keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Vuodenvaihdetunnelmia.

Moips!

Me Nifran kanssa toivomme, että kaikilla menee vuodenvaihde mukavasti ja starttaava vuosi on mahtava! :)


Väliaikatukka, vielä vähän vaalentelen ja pistän sitten vihreän päähäni.. :D

Mietiskelin tuossa vuotta 2014. Se on ollut dramaattisin ja tietyiltä osin kauhein vuoteni koskaan ja toivon todella, ettei toista samanlaista enää tule. Miulla on kutkutus, että vuosi 2015 tulee olemaan mahtava ja se starttaa tämän eukon ollessa vain entistä vahvempi ja viisaampi! :)

Iri ei oikein halunnut poseerailla, "Mä tästä meen, moi moi!". :D Tuo Irin sokeus tekee hänestä hieman hamsterimaisen syliaikana, kiipeilee vilkkaimmillaan kaikkea pitkin ja kädestä käteen. Jos taas on väsympi olo niin sylissä voi helposti pistää pitkäkseen ja vetäistä torkutkin naamariin. :D Toki hänen turvallisuutensa on tärkeintä, tehtiin mitä vain.

Vuodenvaihteen vietän kotona eläinten kanssa verhot kiinni ja telkkari auki (todennäköisesti aivot syövyttävää hömppää eetterissä). Luultavasti pakerran villasukkia samaan aikaan. Olen aina VIHANNUT raketteja ja siitä syystä en ole koskaan välittänyt tästä juhlapyhästä. Historia tietää tapauksia, joissa miut on puoliväkisin raahattu "ihastelemaan raketteja, koska muutkin tekevät niin" ja voin sanoa, että olen ollut kuin ahteriin 260 000 kertaa ammuttu karhu kiukkuisuuteni kanssa. Nyt tiedän jo paremmin ja mieluusti olen yksin nämä juhlapyhät, muuten pilaan muiden juhlamielen. :D

Vuonna 2014 hyviä asioita on ollut mm. Gaian, Ritarin, Efeldonin, Dodin, Melchiorin, Kauhiksen, Gaian poikasten ja Irin putkahtaminen. Hamsterit ja gerbiilit tulivat myös elämääni tänä vuonna ja ovat tuoneet mukanaan iloa ja rakkautta. :) Kaikenlaisia ihmisiä tapasin ja omalla tavallaan he aina opettivat minulle jotain. Kohokohta on tottakai myös Metsurin putkahtaminen miun elämään! *sydän* Mahtia on, että vaikka olin välillä aika pohjamudissa terveyteni kanssa, niin silti miulla on ollut läheisiä tukenani. En varmasti ole ollut viehättävää seuraa zombiena lyllertäessäni, mutta silti miua autettiin. Loppuvuodesta olen myös itse jo hyvässä jamassa ollessani kunnostautunut auttamaan muita, vertakin olisi mahtia luovuttaa taas, muttei se nyt tällä hetkellä ole mahdollista. Onneksi ehdin aiempina vuosina noin 3 kertaa käydä ojentamassa käteni.

Vielä näistä Suomen marsupiireistä, että olen tämän aktiivisen marsuiluvuoteni aikana höpötellyt monien marsuilijoiden kanssa ja on ollut todella mukava huomata kuinka ihania ihmisiä olenkaan löytänyt! Esimerkiksi oli mahtia käydä syksyllä auttamassa Maailman Marsulan muutossa ja sain jubailla Aidan kanssa koko päivän. Siinä vasta teräsnainen! *sydän* Olen saanut hurjasti monelta marsunkasvattajalta hyödyllisiä vinkkejä niin ruokintaan, kuin marsujen hoitoonkin liittyen ja itse olen saavuttanut mm. aseman eläinbloggaajana lempieläinkauppani, Punaisen Pallon leivissä. Ei huono! :)

-M

maanantai 29. joulukuuta 2014

Kuulumisia marsuvalaasta! :)

Heips!

