Erikoispostaus: tatuointini! (+muita bodymodeja)

Hei te siellä! :)

Nyt olikin vuorossa hieman erikoisempi postaus, koska itse koin 10 000 blogisivuni avauskerran ylittymisen sen verran "isona juttuna". :) Vuorossa tatuointieni esittely ja lopuksi mainintaa vielä muista bodymodificaatioista, joita miulla edelleen on tai on joskus ollut!

ENSIMMÄINEN.

Olen ehkä 16-vuotiaasta asti ollut sitä mieltä, että minulla tulee olemaan kaikenlaista "ekstraa" nahassani tulevaisuudessa/lopunikäni. Vain sellaisia kuvia, joilla on minulle itselleni tärkeä merkitys (vaikkei miulla ole mitään sitä vastaan, että ihmiset ottavat kuvia ilman sen suurempaa syytä), koska koen sellaisilla tatuoinneilla olevan paljon voimaannuttavampi vaikutus, kuin "merkityksettömillä" kuvilla. Vuosia mietin todella hartaasti millainen ensimmäinen tatuointini tulisi olemaan ja syksyllä 2012 (olin 22v) koin vihdoin "AHAA!!"-elämyksen; tahdoin metsänvihreitä kissamaisia silmiä ja egyptiläisten kuolemanjälkeisen elämän symbolin Ankh:in. Sitten olikin vuorossa juuri oikeanlaisen tatuoijan metsästys, ja tovin netissä eri leimaajien portfolioita zoomailleena koin "TUOLLE MINÄ HALUAN!"-reaktion avatessani Jari Kajasteen portfolion. Hän tekee valokuvamaista, realistista, juuri mielestäni täydellistä settiä, jota itsekin halusin. Koska itse koen olevani myös jokseenkin taiteellinen/luova/osaan arvostaa taidetta, vaikken juuri mitään hienoa ole itse viimevuosina luonutkaan, niin koin parhaaksi antaa Jarille vapaat kädet; sanoin vain haluavani Ankh:in ja niitä metsänvihreitä kissamaisia silmiä. Hän hetken piirteli ja sitten alkoikin mukilointi neularyppäiden kera! :D Tämä hihani tehtiin kahdessa osassa, ensin musta-harmaat osat ja sitten toisella sessiokerralla muut värit.

Tässä ensimmäisen session jälkeen vuonna 2012. Joku oli superinnoissaan! :D

(Valmiin hihan kuvasta creditit Maria Kajasteelle! *sydän*)

 Valmistunut 2012.

Miksi juuri nämä aiheet? Koen, että olen ollut jo vuositolkulla aika kissamainen, ja todella moni sitä miulle on sanonutkin. Jos olen onnellinen, olen kuin kehräävä kissa. :D Myös kissa-aiheessa on se puoli, että kissat ovat arvostettuja eläimiä "henkisissäkin" (as in paranormaalit asiat) piireissä ja egyptiläisetkin pitivät niitä pyhinä eläiminä. Ankh-symboli on minulle tärkeä juuri sen merkityksen takia "kuolemanjälkeisen elämän symboli", itse kun uskon täysin uudelleensyntymiseen ja esimerkiksi karmaan. Tässä nyt pintaa raapaisten aiheiden merkitykset miulle. :)

TOINEN.

