keskiviikko 19. elokuuta 2015

Valokeilassa erityismarsu-Iri

Heippa! 

Tällä kertaa tahdoin rakkaasta Irdinial Suurestani tehdä oman postauksensa. Olen monelta kuullut Irin olevan heidän lempimarsunsa miun karvapyllyistä ja en yhtään sitä ihmettele kun kyseessä näin poikkeava soturimarsu. :)


Iri n. 6vk

Irin saapumisesta onkin oma postauksensa viime lokakuulta, se löytyy TÄSTÄ  ja  postaus joulukuiseen eläinlääkäritarkastukseen liittyen löytyy TÄSTÄ. Lisäksi Iristä olen julkaissut pari videoa TÄSSÄ postauksessa (sylissä pukittelua ja viinirypäleen mussutusta) ja Irin todennäikösin diagnoosi on MICROPHTHLAMIA (LETHAL GENE), josta löytää englanniksi tietoa TÄÄLTÄ. Normaalisti näillä epäonnisilla geeneillä varustettu marsu kuolee pian syntymän jälkeen, mutta Irillä on jo ensimmäinen syntymäpäivä hitusen reilun 2vk päästä!


 Iri vähän vajaa 7vk

Lyhyesti tuosta hänen miulle saapumisesta: aina jaksaa ilahduttaa kun ajattelen kuinka Iri pyöri miun unissa n. 10 (!) kertaa ennen kuin hänet löysin. Hän selvästi tosiaan tahtoi miun luo. *sydän*

Iri n. 4kk kera viinirypäleen maistelun.

 Iri n. 11,5kk.

Irissä on rakkautta ja mielipiteitä kuin pienessä kylässä. Paljon helpommin ilmaisee jos pitää tai ei pidä jostain ja tietenkin tuo kahden aistin puuttuminen lisää vielä hänen erikoisempaa käytöstään normaaliaistisiin marsuihin verrattuna. Iri on todella herkkä neiti, hän saattaa alkaa keskellä yötä kiljumaan olohuoneessa jos mie näen makkarissa painajaista. Iri aina herättää miut niistä, vaikkei mitään kuulekkaan. Lisäksi Iri aina aistii miun mielialoja, jos olen vaikkapa surullinen niin hän saattaa huudella miulle tahtovansa syliin.

Irin kanssa hengailua, "katsottiin" sarjoja ja "höpöteltiin". Iri juttelee aina kovasti sylissä ollessaan, sellaista mukavaa kuikutusta ja puiputusta kuuluu jatkuvasti ja useimmiten hän marssii ympäriinsä tutkien paikkoja. Höpöttely lainausmerkeissä kun hänhän on kuuro, juttelen hänelle siitä huolimatta tosin ja välillä hieman tuhisen lämpimästi hänen korvalehteensä. *sydän*

 Irille erittäin hyödylliseksi herkuksi olen huomannut Recoverypuuron. Siis siitä Recoveryjauheesta, joka on tarkoitettu kasvinsyöjille tukiruokintaan, lisään tilkan lämmintä vettä ja sekoitan. Tarjoilen sen hieman kättä lämpöisempänä, niin lämmittää toisinaan hieman palelevaa Iriäkin. Tämä puuro on siitä myös hyödyllinen, että se tekee hyvää Irin suolistolle, joka on varmasti muista marsuista poikkeava. Papanat ovat aina parempia kun hän on herkutellut tällä puurolla. :)

Siirtelee puuroa syödessään niin, että kulho näyttää halloweenkoristeelta ruokailun jälkeen. :D

 
Tämä jauhe siis kyseessä. Ostan sitä Kivuton-nettikaupasta TÄÄLTÄ. Yhdestä tuollaisesta pussista saa n. 4 annosta Iriä ajatellen ja tykkään sen hänelle antaa tuollai lautaselta kun saa itse rauhassa syödä. Yleensähän tätä annetaan toipilaille suuresta ruiskusta suuhun. (Kuva ajalta kun marsunpoikasia oli tulossa Gaialle, siksi tuo maidonkorvike on tuossa myös x) )

 Tässä tosiaan näkyy aikuistuneen Irin oikea silmä. Se on huomattavasti pienempi (todennäköisesti ei ole kasvanut lainkaan sitten poikasaikojen) kuin vasen silmä, joka voisi suhteutettuna hänen pieneen kokoonsa olla melkeimpä normaalin kokoinen. Vasen silmä näkyy tuossa pari kuvaa ylempänä. Ja vaikka tässä tämä oikea silmä näyttäisi aristavalta, sitä se ei ole. Rähmii hieman toisinaan ja tietenkin aina pyyhkäisen pois jos sitä näen. Todennäköisesti sekin on ollut vain kuivunutta pesumaitoa, jota marsut erittävät silmistään kun alkavat pestä itseään. Silloin tällöin laitan myös hieman eläinten silmätippaa siihen. Oli todella kiehtovaa kun Almond'sin Lea kävi täällä ja tutkaili Iriä. En ollut älynnyt itse aiemmin kiinnittää huomiota tuohon selkärankaan ennen kuin Lea siitä mainitsi, Irillä tosiaan on selkärankakin aika erilainen kuin normikuikkupyllyllä.

Eläinlääkäri miulle sanoi joulukuussa, että Iri voi yllättääkkin elämällä normaalin pitkän elämän ja tietenkin se olisi ihana asia. Arvostan nyt jo suuresti jokaista päivää kun Iri miun eloa rikastuttaa olemassaolollaan ja opettaa miua aistivajaan eläimen huolenpidosta. Jostain joskus luin, että marsun sydän painaa n. 2,1g ja on kauhean hellyyttävää ajatella kuinka paljon siihen mahtuu rakkautta ja elämäniloa. *sydän*

-M



4 kommenttia:

  1. Voi Iriä, kyyneleet silmissä luin tätä jutta. On hieno juttu että löysitte toisenne ja näkee kyllä että Iri on ihka onnellinen pikku marsu. Irille pusu nenän päähän ja sulle terkkuja Pave-poikamieheltä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, kiitos! <3 Kyllä vaan itelläkin silmät kostuivat kun juttua kirjoitin, että voikin joku nelijalkainen olla noin symppis ja ihana. :) Pave-Poikamiehelle miulta myös terkkuja, niin ihanaa että löysi siun luota kodin hän!

      Poista
  2. Ihana Iri <3 Paljon luonnetta pienessä paketissa :)
    Oon seuraillut vähän ulkomailla Irin kaltaisten sanctuary-hoitoloita, niin Irillä on tähän asti ollut kyllä paras mahdollinen hoito ja toivottavasti saatte viettää vielä paljon yhteistä aikaa!

    VastaaPoista

Heippa,

anonyyminä kommentoimisen suuresta suosiosta huolimatta pyydän sinua kuittaamaan kommenttisi tunnistettavalla nimellä tai nimimerkillä, kiitos! :)

-M