Huh. Vähän niinkuin maailmanloppuun valmistautumista ilmassa; mie hamstrailen Gaian ja hänen mahansa varalle mm. Nutrisalia, Recoveryä, C-Vitskua, 1ml ruiskuja, Tuttelia ja 15% ruokakermaa poikasten tukiruokakäyttöön.. Ja parit hedelmäpiltit taidan myös varuiksi hommata. Pellettiä tulossa kohta 11kg lisää postissa ja vihanneksia meinaan huomenna kantaa kaupasta selkä vääränä (normikuvio :D ). Että jännittääkö? :D Ainiin ja ehkä voisin hiukan kauraakin hommata jos tarvitsee sekoitella pelletin joukkoon. Onneksi näyttää siltä, että olen kotona LA:n aikaan vahtimassa (ja pidättämässä hengitystä :D ).. Ennen kaikkea ihan hirmuna kiitosta minua avuliaasti neuvoneille marsuguruille! *sydän*

Metsuri oli miulle ostanut toivomani rikkaimurin joululahjaksi, voihan autuus! Kun jouluaaton iltana kotiin tultuamme siivosin Stuartin dunaa, niin Stu päätti tunkea päänsä jumiin Ikeasta ostamani puisen toimistohärpäkkeen minireiästä sisään, joka oli hamsterille näytillä vain 2sekuntia. Normaalisti se oli dunan seinää vasten niin ei ole aiemmin se kolo kiinnostanut. Voi apua, onneksi Metsuri oli paikalla ja työkalujen avulla hän sai purettua sen puisen härpäkkeen samalla kun mie pidin sormia työkalujen ja hamsterin välissä. Hiukka jännitti kun hän joutui hieman käyttämään pientä sahaakin. :D Luojan kiitos hamsteri selvisi ehjänä, laitoin vaan Stulle silmätipat pöllynneen purun takia ja tarkistin hamsterin noin muuten. Kirkassilmäisenä sitten mussutettiinkin herkkuja heti seuraavassa hetkessä. Huojennus.

Tässä uusin ystäväni, hänellä kestää latautuminen jopa kauemmin kuin minulla! :D



Voihan ihanuus, papana- ja pururoskat saavat nyt kyytiä! Ne pienimmät joita varten ei jaksaisi millään kaivaa imuria kaapista. :)

 Gaiasta olen kuullut muutamanlaisia kommentteja, niistä hauskimmat ovat olleet "Näyttää muumilta!" ja "Näyttää valkosipulilta!". :D


"Saattaisin haluta takaisin aitaukseen, kiitos!"

Niinja tosiaan itse olen kokoajan ollut viiden poikasen kannalla ja näin sanoo marsugurutkin todisteiden valossa. Juuri perjantaina punnitsin Gaian, joka ennen tiineyttä oli 940g. Perjantaina vaaka näytti 1330g! Ja kun tuossa olin ennen Joulua kotoa pois 2vrk (äiti kävi täällä hoitamassa eläimiä sillä välin), niin jo sinä aikana Gaian maha näytti kasvaneen hurjasti. Kyllä ihan tosissaan jännittää.. Onneksi Metsuri on tämänkin asian suhteen ihana; hän suosiolla tulee koko tammikuun miun kämpilleni aikaa viettämään, ettei miun tarvitse olla pois marsujen luota hänellä käydessäni.


 "Mene nyt eukko siitä kamerasi kanssa!" :D

Miulla on aivan hirveä feeveri pistää kämppä uusiksi. Tahtoisin niin kovin freessejä asioita, ettei ole tosikaan! Harmi kun resursseja vaan ei ole kuin pienempien juttujen toteutukseen. Jos vaikka lotossa voittaisi... :D Yksi asia, jolla pystyn kuitenkin piristäytymään on hiusvärin vaihto. Olisinkohan noin 8 vuotta ollut punapää, siihen sisältyy tosin pari lyhyttä jaksoa joko blondina, mustahiuksisena tai pinkkipäänä. Sain kauhian päähänpinttymän tummasta metsänvihreästä tukasta ja tässä nyt viikonloppuna sitten blondailin hiuksia ihan urakalla. Vielä hiukka oranssiin vivahtaa joissain kohdin, mutta aika vaaleaksi olen jo päässyt. Vihreä hiusväri tulee postissa viikon sisään ja sitten katson kuinka kauan maltan blondina enää heilua. :D

"Taas mennään..." :D

-M

lauantai 20. joulukuuta 2014

Tämä eukko kävi Ikeassa eläinten hyödykkeet mielessään!

