sunnuntai 5. marraskuuta 2017

Ritarin seikkailut, marsusynttärit ja muita eläinkuvia

Heipsis!

Laitoin otsikoksi Ritarin seikkailut, koska huomasin hänen seikkailevan tosi monessa tämän postauksen kuvassa. :) Luvassa jälleen kännykän muistiin tallentuneita otoksia viimekuukausilta.

Kauhis on kyllä niin persoonallinen kaveri. Naarashaaremilleen olevinaan kovinkin macho ja oikeasti hän on aivan vellihousu. :D Varmasti hyvin onnellista elämää kuitenkin saa viettää kun useampikin naaras käy silloin tällöin hänen silmiään ja korviaan putsailemassa ystävyyden eleenä. *sydän*

Ritari ja Rapsu pellettitarjoilun äärellä. Meillä muuten vaihtui pelletti! Vaihdoin Altrominin marsuilta ja kaniltakin pois ja korvasin Genesiksellä (kanille omaa Genesistä ja marsuille omaa). Erityisesti Gaian turkin huomasin olevan jotenkin kauniimpi kuin aiemmin kun pelletinvaihdoksesta oli jo muutama viikko.

Ritari ja Gaia. Ritarin pörröiset karvat luovat illusion, että he olisivat samankokoisia. Oikeasti Gaia kyllä painaa enemmän.

Ritari yritti olla ovela ja hyökätä Nifran tukipuurokipolle yläkautta! :D


Kauhis päivystää. :D

Ritari taasen yllättäen etunenässä. :D Hän ja Gaia ovat rakenteeltaan pisimmät ja ylettyvät pisimmälle aitaan nojatessaan.

Gerbiiliherra Leijona. He veljensä Ilveksen kanssa täyttivät jo 3-vuotta elokuussa! Näyttävät oikein hyviltä edelleen ja potrasti sudittavat menemään. *sydän*

Tämä on gerbiilineitojeni Siksak-Silppurin ja Tomeran Suditusylitarkastajan koti. Terraario on metrin mittainen.

Nukkuva Yamsu taustalla. Yamsu arvostaa suuresti päikkäreitä nykyisin(kin). Hän täytti neljä vuotta syyskuussa.

Tirppa taitaakin olla nuorin marsuni, hän täyttää kolme vasta 28.12.17. Hän on myös vähiten aikaa ollut luonani, hän muutti meille tammikuussa 2016.

Meidän perheen uusin lisäys, syrkkineito Metsän Omena! Kilpikonnavärinen ihana murunen, joka on kotoisin Rovaniemeltä. Tämä suloisuus muutti luoksemme viimekesänä noin 9kk ikäisenä ja tuli ystäväni kautta "varhaiseläkkeelle".


On kyllä ihanaa kun on syrkki taloudessa. Oli niin tyhjää kun edelliset kaksi lähtivät vanhuuttaan luotamme. Syrkkiin saa jotenkin ehkä monipuolisimman kontaktin kuin kääppäreihin tai ainakin niin itse asian koen.

Siskoskuva. Nefi ja Nifra päikkäreillä.

Ritari pötköttää. Mukavaa kun juuri on siivottu.

Talvikkoneitini Inigniamatus Sokeripala on hyvin söppänä edelleen. Hän vähiten kaikista hamsuistani tulee esille itse, mutta herkut ovat aina hyvä vetoomus moiselle toimenpiteelle.

Toisinaan hommaan marsuille noita JR-Farmin Grainless kamomillatikkuja. On aikamoisen menekkituote.

Syyskuussa tosiaan Nifra, Nefi ja Yamsu täyttivät 4-vuotta! Tässä muutama otos herkutteluhetkestä kakkuineen. Kakku sisälsi kurkkua, hieman banaania ja tomaattia. Hävisi kuin tuhka tuuleen! :D

Nifralla varpaat hieman tukipuurossa, hän ottaa etutassuilla usein otteen puurolautasesta.

Sankarit ryhtyivät kakun ollessa loppusuoralla karkaamaan juhlapaikalta! :D

Ja vielä yksi kuva tähän loppuun:

Yamsu on piilossa! :D

-M

lauantai 4. marraskuuta 2017

Gaian virtsatieongelmat (tutkimuskuva!) ja muita kuulumisia

 Heipsis!

