torstai 2. marraskuuta 2017

Sydämeni kansoittaneet ja lähteneet

Hei.

Kuten otsikosta arvaa on luvassa surullisia uutisia. Meillä on syksyn aikana täällä ollut hyvin surullisia poistumisia ja päätin näistä tehdä oman postauksensa voidakseni pitää muut julkaisuni vähemmän surullisina. 

Eniten minua on järkyttänyt kahden marsuni poisnukkuminen. Lisäksi syksyn myötä on kolme kääpiöhamsteriakin lähtenyt omia aikojaan.

Rakkaani, maailman kiltein marsuherra Efeldon lähti keskuudestamme hieman yli 4-vuotiaana. Hän vain kertakaikkiaan tuntui yht'äkkiä vanhenevan supernopeasti ja ennen kuin huomasinkaan tein saattohoitoa. Efeldonin aika tuli täyteen ja olen kiitollinen niistä 3,5 vuodesta, jotka hän oli luonani. En ole koskaan kohdannut näin kilttiä marsua kuin Efeldon oli. Ainoa terveysongelma hänellä luonani oli viimevuonna  kun hän vahingossa tökkäsi heinänkorren silmään lyhyen ajan sisään kahdesti ja sitä sitten hoidettiin eläinlääkärin ohjeiden mukaan. Silmä parani hienosti. Efeldon oli luonteeltaan jokseenkin arka, hän ei hakenut ihmiskontaktia kuin herkkuja hakiessaan. Suotakoon se hänelle, kaikki vain eivät ole sellaisia, että pitäisivät rapsutuksista heidän saadessa päättää jäävätkö tilanteeseen vai eivät.

Loppuun asti Efeldonin kaunis turkki pysyi kiiltävänä ja pehmeänä. Hänet päästettiin eläinlääkärin avustuksella pois mahdollisimman kivuttomasti ja nopeasti. Hän lähti ollessaan kaikenaikaa sylissäni ja siitä itkusta ei tuntunut tulevan loppua lainkaan.

Efeldonin paras ystävä Katkis lähti kuukauden päästä Efeldonin perään. Tämä vain 3-vuotias, hyvin potra ja aina niin hyväkuntoinen murunen lähti tosi nopealla tahdilla bakteeriperäisen keuhkotulehduksen takia, antibioottihoito ehdittiin juuri aloittaa kun hän oli seuraavana yönä poisnukkunut kotona. Viimeisen vuorokautensa hän oli kuitenkin kivuton eläinlääkärin antaman kipupistoksen takia ja lähtö oli niin nopea, ettei ehtinyt edes paino hänellä laskea sairastuksen takia. Kaikkeni tein hänet pelastaakseni, muttei niin ollut varmaankaan tarkoitettu. Katkiksella oli välittömässä läheisyydessä marsukavereita ja hänelle olin suunnitellut laittavani naaraan kaveriksi kun ensin olisin hänet kastroittanut. Katkis oli kyllä yksinjäämisestään huolimatta aktiivinen ja laidunteli rohkeasti näkyvillä paikoilla häkissä vaikka saatoin kolistella omiani eläinhuoneessa. Hän omasi todella hyvän ruokahalun. Kastraatiota en ehtinyt suunnitella sen pidemmälle kun hän jo lähti. Keuhkotulehdus tuli lääkärinkin mukaan kaverin poislähdön aiheuttamasta stressistä, joka altisti sitten tälle vaivalle. Onhan tämä ymmärrettävää, Katkis oli Efeldonin kaverina koko ikänsä vieroitusiästä asti.


Katkis oli todella fiksu marsu. Hän osasi avata kaikki tekemäni pahvihärpäkkeet, joissa oli herkkuja sisällä. Kukaan muu marsuistani ei osannut avata pahvileluja niin hyvin kuin Katkis. Hän aina lähestyi haastetta monesta eri suunnasta ja keskitti nakerruksensa eri kohtiin saadakseen lelun rakenteen löystymään.

Tässä kuvassa Katkis on kahden siskonsa ja emänsä Gaian kanssa vain 1 vrk ikäisenä. Heti tuona ensimmäisenä päivänä hän näykkäisi minua sormesta ja päätin hänen olevan ihan minun marsuni. Olin paikalla kun hän syntyi, hän putkahti maailmaan poikueensa viimeisenä, mutta sitäkin simpsakampana. Hänen elämänsä ystävyyssuhde oli Efeldonin kanssa, Katkis muutti heti vieroitusikäisenä emonsa helmoista Efeldonin luo ja he tulivat mainiosti toimeen ollessaan molemmat kuitenkin aika pehmeäluonteisia.


En kestänyt katsella yhtä tyhjää häkkiä Katkiksen poislähdön jälkeen ja muokkasin marsuherroille Dodille ja Melchiorille tuplahäkin. He ovat tyytyväisiä ratkaisuun. 

Hamstereista campbellit Aikamoinen Afrodite, Aristokraattinen Aivonystyrä ja Rape lähtivät viikon sisällä kaikki tässä syksyllä. Ensin Aivonystyrä ja Rape toisistaan riippumattomasti saman yön aikana ja viikon päästä Afroditekin. Rape lähti vanhan iän myötä, mutta nuo kaksi muuta pulleroa kyllä yllättivät aikaisella poislähdöllään. Eivät ehtineet edes kahteen ikävuoteen asti. Rape oli siitä jo reippaasti ylikin.

Ymmärrätte varmaankin, ettei ole ollut hirveästi fiilistä postailla blogiin viimekuukausina kun on ollut murheita niin paljon.

-M

4 kommenttia:

  1. Voi ei. :( Tosi surullista, eläinten poismeno on itsellenikin ollut aina todella vaikeaa käsitellä. Osanotot. Varmasti kaikki elivät onnellisen elämän loppuun asti hyvän omistajan parissa.

    VastaaPoista
  2. Voi surku! Isot osanotot! <3 Aina niin hirveää luopua, ja vielä noin monesta samaan aikaan, ei yhtään kivaa. Toivottavasti nyt pysytte kaikki jatkossa taas terveenä <3

    VastaaPoista

Heippa,

anonyyminä kommentoimisen suuresta suosiosta huolimatta pyydän sinua kuittaamaan kommenttisi tunnistettavalla nimellä tai nimimerkillä, kiitos! :)

-M