Valtava kuulumispostaus! Kuinka hurisee eläimilläni ja miulla? :)

Heippa!

Täällä mie nyt huhuilen nöyrästi tovin postaustauon jälkeen! Viimeviikkoina on ollut aivan älyttömästi kiirettä ja en ole ehtinyt blogeihin sen seurauksena keskittymään sen enempää. Eläimet olen tottakai hoitanut joka päivä, mutta blogin päivitys on ollut nyt taka-alalla. Olen tässä juossut muuttoapuorjana, töiden parissa, ystäviä näkemässä ja mm. muutakin sosiaalista elämää ylläpitämässä..

Aloitetaan vaikkapa Stuartista. Tästä hurmuriherrasta.

Hän voi oikein hyvin, viimepunnituksella sain tuloksen 153g ja hän on piakkoin pääsemässä toiminnan makuun Viivin luona käydessään, tyttöhamsua kun pääsee ihmettelemään oikein lähietäisyydeltä. ;)

Stuart on edelleen samanluonteinen hurmuriherra kuin miun luo tullessaankin, ikinä hän ei ole miuakaan mutustellut ja uteliaana on aina tutkiskelemassa uusia juttuja ja paikkoja. Hän ottaa rennosti, eikä ressaile liikoja. :D

Ja söpöyspisteiltä hän ei voi välttyä, hurmaa kaikki vieraanikin aina ihastuttavuudellaan! *sydän*

Rhea ja Nyks voivat myös hyvin, he ovat aika pitkälti aikuisen gerbiilin mitoissa ja sudittavat sudittamasta päästyään.

Vessapaperihylsyt ovat edelleenkin kovaa valuuttaa näiden tehovipeltäjien keskuudessa ja ruoka ja vesi maistuvat oikein hyvin.

Erilaisia tuoreita olen heille tarjoillut, ja olen tullut tulokseen, että porkkana on suurin menekkituote. :D

Marsut! Kuikkupyllyt voivat mainiosti, Rapsu on edelleenkin tyttölaumasta ruokakupin ruhtinas ja sai tänään äitinikin nauramaan olemuksellaan. "Voi Rapsua, hän on todellakin ollut ruoka-aikaan kotona!" :D Alkavat olla kaikki naaraat aikuisen mitoissa, Yamaha on sirorakenteisimman oloinen noista monstereista.

Kesäkarvan myötä Nefin pyllykarvalaahus on ohentunut ja oikeastaan muutenkin Nefi tuntuu hieman normaalirakenteisemmalta. Aiemmin hän oli suoraan verrattavissa päärynään, nyt ollaan jo askeleen lähempänä puikulaa olemusta. :D

Efeldon ja Kauhuelokuva ovat päässeet jonkinmoiseen sopuun, mutta kovasti miua häiritsee, että siinä prosessissa Efeldonin vasen korva otti osumaa aika paljonkin. Ennen niin sileä ja nätti korva on nykyään paljon ronskimpi; purtu on kohdasta jos toisestakin.

Nämä ovat keskenään TOOODELLA eriluonteisia marsuja, Kauhuelokuva on todella aktiivinen ja ilmeisen viriili tytöille jatkuvasti huristellessaan, kun taas Efeldon on hidasliikkeinen höppänä jota ei tytöt voisi vähempää kiinnostaa.

Olen oikeastaan kovasti miettinyt lähitulevaisuuden suunnitelmia, ja on käynyt myös mielessä, että pitäisiköhän Efeldon kastroida ja laittaa tyttölauman jatkeeksi. Hänen herkkää höppänäsieluaan kun tuntuu paljon eloisampi Kauhuelokuva ahdistavan.

Kauhuelokuva itsehän tuli miulle ajatuksenani yhdistää hänet Gaian kanssa, ja tähän toimenpiteeseen taidan tässä ryhtyä ihan lähipäivinä. Mietin aluksi, että bongailisin Gaialta kiimoja ja tekisin ns. "täsmäiskuja", mutta ehkä kaltaiselleni amatöörille parempi olisi vain pistää heidät samaan häkkiin vipeltämään. Poikasista tulisi valkoisia ja kerman värisiä selffejä ja kysyntää niille olisi jo kovasti. Olen marsutiineyksistä lukenut ja kysellyt paljon ja olen saanut kasvattajilta hyviä vinkkejä. Tottakai huolettaa kuinka Gaian käy, mutta riski siinä hommassa on otettava, hyväluonteiset ja muutenkin varsin passelit marsut kun ovat kyseessä. (Mikäli kaikki menee hyvin) Poikasten kasvun seuraaminenkin on asia jota odotan kovasti, tuollaisesta käytännön tilanteesta kun oppisi  hyvin kaikenlaista uutta. Onhan luettu ja käytännössä opittu asia eritavalla sisäisetty ja vaikuttaa erilailla. Kevyin perustein en ole tässä hommassa liikenteessä ja tiedostan kyllä riskit, jotka marsutiineyksiin liittyvät.

