maanantai 20. helmikuuta 2017

Köydenvetoa porkkanalla ja muitakin juttuja

Heiiii!

Kuulumisia eetteriin hieman ehkä sekavassa järjestyksessäkin. Täällä on surukseni ollut yhden terran verran poistumaa. Gerbiilineitien Heran ja Muumin (vain n. 1,5-vuotiaat, ehtivät olla luonani noin vuoden) yhteiselossa tuli yht'äkkisesti aivan hurjaa kärhämää ja tilanne meni nopeasti siihen, että vein nämä kaksi takaisin kasvattajalleen/edelliselle omistajalleen/ystävälleni, joka teki sitten päätöksen mitä tehdään. Alunperinhän lauma Muumi, Hera ja Varpu olivat minulla häneltä sijoituksessa, Varpun suditukset siirtyivät seuraaviin ulottuvuuksiin jo tuossa aiemmin jättäen nuoremmat siskokset kaksin ja nyt Hera on jatkanut myös matkaansa. Epäiltiin hänelle tulleen kasvain, joka olisi johtanut yleiskunnon jonkinasteiseen romahtamiseen ja täten Muumi saaliseläimille tyypillisesti yritti päästä "lauman heikosta lenkistä" eroon. Aika nopealla tahdilla oireilun alkamisesta (samana päivänä) Hera jo päästettiin jatkamaan muihin suditusmaisemiin, en usko hänen ehtineen kauaa kärsiä. Kaunis valkoinen neito Muumi olisi jäänyt yksin ja minulla ei hänelle ollut tarjota kaveria niin hän jäi odottamaan tälle ystävälleni mahdollisesti tulevia seuraavia gerbiilipoikueita ja niistä uusia ystäviä. Oli kyllä tosi harmillinen tapaus tämä, tuolla hyllyssä möllöttää vieläkin tyhjä terrario kun en ole saanut aikaiseksi siirtää sitä jemmaan jonnekkin..

Tässä vanhahkossa kuvassa Muumi nukkuu Heran kanssa kasassa tyytyväisen näköisenä. 

Nifra on aikamoinen epeli. Menin eläinhuoneeseen ja Nifraa heti epäilytti, että jotain on meneillään. Hän tutki käteni ja haisteli todella tarkkaan "heetkinenn, olet syönyt porkkanaa!". Vainumarsu! :D

Ystävänpäivänä täällä täytettiin vuosia! Gerbiilimummeli Rhea, toinen ensimmäisistä omista gerbiileistäni täytti 3-vuotta! Hän sudittelee ja toisinaan jopa leikkiikin edelleen ystäviensä Appelsiinipuun kasvattien kanssa ja heillä yhteiselo on oikein toimivaa. Rhea ja Rhean opetuslapset. *sydän* Toinen sankari samana päivänä oli syrkkirouva Absoluuttinen Tosi-Dimangi, hän täytti 2-vuotta. Syyrialaiselle tämä on jo suhteellisen korkea ikä, mutta varhaiseläkkeelle hän luokseni tulikin vajaa vuosi sitten. Herkkuja oli tarjolla sankareille ja ne totisesti menivät "kaupaksi". :D

 Absoluuttinen Tosi-Dimangi, hieman vanhempi otos.

Rhea myös hieman vanhemmassa otoksessa. Hän on ainoa gerbuistani, joka heti ensimmäisenä on aina nautiskelemassa vihanneksen palaa, hän suorastaan omii sen itselleen ja laumatoverit saavat juosta perässä kun Rhea pistää kipittäen porkkanan palanen suussaan. :D

Tuossa aiemmin olin myös jokseenkin kipeänä, ensin tuli sellainen kuumeinen olo ja sen perään kahden päivän oikein kunnon migreeni pitkästä aikaa (ei ollut kyllä ollut ikävä moisia). Mainitsin tämän, koska Herra S loisti parhauttaan piristämällä minua useasti ja pitämällä muutenkin huolta. Kerrankin olin sohvalla nukkumassa kun heräsin pehmeiden viiksikarvojen kutittamiseen nenänpäässäni, avaan silmät ja ensimmäisenä on 20cm päässä vastassa marsuneiti Yamsun tuijottavat silmät. :'D Mies piteli Yamsua käsissään juuri kasvojeni korkeudella, voisi sitä huonomminkin herätä. :D Taisi myös olla jokin kerta kun olin sängyssä nukkumassa ja mies tuo Nifran rapsuteltavaksi, se oli ihanaa. Nifra ihmetteli kovasti mitä oikein tapahtuu. :D

Näyttäisi porkkanatarjoilulta!

En kestä tuota Kauhiksen ilmettä, toinen niin vauhdikkaasti tuli apajille, että kaulan ihan normaalikokoiset massatkaan eivät pysyneet ojennuksessa. :'D Samoin Nefi kurkkii tuolta mökistä nenä pystyssä. :'D

Käytiin taas miehen kanssa Emman Tallilla Riihimäellä, tällä kertaa ihan vain tallitöissä auttelemassa. Oli kyllä mukavaa vaihtelua marsunpapanan lappaamiseen tuo hevosten kikkareiden kärräys. :D Herra S sai heti uuden parhaan kaverin tallin ainoasta shettiksestä, joka tuli tarkastamaan mitä me oikein tehtiin yhdessä tarhassa siivotessamme.

Nifran kanssa oltiin köydenvetoa porkkanalla. Nifra voitti. *sydän*

Ollaan myös Herra S:n kanssa harjoiteltu venäjänkääpiöhamsteri campbellien kynsien leikkuuta, pari-kolme tapausta on ollut kun on ollut tarvetta hamsujen etutassujen kynsiä trimmailla ja totisesti ei ilman harjoittelua tässä taida onnistuakaan. :D Mies piti hamsuista kiinni parhaan kykynsä mukaan ja minä leikkasin varovasti. Toisinaan joku hamsureppana oli hätä housuissa vääntänyt samalla papanaakin ja hassua kuinka miestä se kammoksutti vaikka muiden eläinten papanat ovat ihan normi juttu. :D

Tirppa mutustaa niin, että kielikin vähän näkyy. :D

Yksi parhaista marsukuvista on muuten seuraavanlainen; olin reissussa äidin luona muutaman päivän ja mies piti kotona huolta eläimistä. Pyysin häntä joka päivä punnitsemaan Nifran, niinkuin minäkin aina teen, koska Nifran painoa pitää tarkkailla. Sain seuraavanlaisen kuvaterveisen:

Mies oli laittanut Nifran vaa'alle ja oli kaivanut kännykkää taskusta, Nifra näki tilaisuutensa tulleen ja lähti kipittämään. :'D

Myös tämän saman reissuni aikana Herra S oli kuulemma saanut Freija-kanilta nyrkistä! Oli mennyt kurkun palasta tarjoamaan ja Freija oli mojauttanut nyrkillä (krrhm siis etutassulla) niin, että kurkku oli lentänyt ja rouva oli mennyt takaisin syömään pellettejään. Ei tainnut olla tarjoilut rouvan mieleen. :'D Kuvassa kyseinen tilanne.

"Oletko nyt ihan varma ettei ole enempää tarjoilua?" T. Tirppa

-M