keskiviikko 27. heinäkuuta 2016

Nifra sairastaa ja toipilasajan keskeltä kuulumisia.

Heibs.


Nifra juuri ruokahalun löydyttyä ensimmäisen operaation jälkeen.

Monenlaista on ollut meneillään viimeaikoina. Gaian mätäpaisekeissin jälkeen oltiin meidän talon verkkokellariin tehty murtoaalto ja meidänkin loossiin oltiin menty. Hirveä tunne, että joku ihan vieras oli henkilökohtaista omaisuuttamme kaivellut arvokkaiden toivossa. Ratsastuskamakassikin oltiin pengottu ja vissiin oli rosvo pettynyt nähtyään vain likaisia tallikenkiä. Valokuva-albumilaatikkonikin oltiin avattu ja muutenkin loossia pengottu. Onneksi meillä ei juuri arvokkaita ollut siellä, mutta jotain pientä olivat vieneet kuitenkin. Pitkän aikaa tämä keissi söi minulta energiaa aika paljonkin. Ottaa niin aivoon kuinka jotkut ovat niin sieluttomia, että toisten omaisuuteen kajoavat.. Minut tuntevat tietävät, että olen kova murehtimaan (=helposti sydämen rytmihäiriöitäkin) ja tämä tapahtuma suoraan Gaian hyvinvoinnista murehtimisen jälkeen oli tosi kuormittava. 

"Oisko herkkui?" *sydän*

Eikä aikaakaan, kun huomasin Nifran käytöksen viittaavan hammasongelmiin ja lähdettiin sitten toissalauantaina päivystykseen luottoklinikalle Linnunmäkeen murun kanssa. Päivystyksessä tehdystä hammasoperaatiosta paljastui, että totisesti oli Nifralla hampaissa pientä epätasaisuutta, erityisesti vasemmalla ylhäällä poskihampaissa oli jonkin verran häikkää. Kyllä teki mieli paukauttaa käsi otsaan kun mietin kuinka olin iloinnut kyselijöille, että Nifran hammaspiikit eivät olleet uusiutuneet viimelokakuisen hammaspiikkien poiston jälkeen... Tämä päivystysoperaatio oli Nifralle tosi rankka, hampaita ronkittiin aika roimasti ja ne saatiinkin sitten tasoitettua. Ongelmia aiheutti vasemmalla puolella poskessa epätasaisten hampaiden takia ikävästi ärtynyt limakalvo, jolle ei voitu sillä kertaa oikein tehdä mitään. Antibioottipiikin ja tietenkin kipulääkettä Nifra sai operaation aikana ja haettiin muruli sitten kotiin.

 Tämän jälkeen onkin elämäni vaikeimpia ja rankimpia päiviä, koska Nifra-rakas oli niin huonona kolmisen päivää operaation jälkeen kotihoitona määrätystä kipulääkkeestä huolimatta. Kahden tunnin välein annoin hänelle tukiruokaa  öisinkin kun toinen oli niin kipeä, ettei ruoka maistunut ja paino vain putosi.. Olin aivan romuna, yritin jo henkisesti valmistautua siihen, että hän saattaa lähteä pois keskuudestamme. Tiistaina konsultoin klinikkaa mitä oikein voidaan tehdä ja siellä epäiltiin käytöksen johtuvan poskesta, kuulosti kuulemma tulehdukselta. Olin äärimmäisen huolissani ja mietin kaikenlaisia "ässiä hihastani" millä saisin Nifralle ruokahalua aktivoitua repertuaarissa tutuksitulleiden kurkun, porkkanan ja persilijan lisäksi. Lähdin turvonneide silmineni kaupasta hakemaan muutamaa erittäin suureksi marsunherkuksi tietämääni juttua (vehnänorasta, omena-banaanisosetta ja tummaa salaattia) ja niitä heti kotona kokeilin josko Nifralle maistuisi. Ihme tapahtui ja ilmeisesti tuo hedelmäsose ratkaisi tilanteen! Yht'äkkiä muru alkoi syömään itse ja minä vain tuijotin epäuskoisena vierestä. Se oli ihana tunne kun löysin toisen laiduntamasta heinääkin oma-aloitteisesti. (Klinikalla juttelin tästä ihanan klinikkaeläinhoitaja-Annen kanssa ja hän tuumi kuinka joskus vain jokin maistuu niin kertakaikkisen hyvältä marsun mielestä, että herättää samoin tein ruokahalunkin.) Vietiin samana iltana Nifra seuraneiti-Nefin kera klinikalle, jotta keskiviikkoaamuna luottolääkärimme hänet tutkisi. Pakkasin muruille mukaan taas kaiken ja ehkä kassillisen ihan vain syötävääkin kurkusta porkkanoiden kautta salaattiin, noihin aiemmin mainitsemiini herkkuihin ja heinään.

