maanantai 12. huhtikuuta 2021

Runsaanlaisesti marsukuulumisia

Hei!

Aloitan raskaimmilla uutisilla, mutta niiden jälkeen on luvassa keveämpää materiaalia ja lopuksi pari vauhdikkaanlaista videoakin tältä päivää Tähtipölyn tähdittäminä. (Jos mietit "Mikä Tähtipöly?" käy kurkkaamassa aiemmat postaukset tästä ja tästä.)

Ritari elementissään kaiken keskellä tomerasti tiedustelemassa mitä tapahtuu ja liittyvätkö tapahtumat herkkujen saantiin. *sydän* Vasemmalla Nafira ja oikealla valkoinen Olifia.

Jouduimme hyvästelemään pitkäaikaisen ystävämme Ritarin keskiviikkona. Hän oli ollut vielä tiistaina illalla oma tomera itsensä, mutta ke aamulla hänen vointinsa äkkiä romahti ja ainoa miten häntä pystyin enää auttamaan oli viimeinen matka eläinlääkäriin. Hän sai lähteä niin sanotusti saappaat jaloissaan ja ei ehtinyt kauaa potemaan epämukavuuksia. Hänen niin lämmin ja reipas luonteensa säilyi loppuun asti ja olen niin kiitollinen saatuani olla hänen ystävänsä yli seitsemän vuotta. Hän oli lähtiessään keskuudestamme kunnioitettavat 7v 4kk ja minun luo tuli 2-3kk ikäisenä. Seitsemän vuotta on pitkä aika minunkin elämästäni ja hän oli viimeinen alkuperäisistä marsuistani, siitäkin syystä aivan erityisen lämpimässä asemassa sydämessäni (vaikka toki siellä kaikki meidän muruset majailevatkin). 

Uskon aidosti hänen saaneen hyvän elämän ja hänen pitkäaikaisin marsuystävä Gaia oli varmasti häntä vastassa saattamassa henkimaailmaan. Vaikka vuosien varrella ollaankin kohdattu monia erittäin kipeitäkin eläinystäviemme poisnukkumisia ei se yhtään ole meitä kyynistänyt tai muuttanut prosessia jotenkin vähemmän kivuliaaksi. Ehkä se alkuvuosien ensimmäisiin lemmikkien poisnukkumisiin liittyvä shokki on pienempi nyt jo useasti tilanteen kohdattuamme, mutta voi turkanen miten tekeekin edelleen kipeää kun karvaystävä lähtee. Keskiviikkona vein Ritarin yksin paikalliselle eläinlääkäriasemalle Herra S:n ollessa vielä töissä ja kun tulin kotiin koin siitäkin ihan mielettömän suurta kiitollisuutta kun mies oli heti ovella vastassa ja sain romahtaa parkumaan toisen paidan kyynelistä märäksi. En ylipäätään ole sellainen joka itkee mitenkään usein vaikka todella herkkä olenkin ja on niin arvokasta kun on joku tukemassa silloin kun itse tuntee romahtavansa surusta. 

Nyt suurimman surun väistyttyä muistelen hymyillen ja rakkaudella niitä ihania aikoja mitä saimme Ritarin kanssa jakaa. Häneltä ei elämän varrelta ystäviä puuttunut ja hän oli usein juuri siellä missä tapahtui. Hän hurmasi pörröisellä ja pyöreällä olemuksellaan monet elämänsä varrella ja tästäkin syystä hän on jäänyt monelle mieleen. Se minua myös harmittaa miten hän ei ehtinyt kohtaamaan Tähtipölyä, Ritari olisi varmasti ihastunut ikihyviksi jälleen uudesta ystävästä. Ritari viimeisinä vuosinaan oli porukan toimeliain marsupesulayrittäjä, hän putsasi mielellään hartaasti ystäviensä silmiä ja korvia. Ilokseni huomasin hänen saaneen pesulapalvelua myös nuorisoltakin, oppivat siis käytöstapoja mummelilta. :) Ennen tätä marsupesulapalvelutoimeaan hän oli aktiivinen mökinvalloittaja. Jos hän päätti mennä tiettyyn mökkiin ei sillä ollut väliä oliko siellä mökissä jo toinen marsu. Hän vain rynnisti mökkiin häätäen toisen pois ja oikaisi itsensä onnellisena torkuille.

Tähtipöly 7vrk ja 150g. Vertailun vuoksi Yrsan paino tämän kuvan hetkellä oli 850g.

Ikää 10 päivää Tähtipölyllä tässä kuvassa. Tyynyliinan paino tietysti on nollattu vaa'asta, tuo on aika kylmä ja liukas pinta pönöttää ilman tekstiiliä. Lähtöpaino oli syntyessä 94g.

