torstai 25. maaliskuuta 2021

Lauman esittely + marsun röntgenkuva

Heips!

Tänään ajattelin hieman kertoa tuosta meidän naaraslaumasta kun aika vähän on tullut heistä postailtua. Varsinkin nuorisosta Nafirasta, Olifiasta ja Girdasta. Kuvat ovat tältä päivältä, sangen tuoreita siis. Kynsienleikkuupäivä koittaakin pian *tekee mentaalisen muistilapun*.. :)

**HUOM! Jos sinulla on jonkinlainen kammo liittyen luihin tai luurankoihin ynnä muihin tämänkaltaisiin ei ehkä kannata lukea pidemmälle. Nafirasta on otettu koko kehon röntgenkuva ja se on tuolla alempana postauksessa. **

Olifia (Limetta's Oxyria, kasvattaja Sanni Taimioja), synt. 5.2.2020, väri de. white (dark eyed white) ja hän on rodultaan self. Voi mistähän sitä aloittaisi tämän rakkaan murusen kanssa..

Olifia on mukava ja herkkä marsu, hänellä on vain hieman haastavana ominaisuutena kiimanaikainen käytös. Se ei ole mennyt niin pitkälle, että ihan vielä olisin ehdottomasti häntä viemässä sterkkaukseen (joka ymmärtääkseni voisi hormonien hyrräystä rauhoittaa), mutta seurailen edelleen tilannetta. Marsulla on kahden viikon välein kiima ja Olifialla silloin esiintyy 8-24h ajan laumakaverien alistamista (eli lähinnä Ritarin kiusaamista, koska Ritari on auktoriteetiltään pienin ja vauhdiltaan hitain) ja useimmiten Olifia myös tuona aikana vähintään 20-minuuttisen konsertin järjestää meille sirkuttamalla niin kovaa kuin keuhkoista lähtee. Yleensä tämä alkaa 03.00 yöllä (kuinkas muutenkaan), mutta ilokseni nyt hän ei viimeyönä huutanut vaan oli aika rauhakseen vaikka selvästi oli taas kiima-aika. 

Olifian ensimmäinen kiima meillä oli suoraan sanottuna ihan hanurista minun mielestäni. :D Eihän hän hormoneilleen mitään voi ja ymmärrän sen täysin. Kuitenkin varmaankin voin silti esittää mielipiteeni aiheesta. :D Hän silloin noin vuosi sitten tuli aika pienenä pampulana meille ja ensimmäisen kiiman osuessa kohdalle hän huusi niin kovaa kuin ääntä vain lähtee sirkuttaen viisi tuntia (!) putkeen ja tietysti kellokin oli 22-03 yöllä. En nukkunut tuona aikana silmällistäkään kun viiden minuutin välein menin sanomaan hänelle "shh!" naapurit mielessäni ja kohta taas sirkutus alkoi. Kuikutus ja sirkutus ovat tosiaan eri asioita. Sirkuttaminen kuulostaa enemmän suuren linnun säksättävältä laulamiselta (jopa joskus rääkymiseltä) ja kuikutus on pehmeämpi ääni mielestäni tähän verrattuna vaikka se voi mennä taajuudessa korkeallekin. Sirkutuksesta usein sanotaan sen olevan aika harvinaista marsuilla ylipäätään ja ei minullakaan ollut tainnut muita tapauksia olla aiemmin kuin Yamsu, joka silloin tällöin eläkepäivillään saattoi sirkuttaa. Se yleensä loppui kun menin paikalle katsomaan. Olifia taasen saattaa vaan vaikka makoilla aitauksessa paikallaan ja sirkuttaa samalla ihan muina marsuina vaikka valot menevät päälle ja seison hänen vieressä. Ihan alkuaikoina hän vielä kiipesi korkeimman mökin päälle mihin pääsi ja huusi sieltä konserttinsa. 

