perjantai 7. huhtikuuta 2017

300. blogipostaus, päivitetty eläinhuone, marsukuvia ja 5 faktaa minusta!

Heips hei!

Huomasin muutama päivä sitten, että seuraava julkaisemani postaus on jo Marsumayhemin 300.! Syksyllä tulee neljä vuotta marsuharrastusta (marsuelämäntapaa?) täyteen ja saman verran olen tätä blogiakin pitänyt. Eläinhuoneessa on ollut viimeaikoina muutoksia ja tuumasin sen olevan ihan mukava aihe blogiin. Napsin kuvia tänään siivouksen jäljiltä ja olimme myös juuri ennen kuvien ottamista käyneet viemässä tyhjentyneitä terrarioita verkkokellariloossiimme jemmaan. Oli jo tullut kaappitilan kapasiteetit täyteen ihan vain jo tyhjien asumusten takia niin ehkä oli aikakin muutama viedä varastointiin. :D Jätin kuitenkin hollille yhden 120cm marsunhäkin ja 80cm terrarion jos vaikka tulee joku extreme tarve ylimääräisille asumuksille. Parvekkeella taitaa olla jossain nurkassa 1-2 metrin mittaista häkkiäkin kasaantaiteltuna säilössä.

Eläinhuoneen ovensuusta. Tuo marsukyltti on jo vuosia vanha ja oli pakko korjata monikkomuotoon aikanaan tuo marsujen maininta. :D

Tuon taulun taisin saada toissajouluna äidiltäni, oli teettänyt sen Nifran kuvasta.

Heinäpusseja tyhjentelen tuonne aitauksen alla näkyvään valkoiseen koriin ja sieltä sitten lisäilen marsuille.

Yllä läpinäkyvässä asumuksessa campsysiskokseni Aikamoinen Afrodite ja Aristokraattinen Aivonystyrä (melkein 1,5-vuotiaat), sinisessä minidunassa asuu campsyveljekset Tangervo Taajama-Korva ja Vipeltävä Vilinusaurus (n. 5kk ikäiset), keskellä kiinariherra Margadash Ilomieli (pian 3-vuotias) ja alla Herra S:n jäljellejäänyt campsyuros Rape, hän on oikein hyvissä voinneissa vaikka veli Ripa nukkuikin hiljattain pois. Rapella on ikää ensi kuussa 2-vuotta. Margadashin terran vieressä on sekalaista sälää, marsujen kynsisakset ja suolaliuosta jos täytyy vaikka roskaa huuhtoa lemmikin silmästä.

Yllä marsu-urosten Dodin ja Melchiorin häkki, alla Hirnukuvikepaali ja metrin terrario, jossa on gerbiiliveljekset Ilves ja Leijona (3kk päästä 3-vuotiaat).

Marsu-urosten Efeldonin ja Katkiksen häkki. Nuo pinkit jakkarat ovat vaihtelun vuoksi nyt häkeissä, yleensä on ollut kaksi jonkinlaista mökkiä, mutta nyt hain vaihtelua murmeleille. Tuossa pöydällä on kehyksissä edesmenneen ja rakkaimman hoitohevoseni kuva.

Etualalla tosiaan gerbiiliurokset Ilves ja Leijona ja tuolla nurkan suunnalla on isossa terrassa naarasgerbiilien lauma; mummeli Rhea (3v 2kk) ja kaverit Simpsakka Siksak-Silppuri ja Tomera Suditusylitarkastaja (n. 1v 4kk).

Yamsu ja Ritari

Nifra

Valkoinen DEW Katkis ja musta Efeldon. Pajusillat tuolla lailla vaihtelun vuoksi turvallisuutta myös silmälläpitäen.