En tiedä mitä tuo Vetramilin tuubilaatikko tuolla tekee, mutta ei ollut haitaksikaan. :D Pilttejä on aika montaa sorttia, ihan vain jos tulee äkillistä tarvetta. Normaalisti välttelen tuollaisten antamista eläimille hedelmien korkean sokerimäärän takia ja muutenkin aika monessa on väkisin lisättynä sitrushedelmiä, jotka eivät ole ymmärtääkseni hyviä marsun elimistölle. Tuo omena-banaani smoothie on pienissä määrin tosi toimiva kun aktivoi ruokahalua toipilaalla. Muutkin marsut söisivät varmasti sitä raivolla, mutta tyypeillä on niin messevät elintasovatsat jo ettei ole moiselle herkulle tarvetta. :D

 
Kamalaa, ettei tuota Critical Care Fine Grindiä kuulemma enää saa mistään! Onneksi tulin viimesyksynä tilanneeksi tätäkin. Seuraavaksi tämän loputtua varmaankin tarpeen sattuessa siirryn käyttämään toisen merkin Recovery Plussaa, jota syksyllä Irille käytin.



Pääsin itse laittamaan klinikalla Nifran ja Nefin yöpymishäkin valmiiksi. Voi kuinka henkilökunta ovatkin Linnunmäessä ihania. *sydän*

Keskiviikkoaamuna Nifralle tosiaan tehtiin uudemman kerran operaatio, suuhun kurkattiin anestesin kera ja siellä todettiin hampaiden olleen ihan hyvin siistityt lauantaina, poski ei enää näyttänyt niin pahalta kuin lauantainen päivystyseläinlääkäri oli kuvaillut, mutta tulehdus löydettiin poskesta kuitenkin todennäköisesti alkavan mätäpaiseen muodossa. Poski oli ärsytyksestä sen verran turvonnut, ettei varsinaista paisetta löydetty, vaikka kevyellä operaatiolla lääkäri saikin hieman mätää siitä puristettua ulos. Anestesia-aika pidettiin mahdollisimman lyhyenä tällä kertaa (olin kertonut kuinka huonona Nifra oli ollut edellisen operaation jälkeen) ja Nifra sai klinikkatoimenpiteiden lisäksi kotihoitoon 2vk antibioottikuurin 3-4pv kipulääkekuurin lisäksi. Luottomarsutohtorimme sanoi, että jos käy tuuri, niin antibiootit saattavat tämän oletetun alkavan mätäpaiseen tuhota pois, mutta jos näin ei ole, niin oletettu paise operoidaan kontrollissa sitten 1-2vk päästä kun se on kypsynyt.

Tässä kyseisen reissun jälkeen kotosalla jo.

Mennessämme keskiviikkoiltana Nifraa ja Nefiä hakemaan klinikalta löysin Nifran ihanan klinikkaeläintenhoitaja-Annen sylistä salaattia mussuttamasta. Aivan ihanaa kuinka onkin oikeasti asialleen omistautuneita ihmisiä Linnunmäessä. Sain todella kattavasti tietoa Nifran operoineelta luottotohtoriksemme muodostuneelta Okko Sukuralta ja olin äääääärimmäisen iloinen kuinka Nifra oli saman päivän operaatiosta huolimatta kirkassilmäinen (!!!) ja ruokahaluakin oli jo! Aivan uskomaton helpotus minullekin kun toinen oli selvästi saanut kipinän takaisin. Nifra on aina ollut osallistuvin marsu kaikista kuikkupyllyistäni, sellainen sporttinen aktiivi. Aina ensimmäisenä siellä missä tapahtuu tai herkkuja on jaossa.

