Se tunne kun..

Heippa!

Miua jäi huvittamaan eilinen insidentti postin kanssa ja ajattelin sen teille jakaa josko joku saisi huvituksen suupieleensä tästä. :)

Olin tilannut BioBase-eukalyptushamppukuiviketta sunnuntaina Hamppukaupasta ja odottelin malttamattomana milloin paalit tulevat kotiovelleni asti. (Se tunne! Moni varmaan tietää sen kun kytätään joka päivä josko tämä olisi se päivä kun kotiinkuljetustuotteet saapuvat.) Hamppukaupalla kun on tuo kotiinkuljetusominaisuus. Eilen sitten juuri, kun olin eläinhuoneessa aloittanut siivouksen (eli jätesäkki keskellä lattiaa ja ties mitä roskia sen seurana, puhumattakaan kahdeksan marsun vuorokauden papanoista aitauksessa, jota en ollut vielä ehtinyt siivota) soi puhelin, että postivirkailija on rapun ovella tulossa. Minä sitten malttamattomana taisin rynnistää ovelle ja siivoustarvikkeetkin jäivät ihan hujan hajan. Avasin hieman omaa oveani ja odottelin, että postimies pääsee hissillä paaleineen kaikkineen ylös ja kuulin puhetta hissistä. Joku tämän talon seuraavan kerroksen naishenkilö oli mennyt postimiehen ja paalien kanssa samaan hissiin ja ihmetteli suureen ääneen kuka ihme tarvitsee tälläistä määrää jotain kuiviketta kerrostalossa (paaleissa vieläpä isolla hevosen kuva).  :D Kun hissi tuli oman kerrokseni kohdalle, purkautui sieltä ensin nainen ja sitten postivirkailija nokkakärryjen ja paalieni kanssa. Postimies kääntyi ensin väärään suuntaan kerroksessa, eikä huomannut oveni olevan auki ja supatti naiselle kuinka näiden paalien tilaaja mahtaa olla outo tyyppi. Minä siinä sitten kröhäisen vähän, joka kiinnittää heidän huomion ja postimies suunnistaa oveni luo naisen jatkaessa matkaansa mennen takaisin hissiin. Postimies oli sellainen iäkkäämmän puoleinen setä ja ihmeissään totisesti toi paalit (joita oli neljä) ovelleni. Minä siinä sitten mainitsin, että on minulla 12 marsuakin, joille kuivike tulee käyttöön ja sedän silmät suurenivat "Missä sinulla ne ovat??" ja osoitin suuremmin ajattelematta ulko-oveni vieressä olevaa eläinhuonetta. Sinne se postimies sitten marssi marsuja ihmettelemään ja minua nolotti kovasti hirveä sekasotku huoneessa, siivous kun oli vielä aivan kesken. Postisetä jutusteli marsuille kovasti ja oli hyvin vaikuttunut niistä, Gaia vissiin oli näytillä lähimpänä ja sai "ooooh se on kokonaan valkoinen"-ihmetyksen osakseen. :D Jotain siinä juttelin virkailijan kanssa eläimistä kun hän kaivoi taskustaan aika hitaasti kuittauspäätettä ja vihdoinkin (eikä yhtään liian pian mielestäni) sain kuitattua lähetyksen saapuneeksi ja postisedän irroitettua marsuja tuijottamasta matkaansa jatkamaan. Koko tämän ajan oli Herra S suihkussa, lienee ollut ollut lyhyempi ja normaalimpi postisedän visiitti jos olisi se karpaasi ollut näkyvillä myös. Oli kyllä hyvin kummallinen tilanne kokonaisuudessaan, koska ei minulle kyllä ennen ole postisetä asuntoon sisäpuolelle marssinut muuta kuin tilaustani kantaessa vaikkapa eteiseen. Eläinhuone kyllä on aivan ulko-ovemme vieressä, mutta silti. Yhtälailla huvittaa sen jonkun seuraavan kerroksen naishenkilön tyrmistys  kuivikkeen määrästä ja varmasti ollaan siellä jonkun residenssin kahvipöytäkeskustelussa "Mitähän ihmettä niillä on siellä kotona kun hevosten kuiviketta neljä paalia olivat tilanneet??!". Eipä tuolla väliä, huvittaa vaan. :D

Postisetä oli kyllä hyvin ystävällinen, eikä minulla mitään valittamista ole lähivuosina ollut postin palveluista. Halusin itsellenikin rustata tapahtuman ylös tänne niin voi naureskella joskus kun muuten se olisi jo unohtunut. :)


Gerbiiliasioihin!

Eilen kävin viemässä Rhean paikalliselle gerbiilikasvattajalle ja siellä hän tulevan viikon aikana toivon mukaan saa laumatovereikseen asianmukaisen totutuksen myötä kaksi pikkutyttögerbiiliä, jotka kaiken mentyä hyvin kotiutuvat ensi viikon loppupuolella arvion mukaan luokseni. Vähän kyllä tyhjä olo kun Rhea ei ole nyt sudittamassa täällä kotosalla terrariossaan, mutta ehkä tämä aika aika rivakkaan kuluu. Tässä muutamat fotot noin kolmeviikkoisista gerbiilimukeloista äitinsä kera, tästä poikueesta tarkoitus Rhea-murulle kaksi kaveria totuttaa. *sydän* (kuvat siis jo 2vk vanhoja ja kasvattajalta on lupa kuvien julkaisuun)

 En kestä mitä pallopäitä!! Järjettömän söpöä kun tyypit harjoittelivat sudittamaan ja pahvia silppuamaan. *sydän*

 En niin ehkä kestä.. *sydän*

 Mammansa Tildan kanssa.

Olen kovin kiitollinen kasvattajalle, joka on jo pariin otteeseen ottanut miut kylään kaikkine kälätyksineni ja kysymyksineni. On ollut todella mukavaa päästä oppimaan uutta gerbiileistä!

Aivan äärettömän ihana tuo pieni vaalea tuossa edessäkin! *sydän*

-M