keskiviikko 1. tammikuuta 2020

Nefin pyllytöyhtötilanne

Heippa!

Vuosi 2019 toi meille tullessaan usean surun, mutta myös suuren arvostuksen ihan tavallista arkea kohtaan. Marsuja meillä on ilonamme enää Nefi, Gaia, Ritari ja Melchior, jotka kaikki ovat nyt täyttäneet kuusi vuotta. Syyrialainen hamsteri Rupert Kantapää 16. ja hiiri Batman ovat myös menossa edelleen mukana.

Kukaan ei varmaan arvaa kumpi on vanha ja kumpi uusi mökki..

Melchior on onneksi pärjännyt oikein hyvin kamunsa Dodin nukuttua pois, Melchior kun ei koskaan ole ollut mikään sosiaalinen perhonen vaan ennemmin hyvinkin omanlaisensa äksyhkö vanha pappa jo nuoresta lähtien. Hän on kova pyytelemään herkkuja ja toisinaan häntä saa jopa hetken rapsuttaakin. Hän käyttää rohkeasti koko elintilaansa eikä todella ole jäänyt kyyhöttämään vain yhteen paikkaan yksin jäätyään. Melchiorilla siis on oikein mukava elintila (kaksi 120x60 häkkiä yhdistettynä 240x60 alueeksi) ja oma tuttu paikkansa meidän eläinhuoneessa niin kauan kun hän on meidän ilonamme. Hän kyllä kuulee huoneen toiselta puolelta aitauksen muiden marsujen ääniä ja ehkä näkeekin sinne asti, siitä en osaa tarkemmin sanoa.


Olen tarkkaillut Melchiorin painoa Dodin lähdettyä ja itseasiassa Melchiorille on tullut reilut 50g lisää massaa vaikka ikääkin on jo kuutosen verran! Hän tuntuu olevan oikein hyvissä voinneissa. Syksyllä hänen kanssaan oli hieman tekemistä kun pitkän aikaa hänen oikean lapansa yllä ollut talipatti ilmaisi olevansa kypsä poistumaan paikalta. Tyhjennettiin se sitten Herra S:n pidellessä marsua ja minä äksönin keskellä sitä noin pienen viinirypäleen kokoista pattia operoiden. Näiden talipattityhjennysten kanssa on tärkeää, että ne ovat ihan kypsiä ja käytännössä alkavat jo itsestäänkin purkautua niin se on helpointa silloin saada siististi tyhjäksi ilman verta ja täten tulehdusriskikin on pienempi. Toki olen vuosien varrella käynyt hankalempia patteja tyhjennyttämässä eläinlääkärilläkin, kuten Rapsulla ollut valtava talipatti jouduttiin ihan leikkaamaan eläinlääkärin toimesta pois sen ollessa niin iso. Aina suosittelen eläinlääkärillä käyntiä jos yhtään epäilyttää voiko itse auttaa lemmikkiään jossain poikkeuksellisessa tilanteessa. Saatiin se Melchiorin patti tyhjättyä kokonaan ja se ei ole uusiutunut, mistä olen iloinen. Hieman huvittavaa oli operaatiossa se kun Herra S on kova vitsailemaan minulle ja hän tiesi minua ällöttävän se toimenpide. Herra alkoi leikillään päästelemään kakomisääniä ja minun piti komentaa häntä lopettamaan tai hän joutuu toimenpiteen suorittamaan loppuun. :D Kauheaa kun muutenkin jo ällöttää niin toinen alkaa päästelemään kakomisääniä kiusallaan vieressä..

Melchior maistelee uutta heinämökkiä. Aina silloin tällöin harjaan hänen turkkinsa kun sinne voi jäädä roskia jumiin. Kuvissa näyttää siltä, että olikin harjaus seuraavaksi vuorossa. :D

Tässä joitain hieman vanhempia kuvia kun oli vielä tämänmallinen aitaus käytössä:


Tirppa oli kyllä mainio tyyppi, aina oli pälpättämässä kun tepasteli jonnekin.. Kovin hiljaista tuli kun viimeinenkin aby lähti. Tuolla yläpalkin valikossa "sydämessäni edelleen" on mainittuna lähteneistä ystävistä tarkemmin.

Nefi on aina ollut kaikkien kaveri.



Jouduin siirtymään tästä aitausmallista pois kun Gaia alkoi vimmatusti syömään tekstiilejä ja jopa aitauksen pohjan vahakangasta jos vain ylettyi siihen. Tein heille sitten aitauksen yhdistellen häkkien pohjalaatikoita (2 x 120x60 ja 1x 100x50) ja käytössä on taas purut pohjamatskuina. Kaikki outo käytös Gaialla loppui siihen ja olen kyllä tietysti aina huolehtinut myös hänen C-vitamiinin saannista jos joku sitä miettii.

 Tirppa omana dramaattisena itsenään tässä syksyllä otetussa kuvassa.


 Ritarin mielestä sylissäolot eivät koskaan voi olla liian nopeita. Mitä pikemmin on kynnet leikattu sen parempi hänen mielestään.

 Joku mestarimuokkaaja taas ollut asialla.....

 Nefillä on vanhemmiten kaihi levinnyt silmissä niin, etten tiedä näkeekö hän enää oikein mitään. Ei se menoa kuitenkaan haittaa vaan Nefi on kaikista tarkkaavaisin marsu meillä ja aina vastassa aitauksen laidalla jos olisi vaikka herkkuja. Nuoruuden massaan verraten on hänellä lähtenyt noin 200-300g, ihan parhaimmillaan taisi hänellä olla painoa piirun yli 900g ja nyt vanhoilla päivillä vain 645g tienoilla. On aika hurjaa miten vanhemmiten porukka voikin kutistua kun lihasmassakin vähenee. Hän on kuitenkin virkeä ja hyvävointinen. *sydän*

Ja mitä olisi Nefikuvat ilman pyllytöyhtötilannekuvaa!

Syrkkiherra Rupert Kantapää 16. Niin symppis pieni ystävä. *sydän* Yläpalkin valikosta "hamsterini" löytyy hänestäkin mainintaa.

Muita kuluneen vuoden räpsyjä.. Käytiin Herra S:n kanssa pyörälenkillä Tuusulanjärvellä kesällä, oli jotenkin kovin nostalgista syödä evässämpylöitä ja juoda pillimehua. Ihan varmana olen lapsena samoja eväitä jossain syönyt kun niin kovat nostalgiatunnelmat tuli. :D Virkkaus ja neulominen on ollut vaaahvasti läsnä vuodessani kuten aina.

  
Herra S:n vanhempien russelineiti Minni ilahdutti meitä tänäkin vuonna aina kun käytiin heillä kylässä. Tuo kakku on mainintana siitä hassu, että tein sen kesällä ja se oli ensimmäinen tekemäni kermakakku koskaan. Kun mies tuli kotiin töistä ja näki tuon kakun hän totesi "Eihän meille ole kutsuttu vieraita, kai me saadaan syödä tuo itse?" selvästi jännittyneenä siitä joutuuko hän jakamaan kakun. Miehen onneksi ei ollut vieraita tulossa ja autuaasti syötiin mansikkakermakakkua sitten pari-kolme päivää. :'D

Olisi ihanaa jos tämä minun bloggailu saisi tänä vuonna uutta pontta alleen kun meillä on suunnitelmissa ensimmäistä kertaa yli viiteen vuoteen saada tänne meille pikkukuikkuja! Tutun kasvattajan kanssa olen asiasta jo sopinut ja katsellaan jos hänelle syntyy meille sopivia yksilöitä keväällä. Siinä olisi sellainen kommervenkki, että ainakin joku näistä poikasista olisi todennäköisesti minun Gaiasta ja Kauhiksesta lähtenyttä sukulinjaa yli viiden vuoden takaa! Jotenkin kovin kutkuttava ajatus saada mahdollisesti sitten tuttua sukulinjaa takaisinpäin.

Kaikki blogia seuranneet tietävät, että meillä nuo muruset ovat jo aika iäkkäitä ja heitä on paljon syystä tai toisesta viimevuosina lähtenyt keskuudestammekin. Blogia on aika ankeaa kirjoittaa jos aina vain tuntuu olevan lisää ikävää kerrottavaa.. Ehkä juuri tuo nuori into ja ilo on se mitä tarvitaan tänne superrauhalliseen eläkelandiaan. :)

Mukavaa alkanutta vuotta juuri sinulle!

-M