Tällä kertaa voisin avata tuota aikaa elo-syyskuun vaihteessa. Silloin tosiaan rakas Efeldon-muruni nukkui pois, mutta samaan aikaan oli myös meneillään Gaian virtsatieongelmat ja Nifran hammaskontrolli ja usean viikon tehokas tukiruokinta.

Huomasin Gaian uikuttavan pissatessaan ja varasin heti seuraavalle päivälle ajan meidän luottoklinikalle Linnunmäkeen. Tarkkailin melkeinpä suurennuslasilla Gaiaa tuon päivän ennen kuin päästiin lääkäriin ja huomasin, että pissaa tuli vähän kerrallaan, mutta hän tosiaan uikutti samalla. Pahin pelkoni oli, että hänellä menisi virtsatiet umpeen virtsakiven takia, mutta onneksi pissaa tuli kuitenkin. Annoin Gaialle lääkärin ohjeen mukaan kipulääkkeen edellisenä päivänä ennen tohtoriin menoa ja samalla kun Gaia oli sylissäni päästi hän paljon suuremman uikutuksen kera ja oikein pusertamalla pienen pissan, jossa oli pari tippaa vertakin. Säikähdin kauheasti ja tarkkailin tilannetta. Helpotuksekseni huomasin, että tuon megapuserruksen jälkeen pissa sujui paljon helpommin ja uikutus oli enää hyvin pientä kun piti lorotella. Seuraavana päivänä tuolla meidän luottoklinikalla Gaialta otettiin virtsanäyte, siinä ei ollut tulehduksen merkkejä ja kun kerroin tuosta puserrustempauksesta ja parista veritipasta tohtori arveli, että Gaia onnistui itse pusertamaan ulos hänelle kertyneen virtsakiven. Halusin, että rakko vielä ultrattiin ja alla onkin kuva toimenpiteestä.

Sain klinikalta luvan kuvan julkaisuun. Tuolla ruudussa näkyy yläosassa musta pavunmuotoinen alue, se on virtsarakko ja onneksi sieltä ei löytynyt mitään erikoista. Osattiin kuitenkin varautua, että kivi on voinut poistuessaan raapia virtsaputken seiniä ja aiheuttaa tulehduksen, sain antibioottireseptin ja ohjeistuksen, että jos uikutusta on vielä parin-kolmen päivän päästä on hyvä aloittaa 10pv ab-kuuri kotona. Parin päivän päästä kuulin pientä uikutusta ja haistettuani Gaian pissaa päätin aloittaa ab-kuurin.

Gaia sai klinikalta suosituksen noille virtsateitä hoitaville pelleteille. Alkuun maistuivat ihan hyvin, mutta sitten eivät kertakaikkiaan enää uponneet. :)

Samalla kertaa kun Gaialla oli tämä pissavaivaepisodi oli lääkärissä mukana Nifra hammaskontrollia varten. Olin jälleen huomannut ensimmäiset oireet liittyen hampaiden tarkistuksen tarpeeseen ja Nifran poskihampaita raspattiinkin tasaisiksi kevyessä kaasurauhoituksessa. Nifralla olikin hyvin ongelmaiset pari viikkoa kun ensimmäisen kontrollin jälkeen hän ei alkanut palautua normaalisti ja piti viikon päästä viedä uuteen kontrolliin, jossa huomattiin vielä pientä epätasaisuutta, joka oli viikossa muodostunut. Tuosta onneksi toivuttiin hyvin. Ei tarvitse varmaankaan selittää, että minulla on ollut valtavat huolihousut jalassa viimekuukaudet murujen kanssa? Blogia pidemmän aikaa seuranneet varmasti voivat tietääkkin kuinka olen tosi kova stressaamaan ja murehtimaan murujen hyvinvoinnista. On ollut sydän tosi kovilla kun kuukaudessa poistui kaksi marsuakin. Sellaista se voi olla lemmikkien kanssa, täytyy osata nauttia niistä hyvistä ajoista mitä on siunaantunut yhdessäoloa.

