Suurpäivitys osa 2/2

Heipsis hei!

Tässä toinen osa (TÄSSÄ linkki ensimmäiseen osaan) viimekuukausien kuulumisista, tässä tosin ollaan jo suht viimeaikaisten asioiden äärellä. 

Muutaman marsun pesin tuossa kotvanen sitten ja ajattelin Rapsulta etsiä sen leikkausarven viimekesältä, kun häneltä poistettiin huomattavan isoksi päässyt talipatti selästä kirurgisesti.

Kuten näkyy ei se hirveän hyvin löydy karvojen seasta vaikka pesun jälkeen kosteita ovatkin. Leikkaushaava tosiaan meni aika lailla kyljestä kylkeen selän poikki ja olen kyllä onnellinen, että tulin teettäneeksi tuon operaation viimekesänä. Nyt kun viimekuukausina Rapsulla on erityisesti toiseen silmään levinnyt kaihi aika nopeasti niin olisi todella harmillista nyt enää alkaa suurempia leikkausoperaatioita toiselle teettämään. Rapsu tosiaan tuossa toukokuussa täytti 4-vuotta.

Tyytyväinen hamsteri Vipeltävä Vilinusaurus. Puhtaassa dunassa on kiva kölliä ja hän tykkää nukkua pannukakkuna mökkien päällä. :)

Kotimme uusin tulokas, Inigniamatus Sokeripala, talvikkonaaras. Hän on kyllä erittäin söpö tapaus. *sydän*

Vasemmassa laidassa näkyy hamstreiden nykyinen järjestys Margadashin nukuttua pois. Hänen terransa oli tuossa keskihyllyllä, mutta korjasin sen säilöön ja nyt sillä kohtaa on eläkeläishamsteri Rape.

Rapsu ja pelletinsyönnin tyylipisteet! "Ooooooooooleooooooo!" T. Rapsu the Tarzan

Yamsu arvostaa päiväunia.

Tämä kuva onkin eiliseltä kun Nifra on taas osoittanut merkkejä hammaskontrollin tarpeesta (n. 10vk edellisestä käynnistä) ja tietysti hirveän huolissani jälleen hamstrailin erityisesti häntä ajatellen herkkuja ja muuta buustia kaupasta. Vuoden ensimmäiset mansikkaostoksenikin oikeutin sillä, että mukava antaa Nifralle tuollainen helpostisyötävä herkku, jossa on paljon C-vitamiinia. (Mansikoiden myyjä taisi vähän ihmetellä kun kerroin ostavani marsuille herkkuja.) Mansikoita kyllä kannattaa maltillisesti antaa etteivät laita mahaa marsuilla sekaisin. Annoin vain palasen/marsu ja osa ei edes pitänyt tästä ylellisyydestä. :D Recovery Plus on vakiotuote tässä taloudessa marsun tukiruokintaan. Myös ostin tuhdeinta Altrominin marsunpellettiä Nifralle ja tätä pellettiä olen hänelle turvottanut pehmeäksi syötäväksi pari päivää. Nifra on yllättävän hyvällä ruokahalulla syönytkin, mistä olen iloinen. Tohtoriaika saatiin huomiselle ja onneksi on taas tuttu marsugurulääkäri Linnunmäessä. Hedelmäsoseitakin muuten kannattaa antaa maltilla, minä lähinnä käytän niitä hyvin pienissämäärin ruokahalunherätysherkkuna kun vaikkapa Nifralla on hammasvaivoja tai muuten on toipilaana. Nefi tulee myös mukaan tohtorin kuultavaksi tuhinakontrolliin.

Tältä aamulta fotoa kun aamukahvia juodessani vahdin Nifran saavan syödä rauhassa turvotettua tuhtia pellettiä, johon olen vielä sekoittanut C-vitamiinia joukkoon ja ripauksen Recovery Plussaa. Nifra inhoaa yli kaiken pakkoruokintaa ja sitä pyrinkin tekemään ihan viimeisenä keinona. Paras on kun hän itse syö hyvällä ruokahalulla ja minä häätelen samaan aikaan laumatovereita pois Nifran herkkuapajilta. Kateelliset marsukaverit taitavat myös edesauttaa ruokahalua "täytyy syödä itse ettei muut saa".

Nam nam. Syysheinääkin eilen toin eläinkaupasta pitkästä aikaa, se usein on hieman helpommin syötävää kuin normiheinä. Kipulääkettä marsuille sopivan annostuksen olen antanut Nifralle pari päivää ja tosiaan huomenna päästään tohtorille, toivottavasti ei tarvitse isompaa remonttia tehdä, vaan selvitään pienellä "viilauksella". Toivottavasti muuten pian saataisiin jo tämän vuoden heinäsatoa, haikailen jo tuoreemman heinän perään.

Tässä Rapsun silmät tältä päivältä. Tuo vasemman silmän kaihi levisi parissa kuukaudessa, mutta tästä ajasta oli yksi kahden viikon jakso kun kaihi levisi oikein vauhdilla. Meni hetki minullakin tottua tuohon silmän vaaleaan väriin, se oli aika järkytys kun tajusin tilanteen olevan tälläinen. Nyt olen jo tottunut ja asiaa tutkiskellessani Rapsulla taitaa olla vielä ihan aavistus näköä tuossa silmässä (siristää kameran salamavalolle) ja onneksi tuo toinen silmä on paljon parempi. Siinäkin kaihin sellaisia vaaleita hitusia on jo nähtävissä, muttei kauheasti. Kyselin myös taannoin Rapsun kasvattajalta (Maailman), että onko Rapsulla suvussa ollut kaihia kuinka paljon. Kuulemma on muutaman sukupolven takana neljävuotiaana jo kokonaankin sokeutunut yksilö. Eikä Rapsua niinkään tuo näön huonontuminen haittaa, enemmän olen itse järkyttynyt ollut. Rapsu on aina ollut nenämarsu ja hyvin onnistuneesti suunnistaa eri puolille aitausta. Pari kertaa vain olen nähnyt hänen törmäävän Kauhiksen pehvaan, joka olikin Rapsun mielestä yllättävän lähellä. Viimeksi eilen näin kun parikin muuta marsua hoiti Rapsua ja nuoli hänen korviaan ja silmiään. Rapsu on edelleen lauman johtaja ja jos tämä vanhin leidi jotain tuumaa niin siinä ei kastroidulla uroksella Kauhiksellakaan ole mitään sanomista vastaan. :)

Voihan hässäkkä, kävin tänään tutustumassa Herra S:n vanhempien uuteen koiranpentuun ja totesin hänet laittoman suloiseksi:

-M