lauantai 27. helmikuuta 2016

Gerbiiliterveisiä *sydän*

Heips!

Iik kuinka sydän lämmittyi entisestään kun sain kuvaterkkuja gerbiilikasvattajalta, jolla Rhea on nyt tottumassa kahteen pikkugerbiilitypykkään. Jukupätkä kuinka ilostuin, että yksinjäänyt 2v Rhea-murunen tuntuu nyt saaneen loppuelämänsä kaverit. *sydän*

Kuvista kiitos Saana Annala (julkaistu luvan kanssa).






Ei mennyt ihan niinkuin Strömsöössä kun oli mietteissä valkoiset sudittajamuruset alunperin, mutta tykästyinkin näihin tarjollaolevaan kahteen pikkuiseen. :) Tosin nyt kyllä on yksi terrario vielä vapaana, ties vaikka jotain sijoitusgerbiilitoimintaa kasvattajan kanssa yhteistyönä olisi jatkossa juurikin niiden valkoisten (REW tai PEW) ihanien kanssa. :)

 Rhea sai kasvattajalta kehuja luonteensa puolesta ja muutenkin tämä sudittaja vaikuttaa kokeneen gerbiiliharrastajan silmään oikein hyväkuntoiselta. Ikää tosiaan Rhealle tuli mittariin kaksi vuotta ystävänpäivänä.

Voi kuinka olen kyllä niin ilostunut. *sydän* Kotiin tämä komppanja tulee tiistaina oletettaen, että kaikki sujuu tulevinakin päivinä hyvin. :)

-M

P.S
"Oisko herkkui?" T. Nefi *sydän*

torstai 25. helmikuuta 2016

Se tunne kun..

Heippa!

Miua jäi huvittamaan eilinen insidentti postin kanssa ja ajattelin sen teille jakaa josko joku saisi huvituksen suupieleensä tästä. :)

Olin tilannut BioBase-eukalyptushamppukuiviketta sunnuntaina Hamppukaupasta ja odottelin malttamattomana milloin paalit tulevat kotiovelleni asti. (Se tunne! Moni varmaan tietää sen kun kytätään joka päivä josko tämä olisi se päivä kun kotiinkuljetustuotteet saapuvat.) Hamppukaupalla kun on tuo kotiinkuljetusominaisuus. Eilen sitten juuri, kun olin eläinhuoneessa aloittanut siivouksen (eli jätesäkki keskellä lattiaa ja ties mitä roskia sen seurana, puhumattakaan kahdeksan marsun vuorokauden papanoista aitauksessa, jota en ollut vielä ehtinyt siivota) soi puhelin, että postivirkailija on rapun ovella tulossa. Minä sitten malttamattomana taisin rynnistää ovelle ja siivoustarvikkeetkin jäivät ihan hujan hajan. Avasin hieman omaa oveani ja odottelin, että postimies pääsee hissillä paaleineen kaikkineen ylös ja kuulin puhetta hissistä. Joku tämän talon seuraavan kerroksen naishenkilö oli mennyt postimiehen ja paalien kanssa samaan hissiin ja ihmetteli suureen ääneen kuka ihme tarvitsee tälläistä määrää jotain kuiviketta kerrostalossa (paaleissa vieläpä isolla hevosen kuva).  :D Kun hissi tuli oman kerrokseni kohdalle, purkautui sieltä ensin nainen ja sitten postivirkailija nokkakärryjen ja paalieni kanssa. Postimies kääntyi ensin väärään suuntaan kerroksessa, eikä huomannut oveni olevan auki ja supatti naiselle kuinka näiden paalien tilaaja mahtaa olla outo tyyppi. Minä siinä sitten kröhäisen vähän, joka kiinnittää heidän huomion ja postimies suunnistaa oveni luo naisen jatkaessa matkaansa mennen takaisin hissiin. Postimies oli sellainen iäkkäämmän puoleinen setä ja ihmeissään totisesti toi paalit (joita oli neljä) ovelleni. Minä siinä sitten mainitsin, että on minulla 12 marsuakin, joille kuivike tulee käyttöön ja sedän silmät suurenivat "Missä sinulla ne ovat??" ja osoitin suuremmin ajattelematta ulko-oveni vieressä olevaa eläinhuonetta. Sinne se postimies sitten marssi marsuja ihmettelemään ja minua nolotti kovasti hirveä sekasotku huoneessa, siivous kun oli vielä aivan kesken. Postisetä jutusteli marsuille kovasti ja oli hyvin vaikuttunut niistä, Gaia vissiin oli näytillä lähimpänä ja sai "ooooh se on kokonaan valkoinen"-ihmetyksen osakseen. :D Jotain siinä juttelin virkailijan kanssa eläimistä kun hän kaivoi taskustaan aika hitaasti kuittauspäätettä ja vihdoinkin (eikä yhtään liian pian mielestäni) sain kuitattua lähetyksen saapuneeksi ja postisedän irroitettua marsuja tuijottamasta matkaansa jatkamaan. Koko tämän ajan oli Herra S suihkussa, lienee ollut ollut lyhyempi ja normaalimpi postisedän visiitti jos olisi se karpaasi ollut näkyvillä myös. Oli kyllä hyvin kummallinen tilanne kokonaisuudessaan, koska ei minulle kyllä ennen ole postisetä asuntoon sisäpuolelle marssinut muuta kuin tilaustani kantaessa vaikkapa eteiseen. Eläinhuone kyllä on aivan ulko-ovemme vieressä, mutta silti. Yhtälailla huvittaa sen jonkun seuraavan kerroksen naishenkilön tyrmistys  kuivikkeen määrästä ja varmasti ollaan siellä jonkun residenssin kahvipöytäkeskustelussa "Mitähän ihmettä niillä on siellä kotona kun hevosten kuiviketta neljä paalia olivat tilanneet??!". Eipä tuolla väliä, huvittaa vaan. :D

