MARSUSANOMAT osa 1

Heippis hei!

Minä hieman hassuttelemaan inspiroiduin eivätkä nämä marsujen mielipidepalstat liity tekemääni työhön eläinkommunikoijana. Ennemminkin tein haastattelut ihmisenä, joka tuntee lemmikkinsä hyvin. :)

Haastatteluosio:

Haastateltavakseni päätyi arvoisa ja armaani Herra S, jonka kanssa olemme asuneet eläiminemme kaikkinemme yhdessä jo kolmatta vuotta.

*Mitä ajattelit ensimmäisen kerran kun näit Marsumayhemin eläimet?
Yllätyin marsujen ketteryydestä ja vauhdikkuudesta.

*Entä mitä ajattelit kun näit Marsumayhemin kirjoittajan, minut ensimmäisen kerran?
Tuon kun saisi :D

*Mikä eläinlaji on lempparisi seuraavista: marsut, kanit, gerbiilit, hamsterit vai hiiret ja miksi?
Kanit, pidän kookkaammista eläimistä.

*Voiko taloudessa olla liikaa kurkkua?
Joskus on saattanut tarjouskurkut homehtua.

*Miten juot aamukahvisi?
Toisinaan maidolla jos on termosmuki ja työpäivä niin silloin mustana.

*Kun tarjoilet marsuille herkkuja onko jokin tietty yksilö, joka saa herkun aina ensimmäisenä?
Jos joku on kiivennyt mökin tahi sängyn päälle niin sille annan yleensä ensimmäisenä.

*Kuka on mielestäsi hienoin marsu taloudessamme?
Karvapallo Ritari vetää ehkä hienoimman marsun tittelin.

*Onko sinulla lempparia hamsteria?
Metsän omenan kanssa olen eniten ollut tekemisissä niin se tällä hetkellä.

*Kuka on äänekkäin marsumme ja mistä uskot sen johtuvan?
Dodi lienee äänekkäin ja syy tähän löytynee kavereista tahi herkuista.

*Muistatko mitä ajattelit nähdessäsi Tirpan ensimmäisen kerran?
Selvästi tiukemmassa kunnossa kuin muut marsut.

*Mikä on lempiharrastuksesi tällä hetkellä, voit mainita kaksikin?
En halua puhua yksityisasioistani :--------D Warhammerien maalaus ja keräily

Kommenttini tähän haastatteluun: Joskus olen saattanut tosiaan ostaa kerralla liikaa (tarjous)kurkkua ja vihanneslokeron alimmainen on jäänyt vaille huomiota pitkäksi aikaa.. :D Tirppa tuli meille silloin kun olimme juuri seurustelleet vasta muutaman kuukauden Herra S:n kanssa. Yhdessä katsoimme miten Tirppa suhtautuu uuteen kotiin kun hän pääsi muun lauman joukkoon aitaukseen. Tirppa on totisesti päässyt myös elintasovatsaiseen tilanteeseen ajan kanssa.. Tuli kyllä kivoja vastauksia haastateltavaltani! :) 

Mielipidepalsta:

Yamsulla on paljonkin asiaa (jälleen). Hän kritisoi aamupellettien myöhästymistä varsinkin niinä päivinä jolloin hän ei itse ole nukkunut pommiin. Yamsu myös mainitsee toista kulmakarvaansa kohoittaen kuinka suvaitsisi saada herkkutarjoilun erikseen hänelle heinäpisteelle. Aina täytyy yksin sieltä heinäpisteeltä huhuilla muiden hakiessa herkut suoraan aitauksen aidalta. Yamsu tuntee arvonsa ja toivoisi sen mukaista palvelua myös! Mukavimmat kaverit ovat heinäpisteelle köllöttelyyn Rapsu ja Tirppa, he ovatkin Yamsun kanssa samasta paikkaa kotoisin (Maailman marsula) ja Tirppa on jopa Yamsulle sukua. Samanrotuisilla marsuilla on joku oma yhteytensä selvästi keskenään. Toisinaan on Yamsun mielestä hyvä huudella menemään ihan vain jo varmuuden vuoksi, jos vaikka tapahtuisi jotain huutelun arvoista!

Palvelijan mietenurkka:

 

