Heips!
Hiukka jänniä uutisia! Tai ainakin omaa mieltä kutkuttaa kovin tämä. Sain tovi sitten ylimääräisen terran ystävältäni, johon kaavailin naarashiirilaumaa. Tässä tuli hieman mutkia matkaan ja päätinkin, että hiireni Kuvernööri muuttaa yksin saamaani terrarioon kaikkine hilavitkuttimineen. Varmasti on eloonsa tyytyväinen kun ehti taas minidunaan tottua. :)
Tässä Kuvernöörin minidunasisustusta. Huomatkaa minulle terkuiksi jyrsitty sydän etualalla kananmunakennossa! :)
Tänne terrarioon hän muutti. Luulisi kelpaavan. :)
Miniduna siis jäi tyhjäksi. Minulla eräs ystävä kasvattaa pienimuotoisesti syrkkejä ja venäjänkääpiöhamsteri campbellejä ja hänelle oli sattunut viimeaikoina pari poikuetta putkahtamaan.. Ja mitä hyvät ystävät tekevät? He lähettelevät ällöttävän söpöjä kuvia hamsterinpoikasista vihjeiden "eikö sinulle tästä pari mahtuisi, katso nyt kuinka söpöjä!" ja lopulta murruin kun hiirilaumapläänini ei toteutunutkaan. :D Campbellit siis ovat kääpiöhamstereita, jotka hamstereille harvinaisesti tulevat toimeen keskenään (tietenkin aina poikkeuksia voi olla, mutta yleisesti ovat tulleet toimeen) ja erityisesti suositellaankin kahta saman poikueen samansukupuolista sisarusta tai esim. yhdistelmä äiti + tytär. TÄÄLTÄ voi käydä lukemassa lisäinfoa erilaisista hamsterilajeista jos jäi kiinnostamaan. :)
"Heippa!" Tosiaan aloitin tämän aktiviteetin harjoittelun ihan lähellä kuljetuslaatikon kuivikepintaa, ei tosiaan pitkää matkaa murut tipahtaneet kädestä kun harjoittelin.
Olen kyllä todella yllättynyt kuinka hyviä nämä toistaiseksi vielä nimeämättömät cämpsymuksut ovat käsitellä! Tuli todella mukava olo, että heistä totisesti saa vaikka kuinka paljon iloa kun vaikuttavat niin aktiivisilta tyypeiltä. Mitä nyt tietenkin ovat päiväeläimestä päinvastaisia, mutta kuitenkin. Minulle itseasiassa markkinoitiin nämä ystäväni toimesta myös mm. "ajattele, ne ovat kuin iloisia pieniä lihapullia juoksulautasella juostessaan!" ja tämä mielikuva ei jättänyt miua rauhaan. :'D Stuart ja Luna ovat jo tosiaan ehtoopuolella elämässään niin luonnollista poistumaa on odotettavissa lähitulevaisuudessa, sitäkin osittain ajatellen koin olevan sopiva aika näille karvaiset lapiotassut omaaville iloisille "lihapullille". :)
Olen itseasiassa jo yrittänyt valmistella itseäni siihen kun seuraavan kerran kohtaan ajasta ikuisuuteen lähteneen lemmikin. Olen tehnyt itsekseni mielikuvaharjoituksia aiheesta ja toistellut itselleni sen luonnollisuutta, ettei mikään ole ikuista. Samalla pyrin nauttimaan siitä ajasta, mitä minulle on lemmikkieni kanssa suotu. Tietenkin hirveä suruhan se on aina, mutta ehkä ainakin joissain tapauksessa asian pystyy prosessoimaan hieman nopeammin jos on jo "varautunut" moiseen. Viitaten erittäin raastavaan erityismarsu-Irini poisnukkumiseen, jolloin olimme juuri samana päivänä saaneet eläinlääkäristä hyviä uutisia. Tästä on jo nelisen kuukautta, mutta edelleenkin jokaisena päivänä jossain vaiheessa tuntuu pisto sydämessä kuinka toinen ei enää ole eloani ilostuttamassa. Tietenkinhän loogista se olisi, että pyrkii itseään säästämään sydänsuruilta jo valmistautumalla tulevaan, muttei se kyllä ole täysin mahdollista rakkaiden lemmikkieläinten kanssa.. *tuumii* Tulee mitä on tullakseen.
Lisäksi vielä bonuksena kiva uusi juttu, eilen korkattiin tuon yllämainitun uroon kanssa Game of Thrones -Monopoli, hauska kulttuuriero kun olin tottunut markka-aikaiseen vanhaan versioon. :D
-M
Onnea uusista perheenjäsenistä! Söpöjä tyyppejä. Meinaa itsellekin lemmikkikuume iskeä, mutta valitettavasti/onneksi mulla on kyllä kädet täynnä jo näiden nykyisten kanssa :D Ihanaa joulun odotusta sulle ja koko poppoolle, erityisesti Kauhikselle ja Gaialle!
VastaaPoistaKiitos! :) Hamstereita pienimuotoisesti kasvattavat ystävät ovat pahasta kun niitä poikaskuvia aina satelee. Erityisesti silloin, jos ystävä tietää jonkin asumuksen olevan täällä residenssissä vapaana.. :'D Ihanaa joulua teille myös, on se "Juhlis" niin hieno poika että! <3
Poista