Nifra sairastaa ja toipilasajan keskeltä kuulumisia.

Heibs.

Nifra juuri ruokahalun löydyttyä ensimmäisen operaation jälkeen.

Monenlaista on ollut meneillään viimeaikoina. Gaian mätäpaisekeissin jälkeen oltiin meidän talon verkkokellariin tehty murtoaalto ja meidänkin loossiin oltiin menty. Hirveä tunne, että joku ihan vieras oli henkilökohtaista omaisuuttamme kaivellut arvokkaiden toivossa. Ratsastuskamakassikin oltiin pengottu ja vissiin oli rosvo pettynyt nähtyään vain likaisia tallikenkiä. Valokuva-albumilaatikkonikin oltiin avattu ja muutenkin loossia pengottu. Onneksi meillä ei juuri arvokkaita ollut siellä, mutta jotain pientä olivat vieneet kuitenkin. Pitkän aikaa tämä keissi söi minulta energiaa aika paljonkin. Ottaa niin aivoon kuinka jotkut ovat niin sieluttomia, että toisten omaisuuteen kajoavat.. Minut tuntevat tietävät, että olen kova murehtimaan (=helposti sydämen rytmihäiriöitäkin) ja tämä tapahtuma suoraan Gaian hyvinvoinnista murehtimisen jälkeen oli tosi kuormittava. 

"Oisko herkkui?" *sydän*

Eikä aikaakaan, kun huomasin Nifran käytöksen viittaavan hammasongelmiin ja lähdettiin sitten toissalauantaina päivystykseen luottoklinikalle Linnunmäkeen murun kanssa. Päivystyksessä tehdystä hammasoperaatiosta paljastui, että totisesti oli Nifralla hampaissa pientä epätasaisuutta, erityisesti vasemmalla ylhäällä poskihampaissa oli jonkin verran häikkää. Kyllä teki mieli paukauttaa käsi otsaan kun mietin kuinka olin iloinnut kyselijöille, että Nifran hammaspiikit eivät olleet uusiutuneet viimelokakuisen hammaspiikkien poiston jälkeen... Tämä päivystysoperaatio oli Nifralle tosi rankka, hampaita ronkittiin aika roimasti ja ne saatiinkin sitten tasoitettua. Ongelmia aiheutti vasemmalla puolella poskessa epätasaisten hampaiden takia ikävästi ärtynyt limakalvo, jolle ei voitu sillä kertaa oikein tehdä mitään. Antibioottipiikin ja tietenkin kipulääkettä Nifra sai operaation aikana ja haettiin muruli sitten kotiin.

 Tämän jälkeen onkin elämäni vaikeimpia ja rankimpia päiviä, koska Nifra-rakas oli niin huonona kolmisen päivää operaation jälkeen kotihoitona määrätystä kipulääkkeestä huolimatta. Kahden tunnin välein annoin hänelle tukiruokaa  öisinkin kun toinen oli niin kipeä, ettei ruoka maistunut ja paino vain putosi.. Olin aivan romuna, yritin jo henkisesti valmistautua siihen, että hän saattaa lähteä pois keskuudestamme. Tiistaina konsultoin klinikkaa mitä oikein voidaan tehdä ja siellä epäiltiin käytöksen johtuvan poskesta, kuulosti kuulemma tulehdukselta. Olin äärimmäisen huolissani ja mietin kaikenlaisia "ässiä hihastani" millä saisin Nifralle ruokahalua aktivoitua repertuaarissa tutuksitulleiden kurkun, porkkanan ja persilijan lisäksi. Lähdin turvonneide silmineni kaupasta hakemaan muutamaa erittäin suureksi marsunherkuksi tietämääni juttua (vehnänorasta, omena-banaanisosetta ja tummaa salaattia) ja niitä heti kotona kokeilin josko Nifralle maistuisi. Ihme tapahtui ja ilmeisesti tuo hedelmäsose ratkaisi tilanteen! Yht'äkkiä muru alkoi syömään itse ja minä vain tuijotin epäuskoisena vierestä. Se oli ihana tunne kun löysin toisen laiduntamasta heinääkin oma-aloitteisesti. (Klinikalla juttelin tästä ihanan klinikkaeläinhoitaja-Annen kanssa ja hän tuumi kuinka joskus vain jokin maistuu niin kertakaikkisen hyvältä marsun mielestä, että herättää samoin tein ruokahalunkin.) Vietiin samana iltana Nifra seuraneiti-Nefin kera klinikalle, jotta keskiviikkoaamuna luottolääkärimme hänet tutkisi. Pakkasin muruille mukaan taas kaiken ja ehkä kassillisen ihan vain syötävääkin kurkusta porkkanoiden kautta salaattiin, noihin aiemmin mainitsemiini herkkuihin ja heinään.

