ARVONNAN VOITTAJAT OVAT ARVOTTU.

Heips,

tälläi nopea ilmoitusluontoinen postaus vain tällä kertaa. Arvoin voittajat HempRefinen ystävällisesti sponsoroimaan arvontaani ja voittajiksi päätyivät Eve ja Sabina. Toisen olin päättänyt suoraan osallistumiskommentin perusteella ja toinen voittaja valikoitui klassisesti lippalakistani. Olin lemppariosallistujakommenttien rustailijoiden nimet rutannut pienille paperilapuille ja silmät kiinni kourani valitsi toisen onnekkaan. Harmittaa etten voinut kaikille jakaa palkintoja, mutta mikäs arvonta se sellainen olisikaan.. :) Olen jo ollut voittajiin sähköpostitse yhteydessä.

Kiitos kovasti kaikille osallistujille! *sydän*

Täytyy katsoa taas jokin toinen arvonta pystyyn tulevaisuudessa, kuitenkin ihanaa pistää hyvä kiertoon. :)

-M

200. postaus! Iloisia marsuja ja uusittu aitausmalli.

Heip.

Tällä kertaa hieman iloisemmalla aiheella ajattelin rustata, tämä nimittäin on 200. postaukseni tässä blogissa! Tytöt saivat uuden putken ja tiesinkin jo kuinka siinä käy..



Osallistujamarsu-Nifra taas asialla. Mietin tuossa yksi päivä, että jos Nifra olisi ihminen niin hän osallistuisi aina kaikkeen. Kalenteri olisi varmasti täynnä kaikkea mahdollista! :) Nifra ja Nefi erityisesti rakastavat noita putkia (ja Yamsunkin saa näköjään houkuteltua ilostumaan myös), aikuiset eukot hyppelee niissä kuin aropuput! Ihana kun noin pienestä saa pitkän ilon toisille. Video kannattaa katsoa HD:nä. Ja tietenkin olisin voinut lattialta lakaista pururoskat ennen kuin aloin kuvaamaan, mutta myöhäistä sen murehtiminen enää on. :D

Edellisessä postauksessani tosiaan näkyi Animailista tilaamani paketti ja sieltä paljastui seuraavaa:

Käsittääkseni tuotteet tulevat Ruotsista, siksi oli myös Oxbown Critical Care Fine Grindiäkin vielä saatavilla, kun kuulemani mukaan sitä ei juuri enää Suomesta saa mistään. Toinen pussi on tuota omena-banaania ja tietenkin harmitti ettei Iri ole täällä enää tuotakaan maistamassa. Helpottui kuitenkin olo kun huomasin best beforin olevan vasta myöhään ensi vuonna kummassakin! Olkoon minulla säilössä jos tarve vaikka yllättääkin (toivottavasti ei kuitenkaan). Voihan sitä sitten päiväysten lähentyessä myydäkkin vaikka osan pois. Toa Lätt oli jossain erikoisessa tarjouksessa ja jummi kuinka olenkaan tätä kaivannut tyttöjen aitauksen vessa-astiaan juomapullojen alle! Tuosta tunnelista minulla onkin kokemusta jo ennestään, tiesin että marsut rakastavat sitä, erityisesti Nifra ja Nefi. :D 

 Tosiaan nyt ei enää ole Iriä, joten purin hänen asumuksensa pois. Kieltämättä helpompi siivottavuus ja käsiteltävyys tässä yhdessä kerroksessa nyt kun ei ole toista kerrosta mukana menossa.

 Toa Lätt käytössään!

Hirmusti tuntuu että tyhjä tuo aitaus on. Pitääkin pistää taas mietintämyssy päähän, että mitä jännää sitä possujen ihmetykseksi keksisi.

"Mikä se on?"

-M

Arvolleen sopivasti suuren vaahterapuun alla.

 Hei.

Nyt kun tässä suurimmalta alkujärkytykseltä olen selvinnyt, niin ajattelin tehdä rakkaasta Iristäni postauksen, sivuten vähän myös muita aiheita. Alla kaksi kuvaa eilisillalta, kun en vielä tiennyt lähdön tulevan pian. Tässä näkyy kuinka tomerasti Iri aina halusi pitää etutassujaan käteni päällä.