Ritari ja Kauhis


Toisesta urosten häkistä vaihteluksi lainaan mökkiä aitaukseen ja uroksilta tuoksuva mökki aiheutti välittömän hässäkän 7 eukossa ja 1 eunukissa. :D

Tässä vaiheessa Kauhis säikäytti, olin ihan varma että hän jää jumiin ja joudun pelastushommiin.. :D


...mutta sujahti lävitse aika lailla ongelmitta. Onneksi ei ollut enää miehisiä killuttimia mukana, olisi voinut olla ahtaampaa... :'D

Nifra on kyllä ultimaalinen tutkimusmatkailija! Aina siellä missä tapahtuu ja kaikki pitää tutkia ja tarkastaa. Kuten kuvasta näkyy. Kukaan muu ei ehtinyt ajatellakkaan kattorakenteiden tutkimista kun toinen oli jo loikannut toimenpiteisiin. Terveisiä muuten kasvattiäiti-Aidalle Maailman Marsulaan, tuo kolmen abyn poppoo taas edustaa. Ehkä ajattelivat, että joukossa on voimaa. :D

Ritarin pehva! *sydän*

Hieman virtahepomaiset vibat tässä otoksessa Prinsessa Gaiasta. *sydän*

Tässä hieman "making of" -meininkiä, siivotessani aitausta ja erityisesti vaihtaessani pohjatekstiilejä on minulla aina paljon apureita...... 


Tälläistä se on kun yrittää suoristella pussilakanaa. Joskus voi olla kaikki kahdeksankin marsua tutkimassa asiaa. :D

On niin mukavaa kun äitini ja Herra S:nkin äiti keräävät meille pahveja eläimille! Tai siis laittavat pahvin syrjään meitä ajatellen kun vaikka kananmunakenno tyhjenee. Niin ihanaa! Saan monet hamsterien mökit aina tekaistua näistä gerbiilien onnesta puhumattakaan kun pääsevät silppuamaan pahvia. Tänään myös saimme uuden pinkin Ikean lastenjakkaran marsuille, se taisikin jo vilahtaa kuvissa tuossa aiemmin.

Tuumin vielä jotain erikoisempaa lisäksi tähän kolmanteensataan postaukseen ja voisin vaikka mainita randomisti viisi faktaa minusta:

1. Pidän pyykinpesusta. Yhteenmuuttomme jälkeen (1v 2,5kk sitten) Herra S:n ei ole tarvinnut kertaakaan pestä pyykkiä. Olen erityisen onnellinen kun pian yhteenmuuttomme jälkeen vanha pyykinpesukone hajosi ja hommasimme uuden, jossa on 9kg täyttö. *sydän maksimus*

2. Olen alkanut hieman vierastaa normaalia maitoa. En ole enää aikoihin juonut sitä sellaisenaan ja kahviinkin laitan mieluiten vain Oatlyn iKaffea tai Alpron Coconut for professionalssia. Syön edelleen kyllä tuotteita, joiden valmistukseen on käytetty lehmän maitoa (esim leivokset jos on tarjolla), mutta jos itse leivon käytän mieluiten kasvipohjaisia maitoja ja rasvoja. Suklaata ja jäätelöä syön kyllä normaalia versiota myös edelleen, mutta usein huomaan laajentavani mieluusti tietämystäni vegaanisista herkuista. Jogurttia olen ehkä kaksi kertaa tänä vuonna syönyt eläinperäisenä (oli tarjolla), muuten mutustelen mieluusti Alpron jogurtteja tai rahkoja. Yosan kaurapohjaiset tuotteet ovat myös minulle mieluisia. Aloitin semivegetarismista reipas kymmenen vuotta sitten ja siirryin lakto-ovo vegetarismiin ehkä viitisen-kuutisen vuotta sitten. Nyt vuoden sisään on kananmunatkin alkaneet aiheuttaa pukluolotiloja keitettynä tai paistettuna, mutta toistaiseksi ainakin syön vielä kuitenkin tuotteita joissa kananmunaa on mukana.

3. Olen aina uskonut henkimaailmaan, enkeleihin, keijuihin, universumin vetovoiman lakiin ja ties vaikka mihin muihin tämän alan asioihin pääosin omien kokemusteni kautta ja luotettavista lähteistä saamani tiedon perusteella. Kaapista tulin isommin näiden juttujeni kanssa nyt viimesyksynä kun perustin yritykseni, jossa tarjoan selvänäköpalveluita ja eläinkommunikointejakin. Jännitti aika kovasti millainen vastaanotto mahtaa olla kun päräytin yrityksen pystyyn "ainiin, olen muuten myös selvänäkijä", mutta yllättäen ei minulle asti kuulunut lainkaan poikittaisia sanoja tähän liittyen. Oikeastaan suhtaudun kyllä muutenkin niin, että kunnioitan sitä mitä mieltä muut ovat vaikkapa henkimaailman olemassaolosta ja toivon myös kunnioitusta minulle omiin uskomuksiini. Ei se minun pehvaani kutita jos joku ei usko samoihin asioihin kuin minä. :D Kaikilla on omat juttunsa. Tähän mennessä olen työni kautta päässyt auttamaan niin monia ihmisiä (ja eläimiä), että on ihan sama jos joku tuhahtelee sille, millaisia toimenkuvia minulla on.

