sunnuntai 20. maaliskuuta 2016

Marsuneniä ja pyllykarvoja.

Heips!

Viimeksi julkaisin vain muutaman kuvan ja nyt muut kynsienleikkuupäivän kuvatukset läpikäyneenä änkeän iloksenne (? :D ) lisää kuvia tänne. :)

 Kimurantti Nefi töyhtöineen.

 "Hmmm?"

 Nefistä miulle tulee usein mieleen leijonakuningas. Roarr! :D

 Nifran ymmärtäväiset nappisilmät. Hänen ja Gaian silmiä on jännä vertailla. Nifralla ei juuri koskaan näy silmänvalkuaiset, kun taas sille paljon tyypillisemmällä rodulla (self) Gaialla näkyy silmänvalkuaiset lähes kaiken aikaa (vaikkei kyseessä olisikaan pelottava tilanne). Tuumin juuri yksi päivä kuinka jännän erilaisia päänmuotoja miunkin kuikkupyllylaumasta löytyy.

 Nyt vähän jo jännitti kameran ahdistelu.


 Nifra-murulla ilme meni tälläiseksi kun radiosta tuli uutiset poliittisine kiemuroineen. :D

 Ritari tapojensa mukaisesti ei totisesti ole mikään sylissäviihtyjä. Kynsienleikkuun jälkeen tohtii noin 10 sekuntia olla paikallaan ja sitten mieluiten lähdetäänkin jo lätkimään. Kuulemani mukaan tälle rotukoktailille hyvin tyypillinen piirre. Ultimaalinen söpöys kyllä antaa anteeksi paljon! :'D

Meni juuri aurinko pilveen niin ei ollut valoa tässä kuvassa kauheasti.

Yamsu-muru on kyllä sellainen draamakuningatar, ettei mitään rajaa. :D Hän aina 08-09 aikaan aamulla aloittaa järkyttävän palosireenihuutonsa, että vaatii palvelua HETI aamupellettien tiimoilta. Tänäänkin olin ajatellut nukkua sunnuntain kunniaksi pitkään, mutta pakko oli unien jatkamisen kannalta käydä antamassa marsuille aamupelletit 08 aikaan Yamsun kuorolaulun aloituksen takia. :D Kömmin mutisten toimenpiteen jälkeen sänkyyn takaisin ja jatkoin vielä hetken unia. Olen itseasiassa niin tottunut Yamsun aamuhuutoihin, että eräänä aamuna heräsin siihen, ettei kukaan huutanut vaikka kello oli jo 09! Tästä sitten huolestuin ja menin antamaan aamupelletit jokatapauksessa ja siellä draamapylly oli varmaan itse nukkunut pommiin kun mökistään kömpi huutaen kun hoksasi miun tulleen eläinhuoneeseen. :D Yamsu on siis kouluttanut minut palveliakseen, assosioinut ovelasti mieleeni aamut ja pelletinjaon aikataulun.

 Rapsu-muru oli huomattavasti chillimmin kuin kamunsa Vankikarkuri, joka seuraavaksi olikin vuorossa. Rapsu on kyllä niin ihana nenämussukka, ettei mitään rajaa. *sydän*

Silloin aikanaan 2013 ensimmäisiä marsuja hommatessani tuumin josko tämä punasilmäisyys on minun juttuni ollenkaan. Käännekohta tapahtui kun ostin Aidalta Rapsun ja Yamsun ja tykästyin Rapsun persoonalliseen ulkonäköön todella kovasti. *sydän* Tarvittiin siis vain omakohtainen kokemus! Nyt myös kuolailen puna/rubiinisilmäisiä gerbiilejäkin.. 