Tämän Olifian ensimmäisen vuoden olen toivonut, että aikuisuus rauhoittaa hormonitoimintaa (kun ikää tulee mittariin yli 1v) ja nyt vaikuttaisi hän jonkin verran onneksi rauhoittuneen. Jos hän oikein on hormonihuuruissaan Ritarinkiusaamistuulella eristän Olifialle aitauksen toiseen päähän oman alueen ja hän siellä saa rauhoittua itsekseen. Hän näkee kuitenkin laumatoverit eikä hän tästä tunnu kovasti stressaavan. Itse saan mielenrauhan kun tiedän ettei hän kiusaa Ritaria ja jokusen tunnin päästä kiima on jo ohi ja Olifia pääsee normaalisti takaisin laumaan (tepastelee vain sinne muiden joukkoon niinkuin mitään ei olisi tapahtunut). Kun huomaan hänen kiima-ajan olevan alkamassa viritän pussilakanoita eläinhuoneen kaapinovista ja ovestakin roikkumaan minimoimaan mahdollista kaikua kun tietystikään en myöskään tahdo meidän olevan häiriöksi naapureillekkaan. Hieman se ääntä vaimentaakin kun tekstiilejä roikkuu useammassa paikassa jos vertaa siihen ettei niitä virittäisi.

Muutoin hän tosiaan on herkkä ja symppis marsuyksilö ja ihan poikasena muistan miten häntä jännitti ensimmäisiä kertoja sylissäni ollessaan porkkanaa syömässä ja heti aitaukseen takaisin päästyään hän putputtaen juorusi kavereilleen "ette arvaa mitä tapahtui!". :) Lisäksi silloin kun hormonit eivät hyrrää hän käy ainoana tästä laumasta Ritarin silmiä putsaamassa ystävyyden eleenä (Ritarille ei ole Olifiasta muodostunut mitään kiusaajakammoa onneksi). Sanoisin, että Olifia on todella herkkä ja myös hieman särmikäs tyyppi. Hän on pyrkinyt olemaan laumassa aina Nafiran ja Girdan välissä valta-asemassa ja Girdalle hänen onkin helppoa hieman isotella kun Girda on aika mukautuva ja lempeä tyyppi. Olifian persoonallisuutta on hieman vaikeaa määritellä tarkemmin, vähän kuin Melchior-urosmarsuni tuntui olevan kuin ulkoavaruudesta peräisin. Ja tämä oli tarkin mahdollinen kuvaus. :D *sydän*

Nafira (Limetta's Neillia, kasvattaja Sanni Taimioja), synt. 30.1.2020, rodultaan self ja väriltään cream. (Tuolla pandalelulla on funktio porrasaskelmana kun marsut kulkevat mökkien päälle. Joskus he sitä käyttävät ja toisinaan vain viskaavat pandan pois tieltään. :D )

Nafira on poikasaikojen jälkeen ollut suurikokoisin tästä laumasta (1000g tietämillä). Hän on pääosin rauhallinen ja aikuisikään päästyään sellainen "hiljainen johtaja" -tyyppi, kuten aiemminkin olen häntä kuvaillut. Poikasena hän kunnioitti mummomarsuja, mutta nyt hän selvästi on paljon Ritaria vahvemmassa asemassa. Häntä ei tunnu kukaan juurikaan haastavan nyt kun kaikki ovat aikuisia ja hänen ei myöskään tarvitse pullistella muille todistellakseen asemaansa. Rapsu oli aikanaan myös samantyyppinen johtaja, rauhallinen ja kunnioitettu. 