Niinkuin moni lukijani tietää; olen ollut lähemmäs kymmenen vuotta hevostyttönä, käynyt hevostalleilla ja ollut hevosten kanssa tekemisissä. Olen ollut niin onnekas, että sain olla yhdessä erittäin rakkaan hoitohevoseni kanssa 4-5 vuotta, hän oli punaruunikko vuonna 1994 syntynyt suomenhevostamma. Itsepäinen ruoan suhteen niinkuin minäkin, erittäin sydämellinen, rakastava, kiltti ja hiukan koheltaja (samaistun :DD). Hän oli kaikkien aikojen rakkain hevonen minulle. Vuonna 2007 kesällä taisin nukkua tallin vintilläkin kuukauden odotellen hänen varsomisajankohtaansa, saatoin kolmekin kertaa yössä mennä alas talliin tarkastamaan kuinka tämä ihana hevonen voi, joko tulee varsa. :D Tiedän, että moni nauroi miun lähes hysteeriselle hevosenhoitamiselle, mutta ei pääse kukaan sanomaan, että se hevonen olisi kärsinyt hyvän hoidon puutteesta. Saatoin 3-4 tuntiakin ihan onnesta soikeana vain harjata tätä hevosta, puunata häntä ja halailla. Kun varsominen oli lähellä, niin hieroin jopa hänen takavartalonsa lihaksia osaamiseni puitteissa ja voi kuinka hevonen nautti. Miusta tuntui, että viimeiset vuodet luimme toistemme ajatuksetkin. Hänellä oli parhain ominaistuoksu ikinä, sellainen makea ja miedosti mausteinen, puhdas tuoksu.

Karitan-Ässä viimeisillään tiineenä.

 Ensimmäistä kertaa ulkona varsan Ässähain kanssa.

 Myöhemmin samana kesänä. Pistettiin laitumellakin pystyyn rapsutuskerhoja, minä rapsutin varsaa, varsa rapsutti emäänsä Karitan-Ässää (Sessa) ja Sessa rapsutti miua. :D Otimme myös varsan kanssa torkkuja laitumella Sessan laiduntaessa ja pitämässä vahtia vaarojen varalta vieressä.

Halusin tämän kauneimmain, ihanimman ja rakkaimman hevosen muistolle ottaa leiman, hänen muistokuvansa tuli kylkeeni, varustettuna siivillä ja yksisarvisen sarvella. Pääosassa on tuo tatuointini hevosen väritys, nimenomaan punaruunikko. Tämä tehtiin myös kahdessa osassa ja pakko kyllä todeta, että sattui aika turkasen paljon! :D

Valmistunut 2013, Sessa oli jo nukkunut pois tässä vaiheessa. Vielä pitkän aikaa aina välillä kotonakin ollessani saatoin yht'äkkiä haistaa hänen tuoksunsa tuulahduksen jostain. Uskon, että hän fyysisestä maailmastamme poistuttuaan on jäänyt vahtimaan miun menoa ja pitämään minusta nyt vuorostaan huolta. Unissani hän kävi myös usein tuona vuotena.

Hitsi että onkin pala kurkussa tämän Sessan muistelun jäljiltä. Ihmiset, jotka ovat rakastaneet mitä tahansa eläintä niin paljon, ettei mikään määritelmä riitä sitä kuvastamaan, tietävät kyllä mistä puhun kun kyyneleet silmissä täällä muistelen tuota käsittämättömän rakasta eläintä.

KOLMAS.

Noniin, nyt ollaankin viimeaikaisissa tapahtumissa jo. Olen koko elämäni halunnut omaa lemmikkieläintä ja n. 12-vuotiaasta asti nimenomaan marsuja, mutta koskaan ei ole resurssit antaneet tälle myöden. Esim. äitini ja veljeni kanssa asuessani tuli vastaan jommankumman eläinallergiat ja vuodesta 2008 lähtien yksinäni asuessani on tulevaisuus näyttänyt sen verran epävakaalta, ettei ole uskaltanut sitoutua eläimiin, koska olen AINA tiedostanut kuinka suuri vastuu eläimen omistamisessa on. Siitä on PAKKO pystyä pitämään huolta lajille ominaisella tavalla ja tarjota eläimelle hyvä, loppuelämän koti. Itselläni ainakin on tämä moodi ollut aina; jos ottaa lemmikin, niin se on lopunikäänsä minulla niin hyvässä hoidossa kuin vain pystyn tarjoamaan. (Cirion oli hieman poikkeuksellinen, hän sai hyvän, oman rakastavan kodin Loviisasta, hän on siellä perheessä toisen marsun seurana ja saa paljon sylitystä ja rakkautta, juuri mitä tämä poikkeuksellinen ADHD-marsu tarvitsikin. :) )

