torstai 29. syyskuuta 2016

Marsujen aitauksen uudistus ja peruukkien parturointi..

Heippa!

Meinasi hedari hiipiä kulman takaa kimppuuni, mutta hyökkäsin vastaan täsmäiskulla täynnä marsuja ja kahvia. Ainakin tuli parempi mieli kun vihdoin sain toteutettua jo kauan himostelemani aitauksen laajennusosan! Lisäksi jonkin aikaa jo tehtävälistallani heiluneen peruukkien parturoinnin ja pesun hoidin myös tänään. Ensiksi aitausjuttuja! :)

Lisäpykälä tuli tilaa tähän päätyyn. Nuo lootat ovat sen verran leveitä, että jouduin hieman väkertämään niiden vierekkäinmahtumisen puolesta, mutta tovin näperrettyäni asettuivat. Kauhis heti testaamassa.

Tirppaa jännitti mennä uudella sijainnilla olevaan heinälaatikkoon  (joka siis poikkesi aiemmasta 35cm :D ) ja Yamsu oli henkisenä tukena hänelle. Taisin kummatkin nostaa laatikkoon itse jotta pääsin siivoamaan. :D

Näkyy tuolla oikealla että miun varmaan ainakin 1,5v vanhat vahakankaat ovat painuneet ja tummuneet käytössä. Ehkä Ritari tästä syystä näyttää niin pöyristyneeltä. :D

Hilavitkuttimineen kaikkineen..

Nefi taitaa köllöttelyn salat.

Pehvatöyhtö pitkänä lepoa. Asenne on oikea. :)

Kuivattua nokkosta maistelussa kupissa.

Asiakasryntäykseen ei kestänyt kauaa. :D

"Mut oisko kuitenkin jotain muuta tarjolla?"

Sitten peruukkiasioihin! Tänään päätin urosmarsut (sori Kauhis, et kuulu nyt tähän kategoriaan :D ) huoltaa, kynsienleikkuuta ja pesullakäynti oli ohjelmanumerossa ja lisäksi Dodin ja Melchiorin parturointi ihan roimalla kädellä. Minusta pitkäkarvaiset marsut ovat valtavan ihanan näköisiä, mutta koska me ei näyttelyssä käydä ja muutenkin tuntuu että ajoittainen tukanleikkuu on tarpeen näillä tyypeillä niin surautin surutta. Hygieniasyistä (pehvakarvat :D ) ja lämpötilan puolesta. Mitä pidempi turkki näillä on sitä enemmän juovat vettäkin, mahtaa olla turhan kuuma. Viimeksi mopit näkivät trimmerin noin 3-4kk sitten, siinä ajassa kasvaakin jo ihan mittava tukka takaisin. Tämä on siis "Ennen"-kuva.

Ensin oli kynsienleikkuu ja roskien poisharominen karvasta..


Välineistö. Mukissa kahvia. :D

Jaiks..


Ja vielä pesukin kaiken kukkuraksi. Onneksi oli lahjuksia jälkeenpäin, sen verran epämukavat opereissönit olivat pojille. :D

Vielä turkki hieman märkä ja epäileväinen ilme etten vaan vie hänen herkkuakin kun tukkakin meni. :D Melchiorista tulee aina sellainen pieni söpö lammas kiharoidensa kanssa, mutta Dodin suorasta karvasta tulee hassunnäköinen tälläisenä lyhyenä. Epätasaisuus tasoittuu noin viikon aikana kun karva kasvaa taasen.

Melchior ei halunnut kuviin, herkkuja vain haki nopeasti. :D


Efeldonin kannanotto kynsienleikkuuseen ja pyllypesuun..