Nafira on topakka siinä mitä tahtoo; jos hän kokee saavansa herkkutarjoilun liian hitaasti hän kaikilla marsunvoimillaan saattaa heilutella aitaakin ottaen siitä hampaillaan otteen. Hän myös tiedottaa meille usein jos jompi kumpi aitauksen vesipullo on alle puoliksi enää täynnä (sanomme leikkisästi häntä myös varashälyttimeksi, kuikutus alkaa jos jotain kummaa tapahtuu). Hän on hyvin utelias ja toisaalta myös rohkeakin. Arvelen tuon rohkeuden tässä ajan saatossa nousevan enemmän vielä esiin iän tuoman varmuuden kautta. Nafiralla olen huomannut olevan "tavallista" herkemmät virtsatiet, hän yhden virtsatietulehduksen sairasti vuodenvaihteessa ja sen jälkeen on saanut hieman katsoa ettei hän saa liikaa pellettiä (saa vain muutaman päivässä) ja millaista c-vitamiinia hänen kurkunpalansa päälle annostelen. Virtsatietulehduksen alkuperäkin saattoi olla liian voimakkaassa ruoassa hänen virtsateilleen ja tarpeeksi kun ärtyivät tuli tulehdus. En tosin ole eläinlääkäri, tämä on vain minun veikkaus. Huomasin käytännössä, että c-vitamiinin vaihto glukoosillisesta glukoosittomaan auttoi myös. En tiedä tästä sen tarkemmin mihin perustuu, mutta näin käytännössä huomasin. Nafiran persoonaa voisi kuvailla myös hyvin energiseksi, hän pitää osallistumisesta ja tulee usein tepastelemaan keskelle aitauksen siivousmylläkkää kuin tarkastaen kaiken mahdollisen.

Tässä seuraavaksi siellä virtsatietutkimuskäynnillä eläinlääkärissä otettu röntgenkuva Nafirasta. Kyseinen klinikka ei ollut näihin eksoottisiin ja pieniinkin eläimiin erikoistunut niin röntgenlaitekin oli isoa kokoa ja koko marsu piti kuvata jotta nähtäisiin virtsatiet ja mahdolliset virtsakivet. Ei näkynyt kiviä onneksi ja ab-kuurilla selvittiin vaivasta. Jos olet joskus miettinyt miltä marsu näyttää tälläisessä tutkimuskuvassa niin katsoppa tätä: 


Alla on pehva ja ylhäällä tietysti pää. He laittoivat Nafiran muovikoriin, jotta hän pysyy kuvauslaitteessa paikallaan. Oli kovin mielenkiintoista itsekin päästä näkemään tämä kuva. 

Nafira on sukua minun edesmenneille Gaialle ja Kauhikselle, mikä on minusta mukavaa.

Girda (Glamourikas Goa, kasvattaja Kaisa Mäkinen), synt. 16.2.2020, rotu self ja väri de. golden (dark eyed golden). Hänellä on myös päässä cresti (rusetti, hieman kruunua muistuttaa), en tiedä kuuluisiko siitä sanoa rotu- tai värikuvauksen ohessa. :)

Girda on aivan erilainen kuin kaverinsa. Hän on pehmeäluonteinen, harkitseva ja viisas. Hän jopa joskus vaikuttaa hieman laskelmoivalta ja miettii mikä olisi hänen kannaltaan kannattavin vaihtoehto tilanteessa kuin tilanteessa. Girda on aina ollut tästä nuorisoporukasta pienin, mutta useimmiten painoero toisiksi pienimpään Olifiaan on vain muutama kymmenen grammaa. Girda on pehmeäluonteisuudestaan huolimatta hyvin rohkea ja hän on ainoa meidän marsuista, joka antaa itseään silitettävän päälaelta jos aitaukseen kurkottaa. Tämä oli aivan erityisen ihana ja eheyttävä asia silloinkin kun Gaia alkoi olla viimeisillä eläkeajoillaan ja Gaiaa on aina saanut myös silittää. On tuntunut lämpimältä kun on tiennyt, että jää jäljelle myös joku toinen, jota saa silittää ohimennessään. Girdasta tulee myös hieman hupsu vaikutelma ja hänellä on erityinen taipumus saada minut hymyilemään ihan vain läsnäolollaan. Tänään en hänestä saanut parempaa kuvaa, mutta voin vakuuttaa hänen olevan varsin sievä nuori neiti. *sydän* Näistä kolmesta hänestä on tullut useimmin se vaikutelma, että hän voisi hetken sylissä viettääkkin ihan mielellään herkkuja syömässä vaikkapa kynsienleikkuun jälkeen. Tämä tosin taitaa olla päiväkohtaista.

Girdakin on sukua minun edesmenneille Gaialle ja Kauhikselle.

Ritari (Almond's Fluffcharmer, kasvattaja Lea Rahtu-Korpela), synt. 3.12.2013, rotu "risteytys curly ilman rusetteja" ja väri golden/white.