4. Olen päättänyt voivani paremmin jättämällä alkoholi pois elämästäni. En ole koskaan ollut mikään iloliemen lipittäjä, menekki on ollut ehkä 1-2 siideriä/illanvietto ja tälläisiä on keskimäärin ehkä 5 kertaa ollut vuodessa jos sitäkään. En myöskään tiedä yhtäkään alkoholijuomaa, joka maistuisi mielestäni hyvältä jos jotain Shakerin pirtelödrinkkejä ei lasketa. Aikanaan kun kävin yöelämässäkin jossain karkeloimassa olin usein täysin selvinpäin Muumilimun kanssa vaikka Nosturissa keikkaa katsomassa (kukaan ei muuten uskonut tuopissani olevan vain limua ja baarimikkokin nauroi minulle kun menin irokeesipäisenä jossain metallimusiikin keikalla tilaamaan Muumilimun :D ). Olen vain todennut varsinkin nyt yrittäjyyteni alettua, etten todella tarvitse alkoholin aiheuttamaa aivokemioiden heittelyä. Jos vaikka ottaisin sen kaksi siideriä tai jonkun drinkin illalla olisi seuraava päivä ihan pois pelistä töiden kannalta ja toisinaan se on saattanut vaikuttaa vielä seuraavanakin päivänä. Tarvitsen kirkasta päätä töissäni ja alkoholi ei palvele tätä asiaa. Se vaan ei tee minulle mitään hyvää. En puutu muiden asioihin enkä katso kieroon avomiehen vaikkapa saunaolutta. En kuitenkaan sano, että olisin raivoabsolutisti, kyllä voin vaikkapa tiramisu-leivosjälkkäriä syödä vaikka sen valmistuksessa usein käytetäänkin pikkutiraus alkoholia. :D

5. Ehkä olen maininnut aiemmin täällä, että minä ja Herra S pelataan World of Warcraftia. Hän on tietenkin joku hifistelytyyppi ja on pelissä saavuttanut vaikka mitä, mutta minä olen sellainen tyytyväinen "sunnuntaiajelija". Saattaisi jonkun silmään näyttää hassulta kun tässä meillä on olohuoneen laidassa tietokoneet vierekkäin (kummallakin pöytäkoneet) ja toisinaan pelataan samaan aikaan. Olen muutenkin jonkinmoinen eskapisti, neuloessa on ihanaa katsoa jotain tv-sarjaa tai elokuvaa. Paikallisen kirjaston DVD- ja Blu-rayt olen kolunnut aika lailla läpikotaisin, meillä kun ei ole Netflixiä ainakaan vielä. Eläinten parissa tehdessäni jotain voi helposti vierähtää useampi tunti ja sekin on aivan oma maailmansa kun marsujen kynnet leikkaa, rakentelee jotain uutta häkkimallia tai muuta. Lapsena luin todella paljon kirjoja ja esimerkiksi Harry Potterit olen silloin ehkä kuusitoista kertaa lukenut läpi.

+ 1 fakta: Jossain kesän/syksyn huitteilla olen kotiuttamassa nuoren talvikkohamsterin ystäväni pienimuotoisesta kasvatuksesta. Minulla ei ole aiemmin ollutkaan talvikkoa ja odotan ilolla millainen yksilö luokseni tupsahtaakaan kun sen aika on. *sydän*

-M

keskiviikko 5. huhtikuuta 2017

Kuivikekokeilua ja gerbiilien onnea

Heipsis hei!

