keskiviikko 27. tammikuuta 2016

Huminaa.

Heips!

Tässä lähinnä vain kuvia tällä kertaa kun pää humisee tyhjyyttään.. Tai miten sen sanoisi.. Pää humisee kun se on niin täynnä TO DO -listan osasia, Ikean kasseja ja banaanilaatikoita. Vankikarkuri sujahti tuonne laumaan pulisten ja sukkelasti, aivan kuin aina olisikin ollut täällä. Jotenkin huvittaa, että vuoden verran häntä olen tänne miettinyt, joten ei ollut aivan puskista temmattua murun tänne kaappaaminen. :D

Nefi edustaa pyllytöyhtöineen.


 Rapsu on niinkuin Väiski Vemmelsääri porkkana suupielessään. :D

 Maailman abykerho!

 Stuart the Pappahamsteri 2v 3kk tuumii, että "jummi, muutetaanko me?"

 "No, joko mennään sitten!" *sydän* Hän on oikein tomerassa ja itselleen tyypillisessä virtaviivaisessa kunnossa. Herkkuja olen joka päivä jossain muodossa hänelle nyt antanut Luna-mummelin poisnukuttua kun Stu on nyt ainoa syrkkini. Herkkuina toimivat vihannespalat, piltit ja herkkutikkukin (vanhuudenpäivien luxuslisä). Jos Stu kipittää vessassaan käymään saattaa hän jäädä tuijottamaan miua matkallaan mökkiin jos puhun hänelle. Kuuntelee korva tarkkana ja yleensä tulee vielä kerjäämään kaltereiden äärelle. :D

"Nyt vähän jännittää." T. Vankikarkuri feat. muuttokasseja taustalla

 Muutamanlaisia aitauskuvia.

 Kaksi heinäpistettä on varsin kätevä juttu. Tuo vasemmanpuoleinen on kierrätetty sängynaluslaatikon pohja.

Nefi poistuu abykerhosta. Ehkä häntä syrjittiin keskustelussa. :D

Perus Rapsu. Jotain uutta tuoksua oli ilmassa. Vankikarkuri oppi"poikana" taustalla. *sydän*

Muutto haittaa harrastuksia, koska miun telkkari lähti eilen äidin matkaan ja samoin kävi nojatuolillekin. Nyt on olkkarissa vaan kaksi pikkutuolia ja tietokone. Harmi etten ole koskaan oikein intoutunut neulomaan tietokoneen äärellä.. Tavaran vähennys roimalla kädellä on nyt ollut teemana täällä ja kiitän onneani kun viimevuonna annoin ikivanhan sohvani vietäväksi kaatikselle. Niin ihanaa ettei sekin röhväke ole täällä hävitystään odottamassa. :D Fidalle menossa pari valtavaa kassillista kaikenlaista kamaa ja eteisen kaapit, keittiö, vaatehuone ja olohuoneen kaapit on käyty läpi ja pakattu. Jummi. Neljä vuotta sitten muutin itse viimeksi, mutta "onneksi" olen ollut sinä aikana läheisten muutoissa auttamassa niin ei ole roudaustaito päässyt ruostumaan. :D

-M

tiistai 19. tammikuuta 2016

Vankikarkurin kanssa kotiin kynsistudiolta.

Heips!

Iloisempia uutisia tällä kertaa! Viimevuoden alussa (suunnilleen vuosi sitten) oli juttua Maailman Aidan kanssa, että Vankikarkuri-marsun olisin kotiuttanut. Siihen tuli kuitenkin miulle parit muuttujat matkaan ja jäikin suunnitelma jäihin. Noh, tänään sitten kävin Aidan huomassa uudistamassa käpäläni uuteen uskoon oli laukussani paluumatkalla muutakin kuin hyvä mieli uusista kynsistäni. Käsilaukussani oli pahvilaatikko, jossa kulki mukana Vankikarkuri! (Ei, en todella voi vastustaa tuon nimen käyttöä eri asiayhteyksissä huumorimielessä! :'D )


Tämä naaras on syntynyt 28.12.2014, eli on muutamaa viikkoa yli vuoden vanha. Rodultaan Abessiinialainen niinkuin Rapsu ja Yamsukin ja tietenkin Aidan kasvatti. Väriltään tämä murunen on tortti, eli tortoiseshell&white. Sukutaulua tuossa tutkin ja huomasin, että Vankikarkuri on Yamaha-Kaaharilleni sukua, koska Vankikarkurin isänemä on sama kuin Yamsun emä.

