme. Syrkkiin saa jotenkin ehkä monipuolisimman kontaktin kuin kääppäreihin tai ainakin niin itse asian koen.

Siskoskuva. Nefi ja Nifra päikkäreillä.

Ritari pötköttää. Mukavaa kun juuri on siivottu.

Talvikkoneitini Inigniamatus Sokeripala on hyvin söppänä edelleen. Hän vähiten kaikista hamsuistani tulee esille itse, mutta herkut ovat aina hyvä vetoomus moiselle toimenpiteelle.

Toisinaan hommaan marsuille noita JR-Farmin Grainless kamomillatikkuja. On aikamoisen menekkituote.

Syyskuussa tosiaan Nifra, Nefi ja Yamsu täyttivät 4-vuotta! Tässä muutama otos herkutteluhetkestä kakkuineen. Kakku sisälsi kurkkua, hieman banaania ja tomaattia. Hävisi kuin tuhka tuuleen! :D

Nifralla varpaat hieman tukipuurossa, hän ottaa etutassuilla usein otteen puurolautasesta.

Sankarit ryhtyivät kakun ollessa loppusuoralla karkaamaan juhlapaikalta! :D

Ja vielä yksi kuva tähän loppuun:

Yamsu on piilossa! :D

-M

lauantai 4. marraskuuta 2017

Gaian virtsatieongelmat (tutkimuskuva!) ja muita kuulumisia

 Heipsis!

Tällä kertaa voisin avata tuota aikaa elo-syyskuun vaihteessa. Silloin tosiaan rakas Efeldon-muruni nukkui pois, mutta samaan aikaan oli myös meneillään Gaian virtsatieongelmat ja Nifran hammaskontrolli ja usean viikon tehokas tukiruokinta.

Huomasin Gaian uikuttavan pissatessaan ja varasin heti seuraavalle päivälle ajan meidän luottoklinikalle Linnunmäkeen. Tarkkailin melkeinpä suurennuslasilla Gaiaa tuon päivän ennen kuin päästiin lääkäriin ja huomasin, että pissaa tuli vähän kerrallaan, mutta hän tosiaan uikutti samalla. Pahin pelkoni oli, että hänellä menisi virtsatiet umpeen virtsakiven takia, mutta onneksi pissaa tuli kuitenkin. Annoin Gaialle lääkärin ohjeen mukaan kipulääkkeen edellisenä päivänä ennen tohtoriin menoa ja samalla kun Gaia oli sylissäni päästi hän paljon suuremman uikutuksen kera ja oikein pusertamalla pienen pissan, jossa oli pari tippaa vertakin. Säikähdin kauheasti ja tarkkailin tilannetta. Helpotuksekseni huomasin, että tuon megapuserruksen jälkeen pissa sujui paljon helpommin ja uikutus oli enää hyvin pientä kun piti lorotella. Seuraavana päivänä tuolla meidän luottoklinikalla Gaialta otettiin virtsanäyte, siinä ei ollut tulehduksen merkkejä ja kun kerroin tuosta puserrustempauksesta ja parista veritipasta tohtori arveli, että Gaia onnistui itse pusertamaan ulos hänelle kertyneen virtsakiven. Halusin, että rakko vielä ultrattiin ja alla onkin kuva toimenpiteestä.

Sain klinikalta luvan kuvan julkaisuun. Tuolla ruudussa näkyy yläosassa musta pavunmuotoinen alue, se on virtsarakko ja onneksi sieltä ei löytynyt mitään erikoista. Osattiin kuitenkin varautua, että kivi on voinut poistuessaan raapia virtsaputken seiniä ja aiheuttaa tulehduksen, sain antibioottireseptin ja ohjeistuksen, että jos uikutusta on vielä parin-kolmen päivän päästä on hyvä aloittaa 10pv ab-kuuri kotona. Parin päivän päästä kuulin pientä uikutusta ja haistettuani Gaian pissaa päätin aloittaa ab-kuurin.

Gaia sai klinikalta suosituksen noille virtsateitä hoitaville pelleteille. Alkuun maistuivat ihan hyvin, mutta sitten eivät kertakaikkiaan enää uponneet. :)

Samalla kertaa kun Gaialla oli tämä pissavaivaepisodi oli lääkärissä mukana Nifra hammaskontrollia varten. Olin jälleen huomannut ensimmäiset oireet liittyen hampaiden tarkistuksen tarpeeseen ja Nifran poskihampaita raspattiinkin tasaisiksi kevyessä kaasurauhoituksessa. Nifralla olikin hyvin ongelmaiset pari viikkoa kun ensimmäisen kontrollin jälkeen hän ei alkanut palautua normaalisti ja piti viikon päästä viedä uuteen kontrolliin, jossa huomattiin vielä pientä epätasaisuutta, joka oli viikossa muodostunut. Tuosta onneksi toivuttiin hyvin. Ei tarvitse varmaankaan selittää, että minulla on ollut valtavat huolihousut jalassa viimekuukaudet murujen kanssa? Blogia pidemmän aikaa seuranneet varmasti voivat tietääkkin kuinka olen tosi kova stressaamaan ja murehtimaan murujen hyvinvoinnista. On ollut sydän tosi kovilla kun kuukaudessa poistui kaksi marsuakin. Sellaista se voi olla lemmikkien kanssa, täytyy osata nauttia niistä hyvistä ajoista mitä on siunaantunut yhdessäoloa.

Kaunis Gaia *sydän*

Kymmenen päivän kuurin loputtua ja Gaian ollessa oikein hyvinvoiva tekaisin hänelle juhlistuskakun. Hyvin monimutkaisen, kuten kuvasta näkyy. :D Tomaattia ja kurkkua. Meillä myös heti tuon Gaian virtsatieongelman havaittuani vaihdettiin pelletti Altrominista Genesikseen. 

Hän piti tarjoilusta eikä olisi halunnut jakaa siitä kenellekkään. Saatin sujauttaa palasen jollekkin pahimmalle kerjääjälle kuitenkin. :D

Tv-katsomo? :D

Tässä on juuri asiallinen meininki, Nifra syö ja Gaia juo. Gaialla olen huolehtinut erityisesti tuosta nesteiden saannista, kurkkua ja tomaattia on herkkuina useimmiten ja Nifralle taasen päivittäin tarjoan pehmeää tukipuuroa muun ruoan lisäksi. Hänellä kun on taipumus olla aika pienikokoinen on aina ilo jos hän mussuttelee menemään oikein tomerasti.


Rapsu mulkoilee

Murut saivat jossain vaiheessa myös uuden heinätunnelin. Se on aina menestys!



-M