Stuart the Pappahamsterin muistolle.

Hei.

Stuart löytyi tänään poisnukkuneena pesästään korkeassa 2v 5kk iässä. Hän onneksensa oli ollut aina terve ja eli varmasti ihan mukavan hamsterielämän. Hän oli ensimmäinen hamsterini ja sain hänet yllättäen luokseni noin puolivuotiaana. Vaikka tietenkin jo osasi odottaa poisnukkumista hänen ikänsä puolesta nyt vanhoilla päivillä, niin silti valutin kyllä ihan reteästi silmät päästäni kun kukaan ei tullutkaan hakemaan mantelia. Tässä kuvia, jotka haluaisin julkaista Stuarttia muistellessani.

Nämä kolme ensimmäistä kuvaa ovat ajalta, kun hän noin puolivuotiaana muutti yllättäen luokseni. Minulta löytyi hamsteria varten vain terrario ja kuiviketta, muut irtaimistot ovat eri puolelta kotiani kierrätettyjä. Hän söi ensimmäiset päivät gerbiilinruokaa kun sitä oli valmiiksi kotona ennen kuin pääsin hamsterinruokaa ostamaan. 

Hänen nappisilmänsä ja rauhallinen käytöksensä teki miuun heti vaikutuksen. Sydämenvalloittajahamsteri. *sydän*

 Elämänsä aikana luonani hän ehti asua monenlaisissa terrario- ja häkkiratkaisuissa, viimeisen vuoden (?) oikein hyvänkokoisessa hamsterinhäkissä (n. 100cm x 55cm).

 Torkkuaika!

 "En kyllä millään jaksa nousta.."

 Yhteen aikaan hän kansoitti isoa terrariotakin.

Sangen kärttyisä ilme kun herätettiin kesken unien. :D

 Nämä kolme kuvaa ovat hassut kun viimeisessä näkyy takatassujen varpaat hänen sujahtaessaan tunneliin.

"Haloo??!!"

 Tämän hommasin hänelle muistaakseni noin vuosi sitten ja siellä hän viihtyikin ihan mukavasti. Virkistyi silmissä saadessaan hieman enemmän elintilaa verrattuna dunaan, jossa asui ennen tätä häkkiä. Tuo vasemmalla näkyvä kissanruokalaatikko oli hänen rakkain mökkinsä, pesä oli aina siellä.

 "Mitäää?"

 "Mä niin meen tästä!" Hän oli aktiivihamsteri ihan vanhoille päivilleen asti. Esitteli kiipeilyperformansseja ja itseasiassa hymynkareen sain huulilleni tänään itkun jälkeen kun pesin Stuartilta jäänyttä häkin pohjalaatikkoa ja huomasin sen kulmassa rei'än, joka ei ollut ihan niin suuri että hamsteri olisi siitä mahtunut. Pikkumiehellä jäi projekti kesken. Hän tosiaan minun tietojeni mukaan on elonsa aikana karannut ainakin kolmesti. Luonani kahdesti ja edellisellä omistajallaankin kerran.

Kalansilmäefektiä uneliaaseen Stuarttiin.

Ihanempaa ensimmäistä hamsteria en olisi voinut toivoa. Hän oli minulle kovin rakas ja paikkansa valloitti sydämestäni alusta asti. Aivan ihana herrasmies. Ikävä on kova.

-M