Pikkumarsujen kesyyntymisestä, painoista ja kuulumisia (krhm lisämarsuista).

Hellou!

Tässä tullut kyllä viimeaikoina mieleen, että siinä varmaan on aika suuri ero kun ostaa marsut kasvattajalta (ilman lainausmerkkejä! ;) ) kuin eläinkaupasta. Kesyyntymisen suhteen nääs. Meidän marsuilla tuntuu menneen semikauan siinä, että antavat häkissä suurimman osan kerroista ihan hyvin kiinni ja tulevat syömään kädestä. Sylissä ovat kyllä rentoja, mutta kyllä niistä huomasi, että siellä missä kasvoivat ei niitä kauhiasti totuteltu käsittelyyn tai lattialla juoksenteluun. Hyvin varmaankin noin muuten niitä hoidettiin.. Olivat kyllä hyvin pikkuisia kun meille tulivat. Niillä oli ikää jo melkein 2kk ja painoa vain 271g ja 297g (punnittu seuraavana päivänä meille tulosta). Onko tästä jollain mielipiteitä? Virkeitä ovat kuitenkin aina olleet ja ruokahalut ovat kohdillaan. Hirmu mukavaa seurata kun pienet kasvaa, ihan innoissani selitin Spartalaisellekkin, kuinka noilla massaa on tullut lisää! :D Vieläkin taidetaan olla alle 400g kuitenkin.. Ja meillä asumista niillä tulee täyteen 3vk tänään.

 Nefi 17.11

Nifra 17.11

Huomenna vaihdan häkkiin kaikki kuivikkeet, mutta tänään halusin jo pissinurkkauksen irtaimistosta eroon. Oli siinä marsuilla ihmetteleminen kun siiiieeeellä se lapio taas menee....ja tuolta se taas tulee *karkuun*. Toinen vielä taisi tähdätä, että saisi uudet purut niskaansa kun hilautui jatkuvasti "tulilinjalle". Jännitystä elämään ja sillai. Ai vitsiläinen tuli kyllä hyvä mieli siitä, kun Nifra kerjäsi ekan kerran ruokaa; pieni vaaleanpunainen nenu näkyi häkin pohjan reunan yli ja kauuuuhia kuikutus. Ja tultiin syömään kädestä. *sydän* Toinen mistä riemastuin oli kun muutama pv sitten sain tytöt häkissä heti ensimmäisellä kerralla otettua syliin ja siirrettyä lattialle juoksentelemaan ja pukittelemaan ilman mitään kissa-hiirileikkiä. Jee! :) Ainiin, ja on nuo ronkelit alkaneet syömään Oxbown Youngia, sitä nyt viikon verran olen niille tarjonnut runsaan heinän ja sopivan määrän tuoreita lisäksi ja tänään huomasin kotiintullessa selvän eron ruokakupin pellettimäärässä aamuun verrattuna! Kai elättelivät aikansa toivetta, että kuppiin ilmestyisi jotain muuta, mutta luopuivat toivosta. :)

Saa nähdä kuinka tämä täti saa oltua rauhallisena koko viikonlopun kun lähdemme reissuun! Olemme tosin vain pe-su poissa, mutta onneksi ystäväni neiti T pääsee päivittäin katsomaan ja ruokkimaan marsujamme (en siis muuten olisi lähtenytkään jos emme hoitajaa olisi saaneet). Ihan parhautta! :) Saa nähdä kuinka monesti otan neiti T:hen yhteyttä vkl aikana ja kyselen kaikkea lievän hysterian siivittämänä Spartalaisen pudistellessa päätänsä vieressä. ;D

Nefi 17.11

Nifra 17.11

Persoonina voisin kuvailla Nifran ja Nefin kehittyneen aika paljolti, Nefistä tulee jo pelkästään ulkomuodon perusteella mieleen erakoitunut metsien asukki, karva kun kasvaa vaan kokoajan pidemmäksi ja puskee hiukan kiharaakin (!). Persoonansa puolesta myös hieman erakoituvaa sorttia, aika maskuliininen nainen, etten sanoisi. Kova pomottamaan Nifraa, jatkuvasti "murisemassa". Nifra taas on mahtailevan siskonsa vastakohta, oikea seurapiirineito! Juttelee paljon, katsoo silmiin ja ei vie toisilta ruokaa suusta (terkkuja vaan Nefille) ja karvakin on aika sileää ja lyhyttä, vaikkakin ihan hieman pörröistä. Jännää nähdä mihin jatkossa kehitytään. :)

