perjantai 23. joulukuuta 2016

Kynsienleikkuu- ja punnituspäivän kuvia

Heippa!

Jukupätkä kuinka onkaan joulukuu vierähtänyt ohitse tukka hulmuten. Huomenna on jo joulukin. Tänään päätin aikamoisen tovin käyttää eläinten huoltoihin, jotta joulua sitten vietellään mukavasti kaikkien ollessa "siistittyjä". Itsekin tuossa juuri värjäsin hiukseni, mutta tarmo loppui ja säästin huomiselle kynsilakkojen laittamisen räpylöihini. :D Marsuja oli kiva taas piiiiitkästä aikaa kuvailla samalla, kun leikkelin kynsiä heiltä ja painotkin tahdoin saada ylös tällä kertaa. Alla tässä postauksessa on lueteltuna marsujen ja kaninkin nykyiset iät ja painot ja lisäksi muidenkin murmeleiden tämänhetkiset ikälukemat. Teki mieli hieman listailla asioita.

Rapsu viilettää tuulen lailla, kuvaan pääsi vain pylly ja toinen takajalka! :D Lisäksi hassu tuo Herra S:n työpipo, joka koki karun kohtalon vahingossa päädyttyään liian karskiin pesuohjelmaan.. Nykyään pipo toimii Nifran sohvana, on ollut jonkin verran käytössä. :D

Dodista en oikein saanut onnistunutta kasvokuvaa, tässä kuitenkin tälläinen "kokonainen tupee"-kuva. Hurjaa tahtia nuo karvat kyllä kasvavat! En oikein tohtisi talvella niitä ajella taas pois, joten isompi trimmerillä surauttelu jää keväälle. Ehkä voisin jonkin parin sentin mittaisen trimmerin jatkopalan kanssa turkkia siistiä, täytyy katsoa josko inspis yllättää.

Yritä nyt sitten ottaa hyvää kuvaa mustasta marsusta huonossa valossa ja ikivanhalla kameralla.. :D

"Voisin jo kiitos poistua paikalta.." T. Efeldon-murunen

Gaia on yhtä herttainen oma itsensä kuin aina. Kynsienleikkuussa rouvalla alkoi jo hermo mennä ja repi pyyhettä hampaillaan. "Joko mennään niinkuin oltais jo!!" :D Dodi oli operoinnissa ihmeen levoton ja kaiken aikaa hampaillaan kokeili sormiani ja ranteitani pyörien kuin väkkärä. Gaia taasen ei vain kokeile hampaillaan, vaan aika pian jo ihan nipistää vaatien kyydin takaisin aitaukseen hetivälittömästi. Mussukka. *sydän*



Tässä on Gaian ja Kauhiksen poika Katkis (Katala Ukkonen), hän on aika herkkähousuinen ja asiat jännittävät kovasti ja helposti. Kynsienleikkuu onnistui tällä kertaa oikein mallikkaasti, vaikka viimeksi olikin tullut syliin hätäpissat ja -papanat. Rasvarauhasen pesusta ei tämä murunen eikä Efeldonkaan tykänneet, mutta täytyi silti tehdä. Lahjukset auttavat jonkin verran "traumasta" toipumisessa.

Pää hänellä on puikulampi kuin emällään Gaialla, tainnut saada Kauhikselta päänalueen kurvitukset.

Kauhis oli jälleen oma höppänä itsensä. :D


Kainovieno-Kauhis



 Punnituslukemat 23.12.16:

Katkis 2v 4kk        1140g
Efeldon 3v 5kk      1118g
Dodi 3v 0,5kk        994g
Melchior 3v          1077g
Nefi 3v 3,5kk        943g
Nifra 3v 3,5kk      843g
Gaia 3v 1kk          1242g
Ritari 3v 0,5kk     1196g
Rapsu 3v 7kk       970g
Yamsu 3v 3,5kk   987g
Tirppa 2v             1030g
Kauhis 2v 9kk     1045g

Kanineiti Freija 3v 1,5kk    3000g (+-100g, tuo isompi vaaka ei ollut kovin tarkka)

Muutoksia painoissa verrattuna vaikkapa viime helmikuuhun on varmaankin eniten Tirpalla, siis Vankikarkurilla. Hän oli juuri tammikuussa muuttanut luokseni ja painoi helmikuussa keveän 761g, ei hän kyllä rakenteeltaankaan ole kovinkaan suuri. Tainnut tulla elintasovatsa hänelle.. Nifralla on ollut koko vuoden paino tuossa 800-900grammassa, jos ei lasketa lukuun pahimpia sairas/toipilasjaksoja. Ilostuin tässä tällä viikolla kun yhtenä päivänä vaaka kävi hänen kohdallaan jopa 900grammassa! Se onkin tavoitepaino johon ollaan pyritty hänellä aina. Ennen mitään hammasongelmia se oli hänen normaali painonsa, sporttimalli kun on. Gaia ja Ritari ovat pitäneet aika tarkasti saman painon yllä helmikuuhun verrattuna, Päivittäin punnitsen Nifran edelleenkin, jotta pääsen heti vaikuttamaan jos on tullut jotain muutosta (paino laskenut), yleensä siis lisäämään vaikkapa vihannesten tai pelletin määrää hänellä. Gaialla oli se paiseen leikkaus oikeasta poskesta tuossa kesällä ja sekään ei vaikuttanut hänen painoonsa millään lailla. Muuten ei kyllä näyttäisi ihmeemmin muutoksia tapahtuneen. Hyvä niin. :) Ainiin, Freija taidettiin viimeksi punnita keväällä jos oikein muistan ja hänen painokseen silloin taisi tulla n. 3,3kg. Tuon jälkeen on hänellä pellettimerkki vaihtunut 1-2kk sitten ja ehkä se selittää tuon mahdollisen muutaman sadan gramman heiton. Tietenkin aina on voinut viimeksi olla vaikkapa virtsarakkokin täynnä tuomassa lisäpainoa.