 Olen kyllä niin äärimmäisen kiitollinen ajastani Irin kanssa, etten osaa sitä edes pukea sanoiksi. Erittäin helpottavaa minullekkin tietää, että nyt hänellä ei enää ole vaivoja vaikka suuri suruhan tämän suuren persoonan jokseenkin äkillinen poislähtö on. Eläinlääkäristäkin kun tuli päivällä niin hyviä uutisia hengitystietulehduksen paranemisen suhteen, että illalla tuli aikamoisena shokkina sitten hänen romahtamisensa (jonkinsorttinen aivohalvaus varmaankin oli kyseessä sitten lopulta). Vaikka tietenkin oli tiedossa, että näin vajaakehittynyt kun Iri olikin, niin jo sen ikäisenä mihin pääsi hän on jo tilastoihme. Melkein yhden vuoden verran hän kuikutteli keskuudessamme ja ennen viimeistä paria viikkoa vieläpä kovinkin vaivattomasti, sellaista hyvää, iloista marsunelämää vaikka olikin erilainen normaaliin kuikkupyllyyn verrattuna. Omanlaisensa rakkauspakkaus ja henkisesti vahvin tapaamani eläin koskaan.

 

Irillä oli todella hyvin ajoitus hallussa, jos näin voi sanoa, koska olin muutenkin tänään menossa käymään hyvän ystäväni pienellä hevostilalla. Joskus aiemmin olimmekin jutelleet hänen kanssaan, että jos minulla ei muuta paikkaa ole, niin hänen luo voin tulla hautaamaan poisnukkuneet pienet rakkaani. Olin Irin käärinyt nätisti valkoiseen fleecekankaaseen ja laittanut mukaan myös syysheinää ja hänen lempipellettiään. Noin niinkuin ajatuksena itsestäni se tuntui kauniilta. Sain haudata Irin valtavan suuren vaahteran juurelle, kuoppaan kahden vahvan puunjuuren väliin ja se tuntuu arvokkaalta ja sopivalta Irdinial Suurelleni. Pitää sitä nyt suurella persoonalla olla suuri puukin yllään. 

 Nyyhkyttävälle marsunaiselle oli tarjolla myös koiraterapiaa, se tulikin tarpeeseen.

 Sain vielä Irin arvokkaan hautaamisen lisäksi ystävältäni jätesäkillisen heinää ja keräsin rasiallisen karviaismarjoja, puoli ämpäriä omenaa ja pikkupussillisen voikukan lehtiä kotiinviemisiksi. Matkalla myös oltiin käyty Agrissa, josta alunperin minun piti ostaa lihotusruokaa Irille, mutta nyt ei olekaan enää tarvetta sille, niin tarttui mukaan vain paali Hirnua. Postista noukittiin myös tuo saapunut pakettini, tottapuhuakseni en edes muista mitä muuta siellä on kuin Toa Lättiä ja Oxbown Critical Care -valmisteita, joita nyt en sitten tällä hetkellä enää tarvitsekaan.

 Sorry nuo papanat, en ole tänään vielä ehtinyt siivota tyttöjen aitausta.

 Näistä kuvista ei ehkä huomaakkaan, että purin pois Irin oman yläkerroksen ja minullakin on nyt vain yksikerroksinen tämä aitaus. Voikukanlehdet maistuivat karvahousuille ihan sata-nolla, en muuta odottanutkaan.

Sitten vielä joitain lempikuviani rakkaasta Iristäni:

Kaikki makea oli aivan parhainta herkkua! Jos Iriltä yritti ottaa kauemmas vaikkapa hedelmänpalan, hän tarttui tassuillaan siihen raivokkaasti kiinni. :)

 Minusta tuntuu, että Iri jäi katsomaan miten minä nyt pärjään, ihan sellainen olo että hän hengailisi tuossa minun olkapäälläni parhaillaankin. Sijainti ei niin yllätä minua kun hänhän aina rakasti kiipeillä päälläni, ylemmäs oli aina mukava päästä.

 Ruokaan hän aina suhtautui tunteella.

Sylihetket olivat monipuolisia, hän piti kovasti sylissäni nukkumisesta, mutta myös kipittelystä ympäriinsä kuikutellen.

Tässä vielä pari videoa, jotka nappasin joskus alkuvuodesta. Ihana, pieni tomera marsuni Iri.





Kirjoitin edellisen postaukseni juuri kun Iri oli poisnukkunut ja pahoittelen jos yksityiskohdat olivat liikaa jollekulle. Muokkasin sen tekstin hieman pehmeämmäksi.

-M

Irdinial Suuri jatkoi matkaansa rajattomien herkkujen pariin.

Hei.