Karkuripylly! Ritarilla on vastaavasti valkoista pyllyssänsä ja se tekee karvapyllystä vielä söpömmän mielestäni. :'D Kyllä oli ihmetys kun aitaukseen pääsi. Ihanaa pulputusääntä jutteli menemään aitaukseen tutustuessaan eikä suuresta hätkähdellyt. *sydän* (tähän kuvaan Herra S. kommentoi seuraavaa: "Surullinen ruokakippo...Joku on protestina vääntänyt köntsät sinne" *nauran kippurassa*)

Leidit olivat aika chillisti. Ihmettelivät uuden tulokkaan hajua vain, muttei mitään kärhämää näkynyt kuitenkaan. Vankikarkuri tuntuu olevan ei-dominoivaa sorttia, jolloin sujahtaakin laumaan mukavemmin. Olin myös kehitellyt harhautukseksi freesit pyyhkeet aitaukseen ja tuoreen heinä- ja pellettitarjoilun. Gaia ei edes huomannut uutta tulokasta pellettikippoa kauhoessaan vaikka toinen tuli ihan kylkeen syömään. :D Kauhis taasen tietenkin oli hirveän onnessaan uudesta leidistä haaremissaan. Nenä kiinni tulokkaan pyllyssä mentiin tovin verran huristellen.

Ai miten niin harhautuspelletit kipoissa? :D Kuvasta uupuu Nefi ja Vankikarkuri.

Ja puhelinlaatuun...

Kohta täytyy miulta kieltää lailla luurin kuvanmuokkausohjelma. :D Sherlock Gaia jatkaa väsymätöntä työtään rikollisten kiinnisaamiseksi! (Kuinka ironista, että hänenkin seurakseen muutti Vankikarkuri..)

Tänään uudistuneet tassuni. Punaista, mustaa, kimalletta ja vihreitä silmiä! Kiitos Aidalle näistäkin. *sydän*

Sai kyllä marsuparka elämänsä kyydit kun tarvoin studiolta juna-asemalle kauhealla kiireellä ja ihan liikkumattomana ei pysty olalla keikkuvaa laukkua pitämään kun on liukasta ja hoppu. :D Myös huomaa hänen sukulaisuutensa Yamsuun (ultimaalinen kriisimarsu).. Tovin rauhallisuuden jälkeen Vankikarkuria noukin kotona kuljetuslootasta, oli hän niin tomera kuivikkeisiin kaivautuessaan, että hänen elonsa luonani alkoi silmätipoilla ja roskien kaivuulla silmistä. :D Yamsun toinen päivä luonani sisälsi täysillä aitausta päin juoksemisen ja jumiinjäämisen. Palosireeninä huutaen kaikenaikaa. :D

Joku vihaisen näköinen eukko juna-asemalla myhäili itsekseen kun käsilaukussa kulki mukana marsu. :D

Pahviloota :D

Vankikarkuri kasvattajansa Aidan kera. *sydän*

Herra S:n kanssa keitettiin kahvit kun laitettiin Vankikarkuri tuonne aitaukseen ja istuttiin vieressä seuraamassa aitauksen tapahtumia kahvia hörppien, Aika monet naurut saatiin kuikkupyllyjen toilailuista, mutta vältyttiin kahvin hengitysteitse elimistöstä poistumiselta sentään (tosin miun aamun eka kahvihörpsy päätyi puoliksi leukaa pitkin valumaan, joten olkoon tasapaino nyt elämässä). :D

-M

maanantai 18. tammikuuta 2016

Hei hei, rakas Lunani.

Hei.

Suureksi surukseni on uutisia, että rakas pitkäkarvainen syyrialainen hamsterinaaraani Luna nukkui pois nyt illalla korkeassa 2v 3vk iässä. Hän onneksi lähti ns. "saappaat jaloissaan", eli tutut herkut ja tekemiset maistuivat normaalisti, kunnes 10min päästä löysin hänet poisnukkuneena pesänsä ulkopuolelta. Oli varmaankin tekemässä normaalia kierrostaan kun hänet korjattiin pois tästä elämästä. Kyllä vaan voi hamsteriakin itkeä silmät päästään. Onneksi Lunalla kuitenkin tuntui olevan ihan hyvä elämä ja hän ulkoisesti näytti hyväkuntoiselta ja terveeltä koko ikänsä. Oma puuhakas ja herkuille perso itsensä oli loppuun asti. Olen hyvin kiitollinen näistä yli 1,5vuodesta, jotka hän oli luonani. 