Ritarin monet tuntevatkin, hän kun on ollut eloani ilahduttamassa jo seitsemän vuotta (2/2014 asti). Ritari on aina ihastuttanut ihmisiä pörröisellä ja sen myötä pyöreälläkin nappisilmäisellä olemuksellaan. Hän myös eläkeikään asti oli tomerassa massassa ja painoi jopa yli 1200g, juuri nyt en tarkemmin muista kuinka paljon mentiin 1200g ylitsekin (taisi olla aika reilustikin). Nykyisin hänen paino on jossain 900g tienoilla sen perusteella kun viimeksi hänet punnitsin. Vaikka iän myötä lihasmassa ja olemus kutistuu ei hänestä tomera luonne ole minnekkään hävinnyt. Hän ei pidä käsittelystä ja mitä nopeammin toimenpiteet kuten kynsienleikkuu ovat ohi sen parempi. Kuitenkaan häntä ei lainkaan haittaa jos hänen vieressä hengailee, hän on melkein aina paikalla jos vaikka istuksin aitauksen vieressä. Tuolloin hän notkuu huhuillen herkkuja niin lähellä kuin mahdollista. Aiemmin hänellä oli noin vuosi sitten hieman vaivaa lievän kaasuuntumisen ja papanoinnin kanssa ja pitkään hän oli hyvin pelkistetyllä ruokavaliolla sen vuoksi. Nyt olen huomannut ettei maltillinen määrä vaikkapa pellettejä enää tunnu aiheuttavan hänelle ongelmia ja on ihanaa kun toiselle voi antaa hyvää syötävää. Ritari saa aina tahtonsa läpi, kuka voisi vastustaa tälläistä ihanaa mummelia. *sydän* 

Vasemmasta silmästä nyt ihan viimeisen puolen vuoden sisään on tainnut lähteä näkö kaihin myötä ainakin lähes kokonaan, alla tuo silmä näkyykin. Hän on kuitenkin tarkka havaitsemaan jos vaikkapa kävelen olohuoneessa (eläinhuone on olohuoneen vieressä ja niiden välinen ovi on päivisin auki) ja huhuilee palvelun paikalle. Ehkä hän kuulee edelleen hyvin ja näkee ainakin toisella silmällään. Vaatisi paljon, että Ritarin saisi säikähtämään. Hän on kuin ankkuri tuossa nuorisoporukassa ja vaikka kolme nuorta säikähtävät jotain ja rynnistävät kuka minnekin piiloihin seisoo Ritari edelleen heinää syöden keskellä aitausta (vaikka joku meinasi häneen törmätäkin matkalla piiloon). On vaikea kuvailla lyhyesti miten paljon tämä iäkäs murunen minulle merkitsee. Minunkin elämästä seitsemän vuotta on paljon ja paljon on ehtinyt tapahtua elämässäni Ritarin ollessa maisemissa. Olemme niin kovin kiitollisia jokaisesta päivästä tämän rakkaan murusen kanssa. *sydän*

"Hei mut mites se herkkutarjoilu?" T. Ritari

Ja vielä päivän epätarkka Tähtipölykuva:


(Jos mietit "Mikä ihmeen Tähtipöly?" käy kurkkaamassa postaukset: tästä ja tästä. )
Tuosta pehvarusetista (rusetti on siis karvapyörre jos jollekin käsite on vieras) ajattelen, että se muistuttaa tähteä värityksensä kanssa. Aamupunnituksen mukaan hän painaa jo 120g (sunnuntai-iltapäivällä syntyessään hän oli 94g). *sydän* Aikuinen marsu omien kokemusteni mukaan voi olla suunnilleen 800-1250g yksilöstä riippuen, tämä tiedoksi heille joille ehkä marsut eivät ole niin tuttuja eläinystäviä ja toki on pienempiä ja suurempiakin yksilöitä, tuo kokohaarukka itselleni on useimmin tullut vuosien varrella vastaan. :)

-M

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Heippa,

anonyyminä kommentoimisen suuresta suosiosta huolimatta pyydän sinua kuittaamaan kommenttisi tunnistettavalla nimellä tai nimimerkillä, kiitos! :)

-M