Iri nukkui hetki sitten pois sylissäni. Ihmettelin jo illalla kuinka hän otti antibioottinsa niin helposti ja ihmettelin myös hieman hänen silmiään, jotka näyttivät olevan syvemmällä kuopissaan kuin normaalisti. Nyt sitten yhdentoista aikaan illalla hän alkoi kouristella ja menetti liikuntakykynsä. Huomasin onneksi Irin hädän pian kouristusten alkamisen jälkeen ja otin hänet syliini ja kerroin hänelle kuinka rakas ja tärkeä hän on minulle, mutta nyt on aika lähteä. Hänen ei pidä murehtia minusta, kyllä minä pärjään. Tärkeintä on, että hän jatkaa matkaansa nyt, eikä jää enää kärsimään. Yli tunnin hän makasi sylissäni minun kohentaessani hänen asentoaan vähän väliä ja pitäen toista kättäni häntä silittämässä kun toisen käteni etusormella tuin hänen etutassujensa pohjia. Hän kun aina piti niin kovasti pitää etutassujaan käteni päällä. Hän rakasti kiipeillä sylissäni ja se oli varmasti tuttu ja turvallinen tunne kun pidin sormeani hänen tassunpohjissaan. Hän lähti eteenpäin sinne mihin kuuluukin, eli varmasti rajattomasti herkkuja syömään ilman vatsaongelmia ja tärkeimpänä -ilman kipuja.

Olen äärimmäisen kiitollinen saamastani yhteisajasta erittäin rakkaan Irdinial Suureni kanssa, hän piti minusta huolta yhtälailla kun minä hänestä. Olen täällä itkenytkin nyt niin monta tuntia putkeen, ettei taida tästä ihan äkkiä loppua tullakkaan. Olen kiitollinen, että sain olla Irin luona hänen lähtönsä hetkellä. Olen kiitollinen, että tänään sylittelin häntä erityisen paljon päivemmällä, siitäkin kun hän aina piti kovasti.  Kuolinsyynä todennäköisesti jokin neurologinen ongelma, ei olisi ihme kun otti huomioon Irin vajaakehittyneisyyden.

Kiitos rakas Iri, onneksi sinulla ei ole vaivoja enää.

-M

P.S Muokkasin tekstiä hieman pehmeämmäksi, poistin yksityiskohtaisimmat tiedot jottei kukaan järkyttyisi.

Irin kanssa käytiin tarkastuksessa eläinlääkärissä

Heippa!

Irin kanssa tosiaan käytiin tänään Eläinklinikka Linnunmäessä ottamassa tehosteantibioottiruiske. Olen taas erittäin tyytyväinen saamaamme palveluun ja Iri taisi saada henkilökunnasta taas kaksi uutta fania. :D 

Ell (tällä kertaa Lauri, viimeksi Gisle) kuunteli Irin keuhkot ja totesi keuhkoäänien olevan puhtaat!! Voi jummi kuinka kivenlohkare vierähti miun sydämeltä, viime perjantaina kun äänet olivat erittäin kovat tulehduksen ollessa pahana. Vähän vielä ell sanoi, että voi olla pärskimistä ylähengitysteissä (mikä on ilmentynyt itseasiassa aivasteluna tässä parina päivänä). Lisäksi ell tunnusteli Irin vatsan ja totesi sen tuntuvan myös normaalilta. Irillä oli harmillista kyllä eilen ollut loppupäivästä ripulia, todennäköisesti se johtui siitä edeltävän päivän ruoista: olin antanut liikaa tarjolle uutta ruokaa vanhan oheen eli muutos oli liian nopea. Itse kun hätäännyin tuosta hänen minimaalisesta painostaan niin, että tein sitten liikaa ja liian vahvaa puuroa tarjolle. Voi soturi-Iriä, onneksi selätti eilisenkin vaivan. Nyt osaankin suhtautua rauhallisemmin Irin ruokinnan muutoksiin, ei niin nopeasti uutta ja vahvempaa ruokaa tarjolle. Vähän kerrallaan on se juttu. :)

Olen laittanut Irille höyryhengitysämpärin silloin kun hänellä on ollut rohinaa ja olen todennut sen keinona erittäin tehokkaaksi! :) Käytännössä siis laitan ämpäriin tuoreen inkiväärin palasia ehkä muutaman ja täytän ämpärin vähän yli puolilleen kuumaa vettä hanasta. Sijoitan ämpärin mahdollisimman lähelle Irin asumusta, tässä tapauksessa keskelle tyttöjen aitausta, jotta höyry menee Irin residenssiin sinne tyttöjen yläpuolelle. Ämpärin ulkopinta ei missään vaiheessa kuumene liikaa ollakseen vaarallinen vaikka marsun nenäkin siihen osuisi, ämpärissä on niin paljon vettä että painonsa vuoksi marsut sitä eivät saa kumoon ja tietenkin höyryttelyn ajaksi olen poistanut tytöiltä ämpärin lähettyviltä virikkeet, ettei ole mitenkään mahdollista kenenkään päätyä ämpäriin. Höyryhengitys on auttanut Irille yleensä kymmenessä minuutissa, hengittäminen on huomattavasti helpottanut ja viimetteeksi kun tämän Irille laitoin alkoi hän kuikuttaa iloisesti. Lieneekö yhdistävä jo miedon inkiväärihöyryn helpompaan olotilaan. :) Kovis juttu on myös, ettei tämä edes ole mikään sisäinen lääke, ei tule mitään lisäaineita tai muita mukana! Ainoa haittapuoli on, että kämpän ilmankosteus nousee, muttei se haittaa kun Irin olo kuitenkin on helpottunut tällä konstilla. Irin asumuksessa ei ole kattoa kuin vain yhdessä kulmassa ja seinämissä on pyyhkeet, ilma kuitenkin vaihtuu siellä eikä missään höyrytyspöntössä joudu olemaan. 

