Suurpäivitys osa 1/2

Heipsis hei pitkästä aikaa!

Vihdoin iski taas kirjoitusinspis ja nyt onkin luvassa viimeisen kolmen kuukauden kuulumisia pääpiirteittäin. Tämä on ensimmäinen osa kuulumisista, osaan 2/2 pääsee TÄSTÄ linkistä. Hirveästi en ole kameran kanssa heilunut ja kuvat ovatkin melkein kaikki kännykällä napsittuja. Ihan alkuun kerron pikkuystävistä, jotka ovat lähteneet keskuudestamme:

Viimeinen alkuperäisistä gerbiileistäni nukkui pois korkean iän (3v 2kk) saavutettuaan 17.4.2017. Hän vaikutti lähteneen äkillisesti ja ulkoisesti en huomannut mitään erikoista. Edellisenä päivänä oli vielä herkutellut normaaliin tapaan ja ojennellut villimpiä (nuorempia) laumatovereitaan. Rhea oli aina hyvin lempeä ja hupsu, ikävä tuli.

Ihana ja toistaiseksi ainoa kiinankääpiöhamsterini, Margadash Ilomieli nukkui pois 23.5.2017 ollessaan jo 3v 2kk ikäinen. Myös hän näytti loppuun saakka ulkoisesti ihan normaalilta, juoksupyörä oli hänelle koko ikänsä "se juttu" ja siinä hän kipitteli ihan viimeisille ajoilleen asti. Margadashin kotiutin aikanaan tutusta eläinkaupasta, jossa hän oli ehtinyt olla myynnissä jopa puoli vuotta. Sen jälkeen hän on asustellut mukavasti 75cmx35cm terrariossaan ja uskon tarjonneeni hänelle hyvän elämän. Todella sympaattinen, hieman ujo puikula. Kyllä tuli hirveä suru kun huomasin hänen lähteneen.

(kahdesta ylemmästä kuvasta kiitos Iines)

"Hmm?" *sydän*

Muihin kuulumisiin, yritän näitä laitella aikajärjestyksessä huhtikuusta lähtien:

Marsulauma sai ihmetellä eloa pari päivää olohuoneemme lattialla kummallisenmallisessa aitauksessa. Vaihtelu tuntui virkistävän, sen verran vilkkaasti pömpylät kipittelivät ympäriinsä.

Tässä kuvassa taustatarina on sellainen, että onnistuin sitten kaatamaan kahvit pyllylleni. :D Oli hieno idea ottaa kahvi kannellisessa pahvimukissa eläinhuoneeseen kun aikeenani oli siivota (eli pölistellä) enkä tahtonut kahviini ties mitä purulastuja. Olin laskenut mukin ainoalle tuolille eläinhuoneessa ja unohtanut sen siihen kun huomasin Efeldonilla olevan rähmää silmässään. Kaappasin marsun syliin ja peruutin istumaan tuoliin silmää putsatakseni ja eikös vaan, nojasin kahvimukiin kaataen sen ja sitten olikin housujen hanuripuolisko ihan märkä kahvista! Klassisempaa olisi ollut kaataa kahvit syliin mutta käyhän se näinkin. :'D

Olen ehkä saattanut näyttää hassulta kun toisinaan käyn hakemassa pari säkkiä heinää paikallisesta lempieläinkaupastani tämän putkikassin kanssa jos autokyytiä ei ole saatavilla. Kaksi sellaista 2kg säkkiä mahtuu tuonne kassiin kun oikein sulloo ja kassi menee repuksi selkään, tosi näppärää. Tosin saatan kyllä näyttää astetta oudommalta kun ähisten ja puhisten eläinkaupalla heinät maksettuani änkeän nuo säkit kassiin.. :D

Freija varmaan tuumii, että isännän käsipainot nousisivat häneltä tuosta vain. :D

Kyllä se aina tuppaa ilostuttamaan kun tarjoilee herkkuja marsuille ja vastassa on tälläinen kööri. *sydän*

"Mihin kaikki porkkanat hävisivät?" T. Ritari

Kreisi marsueukko taas ilmoittautuu. Tuli 27.4 reissu ensimmäistä kertaa tänä vuonna eläinklinikalle Linnunmäkeen (joka on lempparini). Kolmen marsun voimin mentiin. Gaialta piti tyhjennyttää talipatti päälaelta, Nefi oli pitänyt ihan aavistuksenomaista tuhinaa tovin verran vaikka muuten voi hyvin ja Nifralla oli luvassa hammaskontrolli. Minä tietenkin hirveän huolissani taas hommasin marsuille matkaevästä ja herkkuja muutenkin, kyllähän potilaita täytyy aina hemmotella. Taisi klinikalla väki hieman myhäillä kun näytin paljonko otin evästä mukaan murmeleille yhdelle reissulle (kuvassa yllä). :D

Gaia matkusti tuossa isossa läpinäkyvässä boksissa ja Nifra ja Nefi kuljetuskopassa. Onneksi marsuharrastajaystäväni pääsi kuskaamaan minua klinikalle Herra S:n ollessa pitkää päivää töissä.