Postisetä oli kyllä hyvin ystävällinen, eikä minulla mitään valittamista ole lähivuosina ollut postin palveluista. Halusin itsellenikin rustata tapahtuman ylös tänne niin voi naureskella joskus kun muuten se olisi jo unohtunut. :)


Gerbiiliasioihin!

Eilen kävin viemässä Rhean paikalliselle gerbiilikasvattajalle ja siellä hän tulevan viikon aikana toivon mukaan saa laumatovereikseen asianmukaisen totutuksen myötä kaksi pikkutyttögerbiiliä, jotka kaiken mentyä hyvin kotiutuvat ensi viikon loppupuolella arvion mukaan luokseni. Vähän kyllä tyhjä olo kun Rhea ei ole nyt sudittamassa täällä kotosalla terrariossaan, mutta ehkä tämä aika aika rivakkaan kuluu. Tässä muutamat fotot noin kolmeviikkoisista gerbiilimukeloista äitinsä kera, tästä poikueesta tarkoitus Rhea-murulle kaksi kaveria totuttaa. *sydän* (kuvat siis jo 2vk vanhoja ja kasvattajalta on lupa kuvien julkaisuun)

 En kestä mitä pallopäitä!! Järjettömän söpöä kun tyypit harjoittelivat sudittamaan ja pahvia silppuamaan. *sydän*

 En niin ehkä kestä.. *sydän*


 Mammansa Tildan kanssa.

Olen kovin kiitollinen kasvattajalle, joka on jo pariin otteeseen ottanut miut kylään kaikkine kälätyksineni ja kysymyksineni. On ollut todella mukavaa päästä oppimaan uutta gerbiileistä!

Aivan äärettömän ihana tuo pieni vaalea tuossa edessäkin! *sydän*

-M

sunnuntai 21. helmikuuta 2016

Marsujen aitaus mullistui!

Heippa!

Tänään ilokseni voin aavistuksen paremmin herätessäni ja tuuminkin heti "jee pääsen neulomaan!". Mutta parin aamukahvikupillisen jälkeen kävikin jotain ihan muuta..

 Olin nimittäin tuuminut jo parisen viikkoa miten saisin possujen aitauksesta toimivamman, enemmän tilaa kun oli toivomuslistalla.

 Tänään päätin humpsauttaa tuon jatkopalan ja toisen heinälaatikon kuvioihin sitten.