Katkis ihan samoilla linjoilla. Onneksi ei usein tarvitse pestä. :D

Toipilashäkistäkin fotoa. Nifra on niin hyvin kerryttänyt painoa lisää, että enää odotan Rapsun tervehtymistä tuosta leikkaushaavasta ja sitten pääsevätkin neidit takaisin aitaukseen lauman luo. Ja jee, saan tämän ylimääräisen häkin pois keskeltä lattiaa ties kuinka monennen kuukauden jälkeen. :)

Yleisfotoa. Ritari lähdössä kaiketi lentoon? :D

Vähäsen huiskinhaiskin, mutta millonkas nyt ei olisi. :) Huvittaa kun jotenkin kertyi aivan hävytön määrä marsujen pyykkejä näiden pesu-, siivous- ja muutosopereissöneiden takia.. Tänään kolme isoa koneellista pyörii marsupyykkiä.. :D

-M

lauantai 17. syyskuuta 2016

Neljän possun kanssa marsutohtorilla (YKSI KUVA LEIKKAUSHAAVASTA)

Heippa!  (POSTAUKSEN LOPUSSA YKSI KUVA LEIKKAUSHAAVASTA! Tiedoksi jos joku järkyttyy helposti.)

Alkoi olla kulunut 1,5kk Nifran edellisestä hammaskontrollista ja varasin hälle ajan tämän viikon perjantaille luottoklinikalle Linnunmäkeen. Marsugurutohtori oli ohjeistanut Nifraa kontrolleihin n. 1-2kk välein ja tuntui olevan tarkastukselle taasen sopiva hetki. Nifra ilokseni oli saanut tässä ajan saatossa painoa kerättyä lisää ja enää ollaan sellaisen 60-70g päässä tavoitteesta, eli hänelle normaalista 900grammasta. Halusin uskoa, ettei Nifralla nyt olisi tällä kertaa kertynyt ongelmia suuhun, hänen syömisensäkin on ollut oikein hyvänlaista. Tarkastuksessa todettiin vain aivan minimaalisia hammaspiikin alkuja ja nämä operoitiin pois anestesiassa. Menivät kuulemma aika normaalien kategoriaan, melkein kaikille voi senmoisia pieniä kuulemma muodostua. Olin hyvin ilostunut, ettei mussukalla ollut sen ihmeemmin vaivaa! Käytiin kuitenkin niin huonossakin jamassa muutama kuukausi sitten, että murun hyvinvointi on suorastaan lahja.. :) Nifra, Nefi ja Yamsu täyttivät muuten kolme vuotta tässä viikon sisällä!

Tässä aitauskuvaa ennen reissuunlähtöä..

Marsuja tuossa tällä viikolla huoltaessani huomasin Gaialla ja Kauhiksella pienet patit korvalehden yllä kallon päällä. Gaialla se on ehkä puolikkaan pienen herneen kokoinen oikean korvan yllä ja Kauhiksella taasen pienen herneen kokoinen ja vasemman korvan yllä. Patit liikkuivat kun niitä puljasi eikä iho ollut mennyt rikki ja itsekin epäilin talipatteja. Erikoinen sijainti vain ihmetytti ja päätin ottaa nämäkin mukaan tohtoria tapaamaan. Lisäksi Rapsulla jo vuoden verran selässä ollut aiemminkin tohtorin tarkastama talipatti oli viimeaikoina vain kasvanut ja jopa liikkunut hieman pidemmälle selkään niin päätin nyt olevan aika sen poistattamiselle. Alkuvuodesta viimeksi sitäkin oli tohtori katsonut ja ohjeistus oli vain seurailua ja jos kasvaa niin leikkaus uusiutumisriskin minimoinniksi. Rapsullakin varmasti mukavempi aloittaa eläkepäivät kun ei ole isoa, vaikkakin vaaratonta pattia selässä. Rapsulla ikää on mittarissa 3v 4kk.

Lähdimme siis reissuun neljän marsun kanssa klinikalle (olin aivan marsukassialmana :D ) ja tässä kuvassa ovat hämmentyneet kolme aitaukseen kotiinjäänyttä ihmeissään mihin kamut menivät.