Heip!

 Juu kuten moni tietääkin jo, niin miekin ajauduin mahtiseurassa tuonne synnin mekkaan pari pv sitten.. Mielessä siinsi uusi keittiön matto ja eläimille kivoja juttuja. Keittiöni sai vaaleanpunaisen karvamaton ja eläimet uusia kuoseja, paperitelineitä ja nukensänkyjä. Kuulostaapa fiksulta. :D

 En kestänyt tuota lintua. Symppis. :D

Värejä! Tahdoin värikkyyttä uusiin pussilakanoihin possuille. 

 Ostin noita nukensänkyjä kaksi, toinen tässä kokoamisen alla..

Ja Nifra tietenkin paikalla heti ensimmäisenä ihmettelemässä!

 Gaian ja Kauhiksen tämänhetkinen asumus. :)



 Nifra tietenkin paraatipaikalla. Perintöprinsessana Rapsu. :D

Rapsu: "Ai täälläkö se kamera pyörii, enhän minä nyt sellaista tiennyt..." *poseeraa* :D

 Paperitelinehässäköitä toimistovälineistä!


 Pistin ne hamstereille, olisi pitänyt ostaa toinenkin setti kun miulla on tosiaan kolme hamsua ja yhdessä setissä oli vain kaksi tuollaista härpäkettä.

 Epäluuloinen kierros terrassa heti alkuun ja sitten ihmettelemään..


Tuon puuhärpäkkeen sijoittamisessa kannattaa miettiä mihin hamsteri pissii, Luna esimerkiksi käy asioillaan terrarion vastakkaisessa nurkassa niin pysyy siistinä irtaimisto. :)


Lunasta näkyi vaan pylly kun piti tutkia tämä uusi härpäke sisältäkin. :D

Nuo puiset asiat ovat käsittelemätöntä puuta, jossa ei ole mitään maalimyrkkyjä ja muita. Kelpaavat siis eläimillekkin. :)

Niinjuu ja tosiaan todellakin pesin nuo lakat ennen käyttöönottoa.

Yleisnäkymää.

-M

tiistai 16. joulukuuta 2014

UUSI TULOKAS; Margadash Ilomieli!

Heheeeei! Jopas oli päivä! Aamusta menin lahjoittamaan ylimääräisiä lankojani noin 10kg paikalliselle työllistämiskeskukselle (ja osan kuulemma nuorisotyölle) ja sieltä sitten lompsin eläintarvikeliike Punaiseen Palloon, sinne Keravan toimipisteeseen. Ja tuota noin. Hups? :D

 Kantoboksista siirsin herran uuteen kotiin wcrullan sisällä, epäilin että voisi olla liian suuri slaagi pienelle jos tahmatassuillani olisin hänet kauhonut laatikosta. :D


Hän on kiinankääpiöhamsteriuros, syntynyt 25.4.2014 -eli noin 8kk ikäinen jo.

 Bloggerilla on nyt joku fetissi käännellä miun kuvia miten lystää, mutta eiköhän tästäkin selvän saa! Hommasin siis juoksupyörän, uuden pajusillan, puisen mökin ja sapuskaa. Tosin se sapuska on nyt vielä pakkasessa varmuuden vuoksi vuorokauden niin tällä herralla on 1vrk ajan tuota normihamsuruokaa, tosin semiterveellistä sellaista. Kiehtovaa tehdä uusi aluevaltaus; diabetekseen taipuvaisten kääpiöhamstereiden ruokavalio!


 Juoksupyörästä tuli heti hänen parhain kaverinsa! Tunnin verran veti herra rundia ja sitten alkoi purussa mylläys.

