Sipsuttava Sydänlinko ja Absoluuttinen Tosi-Dimangi

Heippa!

Täällä ollut aika rauhallista sitten Rapsun ell-visiitin melkein viikko sitten. Murun silmä on ollut kirkas ja oireeton jo monta päivää ja silmätippoja vielä annetaan eläintohtorin ohjeiden mukaisesti. 

Mikäs tuo otsikko oikein on olevinaan? No minäpä kerron. Kun vkh Campbellit Ripa ja Rape muuttivat luoksemme Herra S:n omistukseen ystävältäni, tuli samalla ovenavauksella luoksemme varhaiseläkkeelle kaksi ihanaa syyrialaista hamsteria. Kummatkin naaraita ja jalostuksesta poistuneita yhden poikueen tehtyään. Edellisellä omistajalla/ystävälläni muutosta sen verran elämässä ilmassa, että mahdollisimman monta hamsupyllyä ilmeisesti sitten halusi tänne meidän luo kotiuttaa. :D Aluksi oli puhe vain, että saisin häneltä yhden terrarion ja yht'äkkiä ovesta tulikin terra, kaksi syrkkiä, kaksi campbelliä ja cämpsyjen asumuslaatikko. Taitaa olla kauppanaisia tämä ystäväni.. Kaikenkaikkiaan ystäväni vaikutti hyvin helpottuneelta kun otimme hamsupyllyt luoksemme tänne, oli ihana olla toiselle avuksi ja tällä kertaa se tarkoitti hamstereiden varhaiseläkekotitoimintaa. :'D

Alkuun kuvia tältä "kohtalokkaalta" päivältä, kun ystäväni kävi meidän luona kahvilla. :D

Tämä ihana on oikealta nimeltään Ihmeellinen Elämä, *25.6.2015, valkonauhainen suklaa ja lk rexturkkinen naaras. Kasvattaja hänellä on Tuulia Aherikko ja tämä hamsu on rekisteröitykin.

Heti tutkittiin ruokatarjoilut uudessa asumuksessa. Joka muuten on Stuartin vanha häkki.

Tässä kuvia niistä Herra S:n cämpsyistä samalta päivältä. Ripa on tuo vaaleansininen ja Rape (nimestään huolimatta mukava) on argente. Veljeksiä, jotka ovat syntyneet 18.5.2015.

Herra S osaavasti käsittelee kääpiöhamsujakin. Joku ihmeen eläinkuiskaaja taitaa olla kun miun kaniakin voi silittää ja minä en. :D

Ystäväni esittelee tässä minulle toista syrkkimuruista, jonka tiedot ovat seuraavanlaiset:
Ereganto's Upside Down, luonnonvalkoinen lk naaras, *14.2.2015. Kasvattaja Riina Partanen.

Tässä muruista vielä kuvia mökkivyöryn tultua postissa ja sen myötä saatuani kunnollisia sisustusirtaimistoja hamstraajillekin:

 Ainiin ja tosiaan tänään VIHDOIN minulle valkeni millä nimellä itse kutsun näitä uusia syrkkejä. Tämä luonnonvalkoinen rouva on Absoluuttinen Tosi-Dimangi, koska hänestä minulle välittyi heti alkuun "teräsmummon" vibaa, vaikkei vanha olekaan vielä. Lisäksi hyvin erikoisen tästä mussukasta tekee se, että minulla meni viikko oppia hänet tuntemaan omana yksilönään, eikä vain "kaljuna versiona Lunasta". Lunahan oli pk luonnonvalkoinen syrkkinaaraani, joka nukkui vanhuuden myötä pois tämän vuoden tammikuussa. Tämä Absoluuttinen Tosi-Dimangi on melkein kuin lyhytkarvainen versio edesmenneestä nallekarhu-Lunastani. *sydän*

 Hän on rohkea ja aktiivinen lady, herkut totisesti haetaan kädestä ja kuikuillaan josko lisääkin olisi tarjolla. Häneltä vielä puuttuu juoksupyörä, joka on ostoslistani kärjen huitteilla keikkumassa.

 "Mä niin vien tän herkun tästä" hän tuumi ja jäi jumiin kaikesta tomeruudesta huolimatta herkun ollessa noin leveä. :D

 Tosiaan juoksari vielä puuttuu. Ja niinkuin aina, otan noista Pringlestuubeista foliot pois sisältä ennen eläimillä käyttämistä. :)

 "Haloo?!"

 Aivan ihana leidi. *sydän*

 "Häh?"

 Tämä neito taasen sai tänään uudeksi nimekseen Sipsuttava Sydänlinko. Hän on luonteeltaan hieman arempi kuin kollegansa, mutta kuitenkin hyvin tomera ja karvansa puolesta hyvin halailtavan näköinen. Oikea Sydänlinko. *sydän*

 Tosi-Dimangi tulee aina katsomaan mitä tapahtuu jos pidän jotain ääntä eläinhuoneessa ja tämä Sydänlinko taasen vaatii vakuutteluja enemmän tohtiakseen mökin ulkopuolelle päiväsaikaan. Sitten herättyään onkin aktiivinen tyyppi ja kiipeilee pitkin kaltereita. :D

 "Haloo??"

Ja tosiaan, moni ehkä muistaakin kuinka sanoin edesmenneen Pappahamsteri-Stuartin viimeisen karkureissuprojektin jääneen kesken häkin pohjalaatikkoon jyrsityn rei'än ollessa hyvin pieni. Jouduin kikkailemaan aloitetun reiän kohdalle tuketta, ettei Sydänlinko jatkaisi proggista ja vanha hyödytön fillari on tiukasti nyt kiinni kaltereissa, samoin puinen ramppi tukkii myös pääsyn kulmaan, jossa jyrsintäperformanssia on esitetty. Ei ole mikään nätein ratkaisu, mutta ajakoon asiansa. Kyllä jäi ihan hirveä ikävä syrkkejä Stuartin poisnukuttua viimekuussa. Lunakin oli lähtenyt tammikuussa, kumpikin jo korkeassa iässä olleina. Nyt on nämä tomerat tädit kyllä kieltämättä tilkinneet syrkkikolosta sydämessäni, mutta Stuartin paikka ei sieltä kyllä koskaan poistu. Hän kun oli ensimmäinen hamsterini ja asui luonani monien kommellusten siivittämä kaksi vuotta.

-M