Kauhiksen kastraatio ja muita kuulumisia

 Heip!

Tänään tosiaan oli aika Kauhiksen kastraatioon Eläinklinikka Linnunmäkeen. Olin tullut muutamastakin syystä siihen tulokseen, että kastraatio olisi oikea ratkaisu tälle macho-määänille. Hän ei tule kauhean hyvin toimeen muiden urosten kanssa (pikkuisena kuusi-seitsemänviikkoisena veti aivan hirmuna pataan kahta suurempaa Efeldoniakin) ja en muutenkaan tällä hetkellä tahtoisi kasvattaa marsumäärääni (hommaamalla Kauhikselle urospoikasen kaveriksi). Lisäksi Kauhis ei muusta olekkaan koskaan haaveillut kuin tytöistä, niin hänen elämänlaatunsa paranee huomattavasti päästessään yksinään asumasta (muiden marsujen läheisyydestä tosin) kuuden naaraan kanssa laumaan. Myös olen huomannut, että tällä hormonipesäkkeellä on ollut vaikein pitää puhtaana kakkakanjonia (uroksilla tyhjä "kanjoni" kivesten välissä, kerää roskaa helposti), muut urokseni onnistuvat saamaan kanjoniinsa yhden purulastun/kk, Kauhis taasen huristellut menemään niin että varmaan puolet kuivikkeista ja kaikista roskista häkissä on löytynyt hänen kassiensa välistä. :D Tuli sellainen olo, että nyt oli oikea hetki operaatiolle, jota olin tuuminutkin silloin tällöin jo monta kuukautta ja leikkauksen myötä on myös helpompi pitää hänet puhtaanakin.

 Tässä edellisenä iltana kun pesin hänen rasvarauhasensa ja kuivattelin hänen ahteriaan sylitellessä.

Vissiin ihan HIEMAN jotakuta jännitti, keskellä viimeyötä viikkasin vaatteeni kaappiin. Normaalisti näkymä on luokkaa "vyöry", mutta nyt purin jännitystä näköjään näinkin. Siivous on aina tehokas keino, näin olen huomannut.

 Juuri toipilaskuntoon laitettuna Kauhiksen häkki. Klinikan (ja oman maalaisjärkeni) ohjeistamana purut ainakin viikoksi pois ja tilalle lakanat/pyyhkeet. Pistin pyyhkeiden päälle vielä tyynyliinoja tai vanhaa fleeceä, jotta on sileää, mutta pehmeää ja tuskin tikit jäävät mihinkään kiinni.

Katkis todellakin haistoi Kauhista odottavat herkut.. 

..niin taisi tehdä myös Kauhis kun rymysi kopassa jo haluten häkkiin. Niin tomera mies kun 2-3h leikkauksesta jo komentelemassa ja siivotessani kuulin kun hän rouskutteli menemään heinää ja vihannesta kopassaan. :)

 Ensin hän teki kierroksen häkissä, tökkäsi muovikorimökkinsä sisustuksellisesti hyväksymäänsä kohtaan ja suunnisti syömään. Olin erityisesti hommaillut hänelle herkkuja, koska minua ohjeistettiin että ruokahalu on tärkeä saada heti käynnistettyä kun on vain herätty kunnolla. Kauhishan tosiaan heräsi kunnolla jo klinikalla, he halusivat varmistaa marsun voinnin eivätkä olisi unista Kauhista edes luovuttaneetkaan vielä kotiin. Ilokseni papanaa puskee muuten ihan urakalla tämä urho!