Alla onkin kuva kuinka Rapsu käyttää Irin höyryhengitysämpäriä personal pyllynlämmittimenä!

Excuse nuo papanat ja pururoskat, mutta tässä siis huikea ainesosalistaus näkyykin. Kuumaa vettä ja inkivääriä. :D

Tänään muuten tapahtui täällä miun olkkarissani muutoksia, vanha sohvanröhväkkeeni lähti kaatikselle tilaa viemästä ja pölyä keräämästä (sen materiaalikin oli ihan mahdoton puhdistaa + sohva oli epämukavakin) ja tilalle sain äidiltäni ylimääräisen nojatuolin ja tuollaisen kivan läpinäkyvän pikkutuolin. Olen ihan ihmeissäni kuinka sohvan poishilpaisu toikin tänne lisää tilaa!

Röhväkkeen olin parhaani mukaan koittanut maastouttaa kivemman näköiseksi, muttei sekään enää auttanut. :D

Nämä nyt ovat korvikkeena sohvalle kunnes osuu kohdalle parempi ratkaisu. Miusta tuo läpinäkyvä tuoli on kyllä tosi veikeä ja itseasiassa hyvä istua ja nojatuolista nyt saa lähimmän sohvankorvikkeen. Tosiaan asun yksin niin suurimman osan ajasta täällä on vain miun ahterini joka kaipaa röhnötystä. 

Tässä vielä pikaräpsy. Ihanaa kun tuli lattiapinta-alaa vaikka kuinka lisää kun se röhväke sai kenkää! :) Niin buenoon saumaan vieläpä, koska ensi viikolla saan tekemiäni villasukkia vastaan lisää taikispaloja, eli pääsen pojillekkin tekemään jaloitteluaitauksia lattialle tehokkaammin ja nyt lääniä siihenkin hommaan ilmestyi! :)

Ja tuosta tyynystä tulikin mieleen kun itse sairastaessani reilu viikko takaperin äitini erittäin ystävällisesti toi minulle murkinaa ja marsuille herkkuja kun itse en voinut näyttää nokkaani ulkona ollenkaan. Tässä aiheeseen liittyen pari kuvaa. :)

-M

Kuikkupyllylandiassa kävi kahvivieraita! :)

Heippa!

Mie tunnen olevani onnekas. Olin kutsunut kaksi naishenkilöä tänään kahville luokseni marsuja ja muita karvapyllyjäni ihmettelemään ja kun he yhden aikaan saapuivat, niin toivat tullessaan ison läjän tuomisia eläimilleni! Ilostuin heidän huomaavaisuudestaan hurjasti! :)

Kolme-neljä kiloa Oxbown Cuisinea, yli puolillaan oleva C-vitskupurkki, avaamaton Digestive Support-purnukka, kaksi valtavaa kurkkua ja kilo kotimaista porkkanaa! *sydän* Ja nyyttärimeiningillä muutamat kahvipullatkin. Jummi!

 Toinen vieraistani kertoi, ettei hänen kaksi marsu-urostaan tykkää näistä Oxbown tableteista, joten pistin testiin kameran kera mitä miun hirmuhallitsijat ovat mieltä! P.S. Nifra muuten painaa vain 887g, uskoisiko kuvasta.. :')

 Siskonsa Nefikin vain 906g.. Ihanat masukarvat! *sydän*

 Rapsu on ihan että "EEIIIIIIIIIIII!!" kun Ritari sai ensin tabletin. :D

 Efeldon tyylilleen uskollisena lähestyi herkkujen jakoa epäillen, hitaasti mutta varmasti.