Salaatin syömistä ei keskeytetty vaikka tuli siirto sylistä häkkiin. :)

Nifra painaa normaalisti 900g, hän on yksi pienimmistä marsuistani. Ennen ensimmäistä operaatiota paino oli pudonnut 50g, ensimmäisen operaation jälkeen kun ruokahalu oli ollut hukassa muutaman päivän tipahti vielä melkein 100g lisää (aivan kauheasti kun muutenkin vain 900g), päivää ennen toista operaatiota painon putoaminen oli loppunut kun ruokahalu oli löytynyt ja viimeisimmän operaation jälkeen paino on hitaasti antibioottikuurista huolimatta lähtenyt nousuun. Eilen Nifralla oli ollut kiima ja viimeisen vuorokauden paino on ollut samana. Kiimat ovat aina olleet Nifralle hieman uuvuttavia, joten tuon nyt vielä ymmärtääkin. Nyt äsken taas punnitsin murun niin kiimasta oltiin selvitty ja paino oli taas hieman noussut. :)

"Sairasyksiö", jossa Nifra ja Nefi asuvat. Rakettityynystä kiitos äidille. :) Sairashäkissä pidän pellettiä aina tarjolla. Seuraneiti-Nefiä ei totisesti haittaa! :'D Olen lisännyt Nifran asumuksessa tuohon meidän normaaliin Rapunzelin Marsumenuun vielä tuhdeinta Altrominia, jotta tulisi vielä enemmän energiaa Nifralle. Lisäksi hammasvaivaiselle/toipilassuulle Altrominin pikkupelletit ovat helpompia kuin Rapunzelin vaihtelevan kokoiset osaset.

Troopperi itse!

Eläinihmisten lemmikkiensontien tuijottelulle hymähdellään aika usein, mutta kyllä minäkin yhtä lailla Nifran papanoiden laatua tarkkailen. Alkuun ruokahalun uupuessa papana oli tosi rikkonaista ja huonoa, mutta nykyisin on jo paljon parempaa, vaikka ns "täydellisiin papanoihin" on vielä matkaa.

Etsi kuvasta possulelu ja possu. :)

Pitkä possu on pitkä. Nefikin on ollut hyvin vaisu kun Nifra on pahiten sairastellut. Toinen myötäelää siskonsa oloa. Nefi taisi hurmata klinikalla seuraneidin virassaan pyllytöyhdöllään. Lääkärille jätettiin lappu, että "potilaalla ei ole pitkiä pyllykarvoja" kun näistä kahdesta olisi pitänyt Nifra tunnistaa henkilön, joka näitä kahta ei ole tavannut aiemmin. :D

 Freija on tunnelmissa mukana... Ei totisesti. :D Ruokapalvelu jos pelittää täsmällisesti (niinkuin ois jo) niin muru ei näytä suurimpia hirmuliskon piirteitään. *sydän*

Moni ehkä tietää, että jo ennen Gaian mätäpaisekeissiä minulla kiristeli pipoa jonkin verran säännöllisen epäsäännöllisesti. Tähän olen löytänyt jonkinmoisen hoitokeinon liikunnasta. Tarjoutui nimittäin mahdollisuus aloittaa taas pitkään vaihtopenkillä ollut kuntosaliharrastus ja kyllä vaan tulee parempi olo kun käy treeniohjelman puuskuttamassa. On ollut Gaiankin toipilasaikana totinen henkireikä kun menee tunniksi-puoleksitoista keskittymään vaan kuntosaliohjelmaan ja toistoihin. Nifran ensimmäisellä sairasviikolla (viimeviikko) en käynyt mutta ehkä sen ymmärtää kun olin niin kuormittunut ettei ruokakaan maistunut. Eilen kävin taas kun Nifralla tuo ruokahalu luojan kiitos pelittää ja teki kyllä todella kutaa rääkätä lihaksiani.

Valoa tunnelin päässä? Dodi-mies kurkunsiivun kera.