 Ai miten niin Hullu Marsueukko kävi hieman herkkuostoksilla marsuja ajatellen? Kyllä vaan taas huomaa kuinka joku on ollut huolissaan.. :D

Jälleen olin erittäin tyytyväinen Linnunmäen palveluun, aivan superystävällistä ja välittävää henkilökuntaa siellä. *sydän* Leikkauksen suoritti itse Gisle, marsuihinkin erikoistunut, kokenut eläinlääkäri ja kuulin hoitajilta operaation menneen tosi hyvin. Kaikkiaan Kauhis oli kaksi tuntia klinikalla, kävimme sillä välin äitini (armas kuskini) ja hänen miesystävänsä kanssa pyörimässä Porvoossa (Brunbergin tehtaanmyymälältä ei vältytty.. Namnam..) ja kotimatkalla nappasimme Kauhiksen kyytiin. Kauhis sai 24h vaikuttavan kipupiikin leikkausoperaation yhteydessä, nesteytystä B-vitamiinin kera ja viikon päivät vaikuttavan antibiotti-injektion, se on kuulemma tuolla yleinen käytäntö ja olinkin siitä todella helpottunut. Olin jutellut nimittäin marsukavereiden kanssa, jotka ovat kastraation marsulleen teettäneet ja parilta kuulin antibiottikuurin olleen tarpeen haavan ryhdyttyä märkimään tms. Muutaman tikin Kauhis taisi saada (en ole tarkasti vielä katsonut haavaa itse kun annan hänen ottaa tuolla lepoa vielä tänään) ja tikit ovat sulavia. Gisle oli jälleen todella mukava ja rauhoittava kun heti alkuunsa marsua sinne viedessämme kertoi miten toimenpide menee (mahdollisimman lyhyenä esimerkiksi pitävät anestesia-ajan) ja kokemustahan hänellä on marsujenkin kastraatiosta jo paljon.

Kurjahan se toisaalta että hetkellisesti marsulle tuotetaan kipua, kun kuitenkin toipumisaikakaan ei varmasti ole sieltä mukavimmasta päästä. Koen kuitenkin tämän olleen tarpeen jotta Kauhis voi lopunikänsä viettää laumassa laadukasta marsunelämää. Tietenkin olen aina tuntenut sen klassisen piston sydämessäni kun olen Kauhista ja hänen yksinasumistaan miettinyt. Marsu tosin ei ole koskaan ollut onneksi apaattinen, vaan on tomerana miehenä tiiraillut mökkinsä päältä häkistään tyttöjen aitaukseen ja komentelee huhuillen tyttöjä jos alkavat riehumaan. :D Varoajaksi minulle suositeltiin että vähintään 2vk, ajattelin itse kolmea viikkoa.

 Muihin kuulumisiin. Ilostuin jokusen kourallisen verran kun löysin fb:n eräältä kirppikseltä yhden kaikkien aikojen lempparileffoistani postareineen hintaan 2e! Dodi tarkasti ostokseni myös. :)

Pesin tyttöjen puumökit ja sillä aikaa vallitsi aikamoinen tyhjyys irtaimiston osalta aitauksessa. Gaia kuitenkin sai ilon irti tuosta tyynystäkin, hän rakastaa kaivautumista! :)

 Etsi kuvasta Gaia. :D

 Rapsukin on aivan, että "mihin eukko veit meidän mökit?"

 Pitkikset ovat edelleenkin tuossa lattia-aitauksessa, en ole hennonnut heitä siirtää takaisin häkkiin. On niin ihana itse vaikka vieressä telkkaria katsoessani ja sukkapuikkoja heilutellessani seurata iloisten peruukkien menoa.

 Ja vielä klassinen kerjäysnäkymä tyttöjen aitauksesta. :D Nefin tukeva haara-asento kyllä jaksaa ainakin minua naurattaa! :D

 Tässä jo viikko-kaksi sitten tapahtui taikuutta taas! Olin tänne blogiin rustannut ohimennen, että täytyykin hommata joku asenteikas käsiversio rikkalapiosta ja harjasta, vanhat kun ovat a/kovin pienet ja hitaat sen puolesta ja b/aivan läpeensä räjähtäneet. Olin lähinnä "ajatellut ääneen" tämän asian, mutta Ihana Naapurini oli selvästi tarkkaavaisena lueskellut blogiani kun löysin oveni takaa tälläiset! :D En kestä, naapurini on aivan ihana! *sydän*

-M