 Tuntuu kelpaavan possuille oikein hyvin. :)

 Nifra tietenkin heti aina ensimmäisenä tutkimassa uudet kuviot ja systeemit. Siivousylitarkastaja kun on. :D


 Hieman kyllä jännittää josko "lähdin repimään" liian pian kun tuostakin jonkunmoiset jumpat sai kun aitausta kasaili. Toivottavasti ei tule takapakkia. :)

 Oh noes, Toa Lätt loppui tänään! Täytyy hommata lisää..


Gaialla oli ilmeet taas hallussa. :D

Nifrakin oli tuumivaisen näköinen.


Kanineiti Freijalle olen keksinyt puuhaa koko parvekkeella ulkoilun muodossa. Muru on nyt pari päivää putkeen päässyt päivällä juoksentelemaan hippulat vinkuen omaan tahtiinsa ja on tuntunut pitävän. Eilen vasta hoksasin, että tuo koko parvekehan on kanille aikamoisen turvallinen ulkoilupaikka lasituksineen kaikkineen niin mikä ettei. Aitauksessaan hän on silloin jos en ole kotona kyyläämässä.



 Tomera ihmettely. :D

"Olen hämmentynyt" :D

"Anteeksi, ostaisitteko pölynimurin? Minulla on myynnissä erinomaisia yksilöitä."
T. Ovelta ovelle -kauppias Freija :D

-M

perjantai 19. helmikuuta 2016

Kanineiti Freijan uusi aitaus!

*köhköhköh-sniiif-köhköh*

Hei!

Joku ehkä saattoikin Sherlockina jo huomata, että kipeänähän täällä ollaan. :D Eilen kävin lekurissakin asti, kuulemma olen napannut juuri sen tosi sitkeän ja nyt yleisen flunssaviiruksen. Hohhoijakkaa, voisi jo riittää tämä keuhkoja kaksinkerroin ulosyskiminen. Kuitenkin jaksan uskoa, että pian voisin paremmin. Odotan innolla taas inspiraatioiden virtaamista ja muutenkin touhukasta fiilistä. Myös hieman huvittavaa on, että juuri kun muutettiin Herra S:n kanssa yhteen niin inhorealismi iski päin kasvoja hänellä kun minä yskin elimistöäni ulos. :'D Hän on kyllä aivan ihana ja auttaa parhaansa mukaan. *sydän* Tämä postaus oli luonnoksissa tekstejään odottamassa, joten tuumasta toimeen vaan kun jotain nyt kuitenkin tänään tahdoin saada aikaan ihan vaan jo lukijoitani ajatellen. :)

Asiaan. Tosiaan oli aika haastava muuttaa tämä kanin aitaus. Taisin eläinhuonepostauksessani mainita kuinka erityistä eksottiikkaa toi toimenpiteeseen vuokrapakun laina-ajan loppumisen lähestyminen. :D Kiireessä siis purin aitausta juuri sen verran, että sen jotenkuten sai puoliväkivalloin taiteltua pakun kyytiin, ja tästä johtuen uudelleenkasaus uudella partsilla oli hieman mielenkiintoisempaa kun piti muutamasta kohtaa oikoa materiaaleja niiden mentyä ihan mutkalle. :D

Heitin vanhan kuramaton suoraan roskiin, samoin monet kanilla olleet pahvilaatikot ja reikäiset kankaat. Uuden kuramaton hommasin tänne uuteen paikkaan, mutta muuten taisin kierrättää omia juttujani. Uusi parveke on ainakin kaksi kertaa suurempi kuin vanha, joten piti hieman miettiä kokopolitiikkaa. Käytännössä aitaus on nyt muuten samankokoinen kuin vanhalla parvekkeella, paitsi että jouduin ehkä 20cm ottamaan pituutta pois parvekkeen oven tultua vastaan.

