perjantai 16. lokakuuta 2015

Kuulumisia hurinan ja härdellin keskeltä

Heips.

Nää on taas niitä hetkiä, kun pitäs tehdä ainakin sata muuta asiaa, mutta kuitenkin  löytää itsensä rustaamasta blogiin. Käytännöllisyys kunniaan ja sillai! On mulla sentään samaan aikaan kynsilakat kuivumassa kun naputan, jonkinsorttista multitaskingia siis.

Lauman kuulumisista voisin aloittaa. Tosiaan tiistaina Kauhis pääsi tyttöjen kanssa asumaan ja nyt vasta tänään on ollut rauhallisempaa. Ti-ke yönä nukuin ehkä 2h ja senkin pätkissä, koska marsut riehuivat (Kauhiksen aloitteesta) niin kovasti. Keskiviikkona olikin miulla pinna jo aika kireällä kun 24/7 sain kuunnella sitä huutoa, vikinää, ryminää ja tuon yhden epätoivoisia huristeluyrityksiä. Saatoin ensimmäistä kertaa koskaan jopa kiroilla marsuille, että olisivat hetken hiljaa kun yritin puhelimessa puhua. :D Pääosin selviytymistaktiikkana on ollut laittaa koneella kuulokkeet ja musiikit korviin tai sitten olen ihan vaan lähtenyt kämpästä pois. Päivä päivältä meteliä on vähemmän (onneksi) ja ajoittain murut jopa osaavat olla marsuiksi ilman mitään marakattimeininkejä. Yöllä oli jopa 80% hiljaista, mihin olin varsin tyytyväinen. Ehkä Kauhis alkaa jo tottua kavereihinsa pikkuhiljaa.


Tosin en tiedä kuinka reiluja kamuja ovat kun ovat herran ahtaneet tossun alle! :D Kauhis pääsee pellettikipollekkin viimeisenä ja Rapsu edelleenkin lauman vanhimpana naaraana määräilee tuota herraa mennen tullen. Hyvä Rapsu!


Gerbiileistä olen ollut huolissani Ilveksestä, joka oli siis Ketun kanssa tapellut Ketun poisnukkumiseen saakka. Näyttäisi olevan naarmut paranemaan päin ja Ilves käy uteliaana ja virkeänä vähän väliä syömässäkin. Kaulassa hänellä on eniten jälkiä, karvat on monesta kohtaa nyhdetty pois ja alla on naarmuja, jotka onneksi vaikuttavat olevan paranemassa. Olisi kauheaa jos pieni Leijona jäisi yht'äkkiä yksin ja minulla olisikin lyhyen ajan sisään viidestä gerbiilistä jäljellä vain kaksi ja nekin eri sukupuolta, eli asuisivat yksin. Toivon ja haluan uskoa, että Ilves paranee hienosti.

Hamstereille kuuluu oikein hyvää, tosin nyt kun viimeaikoina on ollut ihan liian monta poisnukkumista tässä taloudessa huolettaa Stuart the Hamsterin puolesta, hän kun täyttää kahden päivän päästä 2v ja olen viimeaikoina tosi paljon kuullut muilta samanikäisten hamsujen poisnukkumisista vanhuuteen. Ei sille mitään mahda jos aika koittaa, eilen ainakin omaa oloani helpottaakseni ja toisaalta hamsuja piristääkseni annoin herkkuja monenlaisia mussutettaviksi. Laitoin monipuolista puuroa, kurkunsiivut ja kuorittuja luomuja auringonkukansiemeniä minimuruille syötäviksi, taisivat maistua. Poisnukkumisista mainitakseni, että on vieläkin ikävä rakasta pientä ilopilleriäni, Iriä.

 "I take s*it from no one!" T. Rapsu :D

Ja muita kuulumisia vielä. Miun kaverilistalla olevat tietävätkin jo, että hiljattain jatkettiin Metsurin kanssa erisuuntiin ihan hyvissä väleissä. Paljon siis muutoksia ollut nyt viimeaikoina täällä.. Elämä onneksi aina jatkuupi ja koskaan ei tiedä mitä tuleva tuo tullessaan.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

-M

6 kommenttia:

  1. Voi ei tota Rapsun ilmettä :D todellakaan ei voi tolle naamalle ryppyillä! Ehkä se on salainen laumanjohtaja. Meidän Eukkokin on johtaja, mut se tulee pintaan vaan, jos on härdelliä.
    Tsemppiä muutosten keskellä! Kyllä se siitä aina selkiytyy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos murunen! <3 Rapsu on kyl niin kovis.

      Poista
  2. Mun molemmat edesmenneet hamsut eli n. 2,5 vuotta. Saattaa teillä olla vielä aika paljon yhteistä aikaa. Ja koita ottaa ilo irti kun on hiljaista. 😉

    VastaaPoista

Heippa,

anonyyminä kommentoimisen suuresta suosiosta huolimatta pyydän sinua kuittaamaan kommenttisi tunnistettavalla nimellä tai nimimerkillä, kiitos! :)

-M