Heippa!
Mitäs tässä on ehtinyt reilun viikon sisään tapahtua?
Pari päivää sitten laajensin tyttöjen kerrostaloasumusta parin jatkopalan verran, nyt tuli abouttiarallaa 30cm x 90cm lisätila siihen alakertaan. Niin ja nyt syödään täällä tovi Oxbown pellettiä kun loppui se useampi kuukausi sitten vääntämäni 15kg sekoitus. :D Täytyy pistää ihan kunnon tilaus vetämään taas kuunvaihteessa kun palkka rapsahtaa tilille ja tehdä omaa sekoitusta niin että riittää taas toviksi.
Luna on osoittanut kykynsä Ninjana, varsin helposti hän itsensä raahaa juoksupyörää pitkin ylös ja mutustelemaan kattokaltereita. Tästä johtuen terran päällä onkin hänellä vielä ritiläkaton lisäksi noin kolmesataakuusikymmentätuhatta kiloa kirjoja. :D Joku hysteerinen eukko otti siis opikseen siitä, kun Stuart aikanaan karkasi terrastaan ja sai häntä kaivella uunini rakenteista…
"Mikä tämä on?" Aika vähän/hyvin vähän juoksaria Stuart käyttää, niin
siirsin hänelle ostamani ison puisen juoksarin Lunalle, joka on yhtä
kova tuhoamaan asioita ja vipeltämään rintakarvat vipattaen kuin Arnold
Terminaattoreissa. :D Pistän luultavasti seuraavaan tilaukseeni
Zooplussalta vielä toisen tuollaisen puisen juoksarin, niin on sitten
isot ja kivannäköiset molemmilla. :)
Gerbiileillekkin kuuluupi hyvää, viihtyvät kovin hyvin tuossa n. 100 x 40cm terrassaan ja jatkuvasti jotain irtaimistoa on tuhoamisen alla. Niinkuin gerbiileillä kuuluisikin olla. Gerbiilit ovat muuten tottuneet oikein mukavasti ihmisiin, miuun juuri sattuneesta syystä eniten. :D Eivät säiky vaikka menisi irvistellen hinkuttamaan naamaansa heidät terransa seinään (en tosin tälläistä ole tehnyt mutta voisin kuvitella että reaktio olisi sangen rauhallinen siihenkin hulluuteen :D ), eivätkä silloin kun siivoilen/järjestelen heidän terraansa. Oikeastaan tämä on ns. "myönteinen ongelma", koska he tunkevat tielle kokoajan yrittäessäni tehdä jotain. Todella sympaattisia otuksia! *sydän*
Gerbiileillekkin kuuluupi hyvää, viihtyvät kovin hyvin tuossa n. 100 x 40cm terrassaan ja jatkuvasti jotain irtaimistoa on tuhoamisen alla. Niinkuin gerbiileillä kuuluisikin olla. Gerbiilit ovat muuten tottuneet oikein mukavasti ihmisiin, miuun juuri sattuneesta syystä eniten. :D Eivät säiky vaikka menisi irvistellen hinkuttamaan naamaansa heidät terransa seinään (en tosin tälläistä ole tehnyt mutta voisin kuvitella että reaktio olisi sangen rauhallinen siihenkin hulluuteen :D ), eivätkä silloin kun siivoilen/järjestelen heidän terraansa. Oikeastaan tämä on ns. "myönteinen ongelma", koska he tunkevat tielle kokoajan yrittäessäni tehdä jotain. Todella sympaattisia otuksia! *sydän*
Gaian masu muuten vain kasvaa. Huomisen aion pyhittää pitkälti marsujutuille; niin punnitsemiset kuin mahdolliset kynsienleikkuutkin. Ties vaikka saisin freessejä kuvia eetteriin taas sen seurauksena.. :)
-M
Ääää kuin ihania kuvia! Etenki hamsukuvat yllättäen tekee minuun vaikutuksen, on ne vaan niin mahottoman sulosia! Meillä oli Ninnillä (eli tuolla syrkillä) kans kirjoja ja semmonen puurasia dunan ritiläkaton päällä sillon kun neiti vielä majaili pienemmässä dunassa ja kattokaltereiden nakertelu oli ihan pakollista. Ninni tuhos sinä aikana yhen puisen ompelurasian (pohjassa reikiä, siis ihan oikeesti...) ja yhen satukirjan kannet. :D Oli semmosia kivoja kaltereiden välistä jyrsittyjä koloja koko kirjan matkalta... Että kannattaa olla varovainen jos kovinki tärkeitä kirjoja laittaa painoksi kattoviritelmän päälle, meillä ne nimittäin tuhottiin ainaski ihan heti! :DD
VastaaPoistaJa voi että nuo gerbiilit on söpösiä kans, oon nyt alkanu eläinkaupoissaki käydessä aina vilkuilla gerbiileitä, mut vielä ei kyllä oo niiden aika meidän kotona. Meille on muuttamassa yksi uusi hamsulainen tän kuun aikana vielä (sit näitä ois viisi :D), ja sen jälkeen on meidän huushollin eläinkiintiö täynnä joksikin aikaa. Mutta joskus on vielä haaveissa kesyhiiret ja gerbiilitkin, vaikka hamsterit taitaa olla niitä mun ykköslemmikkejä vielä pitkänpitkän aikaa.
Wiiiiiii, kiitos! *sydän* Kiitos kovasti vinkistä noiden ritiläpainojen suhteen, täytyykin tarkkailla tilannetta!
PoistaOih miekin niin odotan sitä teidän viidettä karvapyllyasukasta, aivan ihanaa perheenlisäystä teillä siis tiedossa! :)) Marsut -yllättävää kyllä- ovat miulla niitä ykköslemmikkejä, vaikka tokihan rakastan huimasti kaikkia karvapyllyjä täällä. :)