Hyvää matkaa, rakas pieni.

-M

sunnuntai 17. tammikuuta 2016

Tunnelmia ennen muuttoa ja uudistuneesta ulkoasusta

Heipä hei!

Joku voinee olla arvannutkin, että miun aivonystyrät on kansoittanut aika pitkälti MUUTTO, MUUTTO ja MUUTTO. Tälläi putkiaivo kun vielä olen niin en saa tuota aihetta suljettua pois pääkopastani ennen kuin prosessi on suoritettu, eli parisen viikkoa vielä. Tietääpähän mitä tuumia jos ei saa heti unta kun menee nukkumaan. :'D

Säästin nuo alla näkyvät kolme gerbiilikuvaa, jotka Iines otti käydessään täällä ja voisin ne nyt eetteriin pläjäyttää.

Tomera gerbumies Ilves seikkailee näissä.

Join päiväkahvin tänään istuen Ilveksen ja Leijonan terrarion edessä gerbujen puuhia tuijotellen. Kaikessa yksinkertaisuudessaan äärimmäisen viihdyttävää katsella iloisenoloisen gerbiilin villiä heinän tai pahvinsilppuamista ja kaverinsa karvan putsausta. Ehkä jopa hieman meditatiivista vain ryystää kahvia ja tuijottaa sudittajien menoa. :)

Käydessämme tulevan asunnon näytössä olimme onneksi ottaneet työmiehen mittanauhan mukaan, eli sellaisen mikä ei tyssää johonkin 150senttiin niinkuin miun neuletyöpussukassa kulkeva versio. Miulla oli ihan ykkösenä mielessä saada mitat tulevasta eläinhuoneesta, muulla ei omalta osaltani juuri ollut väliä. Nyt olenkin sitten mittoja käyttäen tehnyt jo paperille suunnitelman mihin mahtuu mitäkin ja ainakin paperilla plääni vaikuttaa hyvältä, katsoo onko sitten käytäntö ihan erisfääreissä. :D

Vähän myös meinasi käydä omalta osaltani klassisesti kun tietenkin innostuin heti alkuun tuosta tulevasta muutosta ihan hirveästi. Minun kohdallani se tosiaan on sitten sitä, että on niin innoissaan että hyvä kun sukat pysyy jalassa pyörimiseltään (ja sydän hyräilee) ja olotila jatkuu aiheesta riippuen jonkinmoisen tovin. En ollutkaan niin "ehjässä kunnossa" kuin aiemmin jos olen jostain suuremmasta asiasta hihkunut, nyt kompuroinkin sitten "uuden asunnon alkuhuuman" laskettua "monttuun" ja piti pari päivää ihan vain levätä ja ottaa tosi relasti. Energiaa siis oli humpsahtanut ihan hirveä lasti ihan vain superinnoissaan olemiseen muutaman päivän ajan. :D Onneksi ei menty pitkän kaavan mukaan, eli monttu olisi ollut paljon pitkäkestoisempi, jotain eheytymistä sentään tapahtunut viimeisen vuoden aikana. Parempaan päin mennään. Huomaa vain kuinka on kolhuja tullut otettua vastaan viimevuosina aikamoisesti niin, että tasaisen vahvan pinnan sijaan voi olla joukossa myös paikattuja kohtia. Ne eivät ainakaan _vielä_ ole niin vahvistuneet, että pystyisivät täysin ehjästä menemään. Onkohan tämä joku aikuisuuden osa-alue myös, että tutustuu itseensä paremmin. Mene ja tiedä. :D Ihan hyvä tahti tuntuu olevan, että jokaisena päivänä tekee nyt vähän jotain muuttoa ajatellen, niin ei ole aivan niin älyttömän kaaoottista sitten kun aletaan Herra S:n kanssa kantamaan rompetta muuttoautoon.


Alkuviikosta menen moikkaamaan Maailman ihanaa Aidaa ja taidan lähteä tapaamisesta freessattujen tassujeni kanssa ainakin. Siitä lisää sitten kun kotiudun takaisinpäin.. Heinää käytiin Sen Naapurin Miehen (jatkossa häntä kutsun täällä "Herra S"ksi, koska hän ei ole naapuri enää kun yhteen muutetaan :D ) kanssa hakemassa tutulta hevostallilta ja yllätyin, että ihan ok-laatuisia paaleja pyydystettiin mukaan. Käytiin myös noukkimassa Rapunzelilta rehua eläimille, kevyt 20kg säkki Marsumenua ja pari muuta pienempää tarttuivat mukaan. Kyllä oli taas savotta pakastaa kaikki rehut ennen käyttöönottoa, onneksi nyt pystyi kannelliset ämpärit lykkäämään partsillekin pakastumaan. 