Näyttää tämä herra oikein tyytyväiseltä uuteen kotiinsa, vipeltää menemään minkä kerkiää! :)

Nimesin hänet siis vaatimattomasti Margadash Ilomieleksi, nimi tuli päähäni kantaessani pientä pahvilaatikkoa kotiin. Laatikkoa, jossa oli ensimmäinen kääpiöhamsuni ikuna. *sydän*

Olen itseasiassa kiinaria pohtinut "sillä silmällä" jo ainakin 2kk ja olen fanittanut kovasti Odinia ihanan Iineksen blogista Tuota pahvilaatikkoa ei ollut täällä aikaisemmin. Kieltämättä söpöysaspektilla oli kovasti tekemistä lemmikinvalinnan suhteen, mutta myöskin mahdollisuudella ja uudenoppimishalulla. Tovin tämä ihana herra ehti olemaan eläinkaupalla kun ei ilmeisesti asiakkaat olleet fanittaneet kiinareita niinkuin roboja tai talvikoita, syyrialaisista puhumattakaan. :D Itse tiedän millaisissa oloissa tämä söppänä on elänyt Pallossa ja tyytyväinen olen, kun hamsteria ollaan ehditty käsittelemäänkin. :) Iinekseltä on ollut todella ihastuttavaa kuulla kuinka Odin tarrautuu hänen sormiinsa ja on oikea ripustautuja. Ehkä jonain päivänä kärsivällisen tutusmisen jälkeen Margadash Ilomieli tykkäisi tehdä samaa, ei sitä tiedä. Mutta jösses kuinka ilostuin kun herra iloisena vipelsi menemään uudessa kodissaan! *sydän*


Hauska muuten, että olen AINA tiennyt että onnellisimmillani olisin eläintarhan keskellä, olen aina ollut sitä mieltä vaikkei minulla ole omia lemmikkejä ollut kuin vasta reilun vuoden. Nyt alkaa olla kyllä olkkarin seinät vastassa, enempää ei ainakaan terrarioita tänne enää mahdu. Piste. :D Tuntuu vaan TODELLA kotoisalta olohuoneessa tämän kaiken sudituksen ja vipellyksen keskellä.

-M

maanantai 15. joulukuuta 2014

Gerbiilityttöjen uusi, iso terrario ja marsumamman liikuntaviikko.

Heipsan!

Mie olen aikasta iloinen! Pitkään podin huonoa omatuntoa, että gerbutyttöni Rhea ja Nyks joutuivat asumaan vain L75cm x S35cm x K40cm terrassa, miusta kun se on ahdas jo syyrialaiselle hamsterillekkin. (Aivan miun oma mielipide, lakisäädökset taitavat olla erimieltä.) Onneksi aivan ihanasti miulle vinkattiin vapaasta käytetystä isosta terrasta! Sain sen jo tuossa viime keskiviikkona, mutta koska olin vkl reissussa niin en ehtinyt ottaa sitä vielä käyttöön. Tänään oli SE päivä! :)

"Ai uuteen terraan? Me vai?" *sutiisutii*

 
Tämä ihana röhväke on mitoiltaan L105cm x S40cm x K45cm, tuli reippaasti siis lisää elintilaa heille! *sydän*



Tällä hetkellä purujen alla on piilossa pajusiltaa, suditusmukia, pahveja ja mitä vielä. Kookospähkinä ja puoliksi syöty mökki tuossa näkyykin. :D

Päätin myös, että Gaialle tekisi liikunta hyvää nyt kun LA siintää vasta 3,5vk päässä. Nyt taitavat Kauhiksen kanssa olla viikon-pari tuossa aitauksessa lattialla, mitat taitavat huidella jossain 74cm x 184cm. :)





Gaiaa kutitti...Tai hän leikki lumipalloa.




Kauhis veti hepulikierroksetkin kun pääsivät aitaukseen. :D

-M

lauantai 13. joulukuuta 2014

Elämäni aakkoset 2014

Heippa!

Tällä kertaa tahdoin toteuttaa kiertohärpäkkeen; aakkosten mukaan mennään ja täyttelen mitä mieleeni tulee vuodelta 2014. Idean tähän olen keksinyt muilta blogeilta (lifestylehenkisissä olen tämän nähnyt kiertävän), en siis voi ottaa kunniaa. :)

Aamut. Olen kaikkea muuta kuin aamuihminen. Kuka tahansa todistaa. Sunnuntaiaamuissa on sitä jotain, etanatkin ohittavat miut silloin. :D Toisaalta olen niin päättäväinen ja asenteikas, että jos päätän selviytyä niin klo 04 herätyskään ei ole maailmanloppu ja pystyn jopa tekemään jotain produktiivista vaikka olisin nukkunut vain 2h.

