torstai 21. heinäkuuta 2016

Gaian posken mätäpaise. Paranemisvaiheita ja kuviakin.

HUOM! JOS JÄRKYTYT ERITTÄIN HELPOSTI MISTÄÄN HAAVANTYYPPISESTÄ, KANNATTAA VARAUKSELLA SUHTAUTUA KUVIIN. Tarkoitukseni näillä havainnollistuskuvilla on jakaa tietoakin aiheesta.

---

Heips.

Reilu pari viikko sitten maanantaina aamulla löysin Gaian leuasta patin ja ei muuta kuin aikaa varaamaan luottoklinikalle Linnunmäkeen jälleen. Patin havaitsin aamutoimia eläinhuoneessa tehdessäni kun Gaia kerjäsi herkkuja nostamalla päätään ja sivusilmällä näin epäsymmetriaa poskissa. Heti marsu kainaloon ja tunnustelemaan tilannetta. Patti oli suhteellisen pieni, sellainen sormenpään leveysluokkaa. Siis sillai jos sormi on kohtisuorasti. Vaikea selittää! :D Gaia käyttäytyi ihan normaalisti, mutta sen verran kauhutarinoita erilaisista päänkin seudun pateista kuulleena tomerasti halusin mahdollisimman pian patin operoitua. Vietiin Gaia-murunen meidän luottoklinikalle maanantaina ja Gaia operoitiin seuraavana päivänä eli tiistaina aamusella. Tällä kertaa olikin minulle ennestään tuntematon marsutohtori (nimeltään Okko Sukura) meitä vastaanottamassa, mutta vakuutuin tosi nopeasti hänen ammattitaidostaan marsujenkin kanssa kun hetken hänen tekemisiään katselin Gaiaa tutkiessaan. Sain kehuja tarkkasilmäisyydestäni ja hän tuumi, että patti tosiaan on juuri siinä välimaastossa, että "jäätäisiin seurailemaan" ja "heti operointiin". Operaatioon siis tosiaan Gaian kohdalla ryhdyttiin sitten seuraavana aamuna maanantaina kellonajan ollessa jo sen verran paljon. Olin aavistanut ennalta tämän Gaian yökylävisiitin ja olin pakannut murulle kaiken mahdollisen mukaan pyyhkeistä heinien, pelletin kautta juomapulloon ja ties mihin. Herra S naureskeli, että unohdin pakata murulle pyjaman ja hammasharjan mukaan.. :D

Kotiutumispäivä, hieman oli Gaia hiljaisempi kuin normaalisti, mutta ymmärtäähän tuon.

Seuraneidiksi tähän sairasyksiöön muutti Gaialle Rapsu. Rapsu kun yleensä ei liioista riehu menemään niin oli rauhallista seuraa. Ihan tässä ekoina päivinä en pitänyt heillä ruokakippoakaan kun sen reuna olisi todennäköisesti tökkinyt tuohon poskeen. Siksi pellettiä on tuolla lakanan päällä.

Leikkauspäivän ilta kotona. Herra S ystävällisesti avusti minua aina silloin tällöin, jotta pääsin kunnolla näkemään murulin haavan kun sitä hoidin. Tuosta montusta (kokoluokkaa: etusormeni pää mahtui sinne) tosiaan tehtiin leikkauksessa paljon suurempi kuin itse patti oli, tämä johtuu marsuille tyypillisestä ihon nopeasta yhteenkuroutumisesta (kuulemma kissoilla sama juttu) ja tällä taktiikalla pyrittiin minimoimaan paiseen uusiutuminen. Antibioottia Gaia sai viikon kestävän pistoksen klinikalla. Hoitomuotona siis tälle keissille oli tietenkin ekoina päivinä kipulääkettä murmelille, mutta haavaa itsessään piti huuhtoa laimennetulla Betadinella ja tarkoitus oli pitää haava mahdollisimman pitkään auki ilman rupea. Ohjeissa luki että kahdesti päivässä huuhtominen viikon ajan, niin minä hysteerihousuna sitten huuhdoin aika täsmälleen 8h välein (kellotin nukkumisenikin). Välillä myös saamani ohjeistuksen mukaan pyörittelin tops-puikkoakin tuolla ruven minimoimiseksi. Tosiaan olin erittäin helpottunut kun kuulin ettei paise ollut ollenkaan yhteydessä hampaisiin! Leikkauksen oli suorittanut klinikan pääjehu Gisle (silmissäni marsuguruista marsuguruin) ja muistelen, että Okkokin (hänenkin ammatitaitoaan fanitan tosi kovasti, tästä myöhemmin lisää kun viimeaikaisempia kuulumisia saan blogiin asti) oli ollut mukana toimenpiteessä. Myös anestesiaa oli muistaakseni ollut valvomassa ihana klinikkaeläintenhoitaja Sanna.