Joku saattoi huomatakin, että vaihdoin blogin yleisilmettä keltaisemmaksi ja vadelmaankin päin. Kyllästytti jo vaaleanpunainen ja tämä on tämä väistämätön "new year, new me"-hommeli, että uudistusta kaipailee monenlaista. Nifra erityisesti edustaa tuossa bannerikuvassa hyvin tomerana. :'D Kiitos Iines N. tosiaan bannerikuvastakin. Erityisen raflaava muutos on nuo putkahtaneet miljoona tunnistelinkkiä tuonne vasempaan palkkiin alareunaan. Sieltä voi nyt hakea postauksia aiheen perusteella, ja sen luulisi helpottavan blogin lukemista jos on vaikkapa kiinnostunut tietämään jostain aiheesta lisää vanhempia postauksia. Laitoin siis kaikkiin yli kahteensataan postaukseeni nyt nuo tunnisteet. Projektin suoritin irvistellen kolmessa erässä, onpahan nyt ainakin tehty. :D

Joku aivonystyrä oli leikkinyt luurillansa.. :D Sherlock Gaia ratkoo kaikki rikokset! 

 Oli huisin mukavaa käydä syömässä taas Haraldissa viikinkityyliin. Ooh nam. Miulla tuossa punajuurimiekka ja ukolla jotain hyvin lihaisaa. Samalla reissulla piipahdettiin nopsaan Stockan MAC-osastolla, miulle oli vihdoin kertynyt kuusi tyhjää heidän purnukkaansa ("back to MAC") ja niitä vastaanhan saa valitsemansa huulipunan. Ruby Woo, eli mattainen kylmä punainen lähti mukaani. :)

Tervajädeä (ooh nam)  ja Herra S:n räiskäleet. :D

-M

sunnuntai 10. tammikuuta 2016

Kuulumisia, kuvia ja ison muutoksen paljastus!

Heips!

Täällä aikamoista menoa ja meininkiä on ollut, niin en ole blogin äärelle istahtamaan ehtinyt sen kummemmin. Pakkasta on ollut (niinkuin ei kenellekkään enää tullut yllärinä) ja siksipä voitaisiin aloittaa lasitetulla parvekkeellani asuvasta Freijasta. Hän on kehittänyt aivan hillittömän talvikarvan ja minä puolestaan hänelle monenmoisia pesäkolonmallisia systeemejä aitaukseensa. Paljon purua, heinää ja pahvilaatikkomökkikin tuolla tehdashäkissä hänellä. Pariin muuhun laatikkoon laitoin tekstiilejä tuomaan pesäkolomahdollisuutta, että pääsee hieman suojaan pakkaselta. Hyvin on muru pärjännyt.  

Sandelslaatikko saatu (en itse juo olutta) ja se on täynnä heinää. Freija on laatikolle hampaanjäljistä päätellen näyttänyt kuka määrää. :D

Veden antaminen tietenkin on  tuottanut päänvaivaa, koska juomapullot ovat pakkasella ihan yhtä tyhjän kanssa. Olen ratkaissut ongelman viemällä kanille muutaman kerran päivässä uunivuoan paksun lasisen kannellisen vettä, jossa aina hetki menee ennen kuin se jäätyy ja siitä kani voi juoda ihan mukavasti, eikä sitä voi kaataakkaan astian ollessa puolivälin kohdalta aidan alla, joten kanikaan ei voi vahingossakaan kastua. Veden vaihdan ainakin kolmesti päivässä. Kiitos Kiiralle kun vastaili miulle kysymyksiin tähän liittyen.

 Kävin tuossa yhtenä pahimmista pakkaspäivistä siivoamassa aitauksen päivänvalon aikaan ja oli kyllä varpaat niin jäässä lopulta (suutarin lapsilla ei ole kenkiä, missä olivat villasukkani??), etten ihan millintarkkaan pikkuroskaa enää lakaissut tuosta kuramatosta. Oli aika eksoottista pukea sata kerrosta vaatetta päästäkseen kaninsontaa siivoamaan! :'D Hevostallivuosilta sinänsä kyllä lannan luonti pakkasissakaan ei ole uusi juttu. Tämä kaniversio ehkä oli hieman hassumpaa hommaa.