Tällä kertaa testailuun pääsi minulle uudenlainen paperipuristekuivike, Back-2-nature!  Meillä oli Toa Lätt loppunut samoin kuin paikallisesta lempieläinkaupastanikin, joten myyjän suosituksesta päädyin kokeilemaan marsujen aitauksen juomapullojen alle astiaan tätä kuvassakin koreilevaa kuiviketta. En ollutkaan kuullut aiemmin tästä muistaakseni mitään ja nyt jo tovin tätä tuolla mainitussa astiassa vuotavien vesipullojen armoilla käyttäneenä voin todeta kyllä olevani tyytyväinen. Ainoa miinus on hinta, joka oli tuolle 10l pussille hieman vajaan 10e. Toa Lättiä kun saa 20l 13e kieppeillä.. Oletin tietenkin, että tyyriimmän tuotteen kuuluisi olla häikäisevän hyvä (ei sen suuremmat odotukset) ja aika lähelle tuota päästiinkin! Plussaa on, että tämä paperipuriste ei tuoksu millekkään, ei edes kastuessaan! Toa Lätt kun päästää aikamoiset ödöörit jos marsu sattuu ruikkaisemaan kuivikkeen suuntaankaan. Myös imukyky taitaa tällä kuvassa olevalla kuivikkeella olla hitusen tehokkaampi kuin Toa Lätillä, ei tarvitse ihan niin usein vaihtaa uusiin ja täten oikeastaan tuo vain 10l pussi kestääkin jonkin aikaa. 

Lisämainintana, että nyt viimeaikoina olen yrittänyt tosiaan aktivoida kömpelöt sometussensorini ja olen pläräillyt ties mitä kuvanmuokkaus- ja vesileimaohjelmia puhelimellani.. Suotakoon minulle kömpelöhkön näköinen harjoittelukausi! Ainakin itse osaan itselleni nauraa.. :D Minullahan saattaisi vieläkin olla vanha kunnon Nokian halkomalli käytössä jos en olisi toissajouluna saanut joululahjaksi ensimmäistä älyluuriani (jonka käyttöönottoa silloinkin taisin vielä pitkittää ainakin kuukauden) ja toisekseen nyt yrittäjänä ehkä viimeistään olisin sen hommannut vuodenvaihteen tienoilla näkyvyyttä ajatellen. Omaan käyttöön en niinkään.

Viimeaikaisia ostoksia, tosiaan tuo kuivikepussi, Rabbit Royalia sekoitettavaksi eläinten pellettien joukkoon ja alarivissä kanin ja hamstereiden Altrominia viehättävissä pusseissa.

Tässä juuri käyttöön putkahtaneena tuo uusi kuivike. Väri on hieman tummempi kuin Toa Lätillä ja henk.koht. omaa silmääni tämä väri viehättää enemmän.

Vesileimat on mitä sattuu kun olen kuvia postaillut vaikka minne. :D

Dodi-mies! Taas on tukka kasvanut heiluvaan mittaan viimeisimmän parturoinnin jäljiltä.

Tein muutoksia täällä pikkumurmeleilla kun syrkkirouva Tosi-Dimangi nukkui hiljattain pois jättäen toisen isoimmista terroistani vapaaksi. Tein siitä kodin gerbiiliveljeksille Ilvekselle ja Leijonalle ja ai että kuinka he nauttivat! Nämä pojat täyttävät elokuussa kolme vuotta ja uskon heidän saavan tämän isomman läänin pitääkkin lopunikänsä.

Ilves on tuo rohkeampi (ja paksumpi) poika ja Leijona normaalikokoisempi ja arempi.

Vielä näyttää ehkä jonkun silmään vähäiseltä kuivikemäärältä, mutta nuokin herrat silppuavat pahvia niin mahdottomasti, että pian kuivikkeen taso jo nouseekin.

Heinäpisteen kuhinaa.

Yritin napsia yhteiskuvia marsujen kanssa ja Rapsu ihmetteli kovasti. :D Viereinen heinäseimi oli täydempi, täällä ei murusilla ruoka lopu kesken. :D

Seuraavalla kerralla voisin laitella fotoa kuinka eläinhuone on järjestykseltään nyt muuttunut, on viimeaikoina ollut sen verran luonnollista poistumaa minimurusilla, että pitää varmaankin viedä verkkokellariin säilöön jo jotain vanhoja terrarioita kun kaapit tavoittivat maksimilimittinsä paljonko tyhjiä asumuksia voivat jemmata.

