Todella tapahtumarikas reissupäivä 7.3 JA UUSI PERHEENJÄSEN! :D

Heippa! 

Kylläpä muuten sosiaalidarra vaivaa. Siis sellainen olotila, kun olet pälpättänyt äänihuulesi tainnuksiin monta päivää putkeen ja tavannut paljon uusia ihmisiä ja vanhoja tuttujakin.. Aloitetaampa alusta. Kaikkihan varmasti tietävät, että nuo miun urospoikaset ovat olleet myynnissä jo tovin. Ajattelin että ihanahan se olisi saada pojat samaan kotiin kun aika naivisti sitä odottaisi veljesten tulevan toimeen aika monessa tapauksessa kuitenkin. Toisin kävi ja jatkuvasti jommankumman pikkupojan naarmuja putsailtuani koin herätyksen pojujen erottamiselle toisistaan kun tulin torstaina töistä kotiin ja löysin Tomeran Juhlamestarin ihan lahjakkaasti pienemmältä veljeltään turpiinottaneena. Ihan kunnollinen vekki oli huulessa ja sitä sitten ryhdyin heti putsailemaan.. Erotin pojat ja manailin mielessäni, että kumpa nyt löytäisivät rakastavat kodit kumpainenkin, niin saisivat startattua oman elämänsä siellä OMASSA kodissa. :)

Perjantai-iltana sainkin sitten viestiä oikein ihanalta naishenkilöltä Kotkan suunnilta, että olisi jommasta kummasta pojasta kiinnostunut. Valinta ei ollut vaikea kun Tomeralla Juhlamestarilla oli vielä hoidettavaa siinä huulessa ja tietenkin haluan marsut myydä vain "ehjinä", olisi se tylsää siirtää uudelle omistajalle naarmujenputsausoperaatiota. Silkkipukuinen Herrasmies siis valikoitui tälle ihanalle naiselle lähteväksi vanhemman/vanhempien parin uroon kaveriksi. Perheen kolmanneksi marsuksi näkemieni kuvien perusteella oikein hyvänkokoisiin asumuksiin ja elintiloihin ylipäätänsä.  Oli siis tiedossa, että seuraavana päivänä reissaisimme  Lappeenrantaan ja ohittaisimme matkalla Kotkan, jossa ABC Amiraalilla sitten tapasimme marsunostajan. Voi Silkkis-parkaa kun joutui miun matkassa reissaamaan vaikka kuinka! :D

Ai miksikö Lappeenrantaan oli reissu tiedossa? Se selviää pian kun jatkat lukemista.. 

Silkkis vielä tarkastuksessa ennen kuljetusboksiin laittoa. Kynnet leikkasin, tsekkasin hampaat ja vanhat naarmut, kaikki oli varsin hyvin! Nenun päällä näkyy tässä vielä karvaton kohta, siitä oli juuri rupi lähtenyt ja karva kasvamassa takaisin. Todella ihana ja rohkea poju! *sydän*

 Lauantai 7.3 aamu koitti ja kipittelin 10.35 Keravalta Helsinkiin lähtevään junaan. Marsuraasu oli varmaankin kauhuissaan laatikossa kun tietenkin boksi hieman heilui kävellessäni ja kassin ollessa hartiallani vaikka kuinka koitin pitää vakaana laatikon. :D Sen verran hyvät eväät oli pojalla matkassa, ettei kyllä ainakaan nälkä tullut! Ihanaa pehmeää syysheinää reippaasti ja pohjalla hieman tutuntuoksuista hamppukuiviketta sanomalehtien päällä. Nesteytykseen kurkunpätkä ja omenanlohko. Tämä kuva siis lähijunasta, niinkuin moni varmasti hiffasikin.