 Hieman olen aiempaa enemmän hänelle myös nyt kovemmilla pakkasilla antanut rehua. Freija syö Rapunzelia ja se on maistunut oikein hyvin. Herneenversot on myös kova juttu, tämä kuva on tältä päivältä kun uhrasin eläimilleni loput herneenversot jotka olin hommannut omaa salaattiani varten. :D Jos on oikein kylmä, niin huomaa kuinka kanit tosiaan haihduttavat lämpöä korviensa kautta Freijan pitäessä korviaan takakenossa pääosin.

 "Nom nom nom.."  Tuo punertava pussilakanassa muuten on punajuurta, jota syötiin hiljattain.

 Ritarin korva photobombaa! :D

 "Eukot ei osaa käyttäytyä.." T. Kauhis

 "Tämä on kriisi." T. Rapsu

Tässä Stuartin asumusta siivouksen jälkeen..

..ja tässä kun hän oli uudelleenrakentanut pesänsä. Kuivikkeet saivat lähtöpassit ja talouspaperit otti tilalle. :D

Sain muuten vihdoin käyttöön joululahjaksi saamani älypuhelimen. Kivikautisesta Nokian halkomallista Samsungin ihan perus älyluuriin, jota taidan jopa minä osata käyttää. Kyllä siinä tovi menikin kun uroolleni huutelin "Apuuaaaa, mikä tää juttu on? Mitä nyt pitää tehdä? Miksi mun pitää toiki tieto antaa?". En ole mikään tekniikan ihmelapsi, mutta osaan jo ainakin soittaa, viestittää ja ottaa kuvia sillä, joten taitaa homma olla ihan hyvin hanskassa. :D Yllä oleva kuva siis on puhelinlaatua. Gaia kävi manikyyrissä urooni häntä pitäessä ja minun leikellessä kynsiä. Gaialla etutassujen ulkoreunojen kynnet kippuroituvat (siis ihan poikasesta asti, ne vain kasvavat suoraan kippuraan vaikka kuinka olisivat lyhyet) ja olen todennut niiden leikkelyn helpoimmaksi jos joku pitää Gaiaa niin näen paremmin.

ISOA MUUTOSTA TULOSSA !

Eli siis kuten otsikkokin vihjaa, on myllerrystä luvassa. Nimittäin minä, eläimeni ja Se Naapurin Mies muutamme! Sopimukset on tehty ja muutto alkaa 1.2, eli n. 3vk päästä. Tuleva asuntomme on aivan ihana. Olen niin onnellinen siitä. Tulevan asunnon talo on rakennettu ihan hiljattain, muutamme valtavalla lasitetulla parvekkeella varustettuun kolmioon, jossa SAAN ELÄINHUONEEN (lemmikit ovat btw sallittu), joka on pitkäaikainen haaveni ollutkin. Kani jatkaa parveke-eloaan ja siellä tulevalla partsilla on tuon kanin aitauksen lisäksi tilaa vaikka oleskelusohvallekkin, joten pääsee kevätauringon lämmittäessä itse vaikka neulomaan partsille kanin seuraksi, koska tilaa on.

En voi sanoin kuvailla kuinka helpottavaa on päästä pois tästä nykyisestä talosta, jossa on julkisivuremppa tänä vuonna monen muun laajan skaalan lähivuosien remonttien lisäksi ja vessa/kylpyhuone ja keittiökin on minulla täällä ollut suoraa kuin  70-luvulta muovimattoineen ja periksiantavine seinineen. Uudessa asunnossa meillä tulee olemaan kokonaan kaakeloitu kylpyhuone lattialämmityksellä (en kyllä ehkä kestä *sydän*), oma sauna ja uutuudenkarhea tupakeittiö. Mennessämme asunnon näyttöön totesimme jo kyseisen talon rappukäytävässä olevan huomattavasti parempi ilmanlaatu kuin tässä vanhassa asunnossani. Jokinmoiset kosteusongelmat eivät myöskään minua yllättäisi tämän vanhan rakennuksen suhteen. Suunnilleen samat huudit pysyvät, eli kaupunki ei vaihdu, mistä siitäkin kovasti sydämiä! Minä kun monien dissaavasta asenteesta huolimatta pidän kovasti tästä kaupungista, missä suurimman osan elostani olen eteenpäin palloillut. Myös uskon että itse tulen voimaan huomattavasti paremmin (atopiani kanssa ja muutenkin) uudessa asunnossa jo ihan paremman ilmanlaadun, eläimille keskitetyn eläinhuoneen (gerbiilien sudituspölyt eivät ole enää kaikkialla) ja muutenkin stressitason laskun takia. Kaikenaikaa kuitenkin ollut mielessä kuinka täältä vanhasta asunnosta on pakko päästä pois ja täällä asumani 4 vuoden aikana on tapahtunut elämässäni kaikki suurimmat alamäet ja montut, että on kyllä ihanaa päästä aloittamaan "uudelta pohjalta". Olen kyllä niin äärimmäisen onnellinen tästä asioiden saamasta käänteestä, vaikka muuttamista vihaankin. Tämän muuton aion suorittaa hymyssäsuin! :)