Eilen kävin äidin kanssa tutulla hevostallilla villasukkia viemässä uuteen kotiinsa, KRRRÖHÖM siis kahvilla ja otin myyntineuvottelijat mukaan! Nifra ja Nefi pääsivät ekaa kertaa asuntoni ulkopuolelle sitten vuoden 2013 marraskuun. :D

Niinkuin MARSUMAYHEMIÄ Facebookissa seuraavat tietävätkin jo, että Irin saatua nyt sairastelunsa varrella niin paljon huomiota on jäänyt huomion antaminen hieman vähemmälle muille marsuille. Tämä ilmeni esimerkiksi unella, jossa Nifra kiipesi erittäin teatraalisesti ja dramaattisesti ison pahvilaatikkopinon päälle ja hyppäsi sieltä marttyyrinä alas kun kerran ei huomiota ollut saanut tarpeeksi. :D Siispä tosiaan otin siskokset mukaan hevostallin pitäjäperhettä ihmetyttämään, heillä kun ei ollut juuri marsuista ollut kokemusta aiemmin. Oli siellä hankaluuksia isäntäväen edustajalla päättää kumpi marsuista on söpömpi! :D

Tänään kahvia juotiin porukalla useampi tunti tyttöjen aitauksen vieressä marsujen puuhia ihmetellen, varmasti ovat saaneet nyt hyvän annoksen kaikki huomiota ja ihastusta osakseen! *sydän* Varsinkin kun tänään vielä aamulla siivosin ja leikkasin kaikkien kynnet (tosin N & N saivat manipedit jo eilen ennen reissuun lähtöä), niin ei ole puutetta huomiosta ollut enää.

Kissa Viekki olisi mielellään myös tutustunut marsuihin lähemmin, mutta sai menopassin pois pöydältä hyvin vikkelään. :)

Tein myös erittäin hyvän diilin tämänpäiväisen kahvivieraani kanssa, hän antaa minulle villasukkia vastaan tarpeettomat taikakuutiopalansa! Voi jummi! Niitä olenkin toivonut ilmestyväksi lisää kuin kuuta nousevaa, minulla kun irtonaisia ei ole kuin miniminiaitauksen tekoon enää. Pääsee pojatkin taas lattialle isompaan aitaukseen ihmettelemään kun ensi viikolla saan taikispaloja lisää! *sydän*

Kiitos kaikille tsempistä Irin terveydentilan kanssa! Irin rohina on pääosin nyt helpottanut, aivastelee vielä silloin tällöin ja painon saaminen nousuun on nyt tosi akuutti homma. Ruoka maistuu (muttei aivan niin hyvin kuin ennen) ja vettäkin juodaan itse pullosta. Lisäksi hän on jo kolmisen päivää kuikutellut minulle herkut mielessään, tämä on hyvä merkki. :) Sain hyviä vinkkejä kokeneemmilta marsuihmisiltä ja huomenna ollaan marsuguru-eläinlääkärin suosituksesta menossa hakemaan Irille vielä tehostepiikki antibiottia. Tästäkin kyselin kokeneemmilta marsuihmisiltä mielipidettä, vaikka itsellä jo valmiiksi olikin jo se kanta, että ollaan tehoste menossa ottamaan. Kotona jatkuu antibiotti vielä tämän viikon loppuun. On kyllä kullanarvoista kun on kaverina ihmisiä, jotka ovat minua paljon kokeneempia marsujen kanssa!

Ensin oman sairasteluni ja sitten Irin sairastelun alle on jäänyt muutamat postausaiheet tänne blogiinkin, täytyy niitä putkautella ilmoille kun sopiva hetki koittaa taas.

-M

Irin kanssa eläinlääkärissä

Hei!

Olen ollut aika alamaissa itse nyt muutamia päiviä. Irin hengitys alkoi rohista toissapäivänä, aluksi kuulosti samalta kuin silloin jos jollain toisella marsulla on mennyt roska nenään ja se aivastetaan pois ja välillä ääni katosikin kunnes tuli jälleen. Missään vaiheessa Irin nenä ei vuotanut tai silmät rähmineet normaalista poikkeavasti. Tänään aamulla päätin, että pakko lähteä hyvään ja asianosaavaan eläinlääkäriin, pakko saada jotain Irin rohinalle tehtyä. Itketti kuunnella toisen pahaa oloa kun kävi selväksi jonkin olevan huonosti.  

 Odotustilassa, Iri turvautuu miun tuttuun sormeen kun muuten tuoksui niin oudolta. (Kiitos äidilleni näistä kahdesta ensimmäisestä kuvasta.)

Luojan lykky, että Irillä on ruokahalu toiminut kokoajan rohinasta huolimatta, ei aivan niin tehokkaana kuin normaalisti mutta kyllä vaan syökin oikein raivolla jos teen puuroa vaikkapa pellettejä turvottamalla. Vettä on mennyt aiempaa hieman vähemmän, mistä johtuen olen sitä antanut ruiskullakin suuhun.

