sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

"Astetta parempia kuvia marsuista"-proggis!


Hai!

Tänään otin sunnuntain kunniaksi projektin nimeltä "normaalia parempia kuvia kuikuista", ja tässä on tulokset näissä puitteissa joissa pystyn. :)



































Behind the scenes:





Puuh. Tässä näitä olikin. :D Mitä tykkäsitte?

-M

4 kommenttia:

  1. Ne on niin ihania kaikki. Mutta jotkut vaan on vielä ihanampia kuin toiset. Tuo orava on... niin hyvää, ettei sanotuksi saa. Mites nää viihtyy sylissä? Ja miten antavat ottaa kiinni? Mulla on itsellä vaan pari 9 kk tyttöä 120 cm häkissä. Toinen antaa hyvin kiinni, mutta huutaa kauheasti nostaessa. En kyllä usko, että sattuu, kun varovasti nostan. Toinen taas tuppaa säntäilemään laatikon päästä toiseen. - viirivehka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitämme nöyrimmiten kehuista! :D Orava oikeastaan vielä tuossa kuvaustilanteessa vetäisi hätäpissat lakanalle (keskelle maisemaa tottakai) ja papanoi niin, että piti papanat siivota rikkalapion kanssa ennen kuin seuraavan marsun pisti "kärsimään" as known as "kuvattavaksi". :D

      Sylissä parhaiten näistä viihtyy Nifra ja Nefi, Rapsu usealla totuttelulla voisi olla aika hyvä sylimarsu, Gaiaa jännittää vielä hiukan sylissä, ei oikein tunnu rentoutuvan syödäkseen esim kurkkua, useasti kun häntäkin totuttaa niin hyvä tulee. Orava on myös hiukan jännäilijä, kyllä hetken paikallaan pysyy kun korvien takaa rapsuttelee, mutta tuntuu olevan luontaisesti aika kova kipittämään. Noin nanosekunnin päästä ryhtyy yrittämään joka ilmansuuntaan kipittämistä kun rapsuttamiseen kyllästyy.

      Yamaha taas on aivan mahdoton, hän valittaa jo häkistä nostaessa kuin olisi viikon sonnat housuissa ja sen dramaattisen äänen perusteella hän pääsisi varmasti suoraan esim. näyttelemään Kauniisiin ja Rohkeisiin... :D Kynsiä leikatessa hän huutaa ERITTÄIN valittavalla äänensävyllä kuin palosireeni ja suhtaudunkin häneen kuin "erityislapseen", hän vaatii erityisen hellää ja hänen herkkyytensä huomioivaa kohtelua.

      Häkistä antavat marsut päivästä riippuen semiookoosti kiinni, Nefillä on joskus päiviä kun hän haluaa miua juoksuttaa aristokraattisen päärynävartalonsa kanssa enemmänkin ennen kuin antaa ottaa kiinni ja Yamaha ja Orava kipittävät karkuun minkä ehtivät. Ennakointi onkin näiden kanssa se avainjuttu ja rauhalliset ja määrätietoiset liikkeet + niille juttelu. Nifra, Gaia ja Rapsu antavat yleensä aika hyvin kiinni. :)

      Minkärotuisia/näköisiä siun tyttömarsut ovat? :)

      -M

      Poista
  2. Mun siskokset ovat kuin kaksi marjaa, mansikka ja mustikka. Kuinka kaksi niin erinäköistä voikin olla samassa poikueessa. Se rohkeampi kiljukaula on sileäkarvainen valko-musta-golden ja säntäilijä on kuin sheltie, siis pitkäkarvainen. Siitä mulle tuleekin mieleen ensimmäinen oma koirani joka tosiaan oli soopelivärinen (ruskea) shetlannin lammaskoira. Ja värikin tällä on ihan sama! On nää kyllä ihanat, mun mussukat! Ja lässyn-lässyn... (ja mä olen melkein viiskyt vee). -viirivehka

    VastaaPoista
  3. Oih, kuulostaa siun mussukat ihanilta! :D "Melkein viiskyt vee" ei kuitenkaan ole vielä viiskyt ja ikäkin on vain numeroita! ;)

    VastaaPoista

Heippa,

anonyyminä kommentoimisen suuresta suosiosta huolimatta pyydän sinua kuittaamaan kommenttisi tunnistettavalla nimellä tai nimimerkillä, kiitos! :)

-M