Melchior ei onnistunut minua nappaisemaan hampaillaan, tosin olenkin tässä aikojen saatossa oppinut tiettyjä väistöliikkeitä moista varten. Melchior ei lainkaan arvosta käsittelyä ja on muutenkin hyvin epäsosiaalinen körmy. Täytyy kyllä myöntää, että hänet häkistä yleensä pyydystän hanskat kädessä, kiinnioton jälkeen otan jo hanskat pois. Vielä on sen verran tuoreessa muistissa kerrat kun Melchior on purrut minulle aikojen saatossa muutamankin verta vuotavan haavan käsiin. Yleensä hän luuli käsieni olevan Dodi tai sitten muuten vain hän ei ole todellakaan pitänyt minun lähestymisestäni. :D Ihana rakas mörökölli. *sydän*



Muiden mussukoiden ikätilanteita:

Margadash Ilomieli, kiinankääpiöhamsteriherra, 2v 8kk
Absoluuttinen Tosi-Dimangi ,syrkkirouva, 1v 10kk
Sipsuttava Sydänlinko, syrkkirouva, 1v 6kk
Aristokraattinen Aivonystyrä ja Aikamoinen Afrodite, vkh campbellisiskot, 1v 1kk
Ripa ja Rape, vkh campbelliveljet, 1v 7kk
Muumi ja Hera, gerbiilineidit, 1v 5kk
Rhea, gerbiilirouva, 2v 10kk
Tomera Suditusylitarkastaja ja Simpsakka Siksak-Silppuri, gerbiilineidot, 11kk
Ilves ja Leijona, gerbiiliherrat, 2v 4,5kk

Nuorimmat tässä taloudessa ovatkin nuo Appelsiinipuun gerbiilikasvatit. Margadash ja Rhea ovat jo iäkkäämmällä elämän osapuolella, mutta porskuttavat menemään oikein hyvävointisina. Toisinaan Rhea-mummeli intoutuu vielä hieman leikkimäänkin opetuslapsensa Siksak-Silppurin kanssa. Margadashille toivoin joulupukilta uutta juoksupyörää, jotta hän pääsee taas vaivattomammin lempiharrastuksensa pariin nykyisen fillarin ollessa jo aika jumiutunut. :)

Nefi oli kiltisti niinkuin aina. Tuollainen sydänpampula. Nuorena hän kyllä oli jokseenkin rasavilli, mutta noin puolen vuoden iän ylittäneenä oli kuin olisi katkaisimesta laitettu kiltteysvaihde hänelle päälle. Parhaiten viihtyy sylissäkin ja jutustelee kovasti sille päälle sattuessaan. Hieman tuntuu nuo pisimmät pyllytöyhdöt harventuneen, lieneeköhän laumatoverit olleet asialla..


Taas muistui mieleen tuossa Rapsun kynsiä leikatessani se keissi, kun ehkä 1,5v sitten tai jo aiemmin Rapsu tykkäsi hengailla metallisessa heinäseimessä. Hän oli poissaollessani ilmeisesti hypännyt sieltä huonosti pois ja toisesta etusesta (kutsuuko muut marsuihmiset marsujen jalkoja "etusiksi ja takasiksi", tainnut jäädä minulle tuo hevostalliajoilta mieleen) oli yhdestä varpaasta katkennut kynsi ihan juuresta asti ja verta löytyi aitauksen pyyhkeiltä muutama lammikollinen. Oli todella kuumottavaa etsiä mistä veri oli oikein peräisin, voi Rapsua. Nykyäänkään tuo kynsi ei enää kasva normaalisti, vaan siitä tulee sellainen nysä ilman "ydintä". Tuon jälkeen otin pois käytöstä heinäseimet tilanteista, jossa joku voisi hypätä niihin sisään.


Ritari oli oikein rauhallinen operoinnissa. Hänkin nuorempana oli aikamoinen Duracell, yrittämässä pakokeinoa ties miten ja mistä.