Banaani. Meillä possut ovat maistaneet banskuakin, ei kuulu yhdenkään kuikkupyllyn lempparikastiin kuitenkaan. Nifrakin katsoi miua loukkaantuneena banskua tarjotessani, että "Oletko sinä eukko seonnut? Anna jumaleissön heti KUNNOLLISTA ruokaa!". :D Itse rakastan laittaa banaania salaatteihini.

Cirion. Minulle tuli Efeldon kaverinsa Cirionin (suklaa risteytys uros) kanssa maaliskuussa 2014. Cirion vain osoittautui aikamoiseksi ADHD-tapaukseksi, ettei häntä valitettavasti voinut pitää enää ympäristössä, jossa oli enemmän kuin yksi marsu hänen lisäkseen. Varsinkaan naaraita. Hän asuu viimeisten tietojeni mukaan nykyisin jossain lapsiperheessä yhden marsukaverin kanssa. Muistanko oikein, että Loviisassa?

Dodimies! Peruaanillani Dodilla (Underground's Drop Dead Gorgeous) on persoonallinen ääni ja elämäntyyliltään hän on ihanan leppoisa. Eikä huumoriarvoakaan voi kieltää kun suklaanruskea moppi innostuu ja spurttailee ympäri aitausta karvat hulmuten! :D Hän on erittäin kovasti herkkujen perään, kerjäys alkaa hetipaikalla jos on pienikään epäilys vihannesten saannin mahdollisuudesta. Hän tarraa antamaani vihannes/hedelmäpalaan kuin henkensä hädässä ja kerran sain hänet hämmennettyä! Annoin possuille maistettavaksi pienet palat hunajamelonia ja Dodi suhtautui siihen ensin jääden ihmetellen paikalleen meloninpala suussaan "Heeeeeetkonen!" ja sen jälkeen käyttäytyi kuin se olisi elämän eliksiiriä. :D

Efeldon. Noin kuukausi sitten kiinnostuin selvittämään Efeldonin oikean nimen, kasvattajan ja syntymäajan. Minua onnisti ja oikeaksi nimeksi paljastui Delfoin Eagle, syntynyt 20.7.2013. Hassua, että satuin aika samankaltaisesti itse nimeämään tämän mussukan tietämättä hänen oikeaa nimeään.

Faraoiden aika on kiehtonut miua aina. Jos miun täytyy nimetä joku tuore eläin, niin aika varmana selailen muinaisen egyptin jumalalistankin läpi. Lisäksi tatuointini vasemmassa olkavarressa on varsin faaraohenkinen; kissat olivat Egyptissä pyhiä ja Ankh on kuolemanjälkeisen elämän symboli.

Gerbiilit. Vuonna 2014 sain huhtikuun huitteilla ensimmäiset omat gerbiilini, Rhean ja Nyksin! He ovat syntyneet ystävänpäivänä 2014. Lisäksi syksyllä jotenkin kummasti miulle putkahti kolme gerbiilipojua lisää, Kettu, Ilves ja Leijona. Aivan superihania vipeltäjiä! *sydän*

Hiljaisuus. Se on asia mitä en ennen lemmikkieläimiä hereilläollessani voinut sietää ja kuuntelin aina musiikkia. Nyt kun on monensorttista vipeltäjää niin en tarvitse musiikkiakaan kaiken aikaa kun aina joku rouskuttaa mökkiään tai vaikkapa juo juomapullosta. Tulee todella kotoisa olo olohuoneessani kun jokapuolelta kuuluu vipellystä. Jos istun sohvallani, niin oikealta kuuluu 12 marsua, suoraan edestä gerbiilien suditus ja vasemmalta gerbiilien suditus ja parin hamsterin satunnaiset rapistelut. Voin autuaasti nukkua vaikka päiväunet tuon touhuamisen keskellä. :)