Kaunis Gaia *sydän*

Kymmenen päivän kuurin loputtua ja Gaian ollessa oikein hyvinvoiva tekaisin hänelle juhlistuskakun. Hyvin monimutkaisen, kuten kuvasta näkyy. :D Tomaattia ja kurkkua. Meillä myös heti tuon Gaian virtsatieongelman havaittuani vaihdettiin pelletti Altrominista Genesikseen. 

Hän piti tarjoilusta eikä olisi halunnut jakaa siitä kenellekkään. Saatin sujauttaa palasen jollekkin pahimmalle kerjääjälle kuitenkin. :D

Tv-katsomo? :D

Tässä on juuri asiallinen meininki, Nifra syö ja Gaia juo. Gaialla olen huolehtinut erityisesti tuosta nesteiden saannista, kurkkua ja tomaattia on herkkuina useimmiten ja Nifralle taasen päivittäin tarjoan pehmeää tukipuuroa muun ruoan lisäksi. Hänellä kun on taipumus olla aika pienikokoinen on aina ilo jos hän mussuttelee menemään oikein tomerasti.


Rapsu mulkoilee

Murut saivat jossain vaiheessa myös uuden heinätunnelin. Se on aina menestys!



-M

perjantai 3. marraskuuta 2017

Kynsienleikkuupäivien kuvia ja peruukkipoikien kuulumisia

Heips!

Nyt kun sain surullisimmat uutiset postattua tuossa aiemmassa postauksessa voin keskittyä muihin kuulumisiin ja kuviin, joita on tässä muutaman kuukauden aikana kertynyt plakkariin.

Tässä kynsienleikkuuräpsyjä.

Gaia


Kauhis

Nefi


Nifra

Rapsu

Rapsun kaihisilmä. Molemmissa silmissä on kaihia, tuossa vasemmassa se näkyy paljon selvemmin. Näkö hänellä alkaa olla aika huono, mutta silti on säilyttänyt johtoasemansa laumahierarkiassa. :)


Tirppa. Selvästi kriisi meneillään. :D

Monia taitaa hieman naurattaakkin, mutta kuvassa näkyy yksi tärkeimmistä varusteistani kun Dodin kynsiä nykyään tahtoo leikata. Paras 2,5e ostos ikinä! Tuollaiset paksumateriaaliset työhanskat, joita Dodin kanssa käytän väärinpäin suojaamassa kämmenselkää ja sormien yläosaa. Dodi viimeisen vuoden ajan on ottanut asiakseen ihan tosissaan purra jos kynsienleikkuuta pitäisi tehdä. Olen yrittänyt tutkia jos kyse olisi vaikkapa kipuilusta, tietyt asennot toisivat hänelle kipua vaikkapa, mutta kertakaikkiaan mitään muuta syytä tälle käytökselle en ole saanut selville kuin hänen kärsimättömyytensä toimenpidettä kohtaan. :D Koskaan en ole hänellä leikannut vahingossa suoneenkaan. Sylissä on ihan nätisti ihmistä purematta, mitä nyt voi tekstiilejä yrittää syödä, mutta jos tassusta ottaa kiinni kynsienleikkuuaikeissa tulee hampaasta ja se ei lopu ennen kuin prosessi loppuu. Olen tarvinnut Herra S:n apua Dodin manipedin parissa, hän on pitänyt Dodia sylissä paksuilla hanskoilla ja minä olen leikannut. Nyt kuitenkin kun yhdistin noiden uusien hanskojen lisäksi vanhan paksuhkon työtakkini olen aika pitkälti voittamaton ja voin keskittyä Dodin manipediin vaikka toinen yrittäisikin purra mihin vain ylettyy. Dodista on iän myötä tullut hirveän kärsimätön, hän ei lainkaan suvaitse sitäkään jos tuon vain Nifralle herkkuja eläinhuoneessa, Dodi alkaa tuolloin huutelemaan ja jyrsimään kalteria vaikka kuinka pitkäksi aikaa kunnes saa jotain herkkua itsekin tai sitten lakkaa kerjäämästä jonkun 10 min päästä kun olen jo lähtenyt eläinhuoneesta. Nykyisin meillä on mantrana täällä "Dodi hermostuu" kun alkaa huhuilu kuulua josko tulisi tarjoilua. TAAS. :D