 Helsinkiin päästyäni näiden kahden ison kassin kanssa raahustin Kampin bussiasemalle hypätäkseni Elimäelle Kouvolaan menevään bussiin. Mitäs varten nuo puretut kuljetusboksit ovat mukana? Jatka lukemista.. :D

 (Blogger käänsi itse kuvan väärinpäin..) Elimäellä bussista ulossurvautuessani loikkasinkin seuraavaan kulkuneuvoon; Metsurin autoon! :) Kokosin kasassa olleet boksit valmiuteen ja marsulaatikon tuosta tunnistattekin.

Palataan hieman ajassa taaksepäin..

No mikäs himskatti se tämä on?  Rakentelu alkoi tästä..

Kaikki alkoi eläinkauppapestistäni tammi-helmikuun vaihteessa. Ihmettelin, että selvisin ilman "työtapaturmia" (en siis kotiuttanut myyntieläintä itselleni), mutta tämä "työtapaturma" olikin ovelaa sorttia! Olin töiden puolesta käsitellyt kaneja ja opiskellut itsekseni kaneihin liittyviä asioita. Asiaa ei myöskään hillinnyt kaupalla myynnissä ollut kaniherraihanuus, vallan mainio luppakorvainen ja leijonaharjainen tyyppi. Määräaikainen työpätkäni loppui ja ei mennyt kauaa, että löysin itseni ihan urakalla opiskelemasta tietoa kaneista netistä! Tunnistin tuntikausien koneella tiedonkeruut ja kaninomistajatuttujeni haastatteluni kasvavaksi kanikuumeeksi. Voi hitsi! Tämäkin vielä! :D Muutaman viikon podin erittäin kovaa kanikuumetta, päivässä saattoi mennä useampi tunti kun netistä surffailin erilaisia kanien asumusratkaisuja, rotuja, värejä, kanibloggaajia, kaneista videoiden kyhäilijöitä (Youtuben puolelta) ja jösses, niiden lukemattomien aivonystyröideni kanitiedolla täyttämien tuntien jälkeen tulin tulokseen, että rotu sachsengold olisi se miun juttu. Toinen mikä tuntui omalta oli kääpiluppakorvat madagaskar-viittakuviolla. Selailin kanien myynti-ilmoituksia FB:n kanien myyntiryhmistä ja päädyin juttelemaan Lappeenrantalaisen Kiiran kanssa hänen myynnissäolevasta sasselinaaraastaan. Siitä se ajatus sitten lähti. Oikein antaumuksella olen pohtinut erilaisia tilaratkaisuja ja asumusvalintoja tätä ihanaa kaniyksilöä varten. Kanin paksun talvikarvan ja hänen tottumansa +-0 lämpötilan huomioiden oli hänet pakko sijoittaa lasitetulle parvekkeelleni kunnes talvikarva putoaa ja huonelämpötila on vaihtoehto.. Siispä sai vihdoin parvekkeeni käyttöä!

 Heinää noissa avonaisissa jätesäkeissä.

 Käytössäni oli lopulta 5 pakettia Hong Kongin kompostikehikoita ja erinäisiä taikakuutioita miljoonan nippusiteen kera. Tuo hökötys on toisen gerbuterrani mukana tullut akvaarion taso, joka vihdoin myös löysi hyötykäyttönsä. Rakenteluun ja tarvikkeiden haalimiseen ennen kanin sovittua noutamista oli aikaa noin 2 viikkoa jos oikein muistan.

 Metsuri onneksi myös auttoi rakentelussa, sujui hieman sukkelammin. Tuon kuramaton muuten ostin myös ihan kania ajatellen, normisti partsillani olisi vain kivilattia.

 Nämä kuvat ovatkin sitten tältä aamulta. Sälekaihtimet olen nyt jättänyt tuollai auki alaosasta, että voin itse vilkaista helposti olkkarista partsille ja halutessaan kanimurunen voi kurkkia myös kämppään sisälle.

 Muutama päivä sitten kuvaamani yksityiskohta, kissanhiekkalaatikko purulaatikkona ja pieni määrä heinää..