Olin kuullut paljon hyvää eksoottisiin eläimiin erikoistuneesta Eläinklinikka Linnunmäestä, ystäväni ylisti paikan aivan taivaisiin saatuaan kaninsa kanssa siellä erinomaista hoitoa ja palvelua. Soitin siis sinne heti herättyäni aamulla ja Irille ruiskusta recoverymömmöä syötettyäni. Ilmeisesti sen huomasi kun itse en ollut vielä edes kahvia juonut aikaa meille varatessani, he olivat kuulleet sukunimeni ja Irin nimen väärin ja niistä saikin hieman hymyä suupieliin kun oiottiin nimet tiskillä oikein. Oma vika kun puoliunessa soittelen ajanvarausaikeissa. :D Saatiin onneksi aika saman päivän klo 12.30 ja olin vaikuttunut jo puhelimessa erittäin ystävällisestä ja asiantuntevasta palvelusta, olin suorastaan hämmentynyt kuinka mukava olikaan ihminen toisessa päässä linjaa!

Irillä on tapana lohduttaa minua kiipeämällä etutassuillaan käteni tai vain sormieni päälle ja kuikuilemalla suuntaani. *sydän*

Äiti erittäin, erittäin, erittäin ystävällisesti lähti meille kuskiksi ja tukijoukoiksi reissulle, suuri kiitos hänelle! *sydän*

Eläinklinikan tapahtumiin.. Ensinnäkin olin erittäin hämmentynyt saamastamme vastaanotosta, tiskillä työskenteli erittäin ystävällinen ja pätevä nainen, joka tuntui oikeasti olevan kiinnostunut Iristä ja kiireettömästi kyseli kaikenlaista Iri-neitiin ja hänen terveyteensä liittyvää. Hämmentynyt siis olin saadessani niin hyvää palvelua. Suomessa kun tämä tuntuu olevan harvinaisempaa sorttia ja jotenkin olen aivoissani mieltänyt eläinklinikat ja muut kauhean kiireellisiksi paikoiksi, eikä potilaiden taustoihin tai muihin olisi aikaa tutustua. Ja vieläpä niin, että oikeasti vaikuttaa kiinnostuneelta. :) Ja eläinlääkäri aivan samaa kaliiperia, erittäin lämpimän ja välittävän oloinen mieshenkilö, joka selvästi rakastaa eläimiä suuresti. Oli erittäin kiehtovaa kuunnella ja nähdä kun tämä marsuihinkin erikoistunut lekuri tutki Iriä, käsittääkseni Iri on hänen ensimmäinen kehitysvammainen marsupotilaansa. Hän heti kuljetuskopasta marsua otettaessa ihmetteli, että Iri on vasta pian 1v, koska ulkomuodoltaan Iri vaikuttaisi ainakin 8-vuotiaalta. Hän totesi todella vahvan vajaakehittyneisyyden ja mainitsi esimerkiksi sydämen vajaatoiminnan olevan suuri riski tälläisillä heikommilla tapauksilla. Hän kuunteli keuhkot ja tunnusteli Irin muutenkin ja totesi Irin olevan ensinnäkin laiha, vajaakehittynyt (niinkuin jo selväksi tuli) ja keuhkoissa Irillä on tulehdus, siis käsittääkseni hengitysteiden tulehdus meneillään.

Iri sai antibiottia ruiskulla samantien (minun kanssani lääkäri ensin keskusteli tietenkin asiasta) ja lisäksi olimme samaa mieltä, että kipupiikki voisi tehdä hyvää jotta ruoka maistuisi mahdollisimman paljon ja pian (vielä suuremmin siis).  Ilokseni Iri oli suorastaan raivolla syönyt turvottamaani pellettiä ennen lähtöämme, se toi minulle toivoa.  Lääkäri ei rauhoittanut Iriä poskihampaiden tilannetta tutkiakseen, mutta päällisin puolin hän totesi, että mitä todennäköisimmin siellä on jonkinasteiset poskihampaat kuitenkin. Tätä olen alkanut myös epäillä itse viimekuukausina, kun Irin jauhaessa leukojaan yhteen on alkanut kuulua sellaista poskihampaiden rouhintaa mitä muillakin marsuilla. Lieneeköhän tässä aiemmin ollut niin, että poskihampaat ovat olleet ikenen alla, mutta aikojen saatossa ovat kuluneet ainakin osittain esiin. Joulukuussa käydessämme eläinlääkärillä juurikin tuon Irin hampaan lyhennyksen tiimoilta ei lääkäri ollut muutenkaan marsuihin erikoistunut, ainakin nyt tilanne on siis toinen kuin silloin. Lääkäri totesi Irin olevan kuitenkin onneksi virkeä hengitystietulehduksesta huolimatta ja itseasiassa hänellä oli ensimmäistä kertaa hieman hankaluuksia antaa marsulle piikkejä, koska Iri pisti hanttiin kuin pieni kylä! :D Iri ei todella pitänyt tilanteesta ja antoi sen kuulua ja näkyä! :D Lääkäri sanoi ettei hänellä ole koskaan ollut ongelmia aiemmin marsuille antibiotti/kipupiikkien annon kanssa ja vaikutti kovin vaikuttuneelta Iristä. Totesin vielä, että Irin vireystila on normaalisti ihan muuta luokkaa, siellä Iri tutkaili paikkoja ja kertoi mielipiteitään, mutta terveenä Iri kiipeilee minua pitkin ja kälättää mennessään minkä kerkiää. Hän on todella elämäniloinen ja virkeä kun ei vaivat paina.