Tultiin kotiin ja siivoilin asumukset valmiiksi mussuille. Gaia ja Kauhis matkustivat omissa yksityisbokseissaan tuolla kassissa ja Nifra ja Rapsu tuossa kuljetuskopassa. Tullut tavaksi aina ottaa kassillinen perustarpeita marsuille mukaan kun mennään klinikalle varmuuden vuoksi, tuossa näkyy tuota valkoista kangaskassia hieman. Niinkuin Herra S naureskeleekin usein, että "otitko pyjamatkin marsuille mukaan? Entä hammasharjat?".. :D

Nefi joutui muuttamaan, hän kun oli ollut nyt monta kuukautta Nifran seuraneitina sairashäkissä ja enää en seuraneitiä tarvinnut sinne kun seurailtavia toipilaita onkin kaksi. Nefi ei nauttinut tilanteesta kun joutui syliin JA kameran eteen. :D Tuo pytikkakoru on ystäväni tekemä! Pidän siitä kovasti.

Sitten olikin auktoriteettihässäkkää kun Nefi pelmahti Yamsun huudeille. :D Tässä huristellaan ja huudetaan. Huudetaan erityisesti draamamarsu-Yamsun toimesta, hän saattaa ihan vaan varmuuden vuoksikin jo rääkyä/huutaa ja tekee sitä samalla vaikka casuaalisti vaikka rapsuttelee itseään. Täytyy kuulua teki mitä tahansa. :D Nefin pyllytöyhtö on kyllä kovis! ("takajeejee" :'D )

Nifra ja Rapsu suunnistivat heti ruokakipoille sairashäkissä, mikä tietenkin on ilostuttavaa. :) Näin meillä tukiruoka maistuu, sitä syödään suoraan kupista kun vaihdoin merkin Oxbown Critical Caresta Supreme Sciencen  Recovery Plussaan. Olen mielissäni, että paikallinen ja käyttämäni eläinkauppakin myy tuota viimeksi mainittua niin ei tarvitse tilailla enää mistään (ennen tilasin sitä Kivuttoman nettikaupasta).


Tässä vielä oli vähän hakusessa häkin sisustus. Vaihdoin nuo puumökit pois kun ajattelin niiden oviaukkojen saattavan osua Rapsua selkään. Meinasi itsestään tuo ensimmäisen vuorokauden suojalappu lähteä lätkimään niin pirautin aiheesta klinikalle ja varmistin, että on ok voivani laittaa haavateippiä/ihoteippiä/mitä tuo on reunanjatkeeksi paremman pysyvyyden kannalta. Sitä siis laitoin ja nyt tässä kirjoitellessani menenkin kohta jo ottamaan lapun pois ja katsomaan miltä haava näyttää.

Kuppien rivistö, toipilaiden etuja. :) Tukipuuroa, kuivattua nokkosta ja Rapunzelin Marsumenua. Tuohon pellettiin olen myös laitellut sekaan hieman Altrominin 5% rasvaista marsunpellettiä kun Nifralle pitää saada painoa lisää.

Heinätarjoiluun myös tutustuttiin heti. :)

Tylsä häkki, mutta turvallinen leikkaushaavalle kun se ei oikein voi osua mihinkään.

Nifra on suhtautunut Rapsuun ihanasti, selvästi on hoitavalla kannalla kun toinen on myös toipilas. Hyvin rauhallisia ovat kumpikin.

Nefi ja Yamsu eivät alkuun mahtuneet samaan heinä/puruastiaan. :D Kauhis on kyllä näppärä olla tuolla laumassa, hänen ei tarvinnut kuin köpöttää paikalle ja huristella eukoille hieman niin osasivat taas käyttäytyä. :D

Sopupellettejä harhautuksena Nefin joukkoonsujahtamisessa.