Tuossa eilen tuumin kuinka on niin hassua, että marsuillakin on omat päivärutiininsa. Aika tarkasti aina 11.30-13.30 tyypit vetelevät päiväunia käyden ehkä välillä vain hieman syömässä heinää tai juomassa. Aamuisin heilläkin aamu alkaa kun meillä soi herätyskello (08-09 aikaan aina) ja ensimmäinen ihminen kolistelee tiensä ulos makuuhuoneesta (yleensä minä) hoipertelemaan marsuille ja kanille tarjoamaan päivän pellettiannoksen. Herkkuja kuikutellaan aktiivisimmin hieman myöhemmin iltapäivästä ja alkuillasta, iltayhdeksän jälkeen on jo hiljaista jos ei kuulu vaikkapa lupaavanoloista minkä tahansa rapinaa. Kanineiti Freijan aktiivisin aika luonnollisesti on ilta-aikaan, erityisesti kun ulkona alkaa hieman hämärtää.

Tulisipa aurinkoiset säät pian takaisin, itseäkin väsyttää aina harmaat kelit. :)

-M

maanantai 27. maaliskuuta 2017

Viimeaikojen kuulumisia ja kuutisen kottikärryllistä kuvia

 Heips!

Joku on saattanut tuumiakin jo mihin oikein on Marsumayhemistä tohina hävinnyt. Täällä me edelleen porskutellaan, edelleenkin jokseenkin tuore yritykseni on minua pitänyt kiireisenä ja ei ole tullut niin blogijuttuihin keskityttyä. Aina kolkuttelee kuitenkin resonoiden ties mihin aivolohkoihin asti kuinka pitäisi Marsumayhemiä päivittää mutta inspis ja/tai aika on uupunut. Kahlailin tuossa viimeisen kuukauden kuvasaldoa ja Sherlockina totesin, etten ole tainnut juurikaan viettää aikaa kamera kädessä. Tässä nyt kuitenkin jotain taltioituja..

Aitauksen kyllä yksi parhaimmista puolista on värikkyys. Voi keksiä värejä vaikka millaisia eri tekstiilien muodossa silmälle iloksi. Toistaiseksi marsutkaan eivät ole reklamoineet. :)

Ehkä upein kuva Nifrasta koskaan... :D



Niinkuin Marsumayhemin Facebooksivuilla kirjoitinkin taitaa Nifra olla aika hemmoteltu tapaus. Muut kuikkupehvat pyrkivät pois vaikkapa kynsienleikkuutilanteesta hieman esimerkiksi nipistelemällä hampaillaan käsiäni, mutta Nifra on keksinyt saavansa vaikka kuun taivaalta olemalla vain söpö. Toinen katselee ja jutustelee, nuolee käsiänikin ja en voi olla suostumatta hänen tahtoonsa. :D Marsu osaa manipuloida minua.. 


  
Käytiin taas Herra S:n kanssa ratsastamassa ihanalla Emman Tallilla Riihimäellä issikoilla maastoreissu ja saatiin kotiinviemisiksi pajua eläimille. Oli aikamoinen menekkituote etenkin Freija-kanilla. :)

Marsuista Rapsu arvosti pajua eniten, muut nakertelivat jos muuta ei ollut. Pilkoin kyllä oksanpätkiä pienemmiksi ennen kuin marsujen armoille näitä jätin ihan vain minimoidakseni tapaturmariskejä.

Freija tässä tutustuu saamiinsa oksiin..

..hän hetken jo luuli oksan hyökänneen kimppuunkin.. :D


Olin lähdössä viikonlopuksi työreissuun (miehen jäädessä kotiin pitämään mussukoista huolta) ja piti ottaa ainakin kuusikymmentätuhatta kuvaa varastoon eläimistä ennen kuin tohdin lähteä ovesta ulos. :D

Freijakin tuumi josko herkkuja olisi jaossa.

Hyvin maanantaihenkinen kuva venäjänkääpiöhamsteri campbelliuroksestani Vipeltävästä Vilinusauruksesta.

Hamstereista puheenollen harmillisia uutisia. Toinen Herra S:n iäkkäänpuoleisista campbelleistä löytyi äkillisesti poisnukkuneena, Ripa ei siis ole enää keskuudessamme. Veljensä Rape vielä porskuttelee oikein hyvinvoivana ja virkeänä, ties vaikka näkee toisen syntymäpäivänsä toukokuun puolessa välissä. Ripa jäi muistoihimme persoonallisena ja jokseenkin kipakanpuolesena suloisena hamsterina.

