Nukkuva Iri ja kuulumisia.

Heip.

Täällähän me vielä ollaan. Radiohiljaisuuteenkin on syitä, mutta tokkopa niitä näin julki kirjoittelemaan. Sen verran voin valaista, että uupumista on ollut ilmassa, mutta onneksi on ihana Metsuri ja miun ihanat karvapyllymonsterit...Ystävistä ja perheenjäsenistäni puhumattakaan. :)  Irin kanssa olen nyt ollut normia vielä enemmän tekemisissä, hän on viimeaikoina nukkunut kovin hassuissa asennoissa (ja aiheuttanut miulle hallitsemattomia kikatuskohtauksia :D ) ja muutenkin ollut oma aktiivinen itsensä. Tuossa viikko takaperin oli hänellä tosin mennyt hieman vatsa löysäksi. Ei onneksi ripulille asti, mutta papana oli tosi löysää päivän-pari. Annoin hänelle parina päivänä Recovery Plussaa ja muussattuja terveen marsun papanoita neulattomalla ruiskulla niin paljon kuin Iri vain tahtoi syödä ja kyllä sitä menikin useampi millin ruisku päivässä. Ruoka muuten maistui todella hyvin, veikkaan että vatsa oli pienellä mennyt löysäksi liiasta tuoreiden syönnistä/liian montaa eri tuoretta per päivä. Nyt olenkin huomattavasti karsinut hänellä tuoreiden syöntiä, mutta pellettitarjoilun olen pitänyt heinän ohella samana. Papana on jo parempaa. :)

 Porkkanaiset suupielet. Iri nukkuu välillä kuin koira ja unissaan saattaa heilutella jalkojaankin! :D

 Heinäpussista tuli ihan lempparipaikka. Siellä voi nukkua ja syödä! :) Ja tuo yksi hammas tosiaan näkyy suupielestä.

Irillä tuon hampaiden (paitsi yhden) puuttumisen, sokeuden ja kuurouden (a.k.a pään vajaakehittyneisyyden) myötä pään rakenne on erilainen kuin muilla marsuilla. Hänellä on toinen silmä suurempi kuin toinen ja pää muutenkin pienempi kuin normaalisti olisi. Korvat ovat isommat ja viikset vaikuttavammat. Onneksi tuo yksi hammas ei ole missään vaiheessa kasvanut huonossa kulmassa vastakkaisiin ikeniin nähden, vaan hiertymiltä on säästytty. Kieltä Iri käyttää todella paljon. Hän tutkii kielellään asioita ja käyttää muihin marsuihin nähden paljon enemmän etutassujaan tutkimiseen ja ruoan kontrollointiin. :) Ja voi jummi kuinka kova hän on höpöttämään ja ilopukittelemaan. Oikea tutkimusmatkailija-soturimarsu. *sydän* Ja käsittääkseni jonkinsorttinen tilastoihme, koska yleensä näin vajaakehittyneet marsut kuolevat nopeasti syntymisen jälkeen ja Iri on jo yli 8kk ikäinen!

Joku hullulla tiedemiestukalla varustettu eukko kanin kynsiä leikkaamassa, Metsuri nappasi kuvan. Tarkkaa hommaa tämä. Kani ei arvostanut. :D Mutta kyllä porkkana maistui jo ennätyksellisen muutaman minuutin päästä aitaukseen takaisinpääsystä, viimeksi kun murjottaessa meni puolisen tuntia.

Kuulin silloin kanin miun luo muuttaessa, että tuo partsin pohjalla oleva kuramatto voisi hiertää kanimurusen tassuja, mutta ilokseni tassut ovat todella hyvässä kunnossa edelleenkin. Tuhdilla, siistillä karvalla varustettuja ja kani muutenkin oikein pirtsakassa kunnossa. Sen olen tosin huomannut, että olen saattanut pelletinsyöttämisen yliarvioida, koska murulla on paino noussut ainakin käsituntuman mukaan (keittiövaakani kapasiteetti taitaa olla 3kg ja tämä muru taitaa painaa enempi kuin sen ja miun ihmisvaa'astakin on patterit loppu :D ). Pelletinkin syöttämisen olen oikeuttanut pääosin viileämmän lämpötilan siivellä, eli kanin miulle maaliskuussa muuttaessa partsillakin oli pakkaslukemia ja toisinaan vieläkin on viileitä öitä. Enempi energiaa kun saa ruoasta niin pärjää viileässä ympäristössäkin paremmin. Mutta nyt voi onneksi jo vähentää pelletinsaantia kun kelit vain lämpenevät. Parhaillaan olen antanut about 3-4rkl/päivä ja ruokanahan täällä kanille on Oxbown adultpelletti lisäkauralla höystettynä. Heinää on tarjolla aina ja sitä meneekin aivan hurjana. Papana on aika mallikelposta tällä pitkäkorvalla. :)

-M