Jäimme vielä lääkärikäynnin jälkeen tiskille rupattelemaan ja nainen siellä tiskin takana oli erittäin kiinnostunut edelleen Irin terveydentilasta. Pohdimme myös hyviä energianbuustauskeinoja ravinnon kautta ja hän sai meille suostuteltua Oxbown immuniteetin buustaukseen tarkoitettuja tabletteja (jotka tarjoilen Irille turvotettuna), joita minulla olikin ollut keväällä mutta olivat loppuneet jo.

Kotimatkalla poikkesimme äitini luona, jossa teinkin heti Irille uudet puuropöperöt ja hengailimme hetken aikaa Irin joko lepäillessä tai syödessä suorastaan raivolla. :)

 Täytyy levätä, että jaksaa syödä taas! Iri onkin lihotuskuurilla, järkytyin aivan kuinka pieneksi hän oli päässyt. Ennen hänellä paino on pyörinyt 600g molemmin puolin, mutta nyt lekuri mittasi vain 450g! Kyllä vaan kirpaisi kun viimeaikoina en ole aktiivisesti vaa'an kanssa heilunut. Täytyy ottaa tässäkin asiassa ryhtiliike jatkossa..

 Päästiin kotiin ja tankkaus alkoi taas. Laitoin Irille myös yhteensä kolme vesipulloa, jotta tulisi juoneeksi enempi vettä. Ainakin toivon että auttaisi siihen edes hieman.

 Saatiin reseptillä antibiottia 10pv kuuri ja mahdollisesti 5-6 päivän päästä käydään vielä hakemassa piikillinen antibiottia sieltä klinikalta tehosteeksi.

 Tärkeä tieto tuoteselosteesta Iriä ajatellen! :)

Klinikkakustannuksissa päästiin lääkkeineen, Oxbown tabuineen ja jopa bensarahoineen halvemmalla kuin Keravalla ell käydessä (pelkkä käyntimaksu), vaikka Keravalla ei ole edes marsuihin erikoistunutta lääkäriä (korjatkaa jos olen väärässä). Olen erittäin tyytyväinen, että käytiin juuri tuolla Linnunmäessä. Siellä käydään jatkossakin jos tarve tulee!

Nyt kaikki laitetaan peukut pystyyn ja positiiviset energiat Irin suuntaan jotta murunen olisi kanssani terveenä vielä jatkossakin. Lääkäri sanoi, että jos tämän taudin marsu selättää ja saa painoa niin eihän sitä tiedä vaikka eläisi toisenkin vuoden hyvinvoivana ja virkeänä. :) Tietenkin jos kunto romahtaa ja elämänilo sammuu niin pakko päästää murunen pois, mutta toistaiseksi Irillä on aikamoinen taistelutahto vielä tallella. *sydän*

-M

Valokeilassa erityismarsu-Iri

Heippa! 

Tällä kertaa tahdoin rakkaasta Irdinial Suurestani tehdä oman postauksensa. Olen monelta kuullut Irin olevan heidän lempimarsunsa miun karvapyllyistä ja en yhtään sitä ihmettele kun kyseessä näin poikkeava soturimarsu. :)

Iri n. 6vk

Irin saapumisesta onkin oma postauksensa viime lokakuulta, se löytyy TÄSTÄ  ja  postaus joulukuiseen eläinlääkäritarkastukseen liittyen löytyy TÄSTÄ. Lisäksi Iristä olen julkaissut pari videoa TÄSSÄ postauksessa (sylissä pukittelua ja viinirypäleen mussutusta) ja Irin todennäikösin diagnoosi on MICROPHTHLAMIA (LETHAL GENE), josta löytää englanniksi tietoa TÄÄLTÄ. Normaalisti näillä epäonnisilla geeneillä varustettu marsu kuolee pian syntymän jälkeen, mutta Irillä on jo ensimmäinen syntymäpäivä hitusen reilun 2vk päästä!