Gaia tosiaan sai perusteellisen tutkimuksen myös klinikalla, lääkäri tutki turkkia hyvän tovin jopa loisten varalta, kun oli pienistä pateista (yksi patti/marsu) alkuun kyse. Mitään poikkeavaa ei turkista löytynyt ja Kauhiksen patin poiston ja sen sisältämän talin perusteella Gaialla on hyvin todennäköisesti samanmoinen. Gaialta pääsi hätälirut lääkärin housuille! :D Oli menomatkalla maistunut hänelle matkavihannekset ja sekös oli aiheuttanut lirutteluhädän. Huomasin vihannespalojen puuttuvan Gaian boksista ollessamme lääkärin vastaanotolla ja Gaia juuri käänneltävänä ja tutkittavana ja varoitin tohtoria juuri ennen kuin pissahätä yllätti Gaian. Gaiaa ärsytti aivan valtavasti, koska hän ei koskaan halua pissiä kenenkään syliin eikä muualle kuin häkkiin tai sen tapaiseen (esim. kuljetuskoppa). Ajattelin että nyt arvonsatunteva Gaia-rouva murjottaa minulle ainakin kaksi viikkoa kun niin kovasti operoitiin ja tutkittiin. Hyvä vain että tutkittiin ja sain taas jeesiä niiden kahden kippuralle kasvavan kynnen kanssa Gaian etutassuissa. Hieman punoitti takatassujen pohjat, voisin niihin Vetramiliä laitella silloin tällöin ja seurailla. Voi olla isohkon elopainonkin aiheuttamaa tai voi olla kolahtanut johonkin heinäastian reunaan tms.

Ritari ottaa relasti. Ei jaksanut ottaa kantaa Yamsun ja Nefin kahakointiin.

"En kommentoi" kun Yamsu ja Nefi pöristelivät tuossa vieressä.

Tirppaa usein hieman jännittää mennä tuon reunan yli. Erityisesti jos on ollut jotain muutoksia, joko siivousta tai laumassa jotain muutosta. Liikuttava Tirppa-neiti. *sydän*

Lemmikkiexpressiltä tilasin taas säkin Toa Lättiä. Aika vakioksi on muodostunut, että 3kk välein on tässä taloudessa tälle tarve. Kiva tunne kun taas riittää pidemmäksi aikaa tuonne aitauksen juomapullojen alle lootaan! :)

Tässä vielä kuvia tältä päivältä:

 Kauhiksen pienen herneen kokoinen talipatti tyhjennettiin klinikalla eilen käsin, hän sai antibioottiruiskeen ja kotona pari-kolme kertaa päivässä tyhjennyskohdan töpötys laimennetulla betadinellä. Tässä juuri töpötyksen jälkeen tukka hieman hassusti. Alunperinkin sen pienen patin huomasin kun Kauhiksen tukka meni hieman hassusti. Tuon sijainnin takia on kirurginen patin poisto aika haastavaa, siksi se tyhjennettiin käsin. Täytyy nyt seurailla tuleeko patti takaisin.

 Kävin paikallisessa lempparieläinkaupassani hakemassa buustia toipilaille, kuivattua nokkosta kun edelliset olivat päässeet loppumaan, Altrominin 5% rasvaista marsunpellettiä ja ihanaa lehtevää syysheinää. Toipilashäkissä siis tarjolla kahta eri heinää jotta varmasti on jotain mikä maistuu.

Tuossa äsken Rapsun leikkaushaavan suojalapun otin pois ja tutkiskelin miltä selkä näyttää.

Hieman oli eilen vuotanut tuore haava ja siksi hieman tuota kuivunutta verta reunassa. Nyt ei enää tihkunut mitään. Ennen kuin suojalapun otin pois annoin Rapsulle päivän kipulääkeannoksen, jota tässä vielä nelisen päivää jatketaan kotosalla. Viikon päästä operaatiosta kontrolliin ja tarvittaessa uusimaan Rapsun saama 1vk kestoinen antibiootti-injektio. Minulla on kyllä ihan hyvä tunne, että Rapsu paranee oikein hyvin. Ylipäätään ei niin älyttömästi tuo klinikkareissu stressannut ennalta kun Nifrakin oli käyttäytynyt niin normaalisti ja kerännyt painoakin lisää. Rapsu on niin topakka täti ollut aina, että luotan hänen paranevan hyvin. Tietenkin aina voi käydä kaikenlaista, mutta ihan positiivinen mielenlaatu vallitsee täällä.