Viimevuonna sitten syksyllä viimein asiat loksahtivat kohdilleen ja pystyin viimein sitoutumaan marsuihin. En ollutkaan niitä kuin 11vuotta halunnutkin jo! :D Ja sitten kun tyylini on tämä "kaikki tai ei mitään" niin marsuharrastukseni/elämäntapani alkoikin sitten ryminällä, ja tässä sitä nyt ollaan. :D Nifra ja Nefi ovat talouteni ensimmäiset marsut, joista Nifra on nimenomaan ensimmäinen oma lemmikkieläimeni ikinä. Voin häikäilemättömästi sanoa, että hän on minun marsu nro. 1. Rakastan kaikkia eläimiäni aivan hillittömän paljon, mutta Nifra on se rakkain. Siispä miulla on nyt Siivousylitarkastaja toisessa käsivarressani. :D Sama käsivarsi, missä on tuo kissahihakin. Katsotaan jos saisin asiallista kuvaa kehiin lähiaikoina, tässä kuva JUURI valmistuneesta mustepläjäyksestä, haavanesteiden kera. :D Parempaa kuvaa tulossa kun parantuu ensin! :)

Valmistunut 2014

Suunnitelmissa on, että ottaisin nyt seuraavaksi päänahkaani Nifran tassunjäljet, aika on varattu lokakuun puoleen väliin tälle samalle luottoleimaajalleni! :)

Jari Kajasteen yhteystiedot:

http://www.kajasteart.com/

Samassa Helsingin Bulevardin liikkeessä hänen kanssa työskentelee tatuoija Arttu Vaarala, joka myös on erinomainen!

MUUT BODYMODIT.

Muita lisukkeita/erilaisuuksia miussa on läväreiden tiimoilta ollut:
-vuodesta 1993 korvalävistykset (kyllä, luitte vuodenajan oikein, olin 3v! :D Ja hyvin itsepäinen sellainen..)
-vuonna 2007 korvalehtiini lävistin itse neljä reikää lisää, joista yksi on nyt mennyt umpeen
-vuodesta 2008 kielilävistys
-vuonna 2011 napalävistys (jonka jouduin ottamaan pois saman vuoden lopussa)
-vuodesta 2012 nännilävistykset (jouduin ottamaan tänävuonna pois, kroppa ei tykännyt niistä)
-vuoden 2013 alusta miulla on ollut aina vain laajenevat ja näkyvämmät sivukaljut päässäni
-vuonna 2014 otin medusalävärin ylähuuleeni ja tuossa killuu edelleen :)

Kuva eiliseltä, kun köllöttelin äidin parvekkeella. Pääosassa sivukalju. :D

Tuossapa nuo. Tällä erää. :D En tiedä mitä sitä keksin vielä jatkossa..

Kaduttaako mikään, vaikka leimatkin ovat noin suuria? EI TODELLAKAAN. Tälläi mie elämääni elän ja jos jotain koen tarvitsemani nahkani koristeeksi, niin sen toteutan. Tatuointien kohdalla vielä sellainen pointti, että minä olen koko ikäni ollut atoopikko ja sen myötä ihoni ei todella ole aina näyttänyt hyvältä. En ole ikinä oikein mitään kivaa ajatellut ihostani, mutta nämä minulle tärkeät kuvat nyt tekevät siitä huomattavasti siedettävämmän itselleni ja viihdyn nahoissani paremmin. :)

Tämä oli hyvin henkilökohtainen postaus minulta, ja pyydänkin edelleen kommentoijia muistamaan, että minulla on oikeus tehdä kropallani mitä haluan ja kritiikin jakelu miulle onkin sitä myöden turhaa. ;)

-M