 Iri vähän vajaa 7vk

Lyhyesti tuosta hänen miulle saapumisesta: aina jaksaa ilahduttaa kun ajattelen kuinka Iri pyöri miun unissa n. 10 (!) kertaa ennen kuin hänet löysin. Hän selvästi tosiaan tahtoi miun luo. *sydän*

Iri n. 4kk kera viinirypäleen maistelun.

 Iri n. 11,5kk.

Irissä on rakkautta ja mielipiteitä kuin pienessä kylässä. Paljon helpommin ilmaisee jos pitää tai ei pidä jostain ja tietenkin tuo kahden aistin puuttuminen lisää vielä hänen erikoisempaa käytöstään normaaliaistisiin marsuihin verrattuna. Iri on todella herkkä neiti, hän saattaa alkaa keskellä yötä kiljumaan olohuoneessa jos mie näen makkarissa painajaista. Iri aina herättää miut niistä, vaikkei mitään kuulekkaan. Lisäksi Iri aina aistii miun mielialoja, jos olen vaikkapa surullinen niin hän saattaa huudella miulle tahtovansa syliin.

Irin kanssa hengailua, "katsottiin" sarjoja ja "höpöteltiin". Iri juttelee aina kovasti sylissä ollessaan, sellaista mukavaa kuikutusta ja puiputusta kuuluu jatkuvasti ja useimmiten hän marssii ympäriinsä tutkien paikkoja. Höpöttely lainausmerkeissä kun hänhän on kuuro, juttelen hänelle siitä huolimatta tosin ja välillä hieman tuhisen lämpimästi hänen korvalehteensä. *sydän*

 Irille erittäin hyödylliseksi herkuksi olen huomannut Recoverypuuron. Siis siitä Recoveryjauheesta, joka on tarkoitettu kasvinsyöjille tukiruokintaan, lisään tilkan lämmintä vettä ja sekoitan. Tarjoilen sen hieman kättä lämpöisempänä, niin lämmittää toisinaan hieman palelevaa Iriäkin. Tämä puuro on siitä myös hyödyllinen, että se tekee hyvää Irin suolistolle, joka on varmasti muista marsuista poikkeava. Papanat ovat aina parempia kun hän on herkutellut tällä puurolla. :)

Siirtelee puuroa syödessään niin, että kulho näyttää halloweenkoristeelta ruokailun jälkeen. :D

 

Tämä jauhe siis kyseessä. Ostan sitä Kivuton-nettikaupasta TÄÄLTÄ. Yhdestä tuollaisesta pussista saa n. 4 annosta Iriä ajatellen ja tykkään sen hänelle antaa tuollai lautaselta kun saa itse rauhassa syödä. Yleensähän tätä annetaan toipilaille suuresta ruiskusta suuhun. (Kuva ajalta kun marsunpoikasia oli tulossa Gaialle, siksi tuo maidonkorvike on tuossa myös x) )

 Tässä tosiaan näkyy aikuistuneen Irin oikea silmä. Se on huomattavasti pienempi (todennäköisesti ei ole kasvanut lainkaan sitten poikasaikojen) kuin vasen silmä, joka voisi suhteutettuna hänen pieneen kokoonsa olla melkeimpä normaalin kokoinen. Vasen silmä näkyy tuossa pari kuvaa ylempänä. Ja vaikka tässä tämä oikea silmä näyttäisi aristavalta, sitä se ei ole. Rähmii hieman toisinaan ja tietenkin aina pyyhkäisen pois jos sitä näen. Todennäköisesti sekin on ollut vain kuivunutta pesumaitoa, jota marsut erittävät silmistään kun alkavat pestä itseään. Silloin tällöin laitan myös hieman eläinten silmätippaa siihen. Oli todella kiehtovaa kun Almond'sin Lea kävi täällä ja tutkaili Iriä. En ollut älynnyt itse aiemmin kiinnittää huomiota tuohon selkärankaan ennen kuin Lea siitä mainitsi, Irillä tosiaan on selkärankakin aika erilainen kuin normikuikkupyllyllä.

Eläinlääkäri miulle sanoi joulukuussa, että Iri voi yllättääkkin elämällä normaalin pitkän elämän ja tietenkin se olisi ihana asia. Arvostan nyt jo suuresti jokaista päivää kun Iri miun eloa rikastuttaa olemassaolollaan ja opettaa miua aistivajaan eläimen huolenpidosta. Jostain joskus luin, että marsun sydän painaa n. 2,1g ja on kauhean hellyyttävää ajatella kuinka paljon siihen mahtuu rakkautta ja elämäniloa. *sydän*

-M