Nenämarsujen ykkönen! Rapsu on aina ollut kova haistelemaan nenä pystyssä. :D Pitää joskus tehdä nenäkollaasipostaus, mihin keräsisin kaikki Rapsusta räpsimäni nenäkuvat. :D

Olen kyllä edelleen aivan huikean tyytyväinen Eläinklinikka Linnunmäkeen, on ihanaa pystyä luottamaan paikan henkilöstön ammattitaitoon ja se tuo rauhallisuudentunnetta kun oma murmeli vaikka käy siellä leikkauksessa/operaatiossa. Tietää, että murut saavat parasta mahdollista hoitoa. Muutenkin siellä on äärimmäisen ystävällistä väkeä ja on mahtavaa saada kiireettömäntuntuisesti kysellä kaikki mitä mieleen tulee marsujen/lemmikkien terveyteen liittyen. Nifrakin saatiin kuntoon vaikka oltiin niin pahassa jamassa muutama kuukausi sitten, etten tiennyt jatkuuko meidän yhteiselo vai ei. Kovasti lämpimiä terkkuja klinikalle meiltä! :)

Syysheinä on aina menekkituote ollut miun murmeleilla. Onneksi maistuu hyvin edelleen. :)

Olin itse eilen illalla marsujen asiat saadessani valmiiksi niin väsynyt, että nukahdin hieman yli yhdeksältä ja nukuin putkeen syvästi johonkin puoli yhdeksään asti. En ollut edes herännyt kun Herra S oli tullut nukkumaan enkä myöskään ollut herännyt kun Yamsu oli Herra S:n mukaan aloittanut aamukonserttinsa hieman ennen viittä aamulla. Taisi tulla aika tarpeeseen kunnon unet.

-M

maanantai 12. syyskuuta 2016

Tilannekomiikkaa maanantaihin? Listattuna viimeaikojen hupsuimmat tapahtumat.

Heippa!

Tässä viimekuukausina on kertynyt muutama tilannekoominen tai muuten hassu juttu, joita en ole tainnut blogin puolelle rustatakkaan. Saatan olla jostain näistä maininnut aiemmin, mutta älköömme antako sen häiritä.

Ensimmäisenä tuli mieleen muutaman kuukauden takaa keissi, jolloin halusin tehdä "tieteellisen tutkimuksen" onko sillä väliä mitä marsuille huikkaa olevan ruoaksi vai onko äänensävy kaiken a ja o. Taustana siis tälle, että minulla on ollut tapana keittiöstä huikata eläinhuoneen suuntaan aina tietyllä äänensävyllä mitä vihannesta olisi leikkuussa ja matkalla kuikkujen suuhun (esimerkiksi "KURKKUUUUU" tai "PORKKANAA"). Tutkimus possujen valikoivuudesta suoritettiin seuraavanlaisesti.. Menin keittiöön ja KURKKUäänensävyllä huikkasin eläinhuoneen suuntaan "SUKKANÖYHTÄÄÄ!" ja aivan jäätävä kuikutuskuoro alkoi niinkuin olisi ainakin viiden lajin gurmeeateria tulossa karvapyllyille! Muistelen, että nauroin aivan kaksinkerroin ja Herra S:kin sohvalla istuessaan sai hyvät naurut kun oli tilanteen kuullut. :D Ja ei, sukkanöyhtä ei ollut menuussa uhkailuista huolimatta, kyllä se taisi olla joku vihanneksen palanen.