Isommat asumukset. Tämä on kokoajan pyörinyt mielessäni kun marsumääräni on kasvanut. Tahtoisin tarjota kaikille kuikkupyllyilleni isot aitaukset ja minimonstereille isoimmat terrat mitä löytyy. :)

Juustosipsinhimoinen Luna! Söin juustonmakuisia sipsejä Lunan terrarion vieressä koneen äärellä ollessani tuossa aiemmin tänävuonna ja Lunan sipsinkerjäysyritys/marttyyrikuolemat olivat ehkä hauskimpia ikinä kun tyyppi meni littanaksi terran kulmaa vasten hamuillen lasin toisella puolen olevaa sipsipussiani. :D

Kiero mieli. Tänä vuonna kun terveyteni on stressistä johtuen ailahdellut suuntaan jos toiseenkin on huonoina päivinä pääni täyttynyt syyllistävistä ajatuksista, ihan niinkuin muka eläimeni kärsisivät huonosta hoitamisesta johtuen. Ne päivät ovat olleet pahimpia kun pää syöttää itselleni ajatusta, että possutkin muka tuijottaisivat miua syyllistävästi. Onneksi nuo huonommat ajat ovat nyt takana päin. :)

Lupaukset. Jos lupaat marsulle kurkkua, hän varmasti muistaa sen ja vainoaa sinua niin kauan, että annat sitä! :D

Mokoma! Yksi lempibändeistäni, heidän keikoillaan olen tänävuonna kaksi kertaa käynyt, Helsingissä Nosturissa ja Kouvolassa House of Rockissa. Timanttinen bändi. (thrash metallia)

Nifra on ollut monessa mukana! Lieneekö jopa kolmessa neljästä tämän vuoden Marsumagazinestakin. Unohtamatta, että otin hänen potrettinsa tatuoituna käsivarteeni ja hänen tassunjäljet päänahkaani. Ai miten niin ykkösmarsu? :D Siivousylitarkastajakin tietenkin on aina hyvä olla kun lakaiset papanoita tyttöjen aitauksessa..

Olemus on minulle hiukan ehkä turhankin tärkeä, mielellään en lähde ulos ilman meikkiä. Tosin tämä ehkä osittain johtuu siitä, ettei minulla ole omia kulmakarvoja vaan piirrän ne aina. Lisäksi minulle on tärkeää näyttää itseltäni, kotoisimmillani olen tummanpuhuvissa/punaisissa vaatteissa, kirkkaanpunaisessa hiuskuontalossa ja semitummassa silmämeikissä.

Punainen hiusväri. Mie olen arviolta noin 8vuotta viihtynyt punapäänä, mutta tänävuonna testasin blondia ja aivan vaaleanpinkkiäkin...Vain palatakseni takaisin punaiseen. Mutta vaihtelu virkisti! :D

Qumma art. Qumma on alternativetyylisten mallien kuvaaja ja minusta hänen kuvailunsa jäljet ovat mitä useimmin upeaa synkähköä katseltavaa. Tuttujanikin käynyt hänellä kuvattavana ja setti on ollut todella hienoa.

Rikokset. Mikään ei saa minua niin raivoihini kuin eläinten kaltoinkohtelu. Se on jotain absoluuttisen kauheaa, vaikea edes kuvailla.

Salaatti. Voi hyvät hyssykät kuinka rakastankaan erilaisia salaatteja. Makuhermojani potkivaan salaattiin laitan avokadoa, banaania, mango-chilikastiketta, pinaatinlehtiä, friseesalaatinlehtiä, kurkkua, tomaattia, vuohenjuustoa, paprikaa ja esimerkiksi porkkanaa. Nam! Ja jos on cashewpähkinöitä niin niitä myös. Salaatintekoa luonnollisesti säestää possujen ruoanhimoinen kuikutus olohuoneen puolelta, uhkailu viittaa mm. aitauksesta karkaamiseen ja siihen, että miua tullaan nykimään kohta lahkeesta ja pistetään pataan jos sapuska ei ala äkkiä tulemaan. :D