Ehkä uskallan itsekin olla toiveikas Nifran toipumisen suhteen. Vielä on kuitenkin pahasti kesken toipuminen, mutta paraneminenkin on vaihtoehto. Jatkuvasti pidän murua silmällä ja jännittää jo valmiiksi tuleva kontrollikäynti. Älkää kertoko muille marsuilleni, mutta Nifra on lempparini. Ensimmäinen oma lemmikkieläimeni ikinä ja oikea osallistuva sosiaalinen perhonen. Siksi viimeviikot ovat olleet erityisen raastavia minulle. Hän on vasta alle 3-vuotias. Lähtiessämme viimeksi klinikalta ihana Anne kertoi, ettei ole unohtanut minun " Kauhiksen pallikassaa", tämä aiheutti huvitusta kun itse olin tuon jo unohtanut. :D Silloin kun viimevuonna Kauhiksen kastroitin maksoin operaation ottamalla jonkinmoisen "KAUHIKSEN PALLIKASSA"-paperikuoren lompakostani. Olin säästänyt rahat selkeää tarkoitusta varten.. :D

-M

lauantai 23. heinäkuuta 2016

Kesyhiiriuros Kuvernööri Kolossaali-Kastanjan muistolle.

Hei.

Tänään nukkui pois eläkeläishiireni Kuvernööri. Hän oli saavuttanut kunnioitettavan 1v 4kk iän ja oli oikein tomera ja potra poika kunnes pari päivää sitten alkoi näyttää vanhentuneelta. Hän tuli luokseni luovutusikäisenä ja oli vain luonani siitä lähtien.


Tämä kuva on hassu. Hän nuuskuttaa niin, että kuvassa näyttäisi olevan tuplasieraimet ja kuvauspaikka on eläinkaupan tiski, jossa kuljetusboksi oli. Ostin Kuvernöörin itselleni ollessani eläinkaupassa hommissa ja kasvattaja oli juuri tuonut muutaman hiiren myyntiin kaupalle. Kuvernööri ehti ehkä 15min olemaan myynnissä. :D Asiakkaille naureskelin, että minulla oli sinä päivänä virallinen valvoja mukana kun tiskin sivussa oli torkkuva Kuvernööri boksissaan. :)

 Hän oli ensimmäinen kontaktini kesyhiiriin, aiemmin olin vain lukenut tietoa niistä. Oli ihanaa oppia käytännön kautta lisää tästä eläinlajista. Aivan ihastuttavan utelias ja tomera herra hän oli.



 Yksi hänen lempipaikoistaan oli kananmunakennot. Laitoin niihin sisään hieman ruokaa tai ainakin hyppysellisen vessapaperia ja hänelle oli mukava pesä valmis. Kennojen käyttökoko kasvoi hänen myötään, viimeisen puolisen vuotta kenno olikin jo tästä kuvassa olevasta kolme kertaa suurempi. :)

 Utelias ja Tauno murunen. *sydän*

 Kuvernöörin viralliset tiedot olivat:

Belly of the Beast
lk dove/t
Uros
Synt. 19.3.15-23.7.2016
Kasv. Heidi Ketonen

 Hän oli erään kerran minulle jyrsinyt pahvirullaan hymynaamankin. :D


Uskon, että hänellä oli ihan hyvä elämä. Tilaa oli aina, suurimman osan elostaan hän vietti minidunaa isommissa terrarioissa. Muutaman kerran olin hänelle matonkuteista virkannut kiipeilyjuttujakin.

Hän jätti pallokorvaisen ja terhakkanenäisen kolosen eläinhuoneeseemme. Lämmöllä häntä muistamme.

-M

torstai 21. heinäkuuta 2016

Gaian posken mätäpaise. Paranemisvaiheita ja kuviakin.

HUOM! JOS JÄRKYTYT ERITTÄIN HELPOSTI MISTÄÄN HAAVANTYYPPISESTÄ, KANNATTAA VARAUKSELLA SUHTAUTUA KUVIIN. Tarkoitukseni näillä havainnollistuskuvilla on jakaa tietoakin aiheesta.

---

Heips.