Tuolla supervanhojen lakanoiden alla on tehdashäkki puruilla ja heinällä. Freija on onnekseni sisäsiisti kani ja tekee tarpeensa vain tehdashäkkiin sen ollessakin hänellä vessalaatikkona. :)

Täytyy katsoa mitä keksin tälle aitaukselle vielä jatkossa, tämä oli tälläinen nopea prototyyppi tänne parvekkeelle. Hepulikierros havaittu! :D

Freija-muru joutui uudessa paikkaa olemaan pari vrk tehdashäkissä vain, koska en millään aiemmin ehtinyt päivänvalon aikaan hänelle aitausta rakentelemaan ollessamme pitkää päivää kiinni muuttamisessa ja loppusiivouksissa. En usko kanin siitä kärsineen kun joutui tovin olemaan vain häkissä, vaikka se minua tietenkin harmitti pitää toista niin pienesti. (120 x 60) Kyllä olikin sitten molemminpuoleinen ilo kun sain aitauksen kasaan ja kani pääsi iloloikkimaan. :)

"Hmmm???"

Tomera tutkiminen. :D

En kestä, iloloikkapylly! *sydän*


"Noni, oliks vielä herkkui?" Hän vähän myöhemmin hoksasi loikkia tasoille hakemaan salaattia ja porkkanaa. :D

Ihastuttavaa kännykkälaatua. Mutta mukava ominaisuus myös uudessa kodissa on, että kani näkee sisään meille vaivattomasti ja näen hänen puuhansa vaikka sohvalla neuloessani. :)

Marsuterapiaa ollaan harjoitettu täällä muuten tänäänkin. Marsut syleihin ja töllön ääreen istumaan. Miehen valinta oli Dodi ja miulla oli ensin Yamsu ja sitten Nefi. En tiedä kuvittelinko vain, mutta oma olo tuntui hieman helpottavan Nefinkin pyllytöyhtöä ihastellessa. *sydän* Taitaa tosiaan olla aiiika monella tämä samankaltainen flunssa nyt. Jaksamista kaikille kanssasairastajille!

-M

maanantai 15. helmikuuta 2016

Uusi eläinhuone!

Heipä hei!

Nyt oli vihdoin aika myös uuden eläinhuoneen esittelylle. Ollaan täällä jo asuttu pari viikkoa ja itse muuttoprosessi vei viitisen päivää kun kaksi asuntoa muutettiin ja loppusiivottiin Herra S:n kanssa kaksistaan (onneksi saatiin lähipiiristä apua tunniksi sen verran, että Herra S ja apukädet kantoivat painavimman pöydän ja apukädet asensivat pyykinpesukoneen uuteen asuntoon). Oltiin tämän muuttoviikon jälkeen melkoisen uuvuksissa ja nyt ollaan flunssaisiakin kumpikin. Sen rulianssin stressi vei totisesti mehut, niinkuin moisella touhulla yleensä on tapana. Olen muuttanut elämäni aikana varmaankin kymmenen kertaa, mutta tämä oli ensimmäinen oma muuttoni eläinten kanssa. Kerran olen marsuja ollut aiemmin muuttamassa kun olin talkoolaisena Maailman Marsulan muutossa puolisentoista (?) vuotta sitten. Tiesin jo ennalta siis, että luovia ratkaisuja joutuu varmasti tekemään tämän köörin kanssa (12 marsua, 3 gerbiiliä, 4 hamsteria, hiiri ja kani). Ihan ensalkuun hoksasin, ettei miulla ole tarpeeksi ns. "virallisia" eläintenkuljetuskoppeja, joten suurin osa marsuista matkusti isoissa koreissa, jotka olin peittänyt pyyhkeillä tms. Pienet kuljetusboksit myös loppuivat kesken pikkujyrsijöitä ajatellessa ja pappahamsteri Stuart joutui muuttamaan keltaisessa ämpärissä! :D Taisi olla Margadash Ilomielenkin muutto kannellisessa omassa ämpärissään, mutta Stuartille ei kantta löytynyt niin hän kulki sylissäni pirtsakassa keltaisessa ämpärissä tuon huiman noin kilometrin matkan. Kerrankin kiittelin sitä, kun kaappeihin oli kertynyt ties mitä isoja koreja ja useampi ämpäri! Mahtoi uudet naapurit ihmetellä kun kannettiin ties mitä korillisia kuikkupyllyjä tänne.. :'D