Tulenarka inspiraatiokyky. Kun olen terveiden kirjoissa, on inspiraationi tehdä asíoita sangen räjähtelävää sorttia. Yhdessä hetkessä istun aamukahvilla ja toisessa silmät kirkastuvat, ryhti suoristuu ja tulee selvät sävelet kuinka NYT HETI teen kaksisataakuusikymmentätuhatta asiaa. :D

Uusi alku! Pääsin eroon hervottomasta ahdistus/terveysongelmakierteestä nimeltä entinen työpaikkani ja täydellinen uupunut puolikkaani; Metsurimies löytyi. :)

VR. Entiseen duuniini kuljin 2,5v 1h/suunta kahdella VR:n junalla, päivän aikana yhteensä siis 2h reissausta ja 4 eri lähijunaa. Hnnnnnngh. Ei se olisi sillai syönyt jos työ olisi tuntunut kutsumusammatilta mutta jösses sanon vaan. :D

Walking Dead! Yksi lempisarjoistani! Zombit ovat lähellä sydäntäni ja kauhusta tykkään muutenkin. Walking Deadissa olen katsonut kolmannen kauden ja odotan saavani neloskauden hyppysiini. :P

Xena. Minulle tulee naissoturi Xenasta mieleen Irdinial Suureni, joka epäonnisista geeneistään huolimatta elää ihan mukavaa marsunelämää jo neljättä kuukautta. :)

Youtube. Olen vuosien varrella seurannut ehkä lähemmäs sataa youtubeen videoitaan postaavaa ihmistä, erityisesti olen viimeaikoina seuraillut jyrsijöihin liittyviä käyttäjiä (esim. Piggiepigpigs, Hoppinghammy, erinshamsters, thesmallpetshop) tai kosmetiikkaan liittyviä (esim. Shaaanxo), Michelle Phan). Olen joskus itsekin pari lifestyletyylista videoa Youtubessa julkaissut, mutta se homma ei ottanut pontta alleen niin piilotin ne veks. Tosin nyt yleisö on pyydellyt kovin possuvideoita, katsotaan jos saisin filmailtua ja tehtyä miun Youtubekanavasta marsukeskeinen. :)

Zooplus ja Zalando, enempi taisi mennä rahaa Zooplussaan eläinten tarvikkeita ja muita tilaillessani.

Åland. Visiteerattiin siellä äidin ja veljen kanssa vuonna nakki ja keppi. (Koita itse keksiä jotain jännää tähän kohtaan! :D )

Äiti. Äiti on ollut miulle suurena apuna kyllä kaikessa ja olemme todella läheisiä. Äiti on viimeaikoina erityisesti jeesinyt monstereiden vahtijana kun olen itse piipahtanut vaikkapa Metsurillani.

Örinä on termi jota äitini on usein käyttänyt musiikkimaustani. :D

Fontti on nyt kummallinen tovin verran, hiukka teknisiä ongelmia.. :D

-M

keskiviikko 10. joulukuuta 2014

Poskihampaat olivat toiveajattelua.

Heips,

tänään käytiin Irdinial Suureni kanssa eläinlääkärissä tsekkauttamassa hammaskalusto (lyhentämässä etuhammasta ja mie samalla otin opikseni operaatiosta) ja muutenkin tarkastettiin perusjuttuja.

Ilmeni, että Irin poskihampaat olivatkin toiveajattelua, marsulla ei ole MITÄÄN muita hampaita kuin yksi hammas edessä alhaalla. Lisäksi kävi ilmi (nämä oikeastaan jo tiesinkin, hain vielä varmistuksen), että Iri on kuuro ja sokea. Aika hurjaa settiä näin luettuna, mutta jos Irin näkisi livenä, niin ei yhtään ihmettelisi hänen olemassaoloaan! Nääs tyyppi vetää ympäri häkkiä hepulikierroksia formula-autona vähintään kaksi kertaa päivässä hippulat vinkuen, vakiintunut käytäntö on iltaisin klo 21-23 aikavälillä noin 3-5min hepulointi. :D Irillä elimistö toimii normaalisti, hän papanoi aika runsaasti (niinkuin kuuluukin), pissii normaalisti ja hänellä on jopa kiimat niinkuin muillakin. Normaalia pidemmät viiksikarvat on kasvattanut näkökyvyn puutetta korjaamaan. Hajuaisti kuitenkin toimii hyvin, marsukavereille kuikutetaan ja ruoan tuoksuun reagoidaan. Hänellä on ruokahalua kuin pienellä kylällä ja kasvaa kokoa hitaasti, mutta varmasti. Utelias murunen, aina tutkimassa uusia asioita. Todella hurmaava tapaus kaikesta huolimatta. *sydän*