En millään malta odottaa tammikuuta, me kun pääsemme silloin noutamaan 1-2 abytytsyä tänne.. Toinen tämän vuoden toukokuussa syntynyt ja mahdollinen toinen syntynyt nyt tulevassa joulukuussa. Olen aivan satavarma, että N & N ovat sitten a/ihmeissään mutta b/ennen kaikkea innoissaan saadessaan lisää marsuseuraa! Tekee varmasti höpöä kun miulla on ollut sellai kutina, että tytöt ovat keskenään hieman yksinäisiä. Ja toki lisäkuikutus onkin tänne residenssiimme erittäin tervetullutta! *sydän*

...Krrrhhmm ehkä miun täytyy tunnustaa, että olen suunnitellut vielä häkin kolmanteenkin kerrokseen asukit valmiiksi! Tuli sellainen tarkka visio mitä haluan/tarvitsen; kaksi p.e.white tai d.e.white -typykkää vielä helmi-maaliskuussa olisi näillä näkymin tulossa. Toivottavasti kaikki menee niidenkin kanssa hyvin, saamme ne sitten luovutusikäisinä haettua. Ainakin kasvattaja meille totesi, että varaa kaksi syntyvää pew tai dew tyttöä meille! Iiiiikk... Ja tosiaan, olen vähän tälläinen, että kun tiedän mitä haluan, niin saatan tehdä semiyllättäviäkin tempauksia. Haemme nämä tulevat kaksi pew tai dew tyttöä Oulusta! Autolla! Keravalta Ouluun on sellainen 570-580km/suunta, karttasivujen mukaan n. 8h ajomatka talviajolla suuntaan (+tauot). Ja ah sitä bensarahan määrää (laskin että n. 200e menee pelkkään bensaan edestakaisin) mitä Spartalaiselleni maksan. Ja kuskinpalkkakin taitaa olla aika tuntuva. Ja taitaa olla niin, että joudun tiskaamaan juhannukseen asti Spartalaisen vedotessa "uuvuttavaan marsunhakureissuun".. Hahah. :D Mutta ah, kauniita white-tyttöjä! So worth it! :) Sitten olisi lauma kasassa. Ja valokuvia tursuaa blogikin monenkirjavista kuikuttajista, iik! :D
(Btw olen kyllä fundeerannut mahdollisen pakkasolosuhteen helmi-maaliskuussa kuljetuksen kannalta, auto on ihan hyvä, ilmastoitu = tasainen sopivan lämmin lämpötila ja ei mikään amispörpöttäjä, joka tietenkin äänensä puolesta stressaisi eläimiä kovasti. Taukoja joudumme ajosta pitämään takaisin tännepäinkin tultaessa, mutta suunnittelemme niin, ettei marsut missään nimessä altistu kylmälle, tauoilla esim toinen voi hakea huoltikselta safkat toisen ollessa lämpimässä autossa marsujen kanssa, jotka ovat kuljetusboksissa puruineen, heinineen ja kurkkuineen/porkkanoineen/you name it.)

Ja kyllä, joku saattaa ajatella miun lähteneen marsuharrastukseen turhan suurilla volyymeilla turhan nopeasti (krrhm "kaikki tai ei mitään"-tyyppinen ihminen ja...kolmikerroksinen häkki *viheltelee*), mutta tunnen kuitenkin pystyväni kantamaan vastuun tulevistakin marsuistamme, itse kuitenkin niihin sitoudun moooniksi vuosiksi eteenpäin. Jos joku asia tuntuu hyvältä, niin teen sen ja tästä marsuilusta minulla on niin hyvä olo, ettei parempaa ole ollutkaan piiitkiiin aikoihin. Kyse kuitenkin minun elämästäni ja tiedän omat voimavarani, lemmikkeihin panostan aina. Ja toki Spartalaiseen. Spartalaiseen ja marsuihin. :D 23vuotta on kuitenkin aika pitkä aika olla ilman omia lemmikkieläimiä (hevostallilla "asumista" ja hoitohevosen tuntikausia kestävää monta kertaa viikossa tapahtuvaa puunausta ei lasketa), nyt on aikasta paljolti kirittävää siinä! ;)

-M