Eniten haastetta tuotti lasiterrarioiden, marsunhäkkien ja kanin aitauksen siirto. Kanin aitauksen kanssa tuli vielä kauhea kiire kun vuokrapakettiautosta oli menossa vuokra-aika umpeen ja aitaus piti vielä moisella vempeleellä kuljettaa. Siinä sitten hätäpäissäni purin aitausta juuri sen verran, että sen sai jotenkuten taiteltua pakun kyytiin mahtuvaksi ja uudella partsilla olikin aikamoinen savotta suoristella ja koota uudestaan kuljetuksessa rähjääntynyt hökötys. :D Tästä kanin aitauksesta teen oman postauksensa tämän postauksen perään.

Vielä vaiheessa, gerbiilipoikien terrario vielä oli vanhalla asunnolla ensimmäisen yön yli kun ei ehditty sitä ensimmäisenä muuttopäivänä kaappaamaan mukaan. Oli kyllä paikat kipeänä kun 13h oltiin ekana päivänä revitty kamaa ympäriinsä.. :D

Olin tehnyt kaaviot ja kaikki jo ennalta, että miten asettelen eläinten asumukset eläinhuoneeseen. En vain  ollut huomioinut kuinka leveä ovi oli, ja se söi tästä marsujen aitauksesta pari palaa pois.

Minusta kiva juttu oli tämä kun keksin laittaa terrat kerrostaloksi, tuosta kirjahyllyhässäkästä kun saa hyllyt pois ja pikkuterrat mahtuvat sinne notkumaan. Alla Margadash Ilomieli, keskellä kesyhiiri Kuvernööri Kolossaali-Kastanja ja ylimpänä gerbunaaras Rhea (jolle on kamuja tulossa vielä tässä kuussa!). Rhealla tässä näyttää olevan hirmuvähän kuiviketta, mutta tällä hetkellä hyvä kun muru ei huku silppuamista odottaviin pahveihinkin, ei ole tyhjää täynnä terra enää. :D Miun vanha pyykkikori pääsi marsupyykkejä pitelemään.

Ensimmäisen aamun kurkut! Tärkeä merkkipaalu. :D Marsumuruja kyllä jännitti jokseenkin uuden paikan äänet ja hajut, mutta ensimmäisen vuorokauden jälkeen tuttuun tyyliin huudeltiin jo vihannestarjoilujen perään. Laumassa on voimaa, marsut tottuvat usein uusiin asioihin paljon nopeammin ja "kivuttomammin" lajitoverin seurassa. 

Näkymä ovelta. Saatiin tuotua gerbupoikien terrakin tuonne marsunhäkkien alle, Tuolla oikealla alakulmassa on Lunan vanha terrario tällä hetkellä vain pahveja säilömässä, mutta sille on tulossa käyttöä kun Rhea-muru saa kaverinsa ja lauma muuttaa sitten tuonne isoon terraan. Pahviterran päällä tosiaan on Stuartin häkki ja sen päällä vielä campbellisiskosten duna. Söpö pallolamppukin saatiin. :)

Tuon vasemmalla näkyvän oven toisella puolen on pitkien kaappien rivistö, johon onnesta soikeana sain laitettua kaikki eläinten tarvikkeet ja tekstiilit! Meillä kun on omille vaatteille ja liinavaatteille käytössä tilava vaatehuone, niin tämä eläinhuone totisesti on pyhitetty eläimille. Parvekkeella tietenkin säilön useampaa heinä- ja kuivikepaalia, mutta pienempiä määriä mahtuu mukavasti esim aitauksen alle jemmaan siististi.

Verho on ikkunan edessä. Ihanan valoisaa kun on vaaleat pinnat huoneissa ja isohkot ikkunat luonnonvaloa tuomassa. :) Ikkunoiden pesu meillä on vuorossa kyllä vielä kun ilmat lämpiävät ensin.