 Seuraava päivä kotiutuksesta. Gaialla ruokahalu toimi erinomaisesti heti leikkauksestakin päästyään, tämä oli hirmuinen helpotus. Paino ei tippunut missään vaiheessa, tähän voi olla myös syynä aina ne pienet herkkupalat kun sai haavan huuhtomisen jälkeen. :D Näissä kuvissa herneenversoa meni pätkä. Jos joku miettii niin itse huuhtominen tapahtui neulattomalla millin ruiskulla, jonka vain kohdistin haavaan. Betadinen laimensin jäähtyneellä keitetyllä vedellä. Betadine osaa olla aika värjäävää, mutta Gaia selvisi ilman sen suurempia ruskeita partakarvoja.

Paiseen oli mitä ilmeisimmin aiheuttanut terävä heinänpätkä, joka oli tökännyt reiän suun sisällä poskeen ja se oli umpeutunut ja kerryttänyt sitten mätää. Veikkaan, että olisikohan heinää mussuttaessa Gaia huitaissut päällään vaikkapa kaveria kauemmaksi, jolloin joku terävä pätkä oli osunut normaalia kovemmin poskeen. Toipilasajan (eli reilun viikon verran) Gaia ja Rapsu söivät vain pehmeää syysheinää.


 Kaksi päivää operaatiosta. Tekemisen meininkiä. :D Leikkausta varten poisajettu karva kasvoi aika nopeasti takaisin.

Rapsu on ihan hädissään, että toinen syö hänenkin pelletit! :D Toipilashäkissä oli aina pellettiä tarjolla, normaalistihan marsut täällä syövät sitä kerran päivässä suunnilleen 1rkl/painokilo.

 Kolmas päivä kotiutuksesta. Kyllä vaan päässä kaikui aina, että toivottavasti paise ei uusiudu. Aiemmin minulla ei ollutkaan tälläisistä haavanhoidoista ollut kokemusta, niin välillä mietitytti miltä haavan kuuluisi näyttää. Parhaani tein ja onneksi se tällä kertaa riittikin.

Tässä olikin aikamoinen kuvaton aukko aikajanassa, mutta kerron vielä mitä tapahtui näiden kuvien välillä. Eli lääkärin ohjeiden mukaan viikon päästä operaatiosta mentiin kontrollikäynnille ja sillä kertaa Gisle oli meidät vastaanottamassa. Hän tutki Gaian ja totesi oikein hienosti haavan parantuneeksi (noin päivänä numero 5-6 oli rupi jo haavaan muodostunut, sitä en enää ollut voinut estää) ja tohtori poisti muodostuneen ruven yksinkertaisella toimenpiteellä. Sain kehuja hyvästä kotihoidosta ja sekös miun marsueukon mieltäni lämmitti. Erittäin hassua oli kun Gisle Gaiaa tutkiessaan laittoi Gaian istuma-asentoa muistuttavaan asentoon ja taputti hieman Gaian mahaa "kyllä on ruoka maistunut".. Ei käynyt minulla kieltäminen. :'D

15 päivää operaatiosta

Nämä kuvat ovatkin eiliseltä, karva on jo kasvanut hyvin takaisin. Gaia pääsi aitaukseen pari päivää kontrollikäynnin jälkeen kun oli vielä se lääkärin poistaman ruven ärsytys häipynyt.