Reilu pari viikko sitten maanantaina aamulla löysin Gaian leuasta patin ja ei muuta kuin aikaa varaamaan luottoklinikalle Linnunmäkeen jälleen. Patin havaitsin aamutoimia eläinhuoneessa tehdessäni kun Gaia kerjäsi herkkuja nostamalla päätään ja sivusilmällä näin epäsymmetriaa poskissa. Heti marsu kainaloon ja tunnustelemaan tilannetta. Patti oli suhteellisen pieni, sellainen sormenpään leveysluokkaa. Siis sillai jos sormi on kohtisuorasti. Vaikea selittää! :D Gaia käyttäytyi ihan normaalisti, mutta sen verran kauhutarinoita erilaisista päänkin seudun pateista kuulleena tomerasti halusin mahdollisimman pian patin operoitua. Vietiin Gaia-murunen meidän luottoklinikalle maanantaina ja Gaia operoitiin seuraavana päivänä eli tiistaina aamusella. Tällä kertaa olikin minulle ennestään tuntematon marsutohtori (nimeltään Okko Sukura) meitä vastaanottamassa, mutta vakuutuin tosi nopeasti hänen ammattitaidostaan marsujenkin kanssa kun hetken hänen tekemisiään katselin Gaiaa tutkiessaan. Sain kehuja tarkkasilmäisyydestäni ja hän tuumi, että patti tosiaan on juuri siinä välimaastossa, että "jäätäisiin seurailemaan" ja "heti operointiin". Operaatioon siis tosiaan Gaian kohdalla ryhdyttiin sitten seuraavana aamuna maanantaina kellonajan ollessa jo sen verran paljon. Olin aavistanut ennalta tämän Gaian yökylävisiitin ja olin pakannut murulle kaiken mahdollisen mukaan pyyhkeistä heinien, pelletin kautta juomapulloon ja ties mihin. Herra S naureskeli, että unohdin pakata murulle pyjaman ja hammasharjan mukaan.. :D

Kotiutumispäivä, hieman oli Gaia hiljaisempi kuin normaalisti, mutta ymmärtäähän tuon.

Seuraneidiksi tähän sairasyksiöön muutti Gaialle Rapsu. Rapsu kun yleensä ei liioista riehu menemään niin oli rauhallista seuraa. Ihan tässä ekoina päivinä en pitänyt heillä ruokakippoakaan kun sen reuna olisi todennäköisesti tökkinyt tuohon poskeen. Siksi pellettiä on tuolla lakanan päällä.

Leikkauspäivän ilta kotona. Herra S ystävällisesti avusti minua aina silloin tällöin, jotta pääsin kunnolla näkemään murulin haavan kun sitä hoidin. Tuosta montusta (kokoluokkaa: etusormeni pää mahtui sinne) tosiaan tehtiin leikkauksessa paljon suurempi kuin itse patti oli, tämä johtuu marsuille tyypillisestä ihon nopeasta yhteenkuroutumisesta (kuulemma kissoilla sama juttu) ja tällä taktiikalla pyrittiin minimoimaan paiseen uusiutuminen. Antibioottia Gaia sai viikon kestävän pistoksen klinikalla. Hoitomuotona siis tälle keissille oli tietenkin ekoina päivinä kipulääkettä murmelille, mutta haavaa itsessään piti huuhtoa laimennetulla Betadinella ja tarkoitus oli pitää haava mahdollisimman pitkään auki ilman rupea. Ohjeissa luki että kahdesti päivässä huuhtominen viikon ajan, niin minä hysteerihousuna sitten huuhdoin aika täsmälleen 8h välein (kellotin nukkumisenikin). Välillä myös saamani ohjeistuksen mukaan pyörittelin tops-puikkoakin tuolla ruven minimoimiseksi. Tosiaan olin erittäin helpottunut kun kuulin ettei paise ollut ollenkaan yhteydessä hampaisiin! Leikkauksen oli suorittanut klinikan pääjehu Gisle (silmissäni marsuguruista marsuguruin) ja muistelen, että Okkokin (hänenkin ammatitaitoaan fanitan tosi kovasti, tästä myöhemmin lisää kun viimeaikaisempia kuulumisia saan blogiin asti) oli ollut mukana toimenpiteessä. Myös anestesiaa oli muistaakseni ollut valvomassa ihana klinikkaeläintenhoitaja Sanna.

