keskiviikko 30. syyskuuta 2015

Gerbiilinaaras Nyks lähti sutjakammille suditusmaille.

Hei.

Surukseni huomasin parin päivän reissusta kotiintultuani (kävi kyllä asiantunteva eläintenhoitaja täällä perushuoltamassa karvapyllyt ollessani poissa), että toinen gerbiilinaaraistani, Nyks oli nukkunut pois. Tämä saattaa olla tapahtunut viimeyönäkin, jolloin eilen täälläkäynyt eläintenhoitaja ei ole voinut millään tapahtumaa ennustaa eikä hänestä johtuvaa ole mikään. Päällisin puolin vaikuttaa, että varmaankin sydän Nyksillä pettänyt. Rhea jäi nyt yksin ja on todella virkeä ja hyväkuntoinen vähän reilu 1,5-vuotias. Hänelle on nyt uusia kavereita etsinnässä, käyn Suomen Gerbiiliyhdistyksen kasvattajalistaa lävitse ja kyselen minua kokeneemmilta gerbiilitietäjiltä suosituksia millainen ratkaisu olisi parhain.

Ainakin alustavasti ajattelen kahta, tai kolmeakin nuorta kaveria Rhealle. Täytyy nuorten sudittajien ikäpolitiikasta vielä kysellä tietäjiltä, että millaisilla ikäluokilla lauman hierarkia toimisi parhaiten. Erityisesti tahtoisin vaaleanvärisiä kavereita Rhealle, koska näiden gerbupoppoiden kanssa olen aiemminkin haikaillut vaaleiden, valkoistenkin gerbujen perään (ei vain ole ollut tilaa/terrarioita niin monelle eri seurueelle). Jos joku tietää juuri luovutusikään tulevia tai sen juuri saavuttaneita naaraita vaaleissa ja/tai kirjavissa väreissä PK-seudulta (ihanteena akseli Järvenpää-Kerava-Vantaa-Helsinki), huhuilkaa minulle vaikka sähköpostiin aorttamusteinen( at )gmail.com. Erityisesti siis toivon tukevani asiantuntevaa ja harkittua gerbiilienkasvatustoimintaa sillä, että ne nuoret kaverit ostan/kotiutan. Erittäin ihanaa olisi päästä itse katsomaan millaisista oloista murut ovat peräisin. :)

Toinen näistä sisaruksista lähti sutjakammille suditusmaille.

Moni varmasti voi helposti sivuuttaa gerbiilin poisnukkumisen "se nyt vaan oli pieni eläin", mutta kyllä vaan minua surettaa. Pienestä koostaan huolimatta nämä gerbutytötkin kuuluvat perheeseeni ja he ovat minua auttaneet kovasti piristämällä sudittaessaan tai ollessaan normaaleja hupsuja tupsuhäntiä. Aivan lukemattomat kerrat ovat nämäkin tytöt saaneet minut nauramaan toheloinneillaan vaikka kuinka olisi minulla ollut huono päivä. Rhea ja Nyks ovat myös ensimmäiset omat gerbiilini.

Täällä tosiaan gerbunaaraille tarjolla tuo pikkasen reilun 100cm mittainen, 40cm leveä ja 50cm korkea terra ja tarpeen tullen saan myös pienempiäkin terroja käyttööni. Tekemistä, terveellistä ruokaa ja rakkautta tarjolla tulevillekin gerbiileille.

Pari päivää olin vain poissa ja marsujakin tuli niin kova ikävä, että taidan loppuillan viettääkkin heitä hemmotellen ja halaillen. *sydän*

-M

6 kommenttia:

  1. Voi kuinka harmi :( Mun mielestä gerbiilit on kauheen symppiksiä eläimiä, kaverilla oli sellaisia joskus ja itsekin halusin aikanaan. Kyllähän noita pieniä jää aina kaipaamaan. <3

    VastaaPoista
  2. Osaanottoni<3 Niitä keikkein pienimpiäkin jää kaipaamaan. Sulle on tullut liikaa lemmikkien kuolemia kyllä viimeaikoina. Koeta jaksaa. Nyks eli silti hyvän pituisen gerbiilin elämän<3. Haudattiinko Nyks Irin viereen? Osaanottoni<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovin. <3 Nyks ei samaan hautapaikkaan päässyt Irin kanssa, mutta kunniallisen viimeisen levon sai kuitenkin. :)

      Poista
  3. Heippa!
    Meillä saattaisi olla pari pikku hästäägi tyttöä vailla kotia. :) Stamina poikue näki viikko sitten päivän valon ja katselin tänään, että siellä olisi tyttötrio, joista yhden jätän kotiin ja loput kaksi etsivät yhteistä lemmikkikotia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heips, heips! Kiitos kovin tarjouksesta, mutta mie kerkesin jo jonottamaan toiselle kasvattajalle tulevia loppuvuoden poikasia. Sijainti näissä tulevissa on himpun lähempänäkin, kun täältä Seinäjoelle (missä sie taidat asustella) on 350km. :) Kiitos vielä ja palaan asiaan jos ei onnaakkaan jostain syystä tällä toisella. <3

      Poista

Heippa,

anonyyminä kommentoimisen suuresta suosiosta huolimatta pyydän sinua kuittaamaan kommenttisi tunnistettavalla nimellä tai nimimerkillä, kiitos! :)

-M