Lupasin, etten mitään kauhen siirappista rustailisi, mutta täytyy nyt kuitenkin mainita olevani myös erittäin onnellinen päästessäni jakamaan arkeni samaan talouteen tuon ihanan Naapurin Uroon kanssa. Hän pitää kovasti eläimistäni ja on ollut jo monesti todella suureksi avuksi, kuten silloin kun Freijalla oli vatsavaivoja ja annoin ensiapua kanille. *sydän*

Moni ehkä tietääkin etten ole kärsivällisimmästä päästä, eli tuskin kukaan yllättyy jos olen alkanut nyt jo pakkailemaan ja heittämään turhaa roinaa pois/kierrätykseen. :D Juuri vuodenvaihteen tienoilla tänne kirjoitin, kuinka tahdon päästä muuttamaan ja saada sen eläinhuoneen eikä kauaa mennyt kun tämä asia järjestyi. "Be careful what you wish for.."  ;)

-M

sunnuntai 3. tammikuuta 2016

MARSUMAYHEMIN vuosi 2015.

Heippa!

Ajattelin hieman tehdä listausta mikä teki vuodesta 2015 erilaisen muihin kuluneisiin vuosiin verrattuna.

Ensin oli Luna ja kurkunviipale.

Eläimet:

Luokseni muutti alkuvuodesta kesyhiiriuros Kuvernööri Kolossaali-Kastanja ja joulukuussa kaksi cämpsynaarasta. Tammikuussa oli viimeisin marsupoikueeni ja sen neljä mukeloa saivat omat kodit. Tomeran Juhlamestarin (joka oli viimeinen poikanen joka sai kodin) uudesta omistajasta sain myös kaverin, se on mukavaa. :) Gaia oli puolisen vuotta lainassa Almond'seilla jalostukseen yhden poikueen verran ja siinäpä nuo olivatkin. Niin ja unohtamatta ihanan Ludde-hamsterin lomahoitoa, vuoden aikana hän taisi kuukauden verran olla minua ilostuttamassa ystäväni ollessa reissussa.

Keskuudestamme poistui rakas pieni erityismarsu Irdinial Suuri juuri ennen kuin olisi syyskuun alussa täyttänyt 1-vuotta. Gerbiilejä lähti ensin toinen ensimmäisistä gerbiilinaaraistani Nyks (ikää vain noin 1,5v) ja ei kauaakaan tästä kun gerbiiliveljekset olivat todella yllättäen tapelleet niin, että Kettu menehtyi vain hieman yli vuoden ikäisenä. Erityisesti tuo Irin poisnukkuminen oli minulle todella kova paikka silloin elokuun lopussa, moni varmasti samaistuu olotilaani jos on elämänsä aikana rakastanut jotain eläintä niin valtavasti, ettei mitkään sanat riitä sitä kuvailemaan.

Eläinlääkärissä käytiin syksyn aikana neljä kertaa. Ensin hoitamassa Irin hengitystietulehdusta, sen jälkeen viikon päästä uudestaan hakemassa vielä AB-tehoste lääkärin suosituksesta, syyskuussa Kauhis kastroitiin (erittäin onnistuneesti, tästä onkin tulossa artikkelia Suomen Marsuyhdistyksen jäsenlehteen Marsumagazineen) ja taisi olla lokakuuta kun käytiin Nifran ja Rapsun kanssa lekurissa hoidattamassa Nifran minimaaliset ja hankalassa paikkaa olleet hammaspiikit ja kummallekkin tehtiin perusteellinen yleistarkistus. Rapsunkin vatsan tutki kaksikin eri marsuihin erikoistunutta lääkäriä ja kaasuuntumista ei sillä hetkellä havaittu, Rapsulla vain ilmeisesti rasva oli kertynyt hieman erilailla kuin muilla marsuilla. Eläinlääkärikuluihin hujahti näillä neljällä kerralla yhteensä n. 440e, saattaa olla hitusen alakanttiinkin arvioitu. Lisäksi vielä lääkkeet, tukiruoat (muutamia Oxbown tuotteita ja Recovery Plussaa) ja muut niin summa taitaa kivuta aika lähelle 500e.

