Tilannekomiikkaa maanantaihin? Listattuna viimeaikojen hupsuimmat tapahtumat.

Heippa!

Tässä viimekuukausina on kertynyt muutama tilannekoominen tai muuten hassu juttu, joita en ole tainnut blogin puolelle rustatakkaan. Saatan olla jostain näistä maininnut aiemmin, mutta älköömme antako sen häiritä.

Ensimmäisenä tuli mieleen muutaman kuukauden takaa keissi, jolloin halusin tehdä "tieteellisen tutkimuksen" onko sillä väliä mitä marsuille huikkaa olevan ruoaksi vai onko äänensävy kaiken a ja o. Taustana siis tälle, että minulla on ollut tapana keittiöstä huikata eläinhuoneen suuntaan aina tietyllä äänensävyllä mitä vihannesta olisi leikkuussa ja matkalla kuikkujen suuhun (esimerkiksi "KURKKUUUUU" tai "PORKKANAA"). Tutkimus possujen valikoivuudesta suoritettiin seuraavanlaisesti.. Menin keittiöön ja KURKKUäänensävyllä huikkasin eläinhuoneen suuntaan "SUKKANÖYHTÄÄÄ!" ja aivan jäätävä kuikutuskuoro alkoi niinkuin olisi ainakin viiden lajin gurmeeateria tulossa karvapyllyille! Muistelen, että nauroin aivan kaksinkerroin ja Herra S:kin sohvalla istuessaan sai hyvät naurut kun oli tilanteen kuullut. :D Ja ei, sukkanöyhtä ei ollut menuussa uhkailuista huolimatta, kyllä se taisi olla joku vihanneksen palanen.

Toinen keissi tähän putkeen tuli mieleen, kuinka ollaan monesti naurettu Tosi-Dimangille, varhaiseläkkeellä luonani asuvalle syrkkihamsurouvalle. Siitä on jo useampi kuukausi kun tämä leidi otti ja karkasi asumuksestaan yön aikana ja aamulla hyvin varhain herra S:n lähtiessä töihin kuulin huikkauksen "täällä on joku karannut!". Aivan jäinen jalkapallo vatsaani valahtaneena ryntäsin paikalle huomatakseni vaalean hamsun kipittelevän eläinhuoneen lattialla iloisesti. Herra S sanoi, että oli ensin katsonut karkurin olevan mini-Gaia, vaalea ja mötkäle kun oli. :D Hamsu halusi vissiin isäntää moikata ja toivottaa kivaa työpäivää kun vastaan tuli. :D Siinä sitten ennen aamukahvia konttailin pitkin eläinhuoneen lattiaa hamsterin perässä ja lopulta kalastin hänet vaatekaapin rakenteista kissanruoan avulla.

Eilen taasen aamusella marsuille aamupellettejä jakaessani huomasin, että himskatti, olin jättänyt yöllä vahingossa syrkkirouva Sydänlingon häkin yhden pikkuluukun auki hamsun vointia tarkistettuani myöhään yöllä kotiintultuamme! Olen yleensä aina sellainen asiat moneen kertaan tarkistava joten aivan ennenkuulumatonta, että tälläistä tapahtui. Avonaisen luukun nähtyäni taas tuo tuttu jäinen jalkapallo tuntui valahtavan vatsanpohjaan ja vimmatusti toivoen hamsua etsimään häkistä samalla kelaten päässä kaikkia mahdollisia hamsujen piilopaikkoja asunnostamme. Onneksi hamsurouva löytyi häkistään pahvilaatikkomökkinsä alta ja taas opin kuinka ei pidä silmät ristissä väsymyksestä käsitellä eläimiä. Teki mieli halata hamsteria kun löytyi sievästi häkistään enkä joutunut taasen oman tyhmyyteni ansiosta konttailemaan lattialla jo ennen aamukahvia. :D Olin yöllä hänen vointinsa tarkastanut koska en muistanut kuulleeni edellisiltana rehvakasta kalterinrouskutusta, jota hän harrastaa yleensä klo 21-22 välillä.

Ehkä pari kuukautta sitten sain nauraa taas marsuille aivan olan takaa kun taisin olla muruilta kynsiä leikkaamassa ja istuin eläinhuoneessa marsuaitauksen vieressä. Pian kävi ilmi, että Rapsu-rouvalla oli kiima hänen rehvakkaan huristelukäytöksensä perusteella ja Rapsu kiersikin aitauksessa levottomana hyppelemässä laumatovereidensa selkiin hormonihuuruissaan. Lauman kastroitu uros Kauhis tästä aivan innostui ja varmaan tuumi että "Ooh, nyt saan säpinää kun yksi eukoista käy noin kierroksilla!" mutta kuinka kävikään.. Kauhis yritti mennä Rapsulle huristelemaan ja hyppäämään Rapsun selkään, mutta Rapsu ei tälläistä hyväksynyt vaan teki täyskäännöksen huristellen mahtipontisesti ja hyppäsikin itse Kauhiksen selkään "astumaan"! :'D Macho-Kauhiksen ego otti tästä hirveän kolauksen ja Rapsun jo jatkaessaan matkaa Kauhis vieläkin oli paikallaan huristelemassa ja pyllyään heiluttelemassa hyvin järkyttyneellä ilmeellä varustettuna ja näki parhaaksi mennä mökkiin kolauksen saaneen machomiehen egonsa kanssa. Siellä sitten mökissä Kauhis vielä vähän huristeli ja pyllyä heilutti yksinään, mutta toisesta niin näki järkytyksen määrän kun lauman mummelimarsu oli hänet alistanut. :'D Nauroin niin, että hyvä kun en tuolilta pudonnut!

Myös yksi hassuhko yksityiskohta on, että Dodi-marsu usein kerjää kolisuttamalla hampaillaan häkkinsä kalteria. Tämä ei vielä ollut se hauska osuus, vaan se, että tämä tohelo onnistuu kerjäyskolistelumaniassaan toisinaan mutustamaan myös tassuaan vahingossa, etutassuilla kun kaltereihin nojaa kerjäyshommissa. Hetkeksi aina kerjäys laantuu kun hän hoksaa ettei omaa tassuaan kannata syödä ja sitten kun "ahaa"-elämys on koettu hän jatkaa touhuaan. :D Ei tassuun ole mitään jälkeä koskaan tullut onneksi, on aika hupsun näköisiä Dodin tekemiset välillä.

Kauhis on ihmeissään siivouksen tiimellyksessä ja atleetti-Ritari loikkaa taustalla. :D

Nyt ei tullut muita hassuja tempauksia mieleen, mutta onhan niitä ollut. Täytyy taas rustailla kun muistuu aivosoluihini!

Mukavaa maanantaita kaikille! :)

-M