Ikää 19 päivää ja painoa 272g. Otin kuvan hänestä vaa'allakin, mutta siitä tuli niin epätarkka ettei tohdi julkaista. :D

On ollut ihanaa seurata miten Tähtipöly kasvaa ja kun aikaa kuluu myös hänen oma persoonallisuutensa alkaa astua esiin. Iloista hymyä minulle ovat aiheuttaneet esimerkiksi ne hetket kun olen nähnyt ensimmäistä kertaa hänen käyvän juomapullolla, syövän kokonaisen heinänkorren (aiemmin keskittyminen riitti hänellä vain nakertelemaan heinää sieltä täältä), puolustavan porkkanapalaansa herkuille persolta Yrsalta (Yrsa vei porkkanan silti) ja aina kun Tähtipöly kipinöi tassuistaan ja hepuloi minkä kerkeää (tietysti jäänyt kuvaamatta ne mahtavimmat tempaukset) huomaan miten sisimmästäni asti kumpuaa lämmintä naurua. Se tuntuu varsin eheyttävältä. :)

Tänään Tähtipölyllä on painoa aamuisen mittauksen mukaan 290g ja koska pari päivää paino on pyörinyt tuon lukeman tienoilla päättelisin, että maito ei välttämättä enää ole kovin suuressa roolissa hänen menuussaan. Muistelen aikanaan vuonna nakki ja keppi (siltä se minusta tuntuu) Gaian itse vierottaneen poikasensa maitoruokinnasta siinä kohdin kun poikaset olivat 3vk ikäisiä ja Tähtipöly on juuri tuossa ikäluokassa nyt. Lähipäivinä uskoisin tulevan 300g täyteen ja sitten voikin jo harkita hänen ja Yrsan muuttoa aitaukseen muiden marsujen seuraan. Ritarin lähdön jälkeen on aitaus tuntunut jokseenkin tyhjältä kun siellä on paljon tilaa ja vain kolme marsua. Vähän kyllä minua jännittää se kun sitten lopulta yhdistän nuo kaksi nuorison joukkoon, vaikka hyvin se varmaan menee.

Girda porkkanahommissa.

Olifia samoissa puuhissa. 

Joku ehkä tietääkin sen viimeisen vuoden aikana tosi suosituksi nousseen islantilaisen Riddari-villapaidan. Uutisissakin oli jonkun kerran siitä aiheena kun niin kovin moni on ryhtynyt tätä paitamallia neulomaan ja tietty lanka on monesta paikkaa loppu. Olin miettinyt tekisinkö itsekin tuon paidan ja aloitin sen päivää ennen kuin Ritari lähti keskuudestamme. Hoksasin sitten surressani hänen lähtöään, että Riddari tarkoittaa Ritaria suomeksi ja tuntuu sopivalta tämä paita suruprojektina. Usein olen huomannut tarvitsevani jonkin projektin, minkä parissa työstän suruani. Tai ainakin eheytyminen on nopeampaa jos on jokin sopiva keino käsitellä menetystä. Jokatapauksessa tässä kuvassa näette neuleassistenttini Girdan kun kävin marsujen puuhia katselemassa samalla kun tätä omaa paitaani neuloskelin.

Olen huomannut, että nuo vuosia käytössä olleet puumökit ovat alkaneet löystyä liitoksistaan katto-osuuksista. Tasakattoiset ovat säilyneet ihan ookoina, mutta jos kattorakenteessa on jokin muu muoto ovat ne liitoskohdat alkaneet avautua. Tämä pistää miettimään turvallisuusasioita kuten marsujen varpaiden ja kynsien jumiutumista ja olen aloittanut prosessin uusien mökkien hommauksesta. Oikeastaan pitkän pohdinnan jälkeen tilasin Tierran lemmikkipuodista kotimaisen Hurmaava Oy:n käsintehtyjä marsujen unituubeja pari kappaletta (ei maksettu mainos). Siis käytännössä tunneleita, jotka on tehty pehmeistä kangasmateriaaleista ja ovat kuitenkin rakenteeltaan ymmärtääkseni tömäkänläisiä ja pesu 60 asteessakin onnistuu. Hauskat ja värikkäät kuosit iso plussa mielestäni! Nyt odottelen innolla pakettia saapuvaksi ja mielelläni sitten rustailen tänne miten meidän käyttöön ne sopivat. Näiden vanhojen puumökkien suhteen olen nyt tehnyt niin, että jos katto on alkanut rakoilla laitan siihen päälle jonkin marsujen tekstiileistä ettei ainakaan varpaat/kynnet ole vaarassa.

Assistentit apuna siivouksessakin. :D Yksi kaivelee tekstiilikasaa, yksi ajattelee minun läsnäolon olevan automaattinen herkku ja kolmas tarkkailee tilannetta pohtien mikä hänen kannalta on kannattavin peliliike. :D

Nafira päiväunilla. Marsujen päiväuniaika on kyllä meillä vakiosti siinä klo 11.30-13.30 aikavälillä, selvästi väki enemmän silloin on nukkumassa kuin muutoin päiväsaikaan. Nuo meidän pömpsylät rakastavat lymyilyä näissä jakkaran päältä roikkuvissa pyyhkeissä.



Girda on kyllä tuosta nuorisoporukasta se ilopakkaus. Kertakaikkiaan vain aina tuo hyvän mielen kun hän tulee paikalle kyselemään mikä meininki jos puuhaan jotain eläinhuoneessa.

Tähtipölyn kuva tältä päivältä. Nyt hän on jo hieman isompi pikkumarsu kuin se minikokoinen marsu vaikka pari viikkoa sitten. Yrsa on ollut oikein osaava, tarkka ja hyvä emo hänelle. 

Öhh, tämän teoksen nimi on "Mittelö juomapullolla". :D

"Mutta hei mites se herkkutarjoilu?" T. Girda

Tässä vielä alla pari riemulla maustettua videoa Tähtipölyn tähdittämänä tältä päivää. :D



 -M