Melchior oli aina haasteellisin kynsienleikkuutapaus, mutta nykyään hän on varsin nallekarhu Dodiin verrattuna! :'D Näillä pojilla tulee joulukuussa 4-vuotta mittariin. Olen hiustrimmerillä surautellut heidän tukkansa lyhyemmiksi aina silloin tällöin, Melchioria erityisesti ärsyttää jos pitkät kiharat jäävät kiinni mökin oviaukon seinämiin hänen kulkiessa siitä. Melchiorista tulee aina söpön pienen lampaan näköinen kun hänen karvansa lyhennän, Dodia onkin haasteellisempi saada siistinnäköiseksi. Reppana on näyttänyt siltä kuin parturi olisi ollut kovassa humalassa hiustrimmeri kädessä. :D

Melchiorilla iän myötä on viimekuukausina tullut sellainen ongelma, että hänellä menee purua tai muuta häkin pohjalla olevaa pientä roskaa sukuelimeen. Ei siis ns. "kakkakanjoniin" kivesten väliin vaan sinne tuubiosuuteen. Olen joutunut tuon myötä fiksailemaan heille pohjamatskuja, ensin laitoin Toa Lätt-paperipuristetta purukerroksen päälle, mutta se on hirmupahan hajuista kastuessaan. Tällä hetkellä on käytössä purukerros, jonka päällä on taputeltuna mahdollisimman tiiviisti syysheinää, kerran taisi vain pieni roska mennä tuubiin. Uskoisin, että hänellä tuo nahkainen tuubiosuus on iän myötä löystynyt ja kun vaikka oikein autuaasti pissaa ja varsinainen sukuelin tulee sieltä tuubista esiin se takaisin mennessään vetää mukanaan roskaa. Kurjaa hommaa marsullekin kun roskia kaivelen pois, mutta on kyllä niin tyytyväinen kun saan hänelle taas mukavan olon. Ja siis ennen kuin kukaan kysyy, en voi käyttää tekstiilejä näillä pojilla, koska Dodi söisi ne _kaikki_. :D En tiedä mikä ihme siinä on kun Dodi näkee tekstiilin hän heti tarraa siihen hampaillaan ja yrittää syödä sen. Tämä käytös on tullut viimeisen vuoden sisään. Ei enää voi pitää aitauksessakaan lattialla erilaisten tekstiilien kera virikettä saamassa vaan täytyy taktikoida.

Nykyisin näillä muruilla on tuplahäkki ja he ovat pitäneet kovasti tästä tilavasta tilanteesta. Melchiorkin asian huomatessaan yhden päivän aikana onnellisesti vaihtoi nukkumapaikkaansa monta kertaa häkin päästä päähän aina eri mökkiin. *sydän*

-M

torstai 2. marraskuuta 2017

Sydämeni kansoittaneet ja lähteneet

Hei.

Kuten otsikosta arvaa on luvassa surullisia uutisia. Meillä on syksyn aikana täällä ollut hyvin surullisia poistumisia ja päätin näistä tehdä oman postauksensa voidakseni pitää muut julkaisuni vähemmän surullisina. 

Eniten minua on järkyttänyt kahden marsuni poisnukkuminen. Lisäksi syksyn myötä on kolme kääpiöhamsteriakin lähtenyt omia aikojaan.

Rakkaani, maailman kiltein marsuherra Efeldon lähti keskuudestamme hieman yli 4-vuotiaana. Hän vain kertakaikkiaan tuntui yht'äkkiä vanhenevan supernopeasti ja ennen kuin huomasinkaan tein saattohoitoa. Efeldonin aika tuli täyteen ja olen kiitollinen niistä 3,5 vuodesta, jotka hän oli luonani. En ole koskaan kohdannut näin kilttiä marsua kuin Efeldon oli. Ainoa terveysongelma hänellä luonani oli viimevuonna  kun hän vahingossa tökkäsi heinänkorren silmään lyhyen ajan sisään kahdesti ja sitä sitten hoidettiin eläinlääkärin ohjeiden mukaan. Silmä parani hienosti. Efeldon oli luonteeltaan jokseenkin arka, hän ei hakenut ihmiskontaktia kuin herkkuja hakiessaan. Suotakoon se hänelle, kaikki vain eivät ole sellaisia, että pitäisivät rapsutuksista heidän saadessa päättää jäävätkö tilanteeseen vai eivät.