Nifraa olen myös pohtinut, että hänestä tulisi luonteensa puolesta aivan mahtavia poikasia (riippuen toki hieman myös uroksesta, luonnollisesti Nifran ollessa risteytys tulisi tästä vain lemmikkipoikue), mutta hän kun on ensimmäinen oma lemmikkieläimeni ikinä ja minulle muiden lailla (tai oikeastaan kaikista rakkain, jos tarkkoja ollaan) erittäin rakas, niin en millään voi altistaa häntä tiineyden piileville vaaroille. En vain voisi olla itseni kanssa jos Nifralle kävisi huonosti sen seurauksena, että olin päättänyt teettää hänellä poikaset. Nifran asema "ykkösmarsunani" on myös todistettu sillä, että tosiaan olen varannut tatuointiajan itselleni; otan Nifrasta potretin käsivarteeni. Ja hänen tassunjälkensä korvani taakse sivukaljuni kohdalle. Koska Nifra on *sydän*.

Peruukkipojatkin saivat uusia virikkeitä, tuon ison mökin josta poistin yhden seinän luodakseni kaksi kulkureittiä. :) Dodi heti loikkasi tuon ison mökin päälle ja köllähti siihen torkuille. Hän tykkää (naapuristaan Kauhuelokuvasta poiketen) tiirailla tyttöjen tekemisiä hissuksiin, vähän niinkuin silmälläpitäen. :)

Ritarikin on kasvanut jo aikuisen mittoihin, äitini jaksaa asiasta mainita aina Ritarin nykyisin nähdessään. Ritarista on myös kehkeytynyt mainio sylimarsu, ennen hän kun oli verrattavissa hamsteriin kauhiassa karkuunkiipeilyvimmassaan, nykyisin hän on paikallaan ja tutkiskelee ympäristöä haistelemalla ja kurkottelemalla kaulaansa. Tämä hyvin rakastettava persoonallisuus lisättynä erittäin suloiseen ulkomuotoon on kyllä tuhoisa yhtälö. Saattaa sulattaa sydämiä oikein urakalla! ;)

Pojilla on nuo tyynyliinat kattoina häkkien päällä tuollai osittain jotta on turvallisempi olo kun ei ole aivan "taivasalla". :)

Gaiasta miulla tulee mieleen hänen emonsa (jonka näin Gaiaa hakiessani), rauhallinen sylilöllykkä hänkin on nykyisin. Kaksoisleuka on kehitetty tarmokkaasti, mutta eiköhän se lähde kaikkoamaan jos Kauhuelokuvan kanssa tämän prinsessan lähiaikoina yhdistän. :D

Mitä minulle kuuluu? No kiitos kysymästä, ihan hyvää! :) Tällä hetkellä joudun marsupyykkini kaiken muun pyykkini ohella raahaamaan äitini pesukoneen luokse, se jota yleensä käytän kun on epäkunnossa. Parhaillaankin täällä äitini luona hengailen (jota muuten helpottaa se, että hän asuu nykyisin samassa kaupungissa kanssani!! *sydänsydän*), naputan postausta koneella ja äiti tuossa hääräilee keittiössä. :)

Kokeilin n. 8 vuoden punapäisyyden jälkeen blondia hiusväriä, ja tältä näytinkin sen jälkeen:

Minä ja rakas ystäväni Martina ansaituilla drinksuilla. :)

Blondiutta kestikin sitten ruhtinaaliset 1,5vk, kunnes oli PAKKO saada punaisuus takaisin. Sitten kävi seuraavaa:

Olen myös viimeaikoina saanut aivan ihania "postilähetyksiä" naapuriltani, siltä ihanalta naiselta jonka kerran nappasin taloyhtiön kuivaushuoneesta mukaani katsomaan eläimiäni. Sama nainen, joka lähetti miulle kiitoskortin (pöllöaiheisen) tuosta eläintenrapsuttelukerrasta. On erittäin, ERITTÄIN virkistävää törmätä uusiin, samanhenkisiin ihmisiin, koskaan kun ihmisellä ei voi olla ystäviä liikaa! :) *sydän* Näistä ihanista posteista täytyy kyllä tehdä taas oma postauksensa, tämä kun nyt jo on venynyt kuin nälkävuosi.. :D

-M

P.S

Martina on nyt koukuttanut miut Robert's Coffeen Lattekahvien ja Starbucksin lisäksi rakennekynsiin, voi himskatti. Vaarallinen se nainen. :D