Muita erityisesti mieleenjääneitä juttuja oli myös tuo hiljattain mainitsemani Freijan vatsavaivaepisodi. Se oli hilkulla ettei tarvinnut lähteä eläinlääkäriin hänenkin kanssaan, mutta ONNEKSI kotona tehty ensiapu auttoi ja olen kyllä nykyään niin onnessani joka kerta kun Freija tyylilleen uskollisena tulee heti vastaan onko herkkuja ja jos ei ole niin saattaa murahtaa että "hmmph, ihan sonta palvelu!" ja näyttää minulle pyllyä. :D

Uusia ihmisiä eläinpiireistä tapasin ihan loppuvuodesta Iineksen (hamsteribloggaaja) ja Almond'sin Lea olikin jo "vanha tuttu" kun tuli Gaian miulle kesällä palauttamaan jalostuslainasta. Kummallisia asioita sitä miun oveni takaa onkaan löytynyt kun on mennyt avaamaan! :D Siellä on ollut kesällä Lea Gaia sylissään (ilman siis mitään kantokoppia tms, mikä teki tilanteesta hassunnäköisen) ja nyt joulukuussa hamstereita pienimuotoisesti kasvattava ystäväni oli oveni takana laatikollisen hamstereita kanssa. Se oli kyllä hauskaa kun pääsi tutkimaan ystäväni kanssa koko cämpsypoikueen ennen kuin valitsin Aristokraattisen Aivonystyrän ja Aikamoisen Afroditen.

Eläimiin ja blogiin liittyen olen myös kiitollinen saamistani yhteistyöprojekteista, HempRefine sponssasi taannoin 2 x 50e arvonnan blogiini ja menossa on parhaillaankin mukana Lemmikkiexpress, jonka asiakkaana olen vaihtelevan aktiivisesti ollut jo pari vuotta.

Sitä syötiin tovin verran..

Muita juttuja:

Yksi ihmissuhde kariutui omaan mahdottomuuteensa, jonka jälkeen oli kuin kaikki miun toiveet olisivat käyneet toteen; naapuristani löytyi aivan uskomattoman ihana mies. Olimme asuneet kolmisen vuotta lähes viereisissä asunnoissa ja nyt vasta ns "löysimme toisemme" 2015 loppupuolella. Hän on oikein eläinrakas ja jonkinmoinen marsukuiskaajakin varmaan. :D Löydän hänet useasti silittämästä aitauksessa olevia marsujani, jotka normaalisti lähtevät aika helposti karkuun jos käsi lähestyy. Asiat järjestyivät oikein mukavasti kun lokakuussa kumpikin eläintenhoitajani muutti pois tästä kaupungista ja loka/marraskuun taitteessa "löytyi" naapuristani kumppani miulle, eli voin ihan itse olla oma eläintenhoitajani kun kuljen vaan yhdet rappuset niin olen kotona vaikka olisin viikonloppua urooni luona viettämässä. Joulureissuni ajan tämä Naapurin Mies kävi aktiivisesti hoitamassa eläimiäni ollessani poissa, sainkin oltua jopa 4vrk muissa maisemissa. Erityisen huikeaa on saamani hemmottelukohtelu, en todella ole tälläiseen tottunut! Ja tästäkään huolimatta mies ei todella ole mikään tohveli, se kun ei toimisi lainkaan miun ollessa aika vahva persoona. *sydän*

..mutta sitten Luna päätti tarjoilujen olevan aivan liian köykäiset..