...suurempi heinämäärä on siis tuolla häkin sisällä! Mietin pitkään lämpöratkaisua kanille ja kyhäilin tästä häkistä mahdollisimman lämpimän. Eli ensin paksu kerros purua, pari pahvilaatikkoa kyljelleen tuonne "pesäkoloiksi" ja koko höskä täyteen hyvälaatuista heinää. Vuorasin häkin ulkoa kangasmateriaaleilla ja häkin pohjalaatikon alla on hyötykäytössä vanhoja tuolien istuintyynyjä nostamassa häkkiä kivilattiasta.

Takaisin automatkaamme vielä, autossa oli kaksi tyhjää kuljetuskoppaa syystä, että olimme kanitaksina välille Lappeenranta-Kerava yhdelle kanille ja toisen kotiutin luokseni! Marsu jäi matkasta paluumatkalla Kotkan kohdalla. Olimme kanitaksina seuraavanlaiselle karvaturrille:

En ehkä kestä! :D Kuvasta creditti Kiiralle.

Millainen pitkäkorva miun partsin sitten valloitti?

 Näkymä aamulla kuin vein hänelle pellettiä. Rohkea neiti tuli miua melkein heti vastaan!

 Tutkailee hieman ennen kuin jatkoi matkaansa..

*sydän*

 *nomnomnom*

Aina Rakas Fereshteh "Fresita"
Sachsengold naaras
Kasv. Julia Forsberg
S. 1.11.2013
Neiti painaa noin 3kg, on oppinut jo aikaa sitten sisäsiistiksi ja on ihmistä kohtaan varsin lutuinen! :) Kaveri hänelle on etsinnässä, mutta vielä ei ole SITÄ OIKEAA tullut vastaan. Olen myös kuullut hieman juttua, ettei hän ole oikein tullut muiden kanien kanssa viimeaikoina toimeen, saa siis nähdä tuleeko nyt uuden kodin myötä asiaan muutos kun SE OIKEA kaveri löytyy. Jos ei natsaa kemiat niin pidän heidät sitten vain näköyhteyden päässä toisistaan.

Höppänä kierteli miun jalkoja ja tutki miua kovin aina kun menin aitaukseen tänään. Naapurinikin, Neiti S pääsi tutustumaan tähän kanineitiin ja oli varsin myyty kun pieni porkkanasiivu tultiin lähes epäröimättä hakemaan kädestä! *sydän*

 Olen varovasti aloittanut tutustumisen tähän uuteen neitiin. Eilen illalla kun tulimme vihdoin kotiin laskin vain kuljetuskopan avatun luukun kera aitaukseen ja kani sai omia aikojaan tutustua uuteen kämppään.  Tänään muutaman kerran olen käynyt hänen luonaan höpöttämässä, tässä kyseessä paksuhko porkkanasiivulahjus. Heti oltiin ovella vastassa! :D

 *nomnomnom*

 Upean värinen hän on. Olen nyt jo erittäin myyty tälle aivan superille persoonalle! *sydän potenssiin miljoona*

Ja teille, jotka ovat tietoisia pasteurellan tarttumisriskistä marsuihin; olen tämänkin huomioinut ja pidän marsut ja kanit erillään kun kanikin pääsee talviturkin lähdettyä sisätiloihin myös. :)

Sitten marsukuulumisia:

 Tämä pötkö on erityismarsuni Iri, joka mussutti menemään ansaitsemaansa herkkua; suikaloitua omenaa! Hän urheasti kesti hampaanlyhennysoperaation ja kynsienleikkauksen kun Metsuri auttoi miua prosessissa.

 *nomnom*

Näkymä eilen kun tulin 10,5h reissustani kotiin; marsut ovat kuin eivät olisi ikinä ruokaa nähneetkään! Epäilyttää moinen väite kun katsoo tuota marsumahojen linjakkuutta... xD Metsuri ei ilosta hyppinyt joutuessaan olemaan eläinkuskina miulle, mutta urhoollisesti kuitenkin suoriutui hänkin matkasta. :D

Marsut eivät ole mihinkään häviämässä, miun sydämeen mahtuu myös tämä kotiuttamani kanineiti, älköös huolestuko. :)

-M