"Hmm??"

Kaikkiaan tässä kävi oikein hyvin. Hirmusti aina tietenkin murehdituttaa kun tilanne on päällä, nämä kuitenkin kaikki karvapyllyni ovat miulle rakkaita lemmikkejä. Kyllä olen äärimmäisen tyytyväinen Linnunmäkeen. Itseasiassa olin heille vielä tehnyt villasukatkin. Joskus viimesyksynä olin hoitajan kanssa asian ottanut puheeksi ja se projekti sitten jäi kunnes nyt Gaian toipilasviikolla suditin sukkapuikkoja ihan olan takaa. Sukat menivät heille, joiden kanssa eniten olen ollut tekemisissä.

 Linnunmäkeen tietysti lintuaiheinen kassi. :)

Okolle, Annelle, Gislelle ja Sannalle sukat. Kuva ehkä hämää, kyllä kaikille tein kaksi sukkaa. :D Kontrollikäynnillä nämä vein ja Gisle ainakin ilostui niin että sain halauksen. Tuli hyvä mieli kun aiheutin ilostusta. :) ( Ja ei, en ole maksettu mainostaja. :D )

-M

2 kommenttia:

  1. Voi Gaiaa! <3 Onneksi nuo paiseet suht helposti paranee kunhan saadaan ensin tohtorilla hoidettua. Meilläkin noita on ollut ihan riittävästi ja joka kerta parantunut hyvin kunhan ensiapu ollaan käyty hakemassa ja sitten putsailtu kotona. Tosin ihan noin isoa reikää ei meille olla tehty, mutta on varmasti lääkärikohtaista (nämä operaatiot tehty ennen kuin mekin löydettiin Linnunmäkeen).

    Tälläkin hetkellä yksi "paisepotilas", mutta mennään ihan vain antibiootin ja kipulääkkeen voimin. Oli sen verran lähellä isoa verisuonta, eikä mitään kunnon onkaloa löytynyt paiseesta jota oltaisiin alettu tyhjentämään. Nyt toivotaan vaan että kyseessä on tosi voimakas turvotus eikä kunnon paisetta ala muodostumaan.

    Linnunmäki on kyllä huippu. Hampsterikin sai arvoisensa lähdön paremmille hamstrausmaille, vaikka onkin "vain hamsteri"<3 Niitäkin lääkäreitä on tullut joskus vastaan jotka ovat todenneet että onneksi on vain marsu, ymmärtämättä että ne marsut voi olla huipputärkeitäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu taitaa olla lääkäri- ja tapauskohtaistakin. Tämä käytäntö oli varmasti parhain tässä Gaian tapauksessa, ainakin kuulosti tosi loogiselta omaan korvaani ja tehokkaalta vaikutti. Kuulin tohtorilta, että 40% mätäpaisetapauksista uusiutuu, siun marsula on varmaankin selvinnyt ilman uusiutumisia? Hyvä niin. Jännitti kamalasti että tulisi isompikin savotta jos menisi uusiutumaan.

      Toivon pikaista paranemista siun tämänhetkiselle toipilaallekin! <3 Nifralla parhaillaan on jotain alkavan paiseen tapaista suun sisällä poskessa muiden viimeaikaisten ongelmien lisäksi ja toivotaan että tämä alkava paise nyt häviää eikä vaadi ronklausta kun saatiin niin tuju ab-kuuri. Vielä on toipuminen vaiheessa pitkän aikaa hänellä, tästä aiheesta ajattelin kirjoittaa enempi blogiin kun tilanne selkeytyy.

      Marsut, voi marsut. Kyllä oli niin tyhjän oloista täällä kun Gaiakin oli yön klinikalla. On ne niin tärkeitä.

      Poista

Heippa,

anonyyminä kommentoimisen suuresta suosiosta huolimatta pyydän sinua kuittaamaan kommenttisi tunnistettavalla nimellä tai nimimerkillä, kiitos! :)

-M