Vuodenvaihdetunnelmia.

Moips!

Me Nifran kanssa toivomme, että kaikilla menee vuodenvaihde mukavasti ja starttaava vuosi on mahtava! :)

Väliaikatukka, vielä vähän vaalentelen ja pistän sitten vihreän päähäni.. :D

Mietiskelin tuossa vuotta 2014. Se on ollut dramaattisin ja tietyiltä osin kauhein vuoteni koskaan ja toivon todella, ettei toista samanlaista enää tule. Miulla on kutkutus, että vuosi 2015 tulee olemaan mahtava ja se starttaa tämän eukon ollessa vain entistä vahvempi ja viisaampi! :)

Iri ei oikein halunnut poseerailla, "Mä tästä meen, moi moi!". :D Tuo Irin sokeus tekee hänestä hieman hamsterimaisen syliaikana, kiipeilee vilkkaimmillaan kaikkea pitkin ja kädestä käteen. Jos taas on väsympi olo niin sylissä voi helposti pistää pitkäkseen ja vetäistä torkutkin naamariin. :D Toki hänen turvallisuutensa on tärkeintä, tehtiin mitä vain.

Vuodenvaihteen vietän kotona eläinten kanssa verhot kiinni ja telkkari auki (todennäköisesti aivot syövyttävää hömppää eetterissä). Luultavasti pakerran villasukkia samaan aikaan. Olen aina VIHANNUT raketteja ja siitä syystä en ole koskaan välittänyt tästä juhlapyhästä. Historia tietää tapauksia, joissa miut on puoliväkisin raahattu "ihastelemaan raketteja, koska muutkin tekevät niin" ja voin sanoa, että olen ollut kuin ahteriin 260 000 kertaa ammuttu karhu kiukkuisuuteni kanssa. Nyt tiedän jo paremmin ja mieluusti olen yksin nämä juhlapyhät, muuten pilaan muiden juhlamielen. :D

Vuonna 2014 hyviä asioita on ollut mm. Gaian, Ritarin, Efeldonin, Dodin, Melchiorin, Kauhiksen, Gaian poikasten ja Irin putkahtaminen. Hamsterit ja gerbiilit tulivat myös elämääni tänä vuonna ja ovat tuoneet mukanaan iloa ja rakkautta. :) Kaikenlaisia ihmisiä tapasin ja omalla tavallaan he aina opettivat minulle jotain. Kohokohta on tottakai myös Metsurin putkahtaminen miun elämään! *sydän* Mahtia on, että vaikka olin välillä aika pohjamudissa terveyteni kanssa, niin silti miulla on ollut läheisiä tukenani. En varmasti ole ollut viehättävää seuraa zombiena lyllertäessäni, mutta silti miua autettiin. Loppuvuodesta olen myös itse jo hyvässä jamassa ollessani kunnostautunut auttamaan muita, vertakin olisi mahtia luovuttaa taas, muttei se nyt tällä hetkellä ole mahdollista. Onneksi ehdin aiempina vuosina noin 3 kertaa käydä ojentamassa käteni.

Vielä näistä Suomen marsupiireistä, että olen tämän aktiivisen marsuiluvuoteni aikana höpötellyt monien marsuilijoiden kanssa ja on ollut todella mukava huomata kuinka ihania ihmisiä olenkaan löytänyt! Esimerkiksi oli mahtia käydä syksyllä auttamassa Maailman Marsulan muutossa ja sain jubailla Aidan kanssa koko päivän. Siinä vasta teräsnainen! *sydän* Olen saanut hurjasti monelta marsunkasvattajalta hyödyllisiä vinkkejä niin ruokintaan, kuin marsujen hoitoonkin liittyen ja itse olen saavuttanut mm. aseman eläinbloggaajana lempieläinkauppani, Punaisen Pallon leivissä. Ei huono! :)

-M