Toinen poisnukkuminen oli tapahtunut minun ollessa tosiaan nyt viikonloppuna työreissussa, Herra S löysi lauantaina ainoan jäljelläolevan syyrialaiseni Absoluuttisen Tosi-Dimangin poisnukkuneena terrarioistaan ihan kunnioitettavassa 2v 1kk iässä. Tosi-Dimangi oli aina hyvin hyvämassainen ja toimelias rouvashenkilö, miehen kuvailun perusteella uskon tälle hamsterimuruselle tulleen aika nopea lähtö jonkin kohtauksen myötä. Tosi-Dimangia muistamme erityisesti siitä, kun hän viimekesänä karkasi ja tuli miestäkin tervehtimään eteisen huitteille kun mies oli lähdössä aamulla töihin. Mies oli ensin katsonut, että lattialla vipeltää mini-Gaia vaalean värinsä tiimoilta. Itse muistan eläväisesti kuinka hamsteria sitten yritin hyvän tovin houkutella ulos vaatekaapin rakenteista, onneksi kissanruoka lopulta tepsi tuoksuhoukuttimena. :) Nyt ei olekaan täällä tällä hetkellä syyrialaista hamsteria, mutta ei ainakaan ole toistaiseksi iskenyt feeveriä kotiuttaa uusi yksilö. Ennemmin taidan nyt järjestellä jäljelläolevien pikkukarvapehvojen asumuksia uuteen uskoon eläinhuoneessa. 

Nefi-murunen *sydän*

Muita kuulumisia:

Olen pari kertaa tämän vuoden puolella käynyt siistimässä räpyläni ihanan Aidan studiolla Hämeenlinnassa.

Nämä ovat nyt parhaillaankin vielä. On kyllä ihanaa mennä kynsiä laitattamaan ja ensimmäisenä pääsee vaihtamaan marsujen kuulumisia, onhan Aida Maailman-marsukasvattaja ja Rapsu, Yamsu ja Tirppa ovat häneltä peräisin. Suosittelen Aidan kynsipalveluja erittäin lämpimästi! *sydän*

Kokoilin myös orastavaa myyntikansiota tuossa aiemmin yritykseni käsityöpalveluiden sivuille Facebookkiin, Pääosinhan teen tilaustöitä asiakkaan toiveiden mukaan, mutta hieman oli tällä kertaa varastoakin kertynyt josta ottaa kuvia. 

Myös vihdoin liityin Instagramiin! Olen kyllä jokseenkin kömpelö somettelija, mutta eiköhän se tästä ajan kanssa.. Instagramin tilini löytää nimimerkillä tmimerilyra_11 .

Olen kyllä ollut aivan katvealueella niin sanotusti näiden blogijuttujen kanssa. Juuri kahlailin seuraamieni blogien uusimpia postauksia ja toisaalta myös huomasin, että en taida olla ainoa joka on ollut hiljaisemmalla linjalla tämän vuoden puolella syystä tai toisesta. Olen kyllä yksi niistä ihmisistä, jotka tuumivat kuinka aina pitäisi tehdä enemmän, suorittaa enemmän ja saada aikaiseksi enemmän, mutta sitten kun alkaa (oikeasti) miettimään niin olenhan saanutkin tehtyä vaikka ja mitä! Pitäisi osata olla itselleen armollisempi, jotta ilo säilyy kaikessa tekemisessä. Eilen tosiaan myöhään iltapäivällä kotiuduin työreissusta (olin yksi palveluntarjoajista Hyvinvointipalvelut Roosan naisten henkisen viikonlopun retriitissä Lammilla tekemässä eläinkommunikointeja ja selvänäkövastaanottoa + myymässä neulomuksia) ja päätin tänään ottavani rennommin. Ainakin tässä muutaman tunnin nyt blogin kimpussa istuttuani voin ehkä ihan hyvillä mielin keskittyä hulluna neulootikkona olemiseen loppupäiväksi. :) Toisaalta oma haasteensa kun rakkaasta harrastuksestakin tekee itselleen työn, asennoituminen on ihan avainasemassa ettei harrastusmeiningin ilo hupene kun suhtautuu tekemiseen ehkä jonkin verran ammattimaisemmin. Tällä hetkellä tuumin, että riemu tekemisessä säilyy jos annan itselleni luvan tehdä myös itselleni tulevia neulomuksia jostain ihanista langoista.

