lauantai 19. heinäkuuta 2014

Saapunut Candycane-tilaukseni ja runsaanlaisesti kuvia monstereista! *sydän*

Hai!

Olihan se Candycanen tilaukseni saapunut postiin jo torstaina! Supernopea toimitus, tein tilaukseni keskiviikkopäivällä ja torstaina oli paketti jo noudettavissa postistani! Siellä ei taida olla blondeja töissä kun viivettä ei ole koskaan havaittavissa.. :D (peeäs olen itse täysin blondi omalta väriltäni, mikä lisää ironiaa tähän toteamukseen :D ) Torstaina en ehtinyt postiin, mutta perjantaina sitten sinne hilpaisinkin töiden jälkeen. Olin aamulla töihin lähtiessäni pommiin nukkumisesta johtuvan rynnistyksen huumassa unohtanut ottaa mustekaloja mukaan, siis sellaisia venyviä koukkupäisiä remmejä joilla saa esim. pyörän tarakkaan hyvin kiinni kaikenlaista. Noh, mitä sitten tein kun miulla oli pyörä ja useampi kilo marsunruokaa? Otin keskellä keskustamme kävelykatua niittivyöni irti ja kiinnitin laatikon sillä pyöräni tarakkaan. :D Harmi ettei ollut kameraa mukana.


 Altromin kasvatuspellettiä kokeiluun, tilauksessa tuli myös kauraa, persiliapellettejä, pikkupikkumonstereille herkkutikkuja, hirssiä ja tuollasia kana-banskuherkkuja.



Maistui pelletti. Asiakkaat olivat tyytyväisiä, vaikka lakanoissa olikin tomaattitahroja esteettistä viehättävyyttä järkyttämässä. :D


 "Ai uutta pellettiä? MISSÄ?" Dodi edustaa. Papanat eivät, sorry about that. :D

"Ai uutta pellettiä? En nyt oikein tiedä. Piiloudun varmuuden vuoksi tänne. *rousk rousk*"


Kyllä on safka maistunut.. :D (tuo punainen viiru kämmenselässäni on muuten huulipunaa)


 Joku räjähtänyt hupakko heinäisissä verkkareissa ja Gaia, joka pohtii elämän tarkoitusta ja sitä, että milloin saisi seuraavan kerran herkkuja.


 En kestä, Rapsu on niin söötti! *sydän* Rapsu muuten tosiaan on miun vanhin marsuni.

Ritari edustaa ja Nifra koittaa sabotoida kuvan! :'D

-M

6 kommenttia:

  1. On sulle tota karvakansaa kertynyt, mutta karvaton marsu puuttuu vielä! Oletko sellaista koskaan miettinyt. Minusta ne on olleet jotenkin ällöttäviä, mutta eipä ehkä olekaan enää. Oletko koskaan silittänyt sellaista? Mä pääsin "silittämään" Tortinmäen näyttelyssä ja se tuntui ihan erilaiselta kuin kuvittelin. Se oli ihanan lämmin ja jotenkin sellainen jännän nahkea, ettei siinä oikein käsi liukunut. Mut omalla tavallaan niin liikuttavan söpö nahkapallero :)

    En mä kyllä tässä oo sulle uusia marsuleita suosittelemassa :D -Viiris

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole ollut niin onnekas, että olisin päässyt hiveltämään karvattomia marsuja. Mutta jestas että tahtoisin sellaisenkin. Kyllä tässä vielä jossain vaiheessa elämää varmasti. <3

      Poista
    2. Mulla ei ole kuin kaksi marsua, yksi lyhyt- ja yksi pitkäkarvainen risteytystytteli, mutta ainakaan karvatonta ei meille tule. Sehän jäätyisi talvisaikaan, kun lämmitän pitkälti puilla ja lämpötilat vaihtelee. Olkkarissakin voi välillä olla vaikka vain 17-18 astetta. Mutta kyllä multa monta muutakin söpöä ja suloista marsua vielä puuttuu... -Viirivehka

      Poista
    3. Aijai. Entä jos miulla käy jossain vaiheessa sillai, että miulle putkahtaa söpöjä karvallisia marsulapsia, jotka kaipaavat kotia? ;) We'll see.. :D

      Poista
    4. Mun tietokoneen turvaohjelmat on kunnossa ja suodattavat tollaset kommentit roskapostina suoraan kaatopaikalle... -Viiris :D

      Poista
    5. Hahah! :D Katsotaan miten käy.. ;D

      Poista

Heippa,

anonyyminä kommentoimisen suuresta suosiosta huolimatta pyydän sinua kuittaamaan kommenttisi tunnistettavalla nimellä tai nimimerkillä, kiitos! :)

-M