Tähän väliin Ritariin liittymättömästi tuli mieleen, että onkohan muilla hamsteri/pienjyrsijätalouksissa tapana aina tarkastaa tiskikone ennen sen päällelaittoa karanneiden pikkulemmikkien varalta? :D Olen tehnyt niin aina, jos vaikka olisi joku pikkupampula karannut huomaamattani ja mennyt ruoantähteiden perässä tiskikoneeseen sisään sen ollessa pois päältä. Ehkä minulla on turhan suuretkin nuo hysteerihousut, mutta ei tuosta tarkastamisesta haittaakaan ole.. :D


Välillä olen karstaillut pienlemmikkien karstalla tuota karvaa irtokarvojen poissaannin toivossa, aina on ollut harja tukossa kun hetken on tehnyt. Ritarin karvasta vaan ei ole edes huomannut jos sitä on yrittänyt harjailla tai juuri karstailla.. :D


Tirppa-muru on hyvin dramaattisena pysynyt tämän koko ajan kun luonani on asunut. Tammikuussa hän muutti luoksemme ja hyvin omanlaisensa persoona on ollut alusta asti. Pulisee ja pulputtaa kipitellessään, hieman kuin jupisisikin itsekseen. :D Lisäksi hänen ilmeensä ja käytöksensä ovat hyvin dramaattisia vaikkei mitään ihmeempää tapahtuisikaan, tulee mieleen nuori Yamsu. :D He ovatkin itseasiassa sukua toisilleen..


Tirppa on kyllä ollut ihana täydennys tuohon marsulaumaan. Porukan nuorin marsukin on, vajaan viikon päästä 2-vuotias.

Tuo Yamsun väritys on niin kiva!

Yamsukin on rauhottunut iän myötä. Muistan kuinka hän tyyliin seuraavana päivänä luokseni muuttamisesta kaahasi itsensä jumiin taikisaitausruudukkoon päästään! :D Huusi kuin palosireeni ja hänet piti auttaa irti aidasta (hih hih, terkkuja kasvattajalle, Aidalle! *sydän*). Kyllä sitä kaikenlaista on tämäkin marsu kaahottanut menemään. Huvittavaa oli kun huomattiin tuossa aiemmin tänä vuonna yhteläisyyttä isännässä ja Yamsussa (Maailman Yamaha-Kaahari) kun isäntä osti Yamahan moottoripyörän ja sillä kävi huristelemassa. :D

Moni ehkä huomasikin kuinka hehkuttelin Marsumayhemin sivulla Facebookissa Silkkipukuista Herrasmiestä, marsukasvattiani! Minulle ihana kasvattini entinen omistaja vinkkasi Silkkipukuisen Herrasmiehen (luotani lähdettyään häntä on kutsuttu nimellä Vilpuri) nykyisestä tilanteesta, nimittäin hänestä on tulossa leffastara. :D

Tässä Ylen artikkeli, jossa on videolla tuottajankin mietteitä marsunäyttelijään liittyen:
KLIK

ja tässä Kymenlaakson Sanomien artikkeli aiheesta:
KLIK

Niin hassua, että Vilpurilla on tässä lasten elokuvassa supervoimiakin! :D Juttelin Vilpurin nykyisen omistajan kanssa kuultuani tästä hyvin erikoisesta käänteestä ja sain häneltä kuulumiskuvia, joille sain luvan blogissa julkaisuun. Ihanaa kuinka Vilpurikin on todella hyvässä kodissa ja hänestä pidetään erinomaisesti huolta. *sydän*

 Kiitos kuvasta Kaisa M. Itse lisäsin nuo Marsumayhem-läntit kuviin.

Kiitos kuvasta Kaisa M.

Kiitos kuvasta Kaisa M.
Käsittääkseni tässä on tilanne ennen kuvauksia, Vilpuri on käynyt pesulla, kynnetkin on leikattu ja juuri paprikaa c-vitamiinilla on menuussa.

Tuo kyseinen elokuva tulee teattereihin kuulemma vuonna 2018. Yleensä en juuri lapsille suunnattuja elokuvia katsele on minunkin tämä pakko nähdä! :D

Ihanaa joulua kaikille toivotellen,

M

2 kommenttia:

  1. Etkö sä olekin joskus käyttänyt sun karvakavereita näyttelyssä. Oletko aina nyppinyt pitkät karvat pois.

    Me ollaan harjoiteltu sitä poikien kanssa. Mutta on todella surkea katsoa miten toiset sätkivät. Menettääkö siitä paljon pisteitä jos jättää nyppimättä.
    Jotenkin taidan luopua näyttely haaveista, ja pitää pojat perus kotimarsuina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heips! En ole koskaan käyttänyt eläimiäni näyttelyissä. En tiedä juurikaan noista trimmausasioista, mutta esimerkiksi uskoisin Almond's marsukasvattajien (http://www.marsula.net/) pystyvän vastailemaan kyllä kysymyksiin niihin liittyen. :) Näyttelykärpänen ei koskaan minua ole puraissut enkä usko, että puraiseekaan. :)

      Poista

Heippa,

anonyyminä kommentoimisen suuresta suosiosta huolimatta pyydän sinua kuittaamaan kommenttisi tunnistettavalla nimellä tai nimimerkillä, kiitos! :)

-M