Erityisen mielenkiintoinen oli käymäni yrittäjyyskurssi ja koen, että olen saanut suuntaa elämälleni paljon selkeämmin kuin aiemmin. Alkuvuodesta arvokkaita oppiläksyjä sain ollessani nelisen kuukautta eläinkaupassa hommissa. Suurimmilta osin vähän niinkuin "työharjottelussa". Opin kassakoneen käytön ja myyntihommat tuntuivat olevan ihan hyvin hyppysissä vaikken niitä aiemmin ollutkaan tehnyt. Erityisen ilostunut olen kaupalta saamastani hyvästä ystävästä, Ludde-hamsterin omistajasta ja sitten tietenkin tämä aiemmin mainitsemani pienimuotoisesti hamsuja kasvattava ystävä on kyseisen eläinkaupan toinen kauppiaista. Sain siis uusia ystäviäkin sen lisäksi, että opin valtavasti uutta niin akvaariokaloista, kissan-, koiran- ja esim. kääpiösiilienkin ruokinnasta. Jauhomatojen, kenttäsirkkojen ja pakastehiirien/-rottien myyntikin kävi tutuksi. Omalta osaltaan olen tästä ruokaeläinpuolestakin kiitollinen, koska niiden pakastettujen ruokahiirien ja -rottien myynti asiakkaille valmisteli minua kuolleiden eläinten kohtaamiseen muutenkin. Aiemmin kun en ollut suuremmin kohdannut kuollutta jyrsijääkään. Lisäksi tämän kauppatyöskentelyn jälkeen tiedän, että minussa on rahkeita vaikka minkälaisten ihmisten kanssa toimeentulemiseen, mikä ehkä puoliksi oli itselleni yllätys. Mutta myös selvisi, ettei tälläinen jatkuva myyntihomma taida olla minun juttu sen uuvuttavuuden puolesta. Olen tälläinen kaikki-tai-ei-mitään -tyyppi, eli kun teen jotain niin teen sata lasissa ja mielestäni tein työni ihan hyvin. Muuta stressiä oli elämässäni näinä aikoina vaan niin älyttömästi, että pipo kiristyi luvattoman paljon. Eläinten myyminen myös saa miut pohtimaan sydän syrjällään heidän tulevia kotejaan ja muistan etten aina saanut edes unta kun jäin näitä pohtimaan. Tässä syy sillekkin, miksi minusta ei hyvää kasvattajaa tulisi.

..ja oli kovasti sitä mieltä, että muita herkkuja pitäisi saada tässä kuvaustilanteessa.

Olen myös neulonut kuin hullu neulootikko (joka taidan ollakkin) ja olen iloinen siitä, että olen purkanut luovuutta jollain tapaa lähes koko vuoden. Historia tietää vuosia, jolloin ei ole käynyt oman voinnin takia mielessäkään tehdä mitään luovaa. Tästä syystä osaankin arvostaa näitä parempia vuosia. Neuloosi vaan pahenee ja pahenee koko ajan. Ainakin siltä tuntuu. Aika "ikävää". :D

Annoin Hänen Ylhäisyydelleen maistiaiseksi Iinekseltä saamamme päärynälastun ja sitä syötiin sitten tyytyväisenä, mutta kiukkuisen näköisenä. Hamsterilogiikka! :D

Mitä odotan vuodelta 2016?

Muuttoa ja sen myötä eläimille omaa huonetta. Töiden suhteen kuviot toteutunevat enemmän tai vähemmän suunnitelmien mukaan. Uskon, että asiat aina järjestyvät parhain päin.

Toivon tietenkin myös iloista ja tervettä kuikuttelua tälle vuodelle ja toivon, että Stuart ja Luna saavat arvolleensopivasti hemmottelua nämä viimeiset, mutta hyvävointiset aikansa. Kummallakin vielä yleiskunto oikein hyvä ja toimet aktiivisia, karvapeitteetkin normaaleja (iät 2v 0,5kk ja 2v 2,5kk).

Odotettavissa on Nyksin poisnukuttua yksin jääneelle Rhealle kaksi kaveria, jotka taitavat olla tulossa tässä alkuvuodesta eräältä kasvattajalta.

Tässä nämä nyt tällä erää mitä tuli mieleen. Aikamoinen myllerrysvuosi oli! Tahdon uskoa, että tästä vuodesta tulee päälinjoiltaan selkeämpi ja ehkä sellaista yksityiskohtien hiomiseen keskittynyttä aikaa. Mutta mistä minä tiedän. :D

Mukavaa alkanutta vuotta kaikille toivoen,

M, Nifra, Nefi, Rapsu, Yamsu, Ritari, Gaia, Kauhis, Efeldon, Katkis, Dodi, Melchior, Ilves, Leijona, Kuvernööri, Aristokraattinen Aivonystyrä, Aikamoinen Afrodite, Stuart, Luna, Margadash, Rhea ja Freija