Loppuun asti Efeldonin kaunis turkki pysyi kiiltävänä ja pehmeänä. Hänet päästettiin eläinlääkärin avustuksella pois mahdollisimman kivuttomasti ja nopeasti. Hän lähti ollessaan kaikenaikaa sylissäni ja siitä itkusta ei tuntunut tulevan loppua lainkaan.

Efeldonin paras ystävä Katkis lähti kuukauden päästä Efeldonin perään. Tämä vain 3-vuotias, hyvin potra ja aina niin hyväkuntoinen murunen lähti tosi nopealla tahdilla bakteeriperäisen keuhkotulehduksen takia, antibioottihoito ehdittiin juuri aloittaa kun hän oli seuraavana yönä poisnukkunut kotona. Viimeisen vuorokautensa hän oli kuitenkin kivuton eläinlääkärin antaman kipupistoksen takia ja lähtö oli niin nopea, ettei ehtinyt edes paino hänellä laskea sairastuksen takia. Kaikkeni tein hänet pelastaakseni, muttei niin ollut varmaankaan tarkoitettu. Katkiksella oli välittömässä läheisyydessä marsukavereita ja hänelle olin suunnitellut laittavani naaraan kaveriksi kun ensin olisin hänet kastroittanut. Katkis oli kyllä yksinjäämisestään huolimatta aktiivinen ja laidunteli rohkeasti näkyvillä paikoilla häkissä vaikka saatoin kolistella omiani eläinhuoneessa. Hän omasi todella hyvän ruokahalun. Kastraatiota en ehtinyt suunnitella sen pidemmälle kun hän jo lähti. Keuhkotulehdus tuli lääkärinkin mukaan kaverin poislähdön aiheuttamasta stressistä, joka altisti sitten tälle vaivalle. Onhan tämä ymmärrettävää, Katkis oli Efeldonin kaverina koko ikänsä vieroitusiästä asti.


Katkis oli todella fiksu marsu. Hän osasi avata kaikki tekemäni pahvihärpäkkeet, joissa oli herkkuja sisällä. Kukaan muu marsuistani ei osannut avata pahvileluja niin hyvin kuin Katkis. Hän aina lähestyi haastetta monesta eri suunnasta ja keskitti nakerruksensa eri kohtiin saadakseen lelun rakenteen löystymään.

Tässä kuvassa Katkis on kahden siskonsa ja emänsä Gaian kanssa vain 1 vrk ikäisenä. Heti tuona ensimmäisenä päivänä hän näykkäisi minua sormesta ja päätin hänen olevan ihan minun marsuni. Olin paikalla kun hän syntyi, hän putkahti maailmaan poikueensa viimeisenä, mutta sitäkin simpsakampana. Hänen elämänsä ystävyyssuhde oli Efeldonin kanssa, Katkis muutti heti vieroitusikäisenä emonsa helmoista Efeldonin luo ja he tulivat mainiosti toimeen ollessaan molemmat kuitenkin aika pehmeäluonteisia.


En kestänyt katsella yhtä tyhjää häkkiä Katkiksen poislähdön jälkeen ja muokkasin marsuherroille Dodille ja Melchiorille tuplahäkin. He ovat tyytyväisiä ratkaisuun. 

Hamstereista campbellit Aikamoinen Afrodite, Aristokraattinen Aivonystyrä ja Rape lähtivät viikon sisällä kaikki tässä syksyllä. Ensin Aivonystyrä ja Rape toisistaan riippumattomasti saman yön aikana ja viikon päästä Afroditekin. Rape lähti vanhan iän myötä, mutta nuo kaksi muuta pulleroa kyllä yllättivät aikaisella poislähdöllään. Eivät ehtineet edes kahteen ikävuoteen asti. Rape oli siitä jo reippaasti ylikin.

Ymmärrätte varmaankin, ettei ole ollut hirveästi fiilistä postailla blogiin viimekuukausina kun on ollut murheita niin paljon.

-M