 Seuraava päivä kotiutuksesta. Gaialla ruokahalu toimi erinomaisesti heti leikkauksestakin päästyään, tämä oli hirmuinen helpotus. Paino ei tippunut missään vaiheessa, tähän voi olla myös syynä aina ne pienet herkkupalat kun sai haavan huuhtomisen jälkeen. :D Näissä kuvissa herneenversoa meni pätkä. Jos joku miettii niin itse huuhtominen tapahtui neulattomalla millin ruiskulla, jonka vain kohdistin haavaan. Betadinen laimensin jäähtyneellä keitetyllä vedellä. Betadine osaa olla aika värjäävää, mutta Gaia selvisi ilman sen suurempia ruskeita partakarvoja.

Paiseen oli mitä ilmeisimmin aiheuttanut terävä heinänpätkä, joka oli tökännyt reiän suun sisällä poskeen ja se oli umpeutunut ja kerryttänyt sitten mätää. Veikkaan, että olisikohan heinää mussuttaessa Gaia huitaissut päällään vaikkapa kaveria kauemmaksi, jolloin joku terävä pätkä oli osunut normaalia kovemmin poskeen. Toipilasajan (eli reilun viikon verran) Gaia ja Rapsu söivät vain pehmeää syysheinää.


 Kaksi päivää operaatiosta. Tekemisen meininkiä. :D Leikkausta varten poisajettu karva kasvoi aika nopeasti takaisin.

Rapsu on ihan hädissään, että toinen syö hänenkin pelletit! :D Toipilashäkissä oli aina pellettiä tarjolla, normaalistihan marsut täällä syövät sitä kerran päivässä suunnilleen 1rkl/painokilo.

 Kolmas päivä kotiutuksesta. Kyllä vaan päässä kaikui aina, että toivottavasti paise ei uusiudu. Aiemmin minulla ei ollutkaan tälläisistä haavanhoidoista ollut kokemusta, niin välillä mietitytti miltä haavan kuuluisi näyttää. Parhaani tein ja onneksi se tällä kertaa riittikin.

Tässä olikin aikamoinen kuvaton aukko aikajanassa, mutta kerron vielä mitä tapahtui näiden kuvien välillä. Eli lääkärin ohjeiden mukaan viikon päästä operaatiosta mentiin kontrollikäynnille ja sillä kertaa Gisle oli meidät vastaanottamassa. Hän tutki Gaian ja totesi oikein hienosti haavan parantuneeksi (noin päivänä numero 5-6 oli rupi jo haavaan muodostunut, sitä en enää ollut voinut estää) ja tohtori poisti muodostuneen ruven yksinkertaisella toimenpiteellä. Sain kehuja hyvästä kotihoidosta ja sekös miun marsueukon mieltäni lämmitti. Erittäin hassua oli kun Gisle Gaiaa tutkiessaan laittoi Gaian istuma-asentoa muistuttavaan asentoon ja taputti hieman Gaian mahaa "kyllä on ruoka maistunut".. Ei käynyt minulla kieltäminen. :'D

15 päivää operaatiosta

Nämä kuvat ovatkin eiliseltä, karva on jo kasvanut hyvin takaisin. Gaia pääsi aitaukseen pari päivää kontrollikäynnin jälkeen kun oli vielä se lääkärin poistaman ruven ärsytys häipynyt.

"Hmm??"

Kaikkiaan tässä kävi oikein hyvin. Hirmusti aina tietenkin murehdituttaa kun tilanne on päällä, nämä kuitenkin kaikki karvapyllyni ovat miulle rakkaita lemmikkejä. Kyllä olen äärimmäisen tyytyväinen Linnunmäkeen. Itseasiassa olin heille vielä tehnyt villasukatkin. Joskus viimesyksynä olin hoitajan kanssa asian ottanut puheeksi ja se projekti sitten jäi kunnes nyt Gaian toipilasviikolla suditin sukkapuikkoja ihan olan takaa. Sukat menivät heille, joiden kanssa eniten olen ollut tekemisissä.

 Linnunmäkeen tietysti lintuaiheinen kassi. :)

Okolle, Annelle, Gislelle ja Sannalle sukat. Kuva ehkä hämää, kyllä kaikille tein kaksi sukkaa. :D Kontrollikäynnillä nämä vein ja Gisle ainakin ilostui niin että sain halauksen. Tuli hyvä mieli kun aiheutin ilostusta. :) ( Ja ei, en ole maksettu mainostaja. :D )

-M