 Maailman Vankikarkuri, eli tuttavallisemmin Tirppa tai Pikku-Tirppa ei totisesti arvostanut kynsienleikkuutoimenpidettä, hänen ilmeensä kertoo paljon. :D Tässä kyllä huvittaa itseä se, että tykkään hirmusti keksiä jotenkin "normaalista poikkeavia" kutsumanimiä lemmikeilleni (lukijat ehkä huomanneetkin tämän jo), mutta Vankikarkurista tuli Tirppa. Tirppa, eikä mikään kolmeosainen sointuva nimi. Tirppa. . . :'D

 Ajatustenvaihtoa heinäpisteellä. Täytyy kyllä edelleenkin sanoa, että yksi elämäni parhaiten käyttämäni 120euroa oli Kauhiksen kastroiminen. Hän on NIIIIIN äärimmäisen onnellinen 7 naaraan haareminsa kanssa. Kauhis kun tosiaan luonnoltaan on sellainen, että muista uroksista olisi tehnyt reteästi makkaraa ollessaan itse niin macho, joten vaihtoehdot olivat kastrointi tai yksinelo. Olen niin iloinen, että valitsin kastroinnin viimesyksynä. Kauhis on nyt  kaksivuotias ja toivon mukaan vielä viettää vuosia ja vuosia tyttöjen kanssa.


Maailman abykerho ja Kauhis.

Kauhis ilmeineen vielä suurennettuna. :D

Toissapostauksessani mietin kovasti josko uskallan ottaa kantaa netissä yleistyneeseen aiheettomaan ihmisten kiusaamiseen ja pidinkin rustailuni suhteellisen miedonlaisena. Mietin mitähän lukijat mahtavat tuumia. Ja joko tästä johtuen tai johtumatta sain ihanilta erillisiltä lukijoilta palautetta joko kommenttien muodossa tai Marsumayhemin FB-sivuilla viestillä, että kuinka blogistani moni ammentaa iloa ja parempaa mieltä. Olin ihan tippa linssissä kun sain niin ihania viestejä todella sydämellisiltä ihmisiltä. Aivan uskomattoman ihana tunne tuli palautteita lukiessani. *sydän* Nimenomaan se iski miuun kovasti, kun kuulin lukijalta kuinka hän huonona/alavireisenä päivänään ammentaa iloa blogistani. Siis ihan mielettömän mahtia! *sydän*

Lisäksi toissapäivänä kävi aika hauskasti kun ripustelin marsupyykkiä kuivumaan ja mietin että täytyy varmaankin hommata toinenkin hevospesupussi (siis pussi, jossa voi pesukoneessa pestä vaikkapa satulahuopia, itse käytän marsupyykeille sitä) ja kappas, olin saanut viestin eräältä ihanalta entiseltä marsunomistajatutulta (siis tuttuni, joka ennen omisti marsuja), että hänellä jäi pussi tarpeettomaksi, tahtoisinko sen. :D Niin hauska "sattuma"! :D

-M

4 kommenttia:

  1. Hevospesupussi! Miks en ole aikaisemmin tiennyt tästä mitään! Kiitoskiitos tuhannesti kiitos! Terveisin neljän koiran, kahden kissan, kahden marsun ja useiden kanien omistaja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis eikä, mahtavaa! :D Joo on tuo ihan must have jos on vaikka marsupyykkiä. Ei ole yhtäkään karvaa ollut seuraavassa pyykkikoneellisessa, vaikka olisi ihmisten mustia vaatteita ollut! Alunperin keksin tämän Karvaisten Naisten Kylän Leeniltä, ihan life saver! :D

      Tässä vielä linkki kyseiseen tuotteeseen, itse tilasin joltain muulta saitilta, mutta näitä myydäänkin monessa paikkaa. :)

      http://kauppa.konitori.fi/pesupussi_hevosvarusteille?filter_name=pesupussi

      Poista
  2. Odotahan vaan, kun S. tulee ja sijoittaa sulle tuvan täyteen rubiinisimmuisia pikku jellona kettuja (=yellow fox) <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oh mi goodness <3 Kuulostaa aika ikävältä. ;D

      Poista

Heippa,

anonyyminä kommentoimisen suuresta suosiosta huolimatta pyydän sinua kuittaamaan kommenttisi tunnistettavalla nimellä tai nimimerkillä, kiitos! :)

-M