Oxbown Performance -pellettiä hän vetää kuin karkkia, ikenillä mussuttaa ja sylki onneksi hajottaa kovat pelletit. Olin luullut, olevinaan tunnustellutkin, että Irillä olisi sentään poskihampaat, mutta eipä ollutkaan. Aika hurja juttu. Vihanneksia mussutetaan raastettuna menemään niin paljon kuin vain tarjotaan ja heinäkin maistuu. Nam nam. :)

Paprikan ja kurkun pupellus käynnissä, kohta ei ole vihanneksista jäljellä enää mitään. :D Otin kuvan kauempaa zoomaten ja salamalla, siksi näin omituinen.

Että juu, tosiaan aikamoinen erityismarsu! Ell oli samaa mieltä kanssani, että kannattaa Irin tovi vielä kasvaa kokoa niin voi päästää muiden tyttöjen kanssa samaan aitaukseen. Muuten kaikki olikin kunnossa. :)

Otin yhteyttä eläinkauppaan, joka minulle Irin myi, että kannattaa olla jatkossa tarkempi.. Ostaessani Irin tiesin vain että hänellä olisi etuhampaissa poikkeamaa normaalista ja nyt selvisi että hänellä ei ole poskihampaita ja että hän on kuuro ja sokea. Ei sillä, että Iriä minnekkään antaisin pois, en ikinä! Tosin harmillista kyllä, näillä epäonnisilla geeneillään voi olla normaalia lyhyempi elinikä tiedossa, eläinlääkäri tosin totesi Irin tutkittuaan, että voihan tämä typy kyllä yllättää ja elää pitkäänkin! :)


Otin kuvat kauempaa kun en halunnut häiritä Irin syömistä, siksi näin laaduttomia kuvia. :D Iri on onneksi megamurunen! *sydän*

-M

tiistai 9. joulukuuta 2014

Peruukit aitauksessa ja muita elon jännyyksiä. :)

Moips,

miua on harmittanut jatkuvasti tuo peruukkien häkissäasuminen ja nyt taas abouttiarallaa viikon verran ovatkin olleet väliaikaisessa aitauksessa. Jos miulla vaan olisi enempi tilaa niin olisivat aina tilavassa aitauksessa.. Katsotaan jos seuraavassa kämpässä olisi tarpeeksi lääniä.


 Melchiorin purupylly :D




Mistä tietää, että paperipussissa on vihanneksia? Pussi on niin täynnä marsua kuin mahtuu. :D




Voihan herkkuheinä!

Tuossa vetäsin iltapalaa napaani, voi ehkä arvata, etteivät kaikki vihannekset päätyneet omaan napaani vaikka niin oli tarkoitus..

"Eukko, me nähdään sun mussutus! NYT ÄKKIÄ MEILLE KANS SYÖTÄVÄÄ!" ja huuto kuuluu kerroshäkistäkin kun epäilyksen siemen on istutettu. Joku syö, mutteivat kyseiset huutajat = suuri epäkohta. :D

Huomenna mennäänkin aamusta tarkastamaan Irin kunto eläinlääkäriin, toivottavasti saadaan ns. puhtaat paperit noiden jo todettujen (muttei Iriä hidastavien) seikkojen lisäksi.. Tänäänkin oltiin niin vilkkaalla tuulella, ettei kynsienleikkuussa MILLÄÄN malttanut olla paikallaan kun piti kokoajan tutkia kaikkia ulottuvuuksia ja mieluiten samaan aikaan. :D On tuo sellainen murunen että.. *sydän*

-M