Marsueukon kommelluksia

Hei vaan!

Tällä kertaa tuumasin jakaa pari jokseenkin huvittavaa tapausta mitä tälläinen (krhhhmm) ylihuolehtiva marsunainen on kohdannut. 

Ritarin pyöreä pehva ja toki pari muutakin edustusta. Nefi (tuolla vesipullolla) on kaikista äänekkäin juoja näistä kaikista. Hän juo edelleenkin niin kuin vesipullo olisi hänelle suuren summan velkaa ja toisinaan joudutaan sen takia laittamaan telkkarista iltauutiset kovemmalle, että kuullaan niistä edes jotain. :'D Ihan poikasesta asti Nefin tyyli on ollut tälläinen. Usein vielä huikataan hänelle "Hyvä Nefi, näytä sille pullolle!" kun murmeli on siellä vesivarantojaan täyttämässä. :'D

Aitauksen porukka.

Dodi mielipuuhassaan, eli kaaoksen aiheuttamisessa. Hän on erikoistunut kiskomaan heinät alas heinäseimestä, tallomaan ne ja huutamaan sitten kun ei ole "mitään ruokaa".

Dodi on tuossa keltaisen kaukalon toisella puolen. Melchior lymyää jossain jemeksessä. Vasemmalla alhaalla on tyhjä iso terra jossa säilön heinäpusseja. (Ehkä saatan myöntää, että salaa haaveilen uudesta syrkistä...Kun on tuo iso terrakin tyhjillään.) Sen vieressä on kesyhiiriuroksen Niksikkään Nirpertin kämppä ja oikealla reunassa näkyy hieman sinistä minidunaa, jossa asuu campsypappa Vipeltävä Vilinusaurus. Jotenkin nuo kynsisakset ja fikkari ovat jääneet heilumaan tuohon pöydälle kun ovat niin hyvin siinä hollilla. Välillä voi yllättäenkin tarvita ja kiva löytää tarvikkeet nopeasti. Taskulampulla tarkistan erityisesti marsujen silmiä jos tahdon nähdä kaihitilanteen tai epäilen jos silmässä olisi roskaa. Taskulampusta on oikeastaan tullut tosi must have -tarvike minulle marsuja huoltaessani!

Yllä kuvassa näkyy puinen seinäkello (jonka Herra S on joskus peruskouluaikoina tehnyt), se liittyy vahvasti seuraavaan stooriin. Istuin sohvalla olkkarissa (eläinhuoneen vieressä) ja taisin olla jokseenkin stressaantunut jo valmiiksi. Aloin kuulostella, että ei hitsi, mikä on tuo ääni! Onko jollain marsulla hengitystieongelmia? Onko hengitystietulehdus? Kakooko joku? Minä sitten pinkaisin eläinhuoneeseen jo valmiiksi matkalla henkisiin huolihousuihin asuni vaihtaneena kuin supermies ikään ja pian kävi ilmi, että ääni minkä olin kuullut oli seinäkellon raksutus. Seinäkellon raksutus! Onni että kyseessä olikin vain se, eikä kenenkään hengitystieongelmat. Tuollaisesta tulee kuitenkin mieleen paljonko tuleekaan kerättyä kierroksia marsujen hyvinvointiin liittyen. Ehkä joku osaa samaistua tähän jos on kovin tarkkana omien lemmikkiensä suhteen. Saattaa myös olla, että asiaan on vaikuttanut se kun suuri osa marsuistamme on jo eläkeiässä ja jos sitten sen myötä olen vielä kahta kovemmin kuulolla. Tuo kellokin oli ollut jo kuukausia tuolla paikalla raksuttamassa ja yht'äkkiä vain keksin, että nyt jotain on vialla kun kuului tuo ääni. :D

Dodilla ja Melchiorilla on siis kaksi 120cm häkkiä peräkkäin ja pääsevät kulkemaan tuolta keskeltä puolelta toiselle. Olen sille kohtaa koonnut puruja keoksi, että ei tarvitse näiden pappojen loikkia isommin laidan yli. Hieman huonosti näkyy, mutta siinä laidassa törröttää taiteltu vessapaperihylsy. Sen funktio on peittää yksi rakenteellinen reikä tuosta laidasta, ettei muruilla kynnet mene hypätessä sinne ja katkea. Hyvin on toiminut tämä "patenttiratkaisu". Vipeltävän Vilinusauruksen dunan alla on hamsterinruokaämpäri ja harvemmin tarvittavia marsujen terveydenhoitotarvikkeita on tuolla toisessa ämpärissä.