Kotiinpaluupellettejä. Saatiin meidän aika itse marsuguru-Gislelle ja pääsin mukaan katsomaan Nifran hammasoperaatiota. Jälleen oli tullut vasemmalle taakse alahampaisiin hänellä hieman epätasaisuutta ja limakalvot olivat sen vuoksi ärtyneitä. Oltiin 5kk pärjätty edellisen kontrollin jälkeen ilman oireiluja, joten ei kovin pahana ollut ollut. Toki heti ensimmäisten oireiden ilmaannuttua varasinkin tohtorikeikan. Nefillä se tuhina oli hyvin mystinen keissi, koska sitä ei kotonakaan kuullut kun ainoastaan jos laittoi marsun korvaan kiinni ja kuunteli. Tohtori stetoskoopilla ei edes kuullut sitä tuhinaa ja kehoitin häntä kuuntelemaan laittamalla Nefin korvaansa kiinni. Hänkin sitten kuuli tuon minimaalisen tuhinan ja oli aika ihmeissään, kokeiltiin ab-pistosta (viikon vaikutusaika) josko se vaikuttaisi asiaan, epäilyn alla oli mahdollinen ylähengitystietulehdus, pieni sellainen. Nefi kaikenaikaa on voinut oikein hyvin, syönyt ja vipeltänyt menemään normaalisti. Lämmönkin mittasivat klinikalla eikä Nefillä ollut siinäkään mitään ihmeellistä. Noh, jäin seurailemaan ja totesin ettei ab-pistos vaikuttanut tähän Nefin pieneen tuhinaan lainkaan ja seurailu jatkui kotosalla. Gaialla oli tosiaan pieni talipatti päälaella, aika lähellä silmää. Muuten sille ei olisikaan tehty mitään, mutta silmän läheisyys vaikutti toimenpiteen tarpeellisuuteen. Tohtori tyhjensi patin ja pattikohtaa sitten kotosalla putsailin muutaman päivän. Näillä pateilla on usein taipumus uusiutua jos niitä ei  ihan kirurgisesti poisteta (kyseinen patti tyhjennettiin lääkärin toimesta käsin, eikä kirurgisesti leikkaamalla koko patti pois) ja parin kuukauden päästä huomasinkin pattikohdan hieman kohonneen jälleen. Tutkin sitä lähemmin ja hieman ihmeteltyäni huomasin sen tyhjentyvän todella pienellä vaivalla päästäen vaaleaa talia ulos joten kotona sitten samoin tein sen tyhjensin nähtyäni miten lääkäri oli sen tehnyt aiemmin. Kertakäyttöhanskat käsissä ja paljon laimennettua betadinea käyttäen sain tuon pienen patin tyhjättyä ja tarkkaan sitä kohtaa putsailin monta päivää toimenpiteen jälkeenkin. Kipulääkettä annoin marsuille sopivan annoksen suun kautta Gaius-maksimukselle kaksi päivää tuohon liittyen. Tällä hetkellä (1-2vk tuosta kotityhjennyksestä) ei ole vielä patti lainkaan kohonnut uudestaan tai muutakaan, sen kohta näyttää siistiltä ja sileältä. Uskalsin myös senkin vuoksi itse pienen patin tyhjätä, koska operaatioon ei liittynyt verta, tali tuli vain siististi ulos. Jos olisi mitään erikoista tähän liittyen tapahtunut olisin kyllä rynnistänyt Gaian kanssa tohtorin puheille jälleen.

Freija-kani sai uuden ruokakipon! Kippo on kyllä hieno ja jämerä, hän sai sen entiseltä naapuriltani, ystävältäni. :)

Rapsu täytti 18.5 4-vuotta! Hän on vanhin marsuni. Lauman johtaja edelleen, vaikka toiseen silmään on kaihi levinnyt aika nopeasti viimekuukausien aikana.

"Zzzzzz.."

Freijalla on paristi ollut "valetiineys" (olikohan tämä oikea termi, tuli aivokatkos) ja hän on rakennellut pesää innoissaan kuviteltua tulevaa yh-kanin elämää ajatellen. Onneksi nämä tilanteet ovat menneet yhtä nopeasti kuin ovat tulleetkin, ovathan ne varmasti stressaavia Freijan elimistölle.

Rapsu tutkii josko olisi mahdollista saada herkkuja. Hän on aina ollut tuollainen nenämarsu, haistelemassa erilaisia ruokaan liittyviä tuoksuja. Hyvin hassua silloinkin jos ollaan tilattu pitsaa ja lättyjen tultua asuntoon leviää mahdollisesti valkosipulin hajua ja Rapsu on nenä pystyssä. :D Nefi taustajoukkona! Vähän myös ehkä kätyrin näköisenä. :D

Marsut usein ottavat ilon irti jos kyhäilen tuollaisia simppeleitä "nojatuoleja" viikkaamalla pyyhkeen pehmeäksi "tyynyksi". Nifra ainakin ensimmäisten joukossa aina hoksaa nämä ja käyttää tilaisuuden hyväkseen. :)

Tässä tämä ensimmäinen osa, toinen tulee pian vielä perään! :) 

(Toisen osan linkki TÄSSÄ.)

-M