Toinen keissi tähän putkeen tuli mieleen, kuinka ollaan monesti naurettu Tosi-Dimangille, varhaiseläkkeellä luonani asuvalle syrkkihamsurouvalle. Siitä on jo useampi kuukausi kun tämä leidi otti ja karkasi asumuksestaan yön aikana ja aamulla hyvin varhain herra S:n lähtiessä töihin kuulin huikkauksen "täällä on joku karannut!". Aivan jäinen jalkapallo vatsaani valahtaneena ryntäsin paikalle huomatakseni vaalean hamsun kipittelevän eläinhuoneen lattialla iloisesti. Herra S sanoi, että oli ensin katsonut karkurin olevan mini-Gaia, vaalea ja mötkäle kun oli. :D Hamsu halusi vissiin isäntää moikata ja toivottaa kivaa työpäivää kun vastaan tuli. :D Siinä sitten ennen aamukahvia konttailin pitkin eläinhuoneen lattiaa hamsterin perässä ja lopulta kalastin hänet vaatekaapin rakenteista kissanruoan avulla.

Eilen taasen aamusella marsuille aamupellettejä jakaessani huomasin, että himskatti, olin jättänyt yöllä vahingossa syrkkirouva Sydänlingon häkin yhden pikkuluukun auki hamsun vointia tarkistettuani myöhään yöllä kotiintultuamme! Olen yleensä aina sellainen asiat moneen kertaan tarkistava joten aivan ennenkuulumatonta, että tälläistä tapahtui. Avonaisen luukun nähtyäni taas tuo tuttu jäinen jalkapallo tuntui valahtavan vatsanpohjaan ja vimmatusti toivoen hamsua etsimään häkistä samalla kelaten päässä kaikkia mahdollisia hamsujen piilopaikkoja asunnostamme. Onneksi hamsurouva löytyi häkistään pahvilaatikkomökkinsä alta ja taas opin kuinka ei pidä silmät ristissä väsymyksestä käsitellä eläimiä. Teki mieli halata hamsteria kun löytyi sievästi häkistään enkä joutunut taasen oman tyhmyyteni ansiosta konttailemaan lattialla jo ennen aamukahvia. :D Olin yöllä hänen vointinsa tarkastanut koska en muistanut kuulleeni edellisiltana rehvakasta kalterinrouskutusta, jota hän harrastaa yleensä klo 21-22 välillä.

Ehkä pari kuukautta sitten sain nauraa taas marsuille aivan olan takaa kun taisin olla muruilta kynsiä leikkaamassa ja istuin eläinhuoneessa marsuaitauksen vieressä. Pian kävi ilmi, että Rapsu-rouvalla oli kiima hänen rehvakkaan huristelukäytöksensä perusteella ja Rapsu kiersikin aitauksessa levottomana hyppelemässä laumatovereidensa selkiin hormonihuuruissaan. Lauman kastroitu uros Kauhis tästä aivan innostui ja varmaan tuumi että "Ooh, nyt saan säpinää kun yksi eukoista käy noin kierroksilla!" mutta kuinka kävikään.. Kauhis yritti mennä Rapsulle huristelemaan ja hyppäämään Rapsun selkään, mutta Rapsu ei tälläistä hyväksynyt vaan teki täyskäännöksen huristellen mahtipontisesti ja hyppäsikin itse Kauhiksen selkään "astumaan"! :'D Macho-Kauhiksen ego otti tästä hirveän kolauksen ja Rapsun jo jatkaessaan matkaa Kauhis vieläkin oli paikallaan huristelemassa ja pyllyään heiluttelemassa hyvin järkyttyneellä ilmeellä varustettuna ja näki parhaaksi mennä mökkiin kolauksen saaneen machomiehen egonsa kanssa. Siellä sitten mökissä Kauhis vielä vähän huristeli ja pyllyä heilutti yksinään, mutta toisesta niin näki järkytyksen määrän kun lauman mummelimarsu oli hänet alistanut. :'D Nauroin niin, että hyvä kun en tuolilta pudonnut!

