Reissu Nifran ja Yamsun kanssa ja muuta.

Heips!

Kävin äidin luona reissussa tuossa joulun tienoilla ja suunnitelmani oli alunperin ottaa mukaan tuoreimmat kääpiöhamsterini (jotka olen juuri nimennyt, postauksen lopussa tästä lisää), mutta lähdön lähestyessä huolestuin jokseenkin Nifrasta ja Yamsusta, joten he pääsivätkin sitten mukaani reissuun tuijoteltavaksi. Nifralla oli ollut juuri tosi voimakas kiima ja kuten ell ihmetteli aiemmin on hänellä muutenkin päivittäistä hoitamista hieman turvonneessa sukuelimessaan ja nisätkin olivat hieman poikkeavan näköiset. Yamsu muuten vain käynyt hieman hitaalla aina välillä, joten pakko oli hänet valkata Nifran kaveriksi. Nifra oli koko reissun oma toimelias ja kaikkeenosallistuva itsensä ja Yamsunkaan käytöksessä ei ollut moittimista. Hän oli oma dramattinen itsensä. :D

 Siellä me mentiin taajamajunassa. Mie olen kuulemani mukaan siitä aika erikoinen, kun tahdon kaikki alle 2,5h reissut matkustaa junan eteisessä. Jotenkin mukavempi kun useimmiten siellä saa olla rauhassa ja ovestakin pääsee rivakkaan ulos kun oma pysäkki osuu kohdalle. Ulkona oli pakkasta 7 astetta lähtiessäni kotia kohti äidin luota, tässä kuvassa siis olemme jo kotimatkalla. Tuo kaulaliina oli ihan näppärä lämmönpitäjä, jota säätelin sen mukaan mitä tuo viereinen patteri puhisi ja junan ovet aukenivat.

Tässä arsenaalia, mitä kiireessä lappasin laukkuun mukaan eläimiä ajatellen. Melkeinpä kaikkea mahdollista mitä miulla kotoa löytyy, parafiiniöljyä ei sentään ollut mukana asti. Uskon että äidiltä olisi jotain vastaavaa voinut kaapeista löytyäkin jos tarve olisi iskenyt. Nuo PÄHKINÄT EIVÄT OLE MARSUILLE, sain ne äidiltä joululahjaksi hamstereilleni ja kotiin olivat matkalla. Tuossa pikkupurkissa alla vasemmalla on Basibactia ja oikealla alakulmassa tuo härvellys sisältää C-vitamiinijauhetta. Nippusiteet aitausta varten.

En saanut mukaan otettua muuta kuin aitauspalat, vesipullon, kourallisen pyyhkeitä ja pari tyynyliinaa marsuille aitausta ajatellen. Siispä kierrätyshommiksi meni. Lakana ja etualalla näkyvät pari pyyhettä tulivat äidin kaapista kun poistuivat ihmisten käytöstä ja kukkaruukunalusesta syötiin pelletit. Banaanilaatikoita sattui vielä olemaan varastossa heillä muuton jäljiltä ja puolikkaasta sellaisesta ja paksusta sanomalehtikerroksesta tyynyliinan kuorruttamana tein sitten heinäboksin. Heinää siis oli pussillinen miulla tietenkin myös mukana.

Onneksi äidin jääkaapista löytyi vihanneksia muruille! Kuvassa paprikan seuralaisena vaihteluksi tehtyä tukiruokintapuuroa, joka muruille käy myös herkusta.

Kauhea sotku tässä jo, mutta puolessavälissä reissua vaihtelun saamiseksi marsuille käänsin laatikon kyljelleen ja saksilla leikkelin kynnyksettömän kulkuaukon tuonne takaseinään, tuosta siis pääsi kipittämään läpi ja erityisesti Nifra rakastaa mennä tuollaisen roikkuvan pyyhkeen läpi. Tuo sininen pömpeli on jostain kaupasta napattu tyhjä Fazerin laatikko, joka oli juuri sopiva mökiksi.

Siellä me oltiin marsujen kanssa vierashuoneessa. Oli aika hassua nukkua marsujen kanssa samassa huoneessa kun normaalistihan miun makkarissa ei ole mitään eläimiä. Kankaita vetoa estämässä aidassa. Aitaus oli kokoa 140cm x 70cm, isompi siis kuin normaali 120cm leveä tehdashäkki. Erityisesti Nifrasta aitaus oli tosi tylsä ja nopeasti nähty, hän kun on oikea aktiivitapaus.

Äiti napsi pyynnöstäni kuikuista kuvia.

"Emme hyväksy tätä!" Toiset kaapattiin kuvauksiin kesken paprikatarjoilujen. :D

Yamsulla oli kriisi. As usual.

Reissuni ajan karvaisempi puoliskoni piti huolta muista eläimistäni ja oli oma-aloitteisesti siivoillutkin täällä ja muutenkin viettänyt aikaa murujeni kanssa. Hän myös on niin tarkkasilmäinen, että hyvillämielin olinkin muissa maisemissa kun sain parikin kertaa päivässä kuulumisia kotoa. :)

Kaikkiaan reissu meni oikein mukavasti, nämä kaksi olivat ihan ihmeissään kun pääsivät takaisin tuonne isoon aitaukseen muiden pariin. Niinkuin Eve mainiosti ilmaisi; mahtaa olla marsukaverit rasvarauhaset vihreinä kateudesta kun reissumarsut kertovat viimeaikaisimmat tapahtumansa. :D

Yksi kommellus oli kyllä ylitse muiden, Yamsu keksi jonkun kriisinaiheen taas aitauksessa ja päätti, että hänpä sutjakkana tyttönä sujahtaa karkuun banaanilaatikon kantoreiän kautta (siis se kohta mihin saa sormet kantoaikeissa)... Yamsu ponnahti aukkoon salamana, mutta jäikin mahastaan jumiin ja hieman hämmentyneenä räpiköi itsensä sitten irti peruuttaen ja koko prosessin ajan tyylilleen uskollisesti hyvin dramaattisesti huutaen. Nauroin vieressä ihan kippurassa lattialla.. :'D Marsulle ei aiheutunut tästä kommelluksesta vaaraa, tilannekomiikkaa se aiheutti sen sijaan suunnilleen laivalastillisen. :D

Oli mukavaa kun marsut saivat reippaasti huomiota myös äidiltäni ja hänen avopuolisoltaan. *sydän*

Pakkasen tuomaa ihastelunaihetta välieteisestä.

Usea ihminen miulta jo ehti kysellä uusien hamsujeni nimien perään ja vihdoin ne putkahtivat pääkoppaani...

...saanen esitellä venäjänkääpiöhamsteri campbellinaaraan, Aristokraattisen Aivonystyrän!

Tässä hänen siskonsa Aikamoinen Afrodite. Kuva uudelleenjulkaisu, mutta ehkä kestämme. Ovat kyllä niiiiiin söpöjä pikkumurusia nämä ettei mitään rajaa. *sydän* Näiden kasvattaja pyysi A-kirjainta, koska kyseessä oli hänen ensimmäinen poikue tätä lajia.

Olen saanut ennätyksellisen määrän joulukorttejakin! Mukava olo, että miua on muistettu. :) Tuossa hamsterikortissa on tarina, että ystäväni piti antaa se jo syntymäpäivänäni, mutta se jäi ja hän nyt lisäsi toiselle puolelle vielä jouluntoivotuksetkin. :D

Freijan kanssa tänään ei naurattanut kyllä yhtään kun menin puolenpäivän aikaan antamaan pellettiä eikä kani tullut vastaan lainkaan niinkuin yleensä. Kokeilin vielä vihannesherkkuja, eikä kani reagoinut niihinkään ja päässäni alkoi kaikua FB:n kaniryhmien kauhutarinat suolisolmuista ja ties mistä.. Kaappasin kanin kainaloon (ei mennyt minua kuin muutaman askeleen karkuun ja murahti pienesti kun yleensä olisi maailmansota jos olisin kania hänen reviiriltään kaappaamassa syliini) ja nopeasti valkeni, että vatsavaiva kyseessä. Freijan vatsa oli kovan tuntuinen ja kani vaisu käytökseltään. Onneksi oli miun poikaystävä (eli Se Naapurin Mies) paikalla myös ja hän esimerkillisesti auttoi minua tuomalla tarvikkeita kun miulla oli syli täynnä kania. Ensin neulattomalla ruiskulla parafiiniöljyä kanille suupielestä sisään ja sitten vielä perään Oxbown tukiruokamössöä. Seuraavaksi olikin välittömästi vuorossa vatsahieronta, jota tein Freijalle ehkä kolmisen varttia. Ero oli huomattava vatsassa ennen ja jälkeen! Ensiapua annettaessa vatsa tuntui kovalta ja kiinteältä, n. 45min hieronnan ja noiden mainittujen muiden toimien jälkeen vatsa tuntui jo normaalilta! Kuulin hieroessani hänen vatsaansa parinkymmenen minuutin jälkeen jo pari suolistoääntäkin ja kanin käytös alkoi muuttua normaalimmaksi. Hän jopa näykkäisi minua, mikä on hyvä merkki, koska Freija on hyvin omanarvonsa tunteva kanineiti, eikä Hänen Majesteettinsa siedä yleensä mitään ylimääräisyyksiä.

Aitaukseen takaisin päästyään muru alkoi heti sukimaan itseään, häntä ärsytti suuresti kuinka tukiruokinta ja parafiiniöljyn anto oli sotkuista puuhaa ja siinä ensimmäiset minuutit menivätkin kun hän putsaili itseään. Tämän jälkeen muru meni ruokien kimppuun, mikä oli ihana näky! Ruokahalu muuttui normaaliksi ja tuossa muutama tunti sitten (eli 4h tuon episodin jälkeen) kuulin kuinka hän jo normaaliin tyyliinsä heitteli pientä pahvilootaa, johon olin tunkenut juuri häntä ajatellen ostamaani hyväntuoksuista syysheinää. Onneksi kyseessä ei ollut sen suurempi terveysongelma, selvittiin näinkin "vähällä". Valmiudet oli lähteä myös ell jos ei ala helpottamaan, mutta onneksi tilanne meni jo ja kanin käytös on jo normaalia. Tälläisessä tapauksessa on todella tärkeää nimenomaan olla valmiudet nopeallekin eläinlääkäriin lähdölle, aina ei ole kani-ihmiset selvinneet näin "vähällä", valitettavasti. Vatsavaivan aiheuttajana todennäköisesti oli irtokarva, jota kanista nyt pakkasten tultua pöllyää ihan älyttömästi. Hän on hyvin siisti neiti ja pitää huolta turkistaan, mikä tässä tapauksessa oli johtanut vatsavaivoihin kun todennäköisesti karvoja oli mennyt liikaa elimistöön sukimisen myötä.

Olen kyllä äärimmäisen kiitollinen karvaisemmalle puoliskolleni avusta, hän oli suuressa asemassa ensiaputoimenpiteissä, mitä annoin Freijalle. *sydän*

-M

P.S Huomenna miun asunto saa arvovieraan jyrsijäblogipiireistä, ihanaa!

P.P.S Tänään Rapsu ja Yamsu ovat olleet luonani 2 vuotta! Aikaa on siis jo vierähtänyt siitä, kun marsuja kävin "kaappaamassa" Maailman marsulasta. *sydän*