Sitten toiseen kommellukseen. Jälleen olin meidän olkkarin sohvalla varmaankin neuletyöhön uppoutuneena kun kuulin ihan selvää pissauikutusääntä. Tai kuvittelin sen olevan sitä. Heti pelästyin, että Gaialle on tullut vuosien takainen virtsatietulehdus (joka oli aiheutunut pienistä virtsakiteistä) takaisin ja ponkaisin taas henkiset huolihousut jalassa kuuntelemaan eläinhuoneeseen tarkempaa lähdettä tuolle ajoittaiselle uikutukselle. Gaia sattui juuri olemaan vesipullolla ja todella katsoi minua ihmetellen kun höselsin ja tarkkailin häntä melkeimpä suurennuslasilla kipuisia merkkejä etsien. Taisin jopa hänen pehvaa haistaakin, sillähän voi myös päätellä jos on pissatulehdus jos pissa haisee omituisen imelältä/makealta tai muuten poikkeavalta. En kuitenkaan havainnut mitään ja sitten se uikutus alkoi taas kuulua. Pyörin kuin väkkyrä yrittäessäni paikantaa mistä se kuului eläinhuoneessa, epäilin hetken varmaan kaikkia hysteerisyydessäni. :D Kun olin asiaa tutkinut varmaan melkein puoli tuntia tulin siihen tulokseen, että ääni tuli YLÄKERRASTA. NAAPURISTA. Naapurin ilmeisesti kissa tai koira poti jotain terveysongelmaa tai tilannetta, joka kuulosti hyvin samankaltaiselta kuin pissavaivaisen marsun uikutus. Hetken pohdin asiaa menenkö naapuriin sujauttamaan lapun luukusta tästä havainnostani, mutta se olisi ollut kyllä varmasti heidän mielestä tosi outoa. Eikä tuota ääntä kuulunutkaan kuin tuon puolikkaan päivän ajan silloin tällöin, taisi olla homma siellä hoidossa. Voi sitä helpotuksen määrää kun mitään katastrofaalista ei löytynytkään meidän muruilta ja tilanne ei vaatinutkaan minulta mitään kierrosten nostamista sataan miljoonaan (mihin olen taipuvainen jos murut sairastaa). On nämä taas näitä..

Muu kommellus marsuihin liittymättömästi on seuraavanlainen. Tiistaina otin käyttöön uudet talvikengät vanhojen hajottua palasiksi. Miksihän ajattelin sen olevan hyvä idea, että heti alkuun voi lähteä 4km sisäänajokävelylle näiden uusien maihareiden kanssa ilman tuplasukkia tai laastaria! Ensimmäisen 100m jälkeen jo tiesin, että pitäisi kääntyä kotiin vaihtamaan kengät, mutta aikataulu olin niin tiukka etten ehtinyt. Tuloksena siis oli elämäni pahimmat rakot kumpaankin kantapäähän, oikeastaan aika pitkälti ovat olleet vereslihalla (tyylillä zombieleffan maskeeraukset) ja nyt vasta tänään lauantaina alkaa hieman helpottaa etten onnu kotonakin niiden ollessa niin kipeät. Ostan niin harvoin uusia kenkiä (maihareita) kun käytän edelliset aina loppuun (yhdetkin palvelivat uskollisesti viisi vuotta) ja se johtaa siihen etten muista kuinka kamalia rakot voivat olla. :D Jos nyt muistan jatkossakin tämän.. Huvittavinta tai nolointa on se, että näillä uusilla kengilläni kipittelin tapaamaan (onneksi tuttua) asiakasta ja jouduin häneltä pyytämään kotimatkaa varten laastaria kantapäihini. Ai että kuinka nolotti, minullakin reilussa vuodessa tulee 30-vuotta mittariin ja tälläisessä asiassa piti pyytää apua (ja suuri kiitos tälle tutulle asiakkaalle joka ystävällisesti antoi minulle laastaria pari pätkää). :'D Seuraavana päivänä tästä menin tapaamaan erästä uutta asiakasta ja mietin mahtoivatko he ihmetellä miksi minulla oli vain risaiset kesätennarit jalassa (kun muita kenkiä en saanut jalkaan vaikka kantapäät oli paksusti paketoitu sukkien alla) vaikka ulkona on lunta ja jäätä. Oli pakko myös korkata fillarikausi kun kävellen en pystynyt kulkemaan paikasta toiseen. Onneksi tuo käynti taisi kuitenkin mennä varsin hyvin, huvittaa vain tuo kun menee itseään edustamaan niin pelmahtaa paikalle risaisissa kesätennareissa. Talvella. :'D

Jos sitä seuraavaksi siitä viimesyksyisestä muutosta sitten postaisin.. :D

-M