En tiedä mitä tuo Vetramilin tuubilaatikko tuolla tekee, mutta ei ollut haitaksikaan. :D Pilttejä on aika montaa sorttia, ihan vain jos tulee äkillistä tarvetta. Normaalisti välttelen tuollaisten antamista eläimille hedelmien korkean sokerimäärän takia ja muutenkin aika monessa on väkisin lisättynä sitrushedelmiä, jotka eivät ole ymmärtääkseni hyviä marsun elimistölle. Tuo omena-banaani smoothie on pienissä määrin tosi toimiva kun aktivoi ruokahalua toipilaalla. Muutkin marsut söisivät varmasti sitä raivolla, mutta tyypeillä on niin messevät elintasovatsat jo ettei ole moiselle herkulle tarvetta. :D

 

Kamalaa, ettei tuota Critical Care Fine Grindiä kuulemma enää saa mistään! Onneksi tulin viimesyksynä tilanneeksi tätäkin. Seuraavaksi tämän loputtua varmaankin tarpeen sattuessa siirryn käyttämään toisen merkin Recovery Plussaa, jota syksyllä Irille käytin.

Pääsin itse laittamaan klinikalla Nifran ja Nefin yöpymishäkin valmiiksi. Voi kuinka henkilökunta ovatkin Linnunmäessä ihania. *sydän*

Keskiviikkoaamuna Nifralle tosiaan tehtiin uudemman kerran operaatio, suuhun kurkattiin anestesin kera ja siellä todettiin hampaiden olleen ihan hyvin siistityt lauantaina, poski ei enää näyttänyt niin pahalta kuin lauantainen päivystyseläinlääkäri oli kuvaillut, mutta tulehdus löydettiin poskesta kuitenkin todennäköisesti alkavan mätäpaiseen muodossa. Poski oli ärsytyksestä sen verran turvonnut, ettei varsinaista paisetta löydetty, vaikka kevyellä operaatiolla lääkäri saikin hieman mätää siitä puristettua ulos. Anestesia-aika pidettiin mahdollisimman lyhyenä tällä kertaa (olin kertonut kuinka huonona Nifra oli ollut edellisen operaation jälkeen) ja Nifra sai klinikkatoimenpiteiden lisäksi kotihoitoon 2vk antibioottikuurin 3-4pv kipulääkekuurin lisäksi. Luottomarsutohtorimme sanoi, että jos käy tuuri, niin antibiootit saattavat tämän oletetun alkavan mätäpaiseen tuhota pois, mutta jos näin ei ole, niin oletettu paise operoidaan kontrollissa sitten 1-2vk päästä kun se on kypsynyt.

Tässä kyseisen reissun jälkeen kotosalla jo.

Mennessämme keskiviikkoiltana Nifraa ja Nefiä hakemaan klinikalta löysin Nifran ihanan klinikkaeläintenhoitaja-Annen sylistä salaattia mussuttamasta. Aivan ihanaa kuinka onkin oikeasti asialleen omistautuneita ihmisiä Linnunmäessä. Sain todella kattavasti tietoa Nifran operoineelta luottotohtoriksemme muodostuneelta Okko Sukuralta ja olin äääääärimmäisen iloinen kuinka Nifra oli saman päivän operaatiosta huolimatta kirkassilmäinen (!!!) ja ruokahaluakin oli jo! Aivan uskomaton helpotus minullekin kun toinen oli selvästi saanut kipinän takaisin. Nifra on aina ollut osallistuvin marsu kaikista kuikkupyllyistäni, sellainen sporttinen aktiivi. Aina ensimmäisenä siellä missä tapahtuu tai herkkuja on jaossa.