Tämä alkuvuosi on ollut aikamoisen rankka useammankin eläinlapsosemme lähdön johdosta. Nifralle, gerbiilipapoille ja Freijalle jouduimme jättämään hyvästit ja kyyneliltä ei todella ole vältytty. Kuitenkin tahdon uskoa, että nämä hurjan surulliset tapaukset loivat tilaa taasen uudelle, ehkä nyt toinen elämäni osa-alue ottaa lisäpontta alleen kun "väylää vapautui". Näiden poismenojen myötä varsinkin Nifran ja Freijan kohdalla oli todella hurjaa huomata kuinka paljon aikaa vapautuikin! Yht'äkkiä käsissä olikin kaikki se aika mitä Nifran pitkäaikaisiin tukiruokintajaksoihin tulin ennen käyttäneeksi ja Freijakin oli myös aina puolet aamurutiineistamme, me kun annamme aamuisin päivän pellettiannoksen marsuille ja kanille. Tuntui varsinkin alkuun todella omituiselta joutua aamuisin vain hieman ripottelemaan marsuille pellettiä ja that's it. Freijankin elintila oli niin suuri, että sen siivoukseen meni aikaa aikamoisesti aina, nyt voin ajatella siivoavani eläinhuoneessa sitten vain keskitetymmin muita murusiamme. Olen kiitollinen yhteisistä ajoistamme kaikkien eläinystäviemme kanssa. Freijan lähdön jälkeen aurinko on paistanut kirkkaasti viikon verran ja se on omalta osaltaan tuonut valoisampaa asennoitumista jatkoon. Muita kuulumisiani mainitakseni voitteko kuvitella, rikkaimurini sanoi sopimuksensa irti! :D Olen myös tainnut viime vuoden puolella rikkoa kaksi siivouslapiota ja yhden pikkuharjan (kihveli?). Ostin nyt alkuvuodesta todella tömäkän metallisen lapion jolla kauhoa likaisia puruja pois häkeistä. Vielä ei ole osunut silmään sopivaa käsikäyttöistä pikkuharjaa lapiolle kaveriksi. Ehkä tämäkin megasuuri ja hohdokas tapahtuma vielä koittaa pian. Olen myös tuumannut, että neuloisin itselleni Freijan väriset sukat, joihin neulon myös kanin korvat. Langat on jo valmiina, mutta joskus näillä suunnitelluilla omilla projekteilla voi venähtää aika lailla päästäkseen käytäntöön asti.

Postauksen tähtikuikku:

Gaia, eli Gaius Maximus 4v 3kk! Gaialla on supervoimana onnistua pitämään yllä hyvin massakasta olemustaan, vaikka olisikin ruokavalio keventynyt aika lailla viimeisen vuoden sisään. Aikanaan nuorempana hän ei ollut lainkaan tuhdinpuoleinen, mutta yhteensä kolmen poikueen saatuaan ja eläkevaihteelle päästessään hän alkoi kerryttää elopainoa jo pellettejä näkemälläkin. Ihana hieman suurempi murunen on hän! Gaia myös varsinkin hieman kypsemmän iän saavutettuaan tuntee arvonsa ja kynsienleikkuussa nopeasti menettää hermonsa kun operaatiossa hänen mielestään kestää aivan liian kauan. Gaia saattaa yhden kerran hieman varoittaa hampaillaan, mutta heti seuraava kerta on jo ihan kunnon purema. Gaia ei suvaitse hidasteluja!

Muistoissamme:

Gerbiilipapparaiseni Ilves ja Leijona lähtivät kaksi päivää Nifran jälkeen heti vuoden alussa 3v 5kk iässä. Ilvekselle oli tullut suuri kasvain vatsaan ja veli lähti sitten samalla ettei enää eläkepäivillään ja aran persoonallisuutensa kanssa joutuisi stressaamaan yksinoloa tai uuden kaverin totutusta. Ilves oli heti edesmenneen Rheani jälkeen lempparini kaikista gerbiileistäni. Ilvestä kutsuttiin myös lempinimellä "Paksu poika" ja hän oli aina sosiaalisesti menossa mukana jos jotain tapahtui eläinhuoneessa. Kuvassa Leijona on vasemmalla ja Ilves oikealla.

Tulevia tuulahduksia:

Näköpiirissä on leppoisia eläkepäiviä murusten kanssa. Osalla marsuista on kaihi vallannut jo enemmän tai vähemmän silmiä ja parilla karva on hieman kuivahtanut iän myötä. Rapsulla on eniten kaihia, hänellä on enää toisessa silmässään hieman näköä jäljellä toisen ollessa täysin sokea. Yamsulla on sama sairaus ottanut myös osuutta silmistä, ei taida olla enää lasernäkö kyseessä. Nefillä on maltillisemmin, mutta kuitenkin tietystä kuvakulmasta katsottuna samaa vaivaa.  Tuumailen tässä  jotain hyvää lisäravinnetta karvan ja kynsien hoitoon murusille, ehkä helokkiöljy? Hirveän villejä tuoreita ei enää tohdi syöttää pömpylöille, koska parilla on taipumus virtsatievaivoihin jos on liian voimakasta ruokaa ja pari saattaa kaasuuntua poikkeavasta ruoasta jonkin verran. Kurkkua menee ja satunnaisesti hieman salaattia. Vesimelonia en juuri tule ostaneeksi, mutta toisinaan voisi sitäkin vähäsen antaa. Olen tosin sen verran hysteerinen marsueukko, että kaivan siitä siemenet pois ja leikkaan reunat irti. :D Nefi ja Dodi ovat oikeastaan ainoita, jotka saisivat syödä vaikka rajattomasti porkkanaa, Nefille erityisesti olenkin järjestänyt salaisia herkkutarjoiluja erikseen ja tätä jatkan jatkossakin.

Loppukevennys:

Kauhiksen säihkysääri!

-M

P.S

"Mitä tapahtuu?!"