Ovelta taas näkymää. Ihana tuo Nifra-taulu, minkä äiti teetti miulle joululahjaksi. Sopii kuin nenä päähän tuonne seinälle  ja siellä oli sille jo ripustusuloke valmiina. *sydän*

Pojat tuumivat josko olisi herkkuaika! Dodimies on aina sitä mieltä, että herkkuja voisi syödä. Ainiin tosiaan parturoitiin Dodi ja Melchior noin kuukausi sitten, Melchiorista tuli söpö pikkulammas, mutta Dodin lookki oli karumpi (hiukan oli kovia kokeneen näköinen, onneksi nyt karva jo tasoittunut :'D ). Ei minusta taida parturi-kampaajaa tulla.. :'D

"Herkkui? Oisko? Ees vähän?" T. Nefi ja Nifra

Pyykkiä riittää marsujen aitauksen tiimoilta. Onneksi pyykinpesu on yksi minun lempiaskareista. Itseasiassa siinä määrinkin, että Herra S tuumi miun voivan vähentääkin sitä kun pesukone yksikin päivä taisi kolmet setit huudella menemään. :D Leenille kiitos superhyvästä vinkistä hevosten varusteiden pesupussin suhteen!

Käytiin Ikeassa hakemassa ruokapöytä ja samalla miulle tarrautui mukaan myös tämä lasten jakkara, josta olen jo pitkään lukenut marsublogeista. Siitä tuli heti hitti aitauksessa, varsinkin jos sen päälle laittoi pyyhkeen ja alla pystyi seikkailemaan. :D

Ritarin pylly ja mutusteleva Gaia.

Tuumin tässä mihin suuntaan aitausta laajennan, ylös vai teenkö lisäpalan huoneen keskustaa päin. Katsoo millainen inspis yllättää.

Kiva tämä läpinäkyvä sängynaluslaatikko heinäpisteenä kun näkyy kyljistä läpi möyrivät marsut. :D

Ollaan kyllä mainiosti viihdytty täällä ja enää puuttuu pari sisustuksellista juttua niin alkaisi olla kämppä kasassa muualtakin kuin eläinten tiimoilta. Erityisesti miua ilostuttaa kuinka Herra S pitää miun marsuista kovasti, tällä viikolla eräs ilta harjoiteltiin marsujen pyydystämistä aitauksesta (jos vaikka tulisi hätätilanne ja minä en olisi paikalla niin täytyy uroonkin osata marsunkaappaus) ja perjantaina pestiin Gaia ja Kauhis. Se oli hassua tiimityötä ja lopuksi tovi istuskeltiin sohvalla töllön äärellä marsut kuivattelemassa syleissä. :D Kumpikin on tuntunut yleisesti siivoavan saman verran ja omataan samanlaiset lempivärit ja visiot kivasta sisustuksesta niin aika kivuttomasti kyllä mennyt. Voihan hymyilevä elämä sentään. :)

-M

P.S Mietin paristi josko mainitsen ollenkaan, mutta menköön. Lauantaina oltiin yhden miun isovanhempani hautajaisissa ja muistotilaisuudessa ja se sai minut pohtimaan monenlaisia asioita. Esimerkiksi tämä keskuudestamme poistunut henkilö piti aikanaan omaa pientä luomumaatilaansa ja oli aina äärimmäisen eläinrakas. Lapsena käytiin veljeni kanssa telttailemassa siellä maatilan pihalla ja oli hirmuisen jännittävää kun vaikka lammas tuli keskellä yötä mutustamaan teltan kulmaa. Myös kaksi muuta keskuudestamme poistunutta isovanhempaani ovat olleet ääääärimmäisen eläinrakkaita, mahtaakohan olla periytynyt ominaisuus vai opittu malli tämä. Sitä tuumin myös, että jos nämä matkaansa jatkamaan lähteneet isovanhemmat kurkkivat joskus miten minulla menee, luulisin heidän myhäilevän ihan tyytyväisenä tälle minun marsuilullekin. Aina kun olen minäkin vaahtosammuttimen kokoisesta lähtien ollut koiriakin halailemassa.. :)

P.P.S Kiitos kaikille muuten tsempistä, silmäpotilas-Efeldonin silmä on jo ollut useamman päivän kirkas ja oireeton!  Ihanaa, että hän voi taas hyvin. *sydän*