Ja hei muuten, jos joku ei ole vielä nähnyt ja on kiinnostunut lukemaan niin yritykseni henkisen puolen Facesivuilta löytää tästä linkistä kansion jossa on kuvattuna se joulukuinen artikkeli! Joulukuussa kun täällä kävi toimittaja tekemässä minusta ja palveluistani jutun ja nyt kun kyseinen lehti ei ole enää uusin numero niin sain luvan julkaista artikkelista kuvat. Juttu on siis luettavissa kuvista tuon linkin takaa! :)

Vielä hitusen laahaa jäljessä kotisivujeni habitus ja täällä blogissakin täytyisi tehdä noihin eri kategorioihin ajantasaiset muutokset (käsityöblogistani puhumattakaan!). Älköömme antako sen häiritä, kyllä tässä vielä inspis yllättää kun aika on sopiva..

Oikein paljon ihanaa aurinkoa kaikille alkaneeseen kevääseen! *sydän*

-M

maanantai 20. helmikuuta 2017

Köydenvetoa porkkanalla ja muitakin juttuja

Heiiii!

Kuulumisia eetteriin hieman ehkä sekavassa järjestyksessäkin. Täällä on surukseni ollut yhden terran verran poistumaa. Gerbiilineitien Heran ja Muumin (vain n. 1,5-vuotiaat, ehtivät olla luonani noin vuoden) yhteiselossa tuli yht'äkkisesti aivan hurjaa kärhämää ja tilanne meni nopeasti siihen, että vein nämä kaksi takaisin kasvattajalleen/edelliselle omistajalleen/ystävälleni, joka teki sitten päätöksen mitä tehdään. Alunperinhän lauma Muumi, Hera ja Varpu olivat minulla häneltä sijoituksessa, Varpun suditukset siirtyivät seuraaviin ulottuvuuksiin jo tuossa aiemmin jättäen nuoremmat siskokset kaksin ja nyt Hera on jatkanut myös matkaansa. Epäiltiin hänelle tulleen kasvain, joka olisi johtanut yleiskunnon jonkinasteiseen romahtamiseen ja täten Muumi saaliseläimille tyypillisesti yritti päästä "lauman heikosta lenkistä" eroon. Aika nopealla tahdilla oireilun alkamisesta (samana päivänä) Hera jo päästettiin jatkamaan muihin suditusmaisemiin, en usko hänen ehtineen kauaa kärsiä. Kaunis valkoinen neito Muumi olisi jäänyt yksin ja minulla ei hänelle ollut tarjota kaveria niin hän jäi odottamaan tälle ystävälleni mahdollisesti tulevia seuraavia gerbiilipoikueita ja niistä uusia ystäviä. Oli kyllä tosi harmillinen tapaus tämä, tuolla hyllyssä möllöttää vieläkin tyhjä terrario kun en ole saanut aikaiseksi siirtää sitä jemmaan jonnekkin..

Tässä vanhahkossa kuvassa Muumi nukkuu Heran kanssa kasassa tyytyväisen näköisenä. 

Nifra on aikamoinen epeli. Menin eläinhuoneeseen ja Nifraa heti epäilytti, että jotain on meneillään. Hän tutki käteni ja haisteli todella tarkkaan "heetkinenn, olet syönyt porkkanaa!". Vainumarsu! :D

Ystävänpäivänä täällä täytettiin vuosia! Gerbiilimummeli Rhea, toinen ensimmäisistä omista gerbiileistäni täytti 3-vuotta! Hän sudittelee ja toisinaan jopa leikkiikin edelleen ystäviensä Appelsiinipuun kasvattien kanssa ja heillä yhteiselo on oikein toimivaa. Rhea ja Rhean opetuslapset. *sydän* Toinen sankari samana päivänä oli syrkkirouva Absoluuttinen Tosi-Dimangi, hän täytti 2-vuotta. Syyrialaiselle tämä on jo suhteellisen korkea ikä, mutta varhaiseläkkeelle hän luokseni tulikin vajaa vuosi sitten. Herkkuja oli tarjolla sankareille ja ne totisesti menivät "kaupaksi". :D

 Absoluuttinen Tosi-Dimangi, hieman vanhempi otos.

Rhea myös hieman vanhemmassa otoksessa. Hän on ainoa gerbuistani, joka heti ensimmäisenä on aina nautiskelemassa vihanneksen palaa, hän suorastaan omii sen itselleen ja laumatoverit saavat juosta perässä kun Rhea pistää kipittäen porkkanan palanen suussaan. :D

Tuossa aiemmin olin myös jokseenkin kipeänä, ensin tuli sellainen kuumeinen olo ja sen perään kahden päivän oikein kunnon migreeni pitkästä aikaa (ei ollut kyllä ollut ikävä moisia). Mainitsin tämän, koska Herra S loisti parhauttaan piristämällä minua useasti ja pitämällä muutenkin huolta. Kerrankin olin sohvalla nukkumassa kun heräsin pehmeiden viiksikarvojen kutittamiseen nenänpäässäni, avaan silmät ja ensimmäisenä on 20cm päässä vastassa marsuneiti Yamsun tuijottavat silmät. :'D Mies piteli Yamsua käsissään juuri kasvojeni korkeudella, voisi sitä huonomminkin herätä. :D Taisi myös olla jokin kerta kun olin sängyssä nukkumassa ja mies tuo Nifran rapsuteltavaksi, se oli ihanaa. Nifra ihmetteli kovasti mitä oikein tapahtuu. :D

Näyttäisi porkkanatarjoilulta!

En kestä tuota Kauhiksen ilmettä, toinen niin vauhdikkaasti tuli apajille, että kaulan ihan normaalikokoiset massatkaan eivät pysyneet ojennuksessa. :'D Samoin Nefi kurkkii tuolta mökistä nenä pystyssä. :'D

Käytiin taas miehen kanssa Emman Tallilla Riihimäellä, tällä kertaa ihan vain tallitöissä auttelemassa. Oli kyllä mukavaa vaihtelua marsunpapanan lappaamiseen tuo hevosten kikkareiden kärräys. :D Herra S sai heti uuden parhaan kaverin tallin ainoasta shettiksestä, joka tuli tarkastamaan mitä me oikein tehtiin yhdessä tarhassa siivotessamme.

Nifran kanssa oltiin köydenvetoa porkkanalla. Nifra voitti. *sydän*

Ollaan myös Herra S:n kanssa harjoiteltu venäjänkääpiöhamsteri campbellien kynsien leikkuuta, pari-kolme tapausta on ollut kun on ollut tarvetta hamsujen etutassujen kynsiä trimmailla ja totisesti ei ilman harjoittelua tässä taida onnistuakaan. :D Mies piti hamsuista kiinni parhaan kykynsä mukaan ja minä leikkasin varovasti. Toisinaan joku hamsureppana oli hätä housuissa vääntänyt samalla papanaakin ja hassua kuinka miestä se kammoksutti vaikka muiden eläinten papanat ovat ihan normi juttu. :D

Tirppa mutustaa niin, että kielikin vähän näkyy. :D

Yksi parhaista marsukuvista on muuten seuraavanlainen; olin reissussa äidin luona muutaman päivän ja mies piti kotona huolta eläimistä. Pyysin häntä joka päivä punnitsemaan Nifran, niinkuin minäkin aina teen, koska Nifran painoa pitää tarkkailla. Sain seuraavanlaisen kuvaterveisen:

Mies oli laittanut Nifran vaa'alle ja oli kaivanut kännykkää taskusta, Nifra näki tilaisuutensa tulleen ja lähti kipittämään. :'D

Myös tämän saman reissuni aikana Herra S oli kuulemma saanut Freija-kanilta nyrkistä! Oli mennyt kurkun palasta tarjoamaan ja Freija oli mojauttanut nyrkillä (krrhm siis etutassulla) niin, että kurkku oli lentänyt ja rouva oli mennyt takaisin syömään pellettejään. Ei tainnut olla tarjoilut rouvan mieleen. :'D Kuvassa kyseinen tilanne.

"Oletko nyt ihan varma ettei ole enempää tarjoilua?" T. Tirppa

-M