Myös yksi hassuhko yksityiskohta on, että Dodi-marsu usein kerjää kolisuttamalla hampaillaan häkkinsä kalteria. Tämä ei vielä ollut se hauska osuus, vaan se, että tämä tohelo onnistuu kerjäyskolistelumaniassaan toisinaan mutustamaan myös tassuaan vahingossa, etutassuilla kun kaltereihin nojaa kerjäyshommissa. Hetkeksi aina kerjäys laantuu kun hän hoksaa ettei omaa tassuaan kannata syödä ja sitten kun "ahaa"-elämys on koettu hän jatkaa touhuaan. :D Ei tassuun ole mitään jälkeä koskaan tullut onneksi, on aika hupsun näköisiä Dodin tekemiset välillä.

Kauhis on ihmeissään siivouksen tiimellyksessä ja atleetti-Ritari loikkaa taustalla. :D

Nyt ei tullut muita hassuja tempauksia mieleen, mutta onhan niitä ollut. Täytyy taas rustailla kun muistuu aivosoluihini!

Mukavaa maanantaita kaikille! :)

-M

tiistai 6. syyskuuta 2016

Omituisten olotilojen kerho?

Heips!

Miulla on ollut viikon-kaksi nyt aika omituinen olotila. Tai no, ei mitään ennennäkemätöntä, mutta tällä kertaa hyvin sitkeänoloista sorttia. Kaipaan jonkin hyvin karvaisen, iloisen ja nelijalkaisen olennon halailua, nimittäin koirakuume on tullut taas kylään. :D Olen huomannut haikailevani koira-arjen perään kaikkine lenkkeilyineen (itse kun harvemmin tulee muuten vain lähdettyä ulos) ja kumppanuustunnelmineen. Taustaa tapahtuneelle seuraavanlaisesti.. Toisilla isovanhemmillani oli kaksi suomenlapinkoiraa ollessani aivan lapsonen ja näiden ihanien hauvojen poisnukuttua elämässäni ei tainnut noin viiteen-kuuteen vuoteen pyöriä koiria ennen kuin juuri ennen teini-ikää aloitin hevostallilla käymisen (asumisen :'D ). Nimittäin tallilla, jossa kävin heppailua harrastamassa oltiin aiemmin kasvatettu suomenlapinkoiria ja siellä aloittaessani hevosenhoidon oli noita ihania hauvoja muutama. Säännöllisen epäsäännöllisesti olin tekemisissä noiden huiskuhäntien kanssa vuosia ja muistan monet kerrat kuinka tulikin hauvoja halailtua ja lenkiteltyäkin vaikka pääkeskitys olikin yleensä hevosjutuissa tallilla ollessani. Viimevuonna eläinkauppahommissa ollessani jokusen tovin oli ehdottomasti ihanaa plussaa jos/kun sai luvan kanssa asiakkaiden liikkeeseen mukaanottamia hauvoja rapsutella ja ihastella. (Olen kyllä niin koiraihminen, ettei mitään rajaa.. :D ) Yksi suuri lappariuros erityisesti jäi mieleeni valtavan sympaattisuutensa kanssa ja toinen jota fanitin oli rotikkapentu, jonka omistajaa autoin muun muassa Sen Ensimmäisen Kaulapannan ostamisessa. *sydän*

Herra S:kin on erittäin koiraihminen ja hän taasen fanittaa huskyjä. Ainakin isohkoja koiria kumpikin ihainnoi niin sitten aikanaan ei olla ihan eri ääripäissä hauvamieltymysten suhteen jos/kun joskus sopivan tilanteen koittaessa luoksemme koira muuttaisi. Tähän tilanteeseen ei ole näkyvissä mahdollisuutta huiskuhäntään eikä lähitulevaisuudessakaan, mutta tässä maalailen taivaanrantaani ja haaveilen. :) Marsujakin kuumeilin ja haaveilin kymmenisen vuotta ennen kuin tuli sopiva hetki heihin sitoutua.  Toivottavasti nyt ei vielä kymmentä vuotta tarvitsisi odottaa että saataisiin talouteen huiskuhäntäinen perheenjäsen. :D

Onko muilla ilmentynyt minkäänlaista "kuumeilua" nyt syksyn myötä? :D

-M