Salaatin syömistä ei keskeytetty vaikka tuli siirto sylistä häkkiin. :)

Nifra painaa normaalisti 900g, hän on yksi pienimmistä marsuistani. Ennen ensimmäistä operaatiota paino oli pudonnut 50g, ensimmäisen operaation jälkeen kun ruokahalu oli ollut hukassa muutaman päivän tipahti vielä melkein 100g lisää (aivan kauheasti kun muutenkin vain 900g), päivää ennen toista operaatiota painon putoaminen oli loppunut kun ruokahalu oli löytynyt ja viimeisimmän operaation jälkeen paino on hitaasti antibioottikuurista huolimatta lähtenyt nousuun. Eilen Nifralla oli ollut kiima ja viimeisen vuorokauden paino on ollut samana. Kiimat ovat aina olleet Nifralle hieman uuvuttavia, joten tuon nyt vielä ymmärtääkin. Nyt äsken taas punnitsin murun niin kiimasta oltiin selvitty ja paino oli taas hieman noussut. :)

"Sairasyksiö", jossa Nifra ja Nefi asuvat. Rakettityynystä kiitos äidille. :) Sairashäkissä pidän pellettiä aina tarjolla. Seuraneiti-Nefiä ei totisesti haittaa! :'D Olen lisännyt Nifran asumuksessa tuohon meidän normaaliin Rapunzelin Marsumenuun vielä tuhdeinta Altrominia, jotta tulisi vielä enemmän energiaa Nifralle. Lisäksi hammasvaivaiselle/toipilassuulle Altrominin pikkupelletit ovat helpompia kuin Rapunzelin vaihtelevan kokoiset osaset.

Troopperi itse!

Eläinihmisten lemmikkiensontien tuijottelulle hymähdellään aika usein, mutta kyllä minäkin yhtä lailla Nifran papanoiden laatua tarkkailen. Alkuun ruokahalun uupuessa papana oli tosi rikkonaista ja huonoa, mutta nykyisin on jo paljon parempaa, vaikka ns "täydellisiin papanoihin" on vielä matkaa.

Etsi kuvasta possulelu ja possu. :)

Pitkä possu on pitkä. Nefikin on ollut hyvin vaisu kun Nifra on pahiten sairastellut. Toinen myötäelää siskonsa oloa. Nefi taisi hurmata klinikalla seuraneidin virassaan pyllytöyhdöllään. Lääkärille jätettiin lappu, että "potilaalla ei ole pitkiä pyllykarvoja" kun näistä kahdesta olisi pitänyt Nifra tunnistaa henkilön, joka näitä kahta ei ole tavannut aiemmin. :D

 Freija on tunnelmissa mukana... Ei totisesti. :D Ruokapalvelu jos pelittää täsmällisesti (niinkuin ois jo) niin muru ei näytä suurimpia hirmuliskon piirteitään. *sydän*

Moni ehkä tietää, että jo ennen Gaian mätäpaisekeissiä minulla kiristeli pipoa jonkin verran säännöllisen epäsäännöllisesti. Tähän olen löytänyt jonkinmoisen hoitokeinon liikunnasta. Tarjoutui nimittäin mahdollisuus aloittaa taas pitkään vaihtopenkillä ollut kuntosaliharrastus ja kyllä vaan tulee parempi olo kun käy treeniohjelman puuskuttamassa. On ollut Gaiankin toipilasaikana totinen henkireikä kun menee tunniksi-puoleksitoista keskittymään vaan kuntosaliohjelmaan ja toistoihin. Nifran ensimmäisellä sairasviikolla (viimeviikko) en käynyt mutta ehkä sen ymmärtää kun olin niin kuormittunut ettei ruokakaan maistunut. Eilen kävin taas kun Nifralla tuo ruokahalu luojan kiitos pelittää ja teki kyllä todella kutaa rääkätä lihaksiani.

Valoa tunnelin päässä? Dodi-mies kurkunsiivun kera.

Ehkä uskallan itsekin olla toiveikas Nifran toipumisen suhteen. Vielä on kuitenkin pahasti kesken toipuminen, mutta paraneminenkin on vaihtoehto. Jatkuvasti pidän murua silmällä ja jännittää jo valmiiksi tuleva kontrollikäynti. Älkää kertoko muille marsuilleni, mutta Nifra on lempparini. Ensimmäinen oma lemmikkieläimeni ikinä ja oikea osallistuva sosiaalinen perhonen. Siksi viimeviikot ovat olleet erityisen raastavia minulle. Hän on vasta alle 3-vuotias. Lähtiessämme viimeksi klinikalta ihana Anne kertoi, ettei ole unohtanut minun " Kauhiksen pallikassaa", tämä aiheutti huvitusta kun itse olin tuon jo unohtanut. :D Silloin kun viimevuonna Kauhiksen kastroitin maksoin operaation ottamalla jonkinmoisen "KAUHIKSEN PALLIKASSA"-paperikuoren lompakostani. Olin säästänyt rahat selkeää tarkoitusta varten.. :D

-M