Metsätunnelmaa ja Freijan karvahelma

Heip!

Tuumin tuossa, että "nyt oikein nautiskelen tästä kahvista ja kirjoitan blogiin samalla".. Todellisuus muodostui kahvimaidon töräyttämisestä lattialle ja sen siivoamisesta, mutta ehkä nyt se kahvin lipittäminen voi alkaa. :D

(Olen itse ottanut kaikki kuvat, niiden kaikki luvaton käyttö on kielletty.)

Kävin äidin ja hänen karvaisemman puoliskonsa kanssa haistelemassa metsää ja järven läheisyyttä. Oli oikein mukavaa tälläinen reilun vuorokauden reissu saada tehtyä kun irtautui arkihommista kuitenkin jonkin verran (mekin kun Herra S:n kanssa asutaan kerrostalossa). Herra S jäi marsuja kotiin palvomaan sijastani ja sainkin kuvaterkkuja kurkkutarjoilun tiimellyksestä, se oli kivaa. :)

Iloksemme ensilumi alkoi sataa juuri silloin kun pääsimme kohteeseemme ja oli vähintäänkin vaikuttavaa kipitellä metsän keskellä kun lumihiutaleet leijailivat maahan.

Tämä on lempparini, ihanan sävyistä tuo jäkälä kun ei oikein osaa sanoa taittaako valkoinen joko roimasti siniseen vai vihreään päin. Kenties jonkin sortin harmaa kyseessä..

Ensilumi ja vihreää. Onneksi olin laittanut piilolinssit niin näinkin kaiken tarkasti kerrankin. :'D Ihanaa oli myös nähdä runsas määrä naavaa puista roikkumassa!

Komiikkaakin reissuun sisältyi kun yllättäen yöpymispaikassamme ei puhelimeni toiminut lainkaan. Tai siis kuuluvuus hävisi aivan kokonaan ja kännykkä oli rakennuksessa sisällä ihan hyödytön. Tietenkin tahdoin Herra S:n kanssa viestitellä miten kotona vaikkapa marsuilla menee (mitä sitä nyt muutakaan hullu marsueukko miettisi :D ) ja minun piti mennä pihalle ja kävellä ainakin parikymmentä metriä (joskus enemmänkin), että sain kuuluvuuden takaisin ja pystyin ylipäätään lähettämään/vastaanottamaan viestejä. Koomista tämä oli kun äidillä ja hänen puolisollaan ei ollut minkäänlaisia ongelmia puhelintensa kanssa rakennuksen sisällä, heillä kun on eri liittymä kuin minulla. :D Siinä sitten illalla halusin tietenkin laittaa uroolleni kotiin viestiä, mutta minulla meni pupu pöksyyn kun säkkipimeyteen olisi pitänyt mahdollisesti kipitellä joku 50 metriäkin että olisi luuri alkanut taas toimia. :'D Ei se pupu olisi sinne pöksyyn niin sujahtanut jos en olisi nähnyt jo monta kuukautta painajaisia samantyyppisestä maisemasta, josta kimppuuni hyökkää aina ainakin kolme isoa karhua. Tietenkin olisi voinut etsiä mistä ne pihavalot menivätkään päälle tai missä olisi taskulamppu (tehokkaampi kuin puhelimen, joka on olematon), mutta pupu pöksyissäni sai minut toteamaan "Nope. Not gonna happen!". :'D Mies sai hyvät naurut kun kuuli seuraavana aamuna näistä miun sähellyksistä..

Ja jottei nyt aivan jäisi karvapyllyt uupumaan postauksesta niin tässä teille sumeat kuvat karvatöyhtöhelmaisesta Kuningatar Freijasta, joka päätti tehdä meille tupatarkastuksen. :D

Karvanvaihto on ollut aika huikea hänellä, vähän jos rapsuttaa niin on jo kourallinen karvaa vähintäänkin kaikilla vaatekappaleilla mitä on päällänsä. :D

"Ai täälläkö oli sitä ruokatarjoilua?" *